lauantai 25. toukokuuta 2019

Monyo Bipolar Bear White IPA

Budapestin tuliaisiksi ostin paikallisesta olutkaupasta ainakin yhden paikallisen panimon oluen. Monyolla olisi ollut myös oma baarikin, mutta sinne ei sitten tullut poikettua, vaikka ohi tuli kuljettua. White IPA on yhdistelmä belgialaisesta witbieristä ja IPAsta, hieno yhdistelmä onkin. Mielenhäiriöinen vai olisiko vaan kaksinapainen jääkarhu on vaaleaa ja kauniisti valkealla vaahtoavaa. Etiketissä eläintarhan asukas saa ajankulukseen unkarilaisen keksinnön, rubikinkuution. Tuoksu on hedelmäinen, sitruunainen ja kukkainen. Väri on kirkkaansamea keltaisenoranssi. Maussa toistuu tyylilajin lupaukset: hedelmäisyys, lievä hiivaisuus, pirteä humalaisuus, vähän etelämaalaista mäntyä. Jälkimaussa humalan katkeruus antaa luvan pitää pienen nautiskelutauon ennen seuraavaa kukkaisparfymoitua hörppyä. Olut tuntuu suussa paksulta, makuja on paljon ja ne harmonisoivat toisiaan. Helppoa juotavaa. IBU 40, 330 ml, 6,1 %, 5/5   

perjantai 24. toukokuuta 2019

Pühaste Maskeraad White Stout

Pullollinen vähän erikoisempaa olutta sopi loman alkuun. White Stout onkin täysin uusi olutlajike tässä blogissa. Nyt ollaan sen verran erikoisen oluen kanssa tekemisissä että piti oikein tarkkaan miettiä kuuluisiko tämä juoda kylmänä vai lämpimämpänä. Päädyin jääkaappilämpötilaan, kun yritin oluen väritystä nähdä ruskean lasin läpi, luulin olutta vielä vaaleammaksi. Kaadettaessa olut paljastuukin aika ruskeaksi, sahtimaiseksi, vaahtoa ei synny. Tuoksussa on kahvia reilusti, etiketissä on mainittu tallinnalainen Kokomo-kahvipaahtimo. Tonkapapua on myös käytetty, se antaa aika hienostunutta makua. Googlettelin oikein tonkapapua. Kaakaotakin on maussa, aikamoinen makupommi. Kanelikin heiluu mukana. Maku on vahva, alkoholia on reilusti, mutta se ei oikein maistu missssän. Tuoksu on todella voimakas, no maku myös, tuntuu vatsassa saakka. Pullollisen ostin Tarton Õllepood Gambrinuksesta. Pühasten etiketti on kyllä taas hieno. 50 IBU, 0,33 l, 10,5 %, 5/5

torstai 23. toukokuuta 2019

Olvi APA

Olvilta tuli vähän aikaa sitten hiivanäytteitä, jotka olivat pakattu pikkuisiin pullollisiin. Siirsin oluet olutkellarin takaosaan ja ajattelin että nämä on jo kaikki blogitettu. Päätin sitten tehdä ensimmäisen vertailevan blogituksen vaikka se onkin vähän blogin periaatteiden vastaista. Ensin piti tietysti tutkia että mitähän sitä on näistä oluista ennen tullut kirjattua. Kauhukseni huomasin että APAa en olekaan koskaan blogittanut, maisteltu olen kyllä monesti ja usein on tätä tullut kaupastakin hankittua, tölkkeissä tosin. Nyt sitten on aika testata APAa. Väritys on keltainen kun veljesolut IPA on ruskeampi. APAn vaahto on kirkkaan valkoista, kun IPAssa on siinäkin vähän beigeä. Tuoksu on yllättävän samankaltainen, vähän simaa. Maku APAssa on aika laimea, erilaista kuin tölkissä? En kyllä pysty vertailemaan kahta olutta yhtaikaa, jätän IPAn sittenkin jälkkäriksi. Pienestä pullosta piti kaataa pieneen lasiin, ei ole hyväksi tälle oluelle. Otan vähän reilumpia hörppyjä. Pehmeäähän tämä on, katkero ilmestyy mukaan onneksi. Pientä hämmästystä tämä aiheuttaa kyllä, en ole hetkeen kyllä valinnut supermarketin hyllyltä Olvin APAa. Maussa on aika vähän hedelmää, mutta onhan sitäkin. Liian pieni pullollinen, ei jatkoon. Tuollainen vähentää pisteitä. 62 EBU, EBC 13, 0,275 l, 5,9 %, 3/5

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Anderson's Applehoff Sour Ale

Anderson on käynyt Lehen panimolla ja yhteistyön tuloksena on hapanolutta kanelilla maustettuna. Olut näyttää lasiin kaadettaessa siideriltä, kuplintaa on. Väri on samea oranssi, vaahto katosi, jos sitä olikaan, nopeasti. Pullon pohjalla on omista ikiaikoisista omeviinikokeiluista tutun oloista hiivakertymää, jätin ne paikoilleen. Tuoksussa on omenapiirakkaa. Hörpätessä huomaa että kanelia on piirakassa reippaasti. Jälkimaussa kaneli muistuttaa siitä faktasta että myös liikaan kanelinsyöntiin voi kuolla. Kaneli on voimakasta. Makeus ja happamuus ovat hienosti tasapainossa. Välillä vähän tuntuu että kanelia on kyllä kaatunut liikaa, hörppyjen välissä taas haluaa maistaa taas että oliko sitä kanelia sittenkään liikaa. Parin hörpyn jälkeen kaneli tulee kyllä jo tuoksussa vastaan reippaasti. En ole kovasti siidereihin perehtynyt, mutta luulen että siidereissä ei ole tällaista olutskenen kaltaista irroittelua (ei kun onhas niitä mitä erilaisempia vadelma ja muita siidereitä, ei kun oliko ne sittenkin lonkeroita), ehkä siiderivalmistajat voisivat ottaa tästä oppia ja heittää markkinoille kanelilla maustetun omenapiirakkasiiderin. Tätä riittää yksi kerrallaan, ei enempää, mutta kyllä tämä pullollinen kelpaa napata ostoskoriin, jos vastaan tulee. Itse taisin ostaa tämän Tartosta. 0,33 l, 5,3 %, 5/5

tiistai 21. toukokuuta 2019

Pühaste Kuradi Saar

Kuradi saar tarkoittanee sitä kuuluisampaa Paplillonista tuttua Pirunsaarta tai sitten vaan Tallinnasta itäänpäin löytyvää virolaista saarta. Takaetiketin vironkielinen teksti ei auennut, mausta on vielä vaikeampi päätellä kummasta on kyse, no ehkä maun perusteella virolainen saari on oikea vastaus. Olut on mustaa ja kaadettaessa vaikuttaa öljymäiseltä. Pikaisen vaahdon kadottua olut ei juuri tuoksu. Olut on yllättävän hiilihappoista, se saa oluen tuntumaan vähän ohuelta. Maussa on reippaasti mallasta ja paahdetta, mutta ohuus on harmina. Mausta löytyy hedelmää, humalia, makeutta, kuplivaista ja mallasta. Vähän sekavaa, ei kyllä mitään virhettä, mutta jotenkin ei saa oikein otetta. 0,33 l, 4,8 %, 3/5

lauantai 18. toukokuuta 2019

Hiisi Leimaus Polttavan Hedelmäinen Olut

Kun Alkosta löytyy jotain chiliolutta, niin en voi sitä olla ostamatta. Jyväskyläläinen Panimo Hiisi naputtelee tasaiseen tahtiin ovelia oluita ja nimeää ne aina hienosti ihan suomalaisittain. Helteisellä takaterassilla siitepölypilvien seassa tuoksussa on chilistä vähän multaista esimakua. Väri tuo mieleen mangon, tyylikästä oranssia sameutta. Maistuikohan alussa enemmän mango, ensivaikutelma meni niin nopeasti ohi. Jälkimaussa leimaus käy ja chili vallitsee makumaailman ylivoimaisesti. Chili ei ole polttavaa, mutta se potkii mangon taka-alalle. Mango ja chili sopivat ovelasti yhteen kuitenkin.  65 IBU, 18 EBC, 330 ml, 6,2 %, 4/5


perjantai 17. toukokuuta 2019

Mufloni Tuffan Vehnä

Porilaisen Beer Hunters -panimon Mufloni-sarjan oluet ovat olleet ihan hyviä. Perjantai-iltapäivä ja takapihan auringonpaisteinen terasssi, kyllä siihen oli pakko valita joku hyvä olut. Tuffa kait tarkoittaa isoisää. Hyvää olutta on porilaispappa osannut panna. Väri on auringonpaisteessa läpinäkymätön kaunis oranssinkeltainen, valkoista vaahto muodustuu asiallisesti. Ekan hörpyn jälkeen tulee heti mieleen että onpas hyvää. Pullonpohjalla oli vähän hiivaa ja ne kaadoin lasiin mukaan. Ehkä kesän ensivehnä vähän saa pluspisteitä, mutta joka hörpyn jälkeen on vaan onnellinen. Hiiva maistuu miedosti, banaania ei ole juurikaan, mikä on tietysti plussaa ensivehnälle. Olut muodostaa nielusta vatsaan saakka sellaisen vehnäolutpylvään, joka ryhdistää juojaa. Ostin oluen S-marketista, varmasti ostoskärryt pysähtyvät jatkossakin tämän oluen kohdalla. 50 cl, 5,0 %, 5/5

torstai 16. toukokuuta 2019

Unclebrew Can U Fix Seed? Pomegranate New England IPA

Granaattiomena on hiipinyt tietoisuuteni vähitellen. Nettivideot tarjoavat erilaisia tapoja jolla sen siemenet saa kätevästi talteen omenan sisältä, jotain houkuttelevaa niissä on. Setäpanimo on nettisivujen mukaan perustettu Tel Avivissa, mutta toimii Virossa. Tämä olut on pantu Kolk-panimolla ja maustamiseen on käytetty granaattiomenamehua. Olut on väriltään vähän sameaa oranssia. Lasin pintaan ilmestyy reilusti kuplia ja päälle vähän vaahtoa. Tuoksu on reippaan hedelmäistä, eiköhän pääaromi ole granaattiomenaa. Maku on sama kuin tuoksussa, happamuus valtaa suun pienen poreilun jälkeen. Todella tasapainoinen olut, kaikki palaset on kyllä kohdallaan. Hedelmien makeus ilmestyy humalan katkeruuden jälkeen uudestaan. Ei tässä ole mitään fixattavaa. Ostin pullollisen Tarton õllepoodista. IBU 50, 330 ml, 5,6 %, 5/5 

tiistai 14. toukokuuta 2019

Reketye Who Is Mr Flakes? Pale Ale

Unkarilainen pale ale on maustettu kaurahiutaleilla. Väri on keltainen, vaahto on tiivistä valkoista katoavaista. Herra Hiutale tuoksuu hedelmäiseltä, melkein ananasta, vähän sitruunaakin. Maku on greippinen, lopussa katkeruutta mukavasti, humalat peittyvät jotenkin taka-alalle. Vähän multaa ja hitusen hiivaa, eivät häiritse. Panimon logon ohrahemmot on syytä painaa mieleen, kannattaa napata mukaan, jos jossain vastaan kävelee. Tölkillinen matkamuistoja matkasi matkalaukussa Budapestin olutkaupasta Hämeenlinnaan. 330 ml, 5,1 %, 4/5

lauantai 11. toukokuuta 2019

Mustan Virran Luomu Pale Ale

Käväisin päivällä Raumalla, joten iltaoluen piti tasapainon vuoksi olla idästä. Sympaattinen apteekkipullo sisälsi kauniin sameaa oranssista meripihkaa. Vaahtoa piti vähän houkutella, mutta olihan sitä. Tuoksussa on jotain metallista tai graniittia. Maussa toistuu sama lekalla lyöty gneissi, se vähän peittää muuta elämystä. Humalia on miedosti. Ei kyllä oikein napannut nyt. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

perjantai 10. toukokuuta 2019

Hopaholic Csoksz Komló India Semidark Ale Armando Otchoa

Budapestin juutalaiskortteleissa vastaan tuli Hopaholic-niminen craftbeer-pub. Pubilla oli jotain tekemistä myös lähellä olevan Csak a jó sör! -olutkaupan kanssa. Molemmissa oli ilo poiketa ja maistella olutta. Toisesta sitten ostin tällaisen Reketye-panimon oluen. Semidark-olut on kauniin tummempaa oranssia. Olut tuli nautittua aika nopeasti, eli huonosta oluesta ei voi olla kyse. Vaahto oli aluksi hieno, se kyllä katosi nopeasti sekin. Tuoksu on karamellimainen. Maussa on makeutta ja sitten humalat paiskaantuvat esille. Etiketistä mieleen palautuu tunnelma Hopaholic-pubista. Maku on miellyttävästi karamellimainen, hippusen sitruunainen ja miellyttävän humalainen, karamellia on kyllä reippaasti, mutta makeus on jotenkin jemmassa, silti mieleen hiipii että olikohan liian makeaa. 0,33 l, 6,5 %, 5/5

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Pühaste Hopfenweisse

Tartolaisen Pühasten näkemys vehnäoluesta on lievästi erilainen vehnäolut. Panimon oluiden etiketit ovat olutmaailman hienoimpia. Etikettikin on tässä pullollisessa lievästi poikkeava: olisiko tirolilaismies ulkoiluttamassa pikku possua, no kyllä se toisaalta on linjassa muidenkin panimon etikettien kanssa. Olut on hiukan sameaa tummemman oranssia, vaahto on alkuun tiivistä, mutta se vähän harvenee, mutta suojelee olutta kyllä hyvin. Tuoksussa on vähän hedelmäkarkkia. Vehnäoluen hiivoja ei erityisesti maista, vaan enemmän ehkä mandariinia ja vehnäisyyttä. Oluenjuonnin yhteydessä aloin selvitellä panimon etikettejä ja asia selvisi helposti, tekijä on Marge Nelk ja tuotoksia voi ihailla ilman panimon printtejä http://margenelk.blogspot.com/. Näköjään Hopfenweissen etikettikuvan kohdalla on otsikkona Perfect Day. Pullollisen pohjalla oli vain vähän hiivoja, ne kaatuivat lopulta mukaan lasiin. Ihan nieluunkatoava olut, voisin juoda toisenkin kyllä, jotain jännää maustetta, aavistuksen verran humalaa ja enemmän kirpeähköä mutta makeaa mandariinia. Luulen ostaneeni tämän Tarton õllepoodista, mutta etiketissä on tekstiä myös suomeksi eli voihan tämä olla jostain hyvinvarustellusta kotimaistesta kaupastakin. On se vaan hienoa kun kaupoista saa nykyään niin monia oluita. 0,33 l, 5.5 %, 4/5

tiistai 7. toukokuuta 2019

Arany Ászok

Budapestilaisen supermarketin kylmäkaapista valitsin tämän kultaisen oluttölkin. Tätä juodessa tuli mieleeni jonkun kirjoista sanoma viisaus, älä koskaan valitse sellaista pokkaria jonka kannessa on käytetty kultaisia kirjaimia. Budapestilainen olut on kultaista ja todella kirkasta, kaataessa vähän tulee jo epäusko, kun väritys on kovin vaaleaa. Vaahtoa oli ihan kivasti, mutta se katosi. Tuoksu on mitäänsanomaton, kuten ohut makukin. Ehkä sitruunaviipale auttaisi. Jotenkin sitä luulee löytävänsä vähän humalaa, mutta nesteen kadottua suusta voi todeta että ei siellä mitään ollut. Parasta taitaa olla hiilihapot, kyllä niistä röyhtäys syntyy, mutta se ei tuo mitään makuakaan. Vissyvedenjuojien portti oluisiin. 0,5 l, 4,3 %, 1/5

maanantai 6. toukokuuta 2019

Anchor Steam Beer

Sanfranciscolaisen höyryoluen maistoin edellisen kerran varmaan parikymmentä vuotta sitten Tampereen Vanha Posti -pubissa. Ja nyt sitten heti perään uudestaan, luulin kyllä että tämä olut olisi jo blogitettukin, mutta nyt taidan toista kertaa tätä nautiskella, tosin joku hämärä muisto olisi että pullon muoto on kovin tuttu. Vanhan postin tarjonnassa olut taisi olla eräänlainen erikoisuus. Nyt olut näyttää vähän punertavalta. Vaahto on valkoinen ja komea, sekä kestävä. Tuoksahtaa vähän makealta ja maltaalta. Makukokonaisuus on pehmeä, oikein pehmeä. Vain vähän makeutta, humalan potkua on yllättävän paljon odotuksiin nähden. Anchor on käsittäkseni patentoinut koko höyryolut-termin, jossa on käytetty lagerhiivaa ja ale-lämpötiloja. Lopputulos on mielestäni aika lähellä pilsneriä, täyteläisempi jotenkin. Kokonaisuus on hallitun tasapainoinen. Pullollisen ostin muistaakseni Sellon CityMarketista. 355 ml, 4,8 %, 4/5


keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Soproni Klasszikus Világos Sör

Vappusaunan jälkeen nautiskelin yhden matkamuiston Budapestista. Ostin tölkin majoituspaikan viereisestä thaimaalaisen pitämästä supermarketista, jossa valikoimana oli vähän kaikkea ja muutamia oluitakin. Soproni taitaa olla yksi Unkarin suosituimmista oluista. Aika samanlainen juttu kuin Suomessa koffit tai karjalat. Väri on kirkas kulta, vaahto on nopea. Maku on tai no ei erityisesti ole. Makeutta on vähän, jälkimaku on lyhyt makeus. Hiilihappo on läsnä. 0,5 l, 4,5 %, 2/5



tiistai 30. huhtikuuta 2019

Lehe Hetk Bourbon Barrel Aged Cherry Ale

Virosta, Keilan kunnasta ponnistaa Lehe-panimo, se on murtautunut monilla onnistuneilla olutnautinnoilla suosikikseni. Oluen tumman likaisen ruskean väriä tutkiessa helposti näkee jotain punaistakin. Vaahto on pikainen ja katoaa nopeasti. Tuoksussa on viskiä ja mallasta. Maku on makeaa kirsikkaa, mallasta ja jotain raikasta ja viileää, niin ja tietysti tynnyriä ja viskiä. Makeutta on ainakin riittävästi, jotenkin saan taas makuhermoihin jotain metholia. Monta makua ja hyvin kirsikka ja viski on niputettu yhteen. Onhan tähän kyllä jäänyt vähän alkoholin tuomaa vahvuutta, onko se nyt sitten hyvä vai paha. Ehkä vapunaattoon olisi voinut valita vähän erilaisen oluen, omassa lajissaan, kirsikkaisetviskioluet. arviota parempi, no ei olekaan kun korjasin viime hetkellä arviota. 330 ml, 8 %, 4/5

torstai 25. huhtikuuta 2019

Mad Scientist Liquid Cocaine Double IPA

Csak a jó sör -olutkaupasta oli onneksi yksi olut jotenkin siirtynyt budapestilaisen majoituspaikan jääkaappiin, sille tuli käyttöä helteisen kaupunkikierroksen jälkeen. Nestemäinen kokaiini tuoksuu hedelmäiselle, vaahtoa on vähän ja väritys on kauniinkuparisen kirkas. Maussa huomaa että kokaiinin sekaan on kehittynyt reippaasti alkoholia. Helteisen päivän rauhoittamiseen tämä voi olla aika rankka valinta, mutta budapestilainen olut kyllä laittaa nauttimisen rauhalliseksi. Ehkä vähän viileämmän illan olut, nyt täytyy olla varovainen. Melkein pitäisi juoda rinnalla joku peruslageri, että voisi nautiskella tarpeeksi tästä humalapommista, sillä humalaa on reilusti. Humalat kuitenkin kääntyvät pehmeiksi. Mad Scientist -panimo on pakko laittaa muistilistalle muiden unkarilaisten nerojen rinnalle, Rubik ja kuulakärkikynän ja paprikan keksijät ja mitä niitä muita onkaan. 330 ml, 9 %, 4/5




keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

First IPA

Budapestin ykkösrauniobaariin piti päästä uudestaan. Pari iltaa sitten tsekkasin paikallisen First-panimon pubin ja siellä kahvimukista nautittu Fake Coffee nosti panimon tuotokset odotusarvomittarissa tappiin. Szimpla Kertissä nautittu saman panimon IPA on aika kirkkaan oranssia ja vaahto on normaali. Tuoksu on miedon havuinen. Maku on täyteläisemmän havuinen. Humalia on kyllä miellyttävästi. Oluen juonnissa oudointa oli että pikkukärpäset pitivät oluesta tai tuopista todellla paljon, ehkä baarimikon kaatotyyli helpotti kärpästen ihastusta. Pikkaisen greippiä tuo mukavaa piristystä. Heh, kärpäset eivät jaksa koko tuopillista vaan putoilevat vähitellen. 0,5 l, 5,6%, 4/5





tiistai 23. huhtikuuta 2019

Monyo Spontan Syrah

Brewdog Budapest sattui olemaan samalla kadulla kuin majoituspaikkamme, joten olihan paikka tsekattava. Kaikki oli kuten pitikin. Iltapäiväolueksi valikoitui viinilasillinen budapestilaisen panimon erikoisolutta. Monyo on tehnyt yhteistyötä paikallisen viinitilan kanssa ja lopputuloksena on Syrah-rypäleen ja spontaanin käymisen yhteistyönä syntynyt erikoisolut. Tarjoilukoko oli pieni, mutta suosituksen mukaan piti mennä. Oluen värinä on sellainen haljakka epäonnistunut kotiviini, vaahtoa ei juuri synnny. Tuoksu on hapan. Maku on hapan vain vähän. Hiilihappoa ei ole juurikaan. Sitten tulee yllätys, jotain runebergintorttua. Erikoinen on kyllä, ei tämä ainakaan ole pilalle mennyttä, vaan kyseessä taitaa ollakin mestariteos, mitä kaikkea nyt voikaan myydä oluena.  0,1 l, 8,1 % 5/5




maanantai 22. huhtikuuta 2019

Soproni IPA

Budapestista löytyi rauniobaarien lisäksi myös yksi erikoinen baari Csendes Vintage Bar & Café, oman tyylinsä löytäneessä baarissa ei ollut kahta samanlaista tuolia, eikä seinillä ollut yhtään kohtaa missä ei olisi ollut jotain romua tai kirjoitusta. Olutvalikoima ei ollut kovin erikoinen, unkarilainen olut kuitenkin löytyi vaivatta. Samea oranssi olut vaahtoaa kauniisti. Tuoksu on hedelmäinen, mangoinen, aivan vähän havuinen. Lempeän helppo olut tuoksahtaa joka hörpyllä hedelmämehulta. Jälkimaku jää vähän ohueksi. 0,5 l, 4,8 %, 3/5 



lauantai 20. huhtikuuta 2019

Budapest IPA

Lyhensin pitkäperjantaita käymällä Budapestin rauniobaarissa. Szimpla Kertissä riitti väriä ja iloittelua. Sama juttu oli tuopissakin. Tumman oranssi olut kuohui reilusti vaaleaa vaahtoa. Maku on lämpimään päivään sopiva, hiukan hedelmää, enemmän humalaa. Havuisen humaloinnin rinnalla leijuu sopivasti makeutta. Ei tämä ainakaan pitkästytä, otan toisenkin. 1/2 litraa, ehkä yli 5 %, 5:5





torstai 18. huhtikuuta 2019

Vakka-Suomen Prykmestar Pääsiäisporter

Pääsiäinen polkaistiin oluen voimalla käyntiin. Alkon hyllyltä mukaan hypännyt  tumman mustanruskea porter tuoksuu reilun maltaiselta, vähän lakritsaltakin, mutta suklaa on päällimmäisenä. Vaahtoa on vähän kellertävänä kerroksena. Maussa varmistuu että kyseessä on pääsiäisen suklaamuna. Makeus on kohtuullista, mämmimäinen-sana vaan tunkeutuu aivoista esille. Jännittävästi hiilihapot kuplivat ja kaivavat mallasta uudelleen esille. Suklaa on aika kuivaa, voimakasta mutta ohutta ja kyllä se pääsiäismämmi puskee lopuksi taas esille. Kyllä tällä mämmin mielellään korvaa, mutta ei tähän kyllä kerma ja sokeri enää mahdu, sillä maku on aika voimakas, miellyttävän lempeän pistävä. 50 cl, 7,5 %, 4/5 

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Mikkeller Female Brunette Girls Are Awesome

Mikkellerin kuukausiboxista oli säästynyt yksi olut. Sauna ja pieni hetki keväisellä terassilla, tanskalainen olut sihahtaa aika terävästi auki. Väri on likaista ruskeaa, vaahto on vaaleaa ja sitä on kohtuudella. Tuoksu on vähän pelottavankin makea mallas. Olut on käyty panemassa taas Belgiassa, De Proof Brouwerillä. Luultavasti sieltä ei saa ulos huonoja oluita ollenkaan. Mallasta on maussa ja humalaa on jälkimaussa. Tämän brunetin jätin niin kuin takahyllylle, kun en ollut niin innoissani tällaisista brown aleista. Mutta tämä kyllä vähän yllätti humaloineen ja pienine poreiluineen, pakko suositella tätä kaikille naisillekin. Netissä on kyllä jotain juttua tästä, kyllä on taas tehty väärin kun tämä on nimetty naisten olueksi. En kyllä oikein saanut selvyyttä että oliko tuo osa mainoskamppanjaa. Fem ale kun on sitten tanskaksi että naisten alea. 330 ml, 5 %, 5/5 


tiistai 16. huhtikuuta 2019

RPS Scissors Indie Pale Ale

Kivi-paperi-sakset-arvontaa ei tarvittu kun arvoin tämän oluen kaupan hyllyltä ostoskärryihin. Jonkun verran on tullut luettua hyviä arvioita tästä kuopiolaisesta panimosta. Etiketissä sanottiin että oluen maustamisessa on käytetty verigreippiä, joten olut näytti heti vähän punertavalta. Vaahto on tiivis valkoinen kerros, joka kestää oluen juomista. Tuokussa on hedelmäisyyttä, maku korjaa hedelmäisyyden suunnaksi greipin eli tietysti piti sanoa että verigreipin. Humalia on reilusti, kuivuutta riittää. Verigreipit kantavat makua pitkälle ja pitkään. Greippisyys hallitsee. 330 ml, 5,4 %, 4/5


perjantai 12. huhtikuuta 2019

Lehe Must Siid Wheat Porter

Tartossa kävin Genialistide klubin Göök-kasvisravintolassa syömässä ja samassa tilassa olevasta Möku-ravintolan hanoista valitsin pienen pohdinnan jälkeen tummaa olutta. Pakkohan sitä oli heti ottaa toinenkin lasillinen ja heti sen jälkeen suunnistin Õllepoodiin ostamaan yhden tuliaispullollisen, olisihan sitä tietty siitä Mökustakin voinut ostaa, mutta kun ne perinteet velvoittivat. Ei voi kuin hämmästellä että mikä ihmeen ajatus sanoi että älä osta koko varastoa tyhjäksi. Musta silkki -oluen takaetiketissä sanotaan että must nagu öö, kyllä se tulikin mieleen. Olut on tietty mustaa ja todella silkkistä. Vaahto on ok. Maussa on kahvia todella paljon, vähän kaakaotakin. Pehmeää, silkkiä, jälkimaussa on jotain eksotiikkaa, olisiko paahdettua vehnää, mausteista. Makeutta ja vaniljaa, arvosteluasteikon katto taisi tulla vastaan. Jälkiruokaahan tämä voisi myös olla, ja miksei myös aamukahvia. 330 ml, 6,5 %, 5/5

torstai 11. huhtikuuta 2019

Black Light Cow Lady is Crazy Vanilla Coffee Milk Stout Second Edition

Liettualaisen panimon mieto portteri on mustaa ja vaahto on kunniallinen. Pullollisen ostin Kaunasin olutkaupasta. Olut on todella maukasta, kaikki etiketissä luvatut maut on löydettävissä. Kahvi on vähän parempaa juhlamokkaa, vanilja vähän pistelee ja kuivattaa, makeutta on mukavasti. Vanilja yhdistyy lopulta humaliin. Todella onnistunut kokonaisuus, ennakkoluulot murskautuivat taas, kyllä mietokin portteri voi olla sykähdyttävää. 330 ml, 4,4 %, 5/5


keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Laitilan Brown Ale

Takatalvi ei yllättänyt, mutta laittoi maistelemaan jotain maltaisempaa. Alkon hyllyltä käsityöläisvalikoimasta aikanaan napattu olut on mahonkista ja vaahtoaa hetken kaadettaessa. Tuoksu on kuten makukin maltainen. Vähän liian kylmänä nautittu olut tuntuu oudon hiilihappoiselta, yritän vähän antaa oluen lämmetä, mutta oluen lämpötilan muuttumisen odottelu ei ole kyllä ollut koskaan mikään vahvuuteni. Olut on maltaista, ehkä keksistäkin. Kyllä tästä brittipubit tulee mieleen, ehkä takatalvinen hämeenlinnalaissaunatunnelma ei oikein vielä tuo sopivaa viitekehystä. Makua oluessa on reilusti, pähkinäkin alkaa lopussa maistua, humalat maistuvat lopuksi ja kuivattavat nielua. 33 cl, 5,0 %, 4/5

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Iso-Kallan Baltic Porter

Musta, vähäisesti vaahtoava olut tuoksuu maltaiselta, vähän jopa mämmiltä. Maku on maltainen. Pikimusta olut tuntuu suussa ohuelta, makua on kyllä reilusti. Humalat ryömivät esille lempeästi. Alkoholi puraisee hiukan. Täyteläinen maku hidastaa koko iltapäivää, täyttää kyllä vatsankin nopeasti. Makeus on varsin maltillista, mieluummin aika kuivaa. 0,33 l, 7,0 %, 4/5

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Pruulius G-Punkt Greibine IPA

Työpisteeni on G-rakennuksessa, sen kahvihuoneen nimi on G-piste. Sama nimi on osunut virolaiselle greippiselle IPAlle. Olut on väriltään kauniin oranssi ja vaahto on tiivistä valkoista ohutta kerrostumaa. Tuoksu on hedelmäinen. Greippiä on selvästi maussa, ei se nyt peitä humalointia, mutta jotenkin humala ja greippi täydentävät tai vähän niin kuin neutralisoivat toisiaan, eli olut on helppoa juotavaa.  Ehkä greippi kuitenkin valloittaa maata eniten. Paranee koko ajan juodessa. Alkoholia ei edes huomaa.  Taisin ostaa oluen Tarton jostain olutkaupasta, miksen ostanut kahta. Onnistunut on. 330 ml, 6,9 %, 4/5


torstai 4. huhtikuuta 2019

Brooklyn Lager

Isänpäivänlahja kuohui kovasti avatessa, vaahto pysyy vähäisenä nauttimisen loppuun saakka. Newyorkilaisen tuoksu on maltainen ja makeahko. Hiukan sellaista keväistä märkää ruohoa, lopussa sitten humalat tasoittavat kokonaisuutta, ei ihan kuivaksi, mutta vähän märkä ruoho katkeroituu. 355 ml, 5,2 %, 4/5

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Mõisakeldri Hamburgi Lager

Tallinnan Peetri Selverin hyllyllä huomasin arvokkaan näköisen olutpullon etiketin ja nostin pullon saman tien ostoskärryyn ja sieltä sitten jääkaapin kautta saunaolueksi. Olut on kirkasta peruslagerin väristä, pieni kiva vaahto muodostuu.  Maku on makean maltainen, hiilihappoinen. Oluen valmistaja on kait liettualainen. Aika perus-karjalalta tämä vaikuttaa, pieni tuntemattomamman oluen makuvivahde, olisiko vähän makeampaa. Saunaolueksi tämä kyllä kelpaa. 21  IBU, 8 EBC, 0,5 l, 5,0 %, 3/5

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Maku Lemon Pale Ale

Jääkaapissa oli tämä tuusulalainen tölkki odotellut jo jonkun aikaa omaa hetkeään. Tölkin sihauttaminen aiheutti samettisen vaahdon ilmestymisen tölkin päälle ja kaataessa olutta lasiin tiivistä vaaleaa vaahtoa jäi sinnittelemään oluen päälle. Olut on kauniin oranssia.  Tuoksussa on sitrusta ja yllättäen vähän mausteita. Maku on miellyttävän humalainen, pienellä sitruunaisella twistillä. Katkeruus kuivattaa vähän kieltä ja seuraava huikka on saatava pian. Tölkin kyljessä sanotaan että sitrrunankuorta on käytetty. Mukavan konstailematon olut, en muista että mistä olen hankkinut tämän, mutta täytynee laittaa ostoslistaan merkinnäksi. 0,33 l, 5,0 %, 4/5

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Põhjala Leevike Spiced Winter Sour

Keväinen perinteinen varastonsiivous huipentui tietysti terassiolueeseen. Maistelin talven viimehenkäyksillä virolaista maustettua talvihapanolutta, joka on nimetty punatulkuksi. Väri on epäsiistin punaruskeaa, vaahtoa on hetken, mutta se hiipuu vaimeaksi. Tuoksussa on jouluista kanelia. Maku on hapan, marjaisuus jää yhdessä kanelin kanssa vaikuttamaan. Etiketissä kerrotaaan, että mukana on käynyttä karpaloa, hibiscusta, hunajaa, paahdettua kanelia ja neilikkaa. Yritän noita kaikkia löytää mausta, mutta kyllä osa jää vaan havaitsematta. Joulutunnelma yllättää joka hörpyllä, piparkakkua. Onhan tämä aika pahanmakuista, mutta silti se onnistuu koukuttamaan. 0,33 l, 6,5 %, 4/5

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Rodenbach Alexander Aged In Oak Foaders

Olutmentorini Janne kertoi että nyt kannattaa käydä Alkossa nappaamassa ostoskoriin erikoisolutta. Ennakkotietona belgialaisesta oluesta oli maininta että olut on hapanta, mutta silti makeaa. Olut tuoksuu happamalta. Väritys on tummanpunainen, ensin luulin sen olevan läpinäkyvää, mutta ei ole vaan kirkkaantäyteläisen punaista rubiinia. Maku on lupausten mukaisesti hapanta ja makeaa, ei nyt ihan hapanimelää. Kirsikkaa on mausssa. Onpahan sellainen belgialainen erikoisolut, ei ihan perusohraa. Happamuutta ei ole liikaa, makeutta on riittävästi. 330 ml, 5,6 %, 5/5

torstai 28. maaliskuuta 2019

Stadin Panimo New England IPA

Etiketti täsmentää oluen tyypiksi Vermont-tyyppisen India Pale Ale. Olut kuohuaa pullon avauduttua, siten että kaato oli suoritettava nopeasti. Oluen väri on vähäisesti likainen oranssi, lievästi sameaa. Tuoksussa leijailee trooppista hedelmää, kuivaa ananasta. Maussa on helppoutta. Humalia tuntuu jälkimaussa. Etiketissä mainitaan että olut on Suomen paras ale 2018. Jotenkin lievä olut, vähän tulee mieleen antisaikojen arvoissa lukenut toteamus ei voittoa, kiitos kannatuksesta vai miten se nyt meni, eli ihan päävoittoa ei oluen kohdalle osunut, olisiko kuitenkin niukka sivuosuma. 0,33 l, 5,5 %, 4/5

perjantai 22. maaliskuuta 2019

The Flying Dutchman Little Red Corvette Riding Hood Red Wine Sour

Vantaalainen kiertolaispanimo on taas käynyt Belgiassa De Proefin panimolla. Lopputuloksena on tummanpunaista viinilasiin sopivaa olutta. Viinistä poiketen oluen pääälle muodostuu vaaleanpunaista vaahtoa. Aluksi mausta tulee mieleen makea jälkiruokaviini, mutta pian se mielikuva karisee, koska hapantahan tämä on. Hiilihappo kuplii. Maku on marjaisa. Eihän tämä nyt oikein olutta ole, mutta kyllä tällä helposti voi korvata punaviinin. Takaetiketti sanoo että on käytetty valkoviinirypäleitä ja seljanmarjoja, lopputulos on kyllä lähellä italialaista Lambrusco-viiniä. 330 ml, 6,0 %, 4/5

torstai 21. maaliskuuta 2019

Mallaskuun Ol' Smokey

Mallaskuun savuolut kuohuaa komeasti, valkoinen tiivis vaahto on reilu ja kestävä. Väri on vähän samean ruskeaa. Tuoksussa on lievää leppälastusta lähtevää savua. Maussa on mallasta, mihin se savu oikein katosi, no on sitä vähän, mutta enemmänkin olisi mahtunut. Kyllähän se savuisuus sitten jää jälkimakuun pyörimään. Jälkimaku on voimakas ja ryydittää oluen oikein maukkaaksi. 33 cl, 5,5 %, 4/5

tiistai 19. maaliskuuta 2019

White IPA Hoppy Wheat Ale

Tallinan Peetri Selverissä ruokaostoksilla oli tietysti tsekattava oluthylly. Joskus siinä on ollut enemmänkin vaihtoehtoja vai olisiko vertailukohtana ollut Ülemisten Rimi. Hyllyltä kyllä löytyi uusia oluita ja Olvin väritölkkisarjaan oli ilmestynyt vaaleansininen uutuus. Ei kun oikeastihan tämä onkin tartolaisen A Le Coqin väritölkkisarja. Tölkki sihahtaa laimeasti, vaahtoa on jonkun verran, väritys on samean vaaleankeltainen. Tuoksussa on mietoa humalaa. Maku on vähän molemmista maailmoista vehnäolutta ja vähän IPAa, mutta onkohan molempia liian vähän. Sitruunaa on mukavasti. Olisi pitänyt toinenkin olut ostaa, helppoa janojuomaa, pienellä humalapotkulla. 0,5 l, 5,2, 3/5

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Käbliku Uhhuuu

Iltapäiväolut Tartossa, vieläpä löytyi yksi uusi olutravintola. Emajõe Pruulikoda on kauppahallin alakerrassa ja olutvalikoima on virolainen. Käbliku panimo sijaitsee Tartosta vähän etelään, hienoja oluita sieltä yleensä tulee, eikä tämäkään ole poikkeus. NEIPA on samean oranssista. Sitrushedelmiä ja syvää makua, humalat on mukavia. Perjantai-iltapäivä olutkellarissa, nojatuoli on pehmeä, ei kiirettä, tuopissa hyvää olutta, kaiuttimista tulee Ed Sheeran -maraton, no oluen ja musiikin parittaminen on aika vaikeaa. Olut on kuitenkin täyteläistä ja voimakasta. Taidan ottaa toisen samanlaisen. Pint, 7,0 %, 5/5





torstai 14. maaliskuuta 2019

Lehe Punane Ja Must Raspberry Porter

Tallinnasta Tartoon on 180 kilometriä, sen suorittamisesta palkinnoksi oli Lehe Pruulikodan vadelmaporter. Olut on mustaa ja siinä on tiivis vaalean vaaleanruskean kestävä vaahto. Paahteisuuden ja pienen suklaisuuden alta henkii reippaasti vadelma. Makeaus tahmaa huulta vähän kiinni lasiin. Kokonaisuus on pehmeä, samettinen. Humalaa löytyy lopulta hörpyn takaosasta, sitäkin jännästi vadelmat ruokkivat. Välillä jää miettimään että onko vadelmaa vähän liikaa, mutta sen maku on kuitenkin mukava yllätys joka hörpyllä, kun paahde joutuu sille antamaan tilaa ja humalat sitten yrittävät lopuksi pyyhkiä muilla pöytää. 330 ml, 7 %, 5/5

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Lumi Brewing Mandarina Bavaria Single Hop Lager

Espoolaisen panimon lager on kirkasta ja vähäisesti vaahtoavaa, sillä ajattelin haihduttaa sähköisestä yo-kokeesta tulleita mietteitä. Tölkistä haistellessa erottuu hiiva, lasista vähän märkää pahvia. Mandarina viitannee humalalajiin, eikä mandariinin makua ole mitenkään erotettavissa. Maussa on heinää ja vähän tervaakin ja ripaus makeampaa sitruunaa. Jälkimaussa on vähän poreilevaa humalan katkeruutta, mukavasti. Kokonaisuus on toimivampi kuin osastensa summa. Tölkin taisin ostaa Espoon Sellon Citymarketista. 330 ml, 5,3 %, 3/5

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Fiskarsin Panimo Will O' Wisp Wild Berry Sour

Fiskarsin hapanolut on punertaava, eikä se juuri vaahtoa. Wikipedian mukaan oluen nimi tarkoittaa virvatulta. Etiketin avainsana on spontaanihapanmäskätty, kuulostaa kyllä aika pahalta. Maku on hapan, mausteina on käytetty ruusunmarjaa, vadelmaa, karpaloa ja tyrniä, ei noita marjoja kyllä maussa pysty erittelemään. Makuja on mutta silti jotenkin ponnetonta. Jotenkin tulee mieleen sake, silloin kun luulee juovansa jotain viiniä. Sahtikin on makukartalla lähimaastossa, mutta vetisyyttä on liikaa. 33 cl, 5,2 %, 2/5

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Raudonų Plytų Bocmano Ūsai Amerikietiškas IPA

Liettua Klaipedassa pantua amerikan IPAa kaatui lasiin perjantain kunniaksi. Olut on tumman oranssia ja tuoksuu hedelmäiseltä ja sokeriselta. Maku on hedelmäinen, sitruunaa, hapantahan tämä oikeastaan on. Uutta huikkaa ottaessa kyllä mallasta on reilusti, no makuja on paljon, ja ovathan osaset hienosti tasapainossa. Toisaalta makujen harmoniaan ei oikein pääse mukaan, on niin paljon maisteltavaa. Vähän simafiilis tulee mieleen. 22 EBC, 45 BU, 330 ml, 6,0 %, 3/5

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Fat Lizard Saison Rose

Shampanjahiivaalla käytettyä saunaolutta oli ilo siemailla. Vaaleanpunaisen häivähdys on mukana värimaailmassa, vaahtoa on vähän. Tuoksussa ja maussa on vadelmaa. Hiilihappoisuus tuo mieleen  shampanjan hiivoineen. Mielikuva laittaa miettimään että tämän olisi voinut toisenlaisestakin lasista, pienempi annos kerrallaan. Kuivuutta ja hiilihappoa, vadelma maistuu tasaisesti. Humalat maistuvat vain aavistuksen jälkimaussa. Tätä voi ostaa juhlajuomaksi. 0,44 l, 5,5 %, 4/5

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Mikkeller No Cow On The Ice Gluten Free

Työviikon päätteeksi yksi hyvä olut maistuu aina. Mikkellerin IPAn etiketissä on luisteleva lehmä jäällä vaikka nimi viittaa päinvastaiseen, ehkä etiketissä jää on vähän ratkeamassa, joten ehkä nimi sitten lopulta pitää paikkansa. Olut on tyylikkään ruskeanoranssia ja vaahto on tiivis ja valkoinen, kaunista. Tuoksussa on makeaa hedelmää. Maussa on hedelmäistä humalaa, persikkaa, makeutta, henkäys greippiä ja jälkimaussa humalia ja pientä kitkeryyttä, silti olut on lempeää niin kuin lehmän henkäys. Jälkimaku on sopivan painava. Kaikki on tasapainossa. 330 ml, 6,9 %, 5/5


torstai 28. helmikuuta 2019

Espoon Oma Panimo Verticom APA 25 vuotta

Joulupukki sujautti boksin Verticomin omia oluita. Pieni tutkailu paljastaa että serverifirma ei ollut alkanut itse panna vaan Espoon Oma Panimo on takapiruna. APA on vaahtoavaa ja se tuoksuu hedelmäiseltä. Väri on kirkkaan keltainen, mutta pientä sameutta. Maussa on vähän humalaa, vähän hedelmää ja vähän hiivaa.  Jälkimakuna on lämpöä, vähän liikaa hiivaa tai jotain puumaisuutta. 0,5 l, 5,5 %, 3/5

tiistai 26. helmikuuta 2019

Stadin Panimo Modern Pils

Etiketin alatekstissä sanotaan että tämä oljenkeltainen valkoisella vaahdolla kuohuava juoma on uuden aallon pils-olut. Tuoksussa on ruohoa ja sitruunaa. Maku on puhdas ja virheetön. Uudenlaisessa pilsnerissä on enemmän sitrusta ja vähemmän humalaa. Kokonaisuus muodostuu helpoksi ja raikkaaksi, mukana pyörii jotain raikkaita yrttejä tai saunavihtaa. 0,33 l, 5,0 %, 4/5