perjantai 22. maaliskuuta 2019

The Flying Dutchman Little Red Corvette Riding Hood Red Wine Sour

Vantaalainen kiertolaispanimo on taas käynyt Belgiassa De Proefin panimolla. Lopputuloksena on tummanpunaista viinilasiin sopivaa olutta. Viinistä poiketen oluen pääälle muodostuu vaaleanpunaista vaahtoa. Aluksi mausta tulee mieleen makea jälkiruokaviini, mutta pian se mielikuva karisee, koska hapantahan tämä on. Hiilihappo kuplii. Maku on marjaisa. Eihän tämä nyt oikein olutta ole, mutta kyllä tällä helposti voi korvata punaviinin. Takaetiketti sanoo että on käytetty valkoviinirypäleitä ja seljanmarjoja, lopputulos on kyllä lähellä italialaista Lambrusco-viiniä. 330 ml, 6,0 %, 4/5

torstai 21. maaliskuuta 2019

Mallaskuun Ol'Smokey

Mallaskuun savuolut kuohuaa komeasti, valkoinen tiivis vaahto on reilu ja kestävä. Väri on vähän samean ruskeaa. Tuoksussa on lievää leppälastusta lähtevää savua. Maussa on mallasta, mihin se savu oikein katosi, no on sitä vähän, mutta enemmänkin olisi mahtunut. Kyllähän se savuisuus sitten jää jälkimakuun pyörimään. Jälkimaku on voimakas ja ryydittää oluen oikein maukkaaksi. 33 cl, 5,5 %, 4/5

tiistai 19. maaliskuuta 2019

White IPA Hoppy Wheat Ale

Tallinan Peetri Selverissä ruokaostoksilla oli tietysti tsekattava oluthylly. Joskus siinä on ollut enemmänkin vaihtoehtoja vai olisiko vertailukohtana ollut Ülemisten Rimi. Hyllyltä kyllä löytyi uusia oluita ja Olvin väritölkkisarjaan oli ilmestynyt vaaleansininen uutuus. Ei kun oikeastihan tämä onkin tartolaisen A Le Coqin väritölkkisarja. Tölkki sihahtaa laimeasti, vaahtoa on jonkun verran, väritys on samean vaaleankeltainen. Tuoksussa on mietoa humalaa. Maku on vähän molemmista maailmoista vehnäolutta ja vähän IPAa, mutta onkohan molempia liian vähän. Sitruunaa on mukavasti. Olisi pitänyt toinenkin olut ostaa, helppoa janojuomaa, pienellä humalapotkulla. 0,5 l, 5,2, 3/5

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Käbliku Uhhuuu

Iltapäiväolut Tartossa, vieläpä löytyi yksi uusi olutravintola. Emajõe Pruulikoda on kauppahallin alakerrassa ja olutvalikoima on virolainen. Käbliku panimo sijaitsee Tartosta vähän etelään, hienoja oluita sieltä yleensä tulee, eikä tämäkään ole poikkeus. NEIPA on samean oranssista. Sitrushedelmiä ja syvää makua, humalat on mukavia. Perjantai-iltapäivä olutkellarissa, nojatuoli on pehmeä, ei kiirettä, tuopissa hyvää olutta, kaiuttimista tulee Ed Sheeran -maraton, no oluen ja musiikin parittaminen on aika vaikeaa. Olut on kuitenkin täyteläistä ja voimakasta. Taidan ottaa toisen samanlaisen. Pint, 7,0 %, 5/5





torstai 14. maaliskuuta 2019

Lehe Punane Ja Must Raspberry Porter

Tallinnasta Tartoon on 180 kilometriä, sen suorittamisesta palkinnoksi oli Lehe Pruulikodan vadelmaporter. Olut on mustaa ja siinä on tiivis vaalean vaaleanruskean kestävä vaahto. Paahteisuuden ja pienen suklaisuuden alta henkii reippaasti vadelma. Makeaus tahmaa huulta vähän kiinni lasiin. Kokonaisuus on pehmeä, samettinen. Humalaa löytyy lopulta hörpyn takaosasta, sitäkin jännästi vadelmat ruokkivat. Välillä jää miettimään että onko vadelmaa vähän liikaa, mutta sen maku on kuitenkin mukava yllätys joka hörpyllä, kun paahde joutuu sille antamaan tilaa ja humalat sitten yrittävät lopuksi pyyhkiä muilla pöytää. 330 ml, 7 %, 5/5

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Lumi Brewing Mandarina Bavaria Single Hop Lager

Espoolaisen panimon lager on kirkasta ja vähäisesti vaahtoavaa, sillä ajattelin haihduttaa sähköisestä yo-kokeesta tulleita mietteitä. Tölkistä haistellessa erottuu hiiva, lasista vähän märkää pahvia. Mandarina viitannee humalalajiin, eikä mandariinin makua ole mitenkään erotettavissa. Maussa on heinää ja vähän tervaakin ja ripaus makeampaa sitruunaa. Jälkimaussa on vähän poreilevaa humalan katkeruutta, mukavasti. Kokonaisuus on toimivampi kuin osastensa summa. Tölkin taisin ostaa Espoon Sellon Citymarketista. 330 ml, 5,3 %, 3/5

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Fiskarsin Panimo Will O' Wisp Wild Berry Sour

Fiskarsin hapanolut on punertaava, eikä se juuri vaahtoa. Wikipedian mukaan oluen nimi tarkoittaa virvatulta. Etiketin avainsana on spontaanihapanmäskätty, kuulostaa kyllä aika pahalta. Maku on hapan, mausteina on käytetty ruusunmarjaa, vadelmaa, karpaloa ja tyrniä, ei noita marjoja kyllä maussa pysty erittelemään. Makuja on mutta silti jotenkin ponnetonta. Jotenkin tulee mieleen sake, silloin kun luulee juovansa jotain viiniä. Sahtikin on makukartalla lähimaastossa, mutta vetisyyttä on liikaa. 33 cl, 5,2 %, 2/5

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Raudonų Plytų Bocmano Ūsai Amerikietiškas IPA

Liettua Klaipedassa pantua amerikan IPAa kaatui lasiin perjantain kunniaksi. Olut on tumman oranssia ja tuoksuu hedelmäiseltä ja sokeriselta. Maku on hedelmäinen, sitruunaa, hapantahan tämä oikeastaan on. Uutta huikkaa ottaessa kyllä mallasta on reilusti, no makuja on paljon, ja ovathan osaset hienosti tasapainossa. Toisaalta makujen harmoniaan ei oikein pääse mukaan, on niin paljon maisteltavaa. Vähän simafiilis tulee mieleen. 22 EBC, 45 BU, 330 ml, 6,0 %, 3/5

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Fat Lizard Saison Rose

Shampanjahiivaalla käytettyä saunaolutta oli ilo siemailla. Vaaleanpunaisen häivähdys on mukana värimaailmassa, vaahtoa on vähän. Tuoksussa ja maussa on vadelmaa. Hiilihappoisuus tuo mieleen  shampanjan hiivoineen. Mielikuva laittaa miettimään että tämän olisi voinut toisenlaisestakin lasista, pienempi annos kerrallaan. Kuivuutta ja hiilihappoa, vadelma maistuu tasaisesti. Humalat maistuvat vain aavistuksen jälkimaussa. Tätä voi ostaa juhlajuomaksi. 0,44 l, 5,5 %, 4/5

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Mikkeller No Cow On The Ice Gluten Free

Työviikon päätteeksi yksi hyvä olut maistuu aina. Mikkellerin IPAn etiketissä on luisteleva lehmä jäällä vaikka nimi viittaa päinvastaiseen, ehkä etiketissä jää on vähän ratkeamassa, joten ehkä nimi sitten lopulta pitää paikkansa. Olut on tyylikkään ruskeanoranssia ja vaahto on tiivis ja valkoinen, kaunista. Tuoksussa on makeaa hedelmää. Maussa on hedelmäistä humalaa, persikkaa, makeutta, henkäys greippiä ja jälkimaussa humalia ja pientä kitkeryyttä, silti olut on lempeää niin kuin lehmän henkäys. Jälkimaku on sopivan painava. Kaikki on tasapainossa. 330 ml, 6,9 %, 5/5


torstai 28. helmikuuta 2019

Espoon Oma Panimo Verticom APA 25 vuotta

Joulupukki sujautti boksin Verticomin omia oluita. Pieni tutkailu paljastaa että serverifirma ei ollut alkanut itse panna vaan Espoon Oma Panimo on takapiruna. APA on vaahtoavaa ja se tuoksuu hedelmäiseltä. Väri on kirkkaan keltainen, mutta pientä sameutta. Maussa on vähän humalaa, vähän hedelmää ja vähän hiivaa.  Jälkimakuna on lämpöä, vähän liikaa hiivaa tai jotain puumaisuutta. 0,5 l, 5,5 %, 3/5

tiistai 26. helmikuuta 2019

Stadin Panimo Modern Pils

Etiketin alatekstissä sanotaan että tämä oljenkeltainen valkoisella vaahdolla kuohuava juoma on uuden aallon pils-olut. Tuoksussa on ruohoa ja sitruunaa. Maku on puhdas ja virheetön. Uudenlaisessa pilsnerissä on enemmän sitrusta ja vähemmän humalaa. Kokonaisuus muodostuu helpoksi ja raikkaaksi, mukana pyörii jotain raikkaita yrttejä tai saunavihtaa. 0,33 l, 5,0 %, 4/5

lauantai 23. helmikuuta 2019

Pühaste Guava Groove

Tarto oli taas mielessä, joten kaipuuseen avasin sitten tartolaisen hedelmäisen IPAn. Tuoksu on hedelmäinen, ananasta ja varmaankin guavaa. Vaahto on siisti valkoinen. Ulkonäkö on kamala. Oluessa pyörii jotain paakkuja ympäriinsä, hirveä pyöriminen, onkohan tuo jotain hiivaa. Maku on silti ihan maukas, hedelmäistä humala, makeaa, silmät kiinnihän tämä olisi pitänyt juoda. IBU 30, 0,33 l, 6,5 %, 3/5

torstai 21. helmikuuta 2019

Lumi Stonewater English Pale Ale

Taisin napata tämän oluen Sellon Citymarketista matkamuistoksi Espoosta. Tölkistä kaateassa olut kuohuaa reippaasti, hyvä kun lasissa pysyy. Valkoinen vaahto on vahva ja kestävä. Oluen väri on on vähän likaisen ruskea. Tuoksussa on makea mallasta. Maku on mallasta, lievää makeutta, puista pähkinää. Kuivuus vie loppua kohden voiton, mutta ihan lopuksi pähkinä ja maltaan makeus palaavat. Pubitunnelmaan ei nyt kotona päässyt, kyllä tämä olut pitäisi juoda hanaversiona. 330 ml, 5,5 %, 4/5


keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Pyynikin Amarillo Pale Ale

Keskiviikkosaunan vilvoitteluun löytyi vielä yksi Pyynikin sponsoroima olut. Amarillo-humalalla ryyditetty pale ale on tumman oranssia ja vaahtoa on mukavasti, mutta katoavaisesti. Tuoksu on makeahko ja maltainen. Maku on katkera, maltainen ja hedelmäinen. Kokonaisuus on painava. Jälkimaussa on katkeroa. Vähän ristiriitaista tunnelmaa jää mieleen, hiilihappoisuus tuntuu keventävän, mutta jotenkin tulee viski mieleen. 500 ml, 5,3 %, 4/5

tiistai 19. helmikuuta 2019

Olvi Export 5,2 %

Olvin sponsorilaatikon pohjalla oli vielä yksi olut. Export, varmaan on kyllä aikanaan antanut vähän paremman tunnelman, oikein vientiolut, vai mitä ihmettä tuo nyt tarkoittaa. Vähän sama juttu kun Otto-automaatilla lukee aina hetken että rahat tulossa, kyllä ne on siinä vaiheessa jo menossa. Olut on kauniin tasaisen kirkkaan tumman oranssia ja vaahto on tiivis valkoinen matto, joka kestää pitkään. Maku on tasainen kuin Maamme-laulu, ei laaksoa eikä kukkulaa. Ei löydy  virheitä eikä paljon muutakaan. Toimii varmasti parhaiten isoissa määrissä, jo ensimmäistä juodessa maku paranee loppua kohden. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

lauantai 16. helmikuuta 2019

Thornbrige Melba Peach IPA

Pienen pintaremontin tauolla kelpaa juoda yksi hedelmäinen IPA. Oluen sitruksisen vaaleankeltainen väri antaa ymmärtää että mitä on tulossa. Tuoksu on myös hedelmäinen, vaahto on pikainen häivähdys. Ei ole vaikea arvata oikein, että myös maku on sitruksinen, persikkainen, aavistuksen humalainen. Ihan tasapainoinen maku, mutta jotenkin lievää ohuutta pilkistelee ja välillä vähän parfyymejä, persikka maustaa jälkitunnelmaa. 330 ml, 5,2 %, 4/5


perjantai 15. helmikuuta 2019

Sori Brewing Maximón Imperial Baltic Porter With Cacao & Chili

Olutkellarin perukoilta nappasin pitkään mieltä kuumottaneen virolaissuomalaisen oluen. Juoma on mustaa, vaahto on turhan pikainen. Tuoksussa on suklaata ja marjoja. Lasissa näkyy kovasti kuplintaa. Kuplinta tuntuu myös alkuhörpyissä. Paahteisuutta on, suklaata ja mausteita maistuu myös poreilevan oluen soljuessa kurkkuun. Suuhun jää mukavaa pientä poreilua, alkoholin ja chilin poltetta, jotain marjaisuutta on maussakin. Olut paranee vielä loppua kohden, jotenkin se asettuu pehmeämmäksi, kun turha poreilu katoaa. 33 cl, 10,5 %, 5/5


torstai 14. helmikuuta 2019

Mufloni Humela IPA

Kaupan hyllyltä silmiini osui porilainen taikasana Mufloni. Osumista varmasti auttoi se että panimon CCCCC IPAa on näkynyt Alkoni hyllyillä varsin harvakseltaan. Olihan pullollinen uudempaa versiota IPAa taas maistettava. Ensivaikutelmassa muhkea vaahto vakuuttaa. Väri on tummemman ruskeaa IPAksi. Tuoksussa on humalia. Maku on mäntyinen, kuivaa humalaa, hitunen makeaakin. Vähän puista, humalia on riittävästi, alun karamelli katoaa jonnekin, puumaisuus vaivaa hiukan jälkimaussa. 33 cl, 5,5 %, 4/5

tiistai 12. helmikuuta 2019

Lehe Väike Kollane Draakon Spiced Sour Ale

Matkamuisto Tartosta, olut on virolaista, tosin panimo on aika lähellä Tallinnaa, on oranssia ja vähän sameaa. Vaahtoa ei oikein synny ollenkaan. Tuoksu on mausteinen ja vähän erikoinen tai hiivainen. Kurkumaa on etiketin mukaan mausteena. Muistaakseni Turkin maustebasaareissa piti juuri olla tarkkana, kun sahramia kaupitellaan, niin turistille kelpaa hyvin kurkumakin. Olut on tietty nimensä mukaisesti hapanta, mutta jokin tasapainottava makeus tekee  sitruunaisesta oluesta helposti juotavaa. Tuoksussa vilahtaa vähän chilikin. Alun pienen vetisyystunteen kadottua mausteiden taakse, olut parantaa loppua kohti. Etiketissä on lupaavasti lohikäärme ramen-keittokulhossa. Erikoista ja ihan hyvää mausteolutta. 330 ml, 4 %, 4/5

lauantai 9. helmikuuta 2019

Olvi Tuplapukki

Olvin sponsoroimasta kassista löytyi vahvempaa lageria. Viinalageriksi tällaista kait joskus kutsutaan. Bock-tyylin mukaan olut on nimetty Tuplapukiksi. Tällaisen lumisen talvikauden lämmittäjäksi tämä on sopivampaa kuin kesähelteille. Oranssinrusehtavaa, heikkovaahtoista olutta sujahtaa lasiin vaivatta. Tuoksussa on mallasta. Vahvuus tuntuu, tätä pitäisi juoda vähän lämpimämpänä. Makeaa mallasta, alkoholia ei mausta löydy tai ehkä sen aistii kuitenkin jälkimaussa. Maussa voisi olla jotain lisää, mutta ei tämä taida olla maun vuoksi nautittavaksi tarkoitettu. Lämmittää kurkussa ihan mukavasti, parempaaa kuin ennakkoluulot antoivat ymmärtää. 0,33 l, 8,5 %, 3/5


perjantai 8. helmikuuta 2019

Bravoras Apynys Green Monster IPA

Kaunaslainen IPA tarttui matkamuistoksi Kaunasista löytyneestä olutkaupasta ja päätin korkata pullon perjantain kunniaksi. Työviikon päätti postissa saapunut työhyvinvointikortti. Tätä olutta juodessa päätin että hyvä olut edistää työhyvinvointia hienosti. Pullollisesta löytyi samean tumman oranssia, ohuesti mutta tiiviisti vaahtoavaa olutta. Tuoksu on vähän hedelmäinen, sitruunaa. Maku on kevyt, humalat ovat pehmeää sitrusta, ujoa ananasta. Humalat ovat miellyttävästi läsnä, kitkeryys puuttuu kokonaan, jälkimaku on hedelmäisen humalainen ja mukavan pitkä. Maistellessa huomasin että olut yhtäkkiä loppui kesken, joten yritin nautiskella jälkimausta huolellisesti.  23 EBC, 55 IBU, 6,3 %, 4/5


torstai 7. helmikuuta 2019

Fat Lizard Backdrop Porter

Taisi olla Espoon Sellon CityMarket, josta joskus nappasin tämän espoolaisen colanvärisen portterin. Fat Lizardin tölkin isosta kaatoaukosta soljuu ohuen oloista mustaa olutta, jonka päälle kertyy vaaleanruskeaa vaahtoa. Tuoksussa on vähän humalaa. Maussa on mukavasti paahteisuutta, kuivuutta, vähän kahvia ja humalaa. Olut soljuu myös suussa, vähän pientä ohuutta, joka auttaa olutta vielä soljumaan nielusta alaskin. Rumasti sanottuna light-portteri, mutta kauniisti sanottuna pätevä ja paahteinen arkiportteri. 0,44 l, 5,5 %, 4/5



tiistai 5. helmikuuta 2019

Pyynikin Winter Lager Hento Savulager

Pyynikin sponsorilaatikon kolmas olut oli lumisateeseen suunniteltu savulager. Olut on väriltään simanväristä eli aika vaaleaa ja sameaa. Vaahto kuohuu nopeasti loppuun. Tuoksussa on vähän savua. Maku on luvatun hennosti savuinen, vähän hiivaa pyörii joukossa. Hiilihappoja tuntuu aluksi olevan reilusti, vähitellen huomaa että eihän niitä hiilihappoja olekaan. Hiivan sivumaku ja hento savuisuus johdattelee jonnekin kevyt-Schenkerlan ja laimean kotikaljan välimaastooon, väri vähän on mielikuvan kanssa pahasti ristiriidassa. Olut on ohutta lopulta, jotenkin sekavaa. Täytynee ostaa tölkillinen ja tehdä vielä tarkempaa tuttavuutta. 50 cl, 5,0 %, 3/5

lauantai 2. helmikuuta 2019

Must Kuld El Salvador Coffee Porter

Kulttuuripainotteinen iltapäivä piti tietysti päättää hämeenlinnalaisen olutkulttuurin kehtoon eli Birgeriin. Põhjalan bonusversio vanhasta suosikista oli saanut vähän lisämaustetta salvadorilaisesta kahvista. Etiketissä on nyt vähän karjalanpiirakkaa. Mustaa olutta ja heikkoa vaahtoa, sitten pikakelauksella itse olueeseen, kahvia on reippaasti, paahdetta ja vähän makeutta. Vähän tulee mieleen kahvikonjakki. Enempää ei nyt jaksa eritellä, todella hyvää.  0,33 l, 7,8 %, 5/5




perjantai 1. helmikuuta 2019

Cape Brewing Co Mandarina Bavaria IPA

Eteläafrikkalaista olutta ei ole ennen tullut maisteltua. Alkosta nappasin joskus houkuttelevan oranssi-etikettisen IPAn. Etiketti kertoo että olut on Afrikan ensimmäinen saksalaistyyppinen IPA, ok. Olut on harvinaisen kirkkaan kuparista. Tuoksu on makea. Suussa olut huomauttaa että tässä on nyt sitten reippaasti hiilihappoja. Sitten makeutta, jotain toffeeta heiluu mielikuvissa ennen lopullista mandariini-iskua. Humala on tietysti sitrusväritteistä. Jälkimaussa on vielä vähän greippiä. Aluksi hiilihapot vähän häiritsevät, mutta lämmitessä ne tasaantuvat ja olut paranee, jotenkin bitterimäinen tunnelma.  44 cl, 6,5 %, 4/5

tiistai 29. tammikuuta 2019

Vakka-Suomen Löyly Olut

Pintakilta-guru haluaa kuulla aina välillä arvioita oluista ja sehän tietysti sopii. Tällä kertaa oluena oli saunomiseen tarkoitetettu kunnon lager. Etiketissä komeilee saunanraikas Kekkonen. Tämän kirjoitettuani alkoi tuntua todella oudolta idealta laittaa oluen kylkeen luultavasti alaston entinen presidentti. Mutta olut on kirkasta ja kauniin keltaisenoranssia, kultaista, tuoksu on maltainen. Vaahtoa syntyy jonkin verran, mutta se onkin kestävämpää laatua. Ensi huikalla havainnoituu pilsnermäinen humalan katkeruus, sellainen mieto, mukava ensitunnelma. Sitten seuraavaksi on vähän havuja tarjolla, aavistus puista tunnelmaa, myös jotenkin löysää tai rentoa. Kiitos Jarille. 33 cl, 4,5 %, 3/5

lauantai 26. tammikuuta 2019

Mikkeller Einar... you are a funny man

Tanskalaisen panimon näkemys norjalaisesta Einarista on pantu Belgiassa ja oluttyylinä on New England IPA, eli NEIPA. Kansainvälinen olut on kauniin oranssia, tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja vaahto on valkoista tiivistä kuplaa, joka pitsittää lasin reunan juodessa. Maku on hedelmäinen ja raikas. Humalat ovat vain hedelmäisiä. Loppuluisussa pieni kuivuus napauttaa kitalakea. Hyvää olutta on nautinto juoda. 500 ml, 6 %, 4/5

perjantai 25. tammikuuta 2019

Omnipollo x Buxton Original Double Vanilla Ice Cream IIPA

Pullollinen.fi ja 1200. olut, olisiko aihetta pieneen juhlaan, on. Olutkellarista nostin juhlan kunniaksi vanilja-imperial-IPAa, vähän jopa pelottava yhdistelmä. Pehmisjäätelö etiketissä antaa vähän pientä käsitystä että olut on jotain jäätelöistä. Tuoksu on selkeästi vaniljaa, vähän toffeetakin. Maku on myös vaniljainen, missä humalat, vaniljako ne peittää? Mukana on reippaasti trooppisia hedelmiä, mangoa ja papaijaa ja mitä näitä nyt on.  Makeutta löytyy, humalat peittyvät. Special-yhdistelmä lämmittää poskia lopuksi. 33 cl, 8 %, 3/5

torstai 24. tammikuuta 2019

Pyynikin Galaxy Saison

Pyynikin panimon sponsoroima tölkillinen saisonia maistui saunan päälle.  Väri on samean oranssia ja katoavaa vaahtoa muodostuu mukavasti. Tuoksu on raikas. Makukin on raikas. Vähän synkempää hiivaa vilahtaa välillä maussa, mutta kokonaisuus on mukavan raikas. Vähän sellaista witbier-tunnelmaa. Humala on oikein nautittavaa, kokonaisuus on hedelmäisen raikas, vähän jopa ripauksen mentholimainen. Varmaan tulee ostettua tölkki jos toinenkin, jos osuu kaupan hyllyllä silmiin. 500 ml, 5,2 %, 4/5

tiistai 22. tammikuuta 2019

Pyynikin Citra California Lager

Pyynikin panimo lähetti 4-packin erilaisia uutuusoluita maisteltavaksi. Ensimmäisenä valitsin oranssietikettisen kalifornialaislagerin. Väri on oranssi. Vaahtoa on vähän. Tuoksussa on yllättävän voimakas kuusenhavun tuoksu. Kylmä olut paljastaa pientä kalkkia tai kuivuutta ja sen jälkeen tasaisen varmaa humalaa. Vähän kuivuus vaivaa ja laittaa oluen tuntumaan välillä puiselta. Ei taida soveltua talven kovimpien pakkasten kanssa yhteen. 500 ml, 5,0 %, 3/5

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Olvi

Olvi lähetti kassillisen oluita maisteltavaksi. Varmaankin sen takia että ne on pakattu niin tyylikkäisiin, uusiin, kapeahartiaisiin ruskeisiin pulloihin. Pullossa on vielä hienosti isolla Olvin niin tyylikäs tynnyrilogo hallitsemassa etikettiä, ei mitään turhaa. Yksinkertainen on kaunista. Olutkin on kyllä aika yksinkertainen. Tuoksu on vienon maltainen. Olut on kirkasta ja hiilihappoista, vaahto on nopea. Ehkä tämä sopiikin hyvin salibandyn jälkeiseksi palautusjuomaksi. Maku on ohut, vähän viileän pisteliäs ja aika helppo. Pari kertaa piti tarkastaa, että onko tosiaan jäänyt tämä aiemmin blogittamatta. On tätä joskus tullut siitä oranssisesta vanhemmasta olutpullosta tullut juotua, mutta blogitus on sitten odottanut vuoteen 2019 saakka. 0,33 l, 4,5 %, 2/5

lauantai 19. tammikuuta 2019

Tanker Pastel Paradise Portuguese Dessert Ale

Tanker, MØMBrewers ja Post Scriptum panimot ovat panneet yhteistyössä erikoisen oluen portugalilaisen pastel de nata -piirakan kunniaksi. Olut on kauniin oranssia, valkoista vaahtoa syntyy hiukan. Tuoksu on vaimeasti hedelmää ja karamelliä. Maku on hedelmäinen, mausteinen, jälkimaussa on jopa pippuria. Olut tuntuu liukkaalta suussa. Erikoinen piirakkaolut, kyllä tämän jälkiruoaksi voi hyvin nauttia. IBU 40, 330 ml, 6,8 %, 4/5

perjantai 18. tammikuuta 2019

Mallaskoski Winter Warmer Doppelbock

Valkoinen kurittaja meni vähän liian nopeasti ohi, mutta jälkijunassakin täytyy yrittää hyödyntää joululahjaa ja lämmitellä oluen avulla. Mallaskosken Doppelbock on tumman ruskeaa, melko vaahdotonta olutta. Tuoksussa tuntuu savu. Maussa tuntuu paahteista mallasta, lievää makeutta ja savuisuutta, joka on sellaista ohutta savua, saunan lämmityksestä tulevaa miellyttävää savua pihapiirissä. Tämähän on hyvää, pientä yllätystä, Schenkerla tulee mieleen, tavallaan sellainen Schenkerla+, kun tuota alkoholia on lämmitykseen sopivasti. Lämmittää sopivasti sisätiloissa.  33 cl, 7,2 %, 5/5


keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Novopacké Pivo Valdštejn

Syntymäpäivälahjaksi sain tietty olutta. Poika oli valinnut tsekkiläisen pullollisen Alkosta. Olut on kullankeltaista ja tuoksu on hunajaisen makea. Vaahtoa on vähän. Maku on yllättävä sekoitus monesta. Odottelin vähän pilsner-tyyppistä olutta, mutta heinää on vähän, enemmän on makeaa ja miksausta hedelmistä ja kevyestä humalasta. Vahvan lagerin alkoholikin vähän kurkistelee. Tietynlainen erikoisuus vähän koukuttaa. 0,5 l, 7,0 %, 4/5

lauantai 12. tammikuuta 2019

Sip Teine Aastapäev Chipotle Morita Foreign Stout

Virolaisen olutkaupan ja Tankerin yhteistyöolut tarttui aikanaan Tartosta ostoslaatikkoon. Olut on Sip-kaupan 2-vuotissynttäreiden kunniaksi pantu, myöhemmin Sip on jo täyttänyt kolmekin vuotta. Best before merkintä on kyllä oluessa mennyt yli, mutta ei se mitään haittaa. Olut on mustaa, vaahtoa on aluksi reilusti, mutta se rauhoittuu kestäväksi vaaleanruskeaksi matoksi oluen päälle. Tuoksussa on paahdetta. Maussa on samaa paahdetta, tummaa suklaata, humalaa ja lämpöä. Chiliä ei tunnu ensin löytyvän, se iskee jälkimaussa. Kun chili on ensin ilmoittanut itsestään, niin se jää lämpöpatteriksi kurkkuun. Chili tai alkoholi kerää mukavaa lempeää pistelyä kielen päällä, joka voimistuu jokaisen hörpyn jälkeen. 60 IBU, 330 ml, 7  %, 5/5

torstai 10. tammikuuta 2019

Vallilan Panimo Kyyneleet

Helsinkiläinen pienpanimo on nimennyt oluensa itkun tuotokseksi. Etiketin kolme, pilkku ja silmä arvuuttelevat tarkoitustaan sen verran houkuttelevasti, että Googlea oli pakko käyttää arvoituksen ratkaisemiseksi. Onko kyseessä sittenkin kyyn eleet. Salapoliisityö paljasti että olut on tehty kuuluisan Evil Stöö -räppärin kanssa ja kyseessä on siis kolmannen silmän kyyneleet. Kappaleen kuuntelemisen jälkeen jäi vielä vähän mietittymään mikä on tuo kolmas silmä. Olut on vähän sameaa, oranssinruskeaa. Vaahtoa muodostuu vähän ja se sinnittelee lasissa pitkään. Tuoksu on puinen. Maku on myös hyvin puinen, lopuksi katkeran humalainen, ihan vähän sitrusta käväisee analysoitavana kielen päällä. Oluen tyypiksi on merkitty English Pale Ale. Ostin pullon Sellon hypermarketista. Yksi riittää. 33 cl, 4,7 %, 2/5

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Sakiškių India Pale Ale

Ikkunaremontin jälkisiivouksen jälkeen ansaitsin hyvää olutta. Liettualainen IPA kuohuaa runsaasti. Väri on likaisen samean ruskeanoranssia. Tuoksu on mäntyisen sitruksen, pientä puumaisuutta löytyy myös. Maku on ensihörpystä lähtien selvä, aika täydellistä IPAa, vähän makeaa, reippaasti sitruunaista humalaa. Humalat ovat miellyttäviä, ehkä lopussa pieni lisäpotku ei olisi pahitteeksi. EBC 12, IBU 68, 5,5 % 5/5

tiistai 8. tammikuuta 2019

Käbliku El Jefe The Grapefruit Dope

Donald Trumpin näköinen hahmo sanoo virolaisen hefeweizenin etiketissä Make Beer Great Again. Olut on kirkasta keltaista olkea. Tuoksussa on hiivaa. Suussa tuntuu ensin reippaat hiilihapot. Makuna on sitrusta tai lempeää greippiä. Hiilihapot tuntuvat pitkään. Pientä happamuutta ja kalkkia maistuu ohuen hiivan rinnalla. Greippi on ehkä parasta, mitä oluissa on ollut. Hiiva ilmestyy aina välillä tasapainottelemaan hyvän ja pahan välille, kaatuen onneksi hyvälle puolelle.  IBU 13, 330 ml, 5,6 %, 4/5

lauantai 5. tammikuuta 2019

Mikkeller Ramen to Biiru

Etuetiketissä oli vain jotain japanilaisia kirjaimia ja jokin japanilainen hirviö. Pullollinen oli oikeastaan sellainen mysteeriolut, josta ei ollut mitään tietoa. Pullon sisältöä tartolaisessa olutkaupassa tutkaillessani ajettelin sen olevan jotain Neipaa tai IPAa. Googletus paljasti sitten että kyseessä on Mikkellerin Ramen to Biiru -ravintolalle pantu oma olut ja että kyseessä on Belgian Ale. Avatessa olut kuplii tiivistä vaahtoa ja samaa tiivistä vaahtoa riittää vielä oluen päällekin. Väri on vähän samea kupari. Tuoksu on hedelmäinen. Maku on raikasta, makeaa hedelmäsoppaa ja lievää hiivaa ja se kääntyy todella nopeasti  kuivuudeksi. Maku on lyhyt, mutta jälkimaku jää kyllä kuivattelemaan kitalakea. Ihan hyvää, ehkä kuumempaan tunnelmaan sopivampaa, googletus laittoi Mikkellerin ravintolan kirjanmerkiksi mahdollisia tanskanreissuja varten. Varmasti ramenin kanssa toimisi. 330 ml, 5 %, 4/5


perjantai 4. tammikuuta 2019

Dundulis Juodas IPA

Liettualaisessa IPAssa on täysin musta etiketti, nimi kehottaa juomaan IPAa. Tarkkaan ottaen juodas tarkoittaa mustaa, eli kuten näköhavainto osoittaa niin kaunaslaisesta olutkaupasta ostettu olut on Black IPA. Matkamuiston tuoksussa on mukavaa humalaa ja vähän kumia. Maussa on kaikki hyvän black IPAn elementit, paahdetta ja humalaa, mutta outoa kumia tai nallekarkkia on liikaa, tuoksu tuota kumia tuottaa erityisesti. Vähitellen tuon kumin saa pois mielestään ja olut alkaa maistua aina vaan paremmalta, olisi pitänyt olla litran pullo. IBU 59, 100 EBC, 0,5 l, 5,6 %, 3/5 

torstai 3. tammikuuta 2019

Sakiškių Sour Beetroot Ale

Matkamuisto Kaunasista edustaa olutskenen jotain äärilaitaa. Hapan punajuuri-ale on saanut inspiraation liettualaisesta perinneruoasta, šaltibarščiaista, kylmästä punajuurikeitosta. Nyt ollaan aika eksoottisissa piireissä, pakko oli laittaa paremmaksi, kun näin vähän juttua cucumber pilsneristä. Väri on kauniin rubiininpunainen, vaahto on nopea pinkki huitaisu. Tuoksu on aika pelottavan multainen, tai no punajuurinen. Maku on värin ja tuoksun lupauksen mukainen, eli punajuuri. Ei tarvitse paljoakaan fiilistellä, kun mieleen tulee mummulan kellarin pimeys ja tuoksu. Kuplintaa on mukavasti, happamuus vähän tasapainottaa multaisuutta. Missä on suomalainen siikli-olut? 330 ml, 3,5 %, 2/5