lauantai 20. heinäkuuta 2019

Suomenlinnan Chapman Lager

Majakkalaiva Reladersgrundilla tuuli vilvoittavasti ja näkymät kannelta oli hienot. Suomenlinnan panimon oluita oli mukavasti valikoimassa. Chapman tarjoiltiin helteeseen sopivassa lämpötilassa, vähän liian kylmänä. Lager on mallia perus. Vähän hedelmää, pieni piristys, ihan pikkuisen mineraaleja, janojuomatyyliä. Sopii hyvin Helsingin helteeseen. 0,33 l, 5,0 %, 3/5



torstai 18. heinäkuuta 2019

Panema Craft Beer Flight

Kalliossa eksyin Panemaan, ravintola oli torstai-iltana mukavasti täynnä. Tiskillä huomasin valikoiman olevan ainakin riittävä. Annoin baarimikon valita oluttarjottimelle oluet, itse valitsin viimeisen. Ensimmäisenä tumma, ei ihan musta Northmonk Imperial Maple Brown maistuu makealta ja täyteläiseltä, todella hyvää, vaahterasiirappia on makeuttamassa. Heti tulee mieleen että miksi nämä on vain 1 dl -laseja. 5/5 Kakkosena on vaalea Northmonk West Coast IPA on hedelmäinen lievä katkero, maussa on vähän makeaa omenaa, ok 4/5 Kolmantena maistelin Northern Powerhouse Small IPA, kuitissa luki Northmonk. Aika vaalea ja haalea, vähän hiivainen maku on. 2/5. Coolhead Cucumber Sour tuoksuu vähän pistävältä. Kurkkua, etikoituneena, väri on keltainen, vaalea. Tuoksussa on vähän multaa. Erikoinen olut, välillä maistuu liikaa kurkku, välillä oikein hyvää janojuomaa. 4/5 Viimeisenä maistelin Northmonk Napolitan Icecream Pale Ale. Kauniin vaalean piparkakun väristä, vaahto on niukka. Makeahko keksimaku on hienostunut, välillä vähän maku vesittyy, mutta ei pahasti. 4/5 
5 * 0,1 l, 4/5 



maanantai 15. heinäkuuta 2019

LAB Punica Blonde Ale

Splitintuliainen rauhoitti espoonreissun jälkeen. Pieni sateenripottelu saunan jälkeisellä terassilla paljasti kuparisen blonde alen. Splittiläispanimon tuotoksen tuoksu on vaikeasti havaittavissa. Maku on aika vetinen, vähän kaikkea: vähän mallasta, vähemmän hedelmää ja vähän hiilihappoa. Lievästi puumainen, humalia on lopussa. Etiketissä on vielä kiukkuisen näköinen eukko. Etiketti kertookin siiten että punica tarkoittaa anoppia. Anoppi on ystävällinen ja anteeksiantavainen blondi ja anoppi on syytä säilyttää pimeässä ja kylmässä. Lisäpisteitä näistä tiedoista on pakko antaa.  0,33 l, 4,2 %, 3/5

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Oriel Beer / HopSaSam Țuiple'Up Aged In Tuica Barrels

Tuiple'Up on trippeli, siihen on saatu makua tuicasta eli romanialaisesta luumuviinasta. Tätä olutta on kypsytelty omena-, päärynä- ja luumutuicatynnyreissä. Olut on belgialaisromanialaista yhteistyötä. Väritys on kellertävän oranssia, vaahtoa on ja se kestää. Tuoksu tuntuu kypsän hedelmäiseltä ja hiivaiselta. Maku paljastaa että kyseessä on vahva olut, jossa on reilusti hiilihappoa. Alkoholi hyökkää päälle. Luumuviinan jälkeen makuun alkaa löytyä muitakin vihahteita, luumua, säilöttyjä hedelmiä. Ensijärkytys on aika vahva, mutta kyllä olut pehmenee loppua kohti. Etiketti kertoo että mausteena olisi myös sitruunaruohoa, sen luettuani maistoin sitäkin. Täyttää mukavasti, loppua kohti oluesta oppii pitämään. 330 ml, 9,5 %, 4/5

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Pivovara Medvedgrad Fakin IPA

Pahaltakuulostavan nimen takaa paljastuu hyvä IPA. Hikinen päivä Splitissä päätetään ukkosen jylistessä ja juomalla pronssisen kirkasta olutta, vaahto on valkoista katoavaista. Tuoksussa on hedelmää, kypsiä kumkvatteja, ei kun se oli vaan tossa pihalla, no jotain trooppista. Maussa huomaa mallasrungon olevan tukeva. Humalat ovat poskiatäyttävät. Sitrusta vähän, hippusen makeutta ja sopivasti katkeroa. Kroaatinkielen fakin kai tarkoittaa kaveria tai jotain kalkkunaa, kun sellainen tuohon etikettiin on piirretty.  70 IBU, 0,33 l, 7,0 %, 5/5




maanantai 8. heinäkuuta 2019

Varionica Pale Ale

Splitin-matkan perinteisen parvekeviilennyksen lähteenä oli kroatilaisen panimon pale alea. Aika tummaa kalpeaksi olueksi, vaahto on tiivis ja sitkeä. Maussa on ensin puuta, sitten hedelmää. Ensin tuntui että nyt on tullut ohilaukaus, mutta pikkuhiljaa hedelmät tropiikista ja kirpeämpi appelsiinikin ilmaantuvat. Vähän hedelmäkarkkien makeutta vielä ja lopputulos onkin jo ihan hyvä. Humalat ovat niin miellyttäviä kuin aluksi puisevat voivat olla.  330 ml, 5,2 %, 4/5



sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

LAB Barba Pale Ale

Siitä Splitin toisesta olutkaupasta löytyi paikallista olutta. Pale Alen etiketissä on kait paikallinen merikarhu. Oluella on tarkoitus viilentää hellepäivän iltaa.  Kirkasta ja kauniin tumman kultaista on. Serbokroatialaisesta vai kai täällä pitäisi sanoa kroatiankielisestä etiketistä ymmärrän että humalina on käytetty Cascadea, Columbusta, Mosaicia ja Simcoeta, mutta silti lopputulos on puinen. No jos malttaa lukea etiketin loppuun saakka, niin siinä on teksti englanniksikin, mutta blogistille tuo serbokroatia antaa enemmän uskottavuutta, ehkä? Puisen ulkokuoren takana on sitten vähän parfyymistä sitruunaa.  Lounaalla join Corte Maltese -ravintolassa saman panimon lagerin, se vei janon hyvin. 0,33 l, 5,4 %, 3/5 



torstai 4. heinäkuuta 2019

Minipivovar Angeluš Pale Ale

Splitin-reissun Brac-risteilyn jälkeen piti vähän yrittää viilentää itseään Luxuryrooms Dinon terassilla. Olueksi valikoituu Splitin toisesta olutkaupasta ostamani olut. Molemmissa kaupoissa vierailin ja molemmista vähän puuttuu touchi, oluita on jonkun verran mutta ehkä vain Rivan jatkeella oleva Little Beer Shop voi sanoa että tiskin takana oli ymmärrystä. Enkeliolut on kuparista, vaahto on mukavan tiivis. Tuoksussa on hedelmää ja maussa on mukavasti humalaa. Miinuspisteitä ei kai voi antaa siitä että olut lämpenee liian nopeasti. Maussa on täyteläisyyttä, kosteata mäntymetsää, ripaus sitruunaakin, mitä sitä kiertelemään: hyvää.  0,5 l, 5,2 %, 5/5 



keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Pivovara Medvedgrad Grička Vještica

Diokletianuksen palatsissa olevan St. Domniuksen kellotorniin kipuamisen ja cuttlefishin merkityksen valkentumisen jälkeen löytyi vilvoittavaa tuulta Para Di ’Soto -terassilta. Tilasin ihan vaan oluen ja pöytään tulikin oletetun Ozujskon asemesta Medvegrad-panimon doppelbock. Helle ja doppelbock olivat vähän ristiriidassa ennakkokäsityksissäni, mutta ensihörppy paljasti oluen viileäksi. Väri on tummunutta löylykauhan kuuppaa. Vaahtoa ei kestä kauaa. Tuoksu jotenkin katoaa. Maku on viileänäkin lämmittävä, vähän tummia hedelmiä, pähkinöitä, mallasta, makeaakin, mistä tämä raikkaus tulee? . Hellejuomakategoriassa tämä on kyllä todellinen musta hevonen. Olut on saanut nimensä kroatialaisen kirjan mukaan, se kertoo Grickalaisesta noidasta. No onhan tämä eräänlaista taikajuomaa, aika makeata. 0,50 l, 7,5%, 4/5 (dobbelbock korjattu doppelbockiksi, kiitos kommentoijalle)



maanantai 1. heinäkuuta 2019

Ožujsko Hoppy Lager

Yritin pakoilla Splitin hellettä varjoisaan baariin. Na Kantunun terassi oli varjossa ja listan ykkösenä oli Hoppy Lager. Se olikin kroatialaisen toisen suuren panimon humalainen lager. Kirkkaan oranssia, vaahtoa vähän, mutta se pitsittää lasia loppuun asti. Tuoksussa on reilusti hedelmää. Humalat ovat makeita ja tuovat mieleen amsterdamilaiset  coffeeshopit. Aika makeaksi maku kääntyy lopulta. Kyllä tämä tuntuu ilmaa viilentävän, ei tosin lämpömittarin mukaan. Tarkempi analysointi vaati toisen pullollisen, eli aika hyvää oli. 0,50 l, 5 %, 5/5



sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Pivovara Medvedgrad Zlatni Medvjed

Splitin Diocletianuksen palatsin sisällä oli kuuma ja oli pakko ottaa nopea lounas ja juomatauko Mosquito-ravintolassa. Listalla oli muutamia vieraampia oluita, joista nimen perusteella ja tarjoilijan avustuksella valitsin zagrebilaisen pilsnerin, jota tarjoilija kuvasi sanalla white. Vaahto on valkoista, olut on kultaista ja kylmää. Humala puraisee vähän, kyllä tämä kultainen karhu janon vie. Maku on pehmeää, vaahto on pehmeää, lopuksi humalan puraisu on vieno.  0,50 l, 4,4 %, 4/5 



perjantai 28. kesäkuuta 2019

Hop Hooligans Heartbreaker Hibiscus, Lime & Jalapeno IPA

Bukarestista itselle ostettu matkamuisto juhlisti kesäloman alkamista aurinkoisella takaterassilla. Olut kaatuu lasiin muodostaen höttöisen pikaisesti katoavan vaahdon. Olut on mehumaisen punaista, lienee hibiscuksen kukat olleet punaisia. Jotain pientä möhnää pyörii oluen joukossa, ei ne oikein lisää nautintoa. Maku on hedelmäinen, aluksi aika laimea, limeä. Heti ensimäisen hörpyn jälkimaku on chilimäinen, jalapenoa. Jalapeno hallitsee lopulta suuta voimakkaasti, mutta kyllä limekin maistuu. Aika erikoinen IPA, jalapeno vähän pistelee lopussa. 330 ml, 6,5 %, 4/5

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Hiisi Nuutti Spicy Morning Habanero Stout

Lähes unohduksiin, olutkellarin takahyllylle joutunut jyväskyläläispanimon chili-stout hyppäsi nautittavaksi viileämpänä kesäkuun iltana. Olut kaatuu lasiin runsaasti vaahdoten, vaahto pursuaa puolillaan olevasta pullostakin. Olut on mustaa. Tuoksussa on kahvia. Maku on paahteinen, kahvinen ja lakritsainen, taustalla pieni makeus. Poreilu vähän keventää. Jälkimaussa habanero turruttaa mukavasti kieltä. Etiketti suosittelee tämän nauttimista pimeimpään vuodenaikaan, sitä kohtihan tässä nyt ollaan menossa. Sopii hienosti viileämpään kesäiltaankin, sateenodotteluun. Pienin hörpyin lasi tyhjenee, onneksi pullossa on vielä vaahdon alla olutta. Oluen ostin joskus talvella Alkosta, jos tätä on vielä valikoimissa, niin turha epäröidä tämän nappaamisessa ostoskoriin. 35 IBU, 75 EBC, 330 ml, 5,7 %, 5/5

 

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Hedönist Brut IPA

Hedönistien IPA-4packistä nappasin maisteltavaksi Brut IPAn. Oluttyyli on itselle uusi, en muista sellaista ennen maistaneeni. Brut viitannee kuohuviiniin, mutta kyllä tämä kuitenkin on ihan IPAa on. Väri on kauniin oranssia, vaahto on heikko. Tuoksussa on hedelmäistä humalaa ja pieni aavistus hiivaa. Maku on pehmeän humalaista, hiilihaapokasta. Jälkimaussa esiin tulee uudelleen kuivuus, humalat, hyväähän tämä on. Hyväksytään sarjaan kuohuviiniolut, vähän sellaista hiivaa lopuksi ja hiilihappoisuus vähän antaa mielikuvaksi laihuutta. Tyylisuuntaan voi kyllä huoletta tutustua, kyllä tälläkin olisi voinut juhannuksena kilistellä. 330 ml, 5,5 %, 4/5

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Trappistes Rochefort 8

Juhannuspäivä olikin helteiden jälkeen vähän viileämpää, joten oluen piti sitten olla vähän tummempaa. Belgialaisen trappistiluostarin munkkien panemaa olutta yleensä pidetään yhtenä maailman parhaista. 8 on yksi panimon oluista, muut ovat ainakin 6 ja 10. Mielikuvitus ei nähtävästi lähde laukkaamaan munkkiluostareissa. Olut on likaisen ruskeaa. Vaahto on vaaleaa ja heikkoa. Maku on mausteinen, makea, vain lievän humalainen ja hedelmäinen. Vaikeampaa on eritellä mitä hedelmiä tuossa sopassa oikein on. Taatelia ja jotain kanelia on jälkimaussa. Jälkimaku on ovelan mausteinen. Juhannuspäivä päättikin sitten lopulta vaihteeksi  heittää helteisen auringonpaisteen takaterasille, näköjään munkit ovat tottuneet vaihtelevaan säähän sillä olut sopii pilviseen ja helteiseen säähän. Makeaahan ja vähän rusinaistakin tämä on, mutta hienostuneesti. Kyllä tämä lopulta vaan paranee koko ajan, suuhun jää sellainen mausteporina.  33 cl, 9,2 %, 5/5

perjantai 21. kesäkuuta 2019

NanoPruul Troopika American Pale Ale

Juhannusaaton perinteiset puutarhanhoidolliset työt pistivät hien virtaamaan ja kuusenneulaset niin mukavasti pistelemään, että palkinnoksi  avasin kylmän virolaisen pienpanimo-oluen. Panimon koko on nano, eli taitaa olla aika pieni panimo. Pienuus ei kuitenkaan haittaa oluenpanoa. Etiketissä kiemurtelee trooppisia värikkäitä käärmeitä, eivät pelota vaan olut kaatuu lasiin. Troopinen olut on meripihkaista väriltään ja  se kuohuaa pullosta kaadettaessa todella reilusti beigenä. Tuokusssa on tietysti trooppisia hedelmiä. Maku on lämmin, mangoa ja jotain muita hyvin kypsyneitä hedelmiä. Maltaan makeuteen sotkeutuu hedelmien makeutta, humalat ovat taustalla ja ponnistavat esiin jälkimaussa. Talkoojuomaksi ja janojuomaksi olisi voinut olla kevyempää, tämä täyttää suun kokonaan. Pullolisen ostin jostain virolaisesta supermarketista. IBU 32, 330 ml, 5,9 %, 4/5

torstai 20. kesäkuuta 2019

Hop Hooligans & PINTA Polly Wants His Juice Juicy DIPA Mango & Pineapple

Bukarestin tuliainen ja juhannusaatonaatto, niin ja vielä poikkeukselliset sääolot eli helle muodostavat sopivan viitekehyksen blogitukselle. Puolalais-romanialainen yhteistyö on onnistunut täydellisesti. Olut on väriltään mehuisen keltaista, täysin läpinäkymätöntä keltaista nesteenkaltaista. Vaahtoaa vähän valkoisella. Tuoksu on ananasta. Maku on myös rauhallista ananasta, eli siitä on poistettu makeutta. Silti ylähuuli tarrautuu välillä lasin sisäpinnan makeuteen. Alkoholi on piilotettu taitavasti. Etiketissä sanotaan että mukana on mangoa, jos oikein venytän mielikuvitusta, niin voin sanoa että sitä on selvästi mukana, Polly tahtoo mehua, lisää tätä ei olisi huono hankinta. Ananas kääntyy happamaksi lopulta. 500 ml, 9,0 %, 5/5

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Hedönist Ne Ne Ne Ne IPA New England IPA

Hedönistit lähettivät maisteltavaksi punaisen laatikon, jonka sisällä oli neljä erilaista IPAa. Paketissa kyljessä oli kaikenlaista hauskaa tekstiä ja se oli nimetty Hedönist Unapologetic Indulgence Tasting Set All Hail India Pale Ale 4 x Boom IPA 4packiksi. IPA-boxin NEIPA-versio on yllättävän tumma. Vaahtoa on vähän, se on valkoista. Olut on humalaista, kuivaa ja vähän jopa puumaista. Neipojen hedelmäisyyttä on varsin vähän, tai ne ovat suuntautuneet kovasti sinne greippi ja sitruuna-akselille. Jos unohtaa odottavansa hedelmämehua ja ajattelee vaan että kyseessä on katkera IPA, niin olut on ok, ainakin se kaatui nopeasti, lasin pohja näkyi ennenkuin arvostelun sai kirjoitettua. Jälkimaku on humalainen. Hedönisteillä on kyllä hieno asenne, unapologetic.  330 ml, 5,5 %, 4/5

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Lehe Päikesetõus Salarannas New England IPA

Lehe Pruulikodalta ilmestyy nykyään tiiviisti uusia oluita. Tämän NEIPAn ostin keväisellä vironreissullani, olikohan Peetrin Selverin oluthyllystä, jonka luulen vähän pienentyneen tai odotukset vaan olivat sen verran korkealla. Auringonlasku salaisella rannalla on sameaa ja ruskeahkoa, vaahtoa auringonlaskun päälle kertyy vähän. Tuoksussa on karamelliä, englanninlakuja. Maku on myös vähän sameaa, hedelmäkeittoa, maltaan makeutta, humalat ovat vain hedelmäisiä. Etiketissä on voikukkien siemeniä ja wlan kielletty merkki, mystistä. Alkuun tuntui vähän sellaiselta että kyllähän näitä on ollut, mutta joku viehätys tästä löytyy, mutta sitten taas makeus ja hedelmäsekametelisoppa jossa on enemmän makeaa trooppisuutta kuin sitruunaa tai greippiä. Juodessa lasin pintaan kehkeytyy alahuulta tahmaavaa sokeria.  330 ml, 6,2 %,  3/5

perjantai 14. kesäkuuta 2019

4 Alqueries Tomahawk Pell Roja - Tomahawk Destroy Limited Edition

Vanhempien tuliainen Menorcalta oli tietysti pari paikallista olutta, jotka olivat löytyneet Ciutadellan olutkaupasta. Mallorcalainen red ale on raskaantuntuisen läpikuultamaton punaruskeaa ja vaahto on tiivis sametti. Olut taitaa olla jonkinlainen erikoiserä. Makua on paljon, mallasta, hedelmää, humalaa ja hiilihappoja, bitterimäistä. Vähän sellaista ylikypsän hedelmän makeutta on mukana. Tarkemmin etikettiä luettuani huomasin että siellä mainitaan American Amber Ale. Maut vuorottelevat mukavasti, ensin alkuun maltaan makeutta, joka saa seurakseen hiilihapon kuohunta, joka tekee tilaa humalaiselle kuivalle jälkimaulle. 33 cl, 7 %, 4/5

torstai 13. kesäkuuta 2019

Bereta Citro Pale Ale

Bukarestin tuliainen rauhoitti tiiviin työpäivän jälkeen. Romanialainen olut on kait pantu Ground Zeron panimolla ja se on vaaleankeltaista, vähän tulee mieleen NEIPA. Kuplinta vaahtouttaa lasin yläosan valkoiseksi pilveksi. Tuoksu on hedelmäinen ja vähän kuminen. Maku on hedelmäinen, raikasta sitruunaa, ei kovin hapanta eikä oikeastaan ollenkaan humalaista, neipamaista. Humalaisuus kyllä kerääntyy pikkuhiljaa makunystyröihin. Siisti olut, aika paljon auringonpaistetta on pullollisessa Citroa, mutta viimeinen rypistys tai kulma jää vähän puuttumaan. Jotenkin lopussa tuntuu että olisi vähän laihaa. Pullollisen ostin Bukarestin Strada Covacilla olevasta La 100 de Beri -craftbeer-ravintolasta. Ostoksissa sain todella asiantuntevaa palvelua paikan baarimikolta. l330 ml, 5,5 %, 4/5

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Thornbridge Crackendale Citra Pale Ale

Mielenhäiriö iski ja heitin pienen hölkkäilylenkin, sauna ja sitten palkinnoksi saunaolut. Terassilla oli miellyttävän viileää sulatella itseään. Olut on kullankeltaista, vaahto ei nouse juuri ollenkaan. Tuoksu on sitruksinen, aavistus tuntuu mukana olevan dallaspullaakin. Maku on pirteän kirpakka, alkaa vähän toivomaan että olisipa vähän kuumempaa terassilla. Citra-humala maustaa nimensä mukaisesti olutta sitruunalla, humalat ovat lempeitä. Olut oli vähän lipsahtanut yli Best Before -päiväyksen, mutta ei se nyt kyllä haitannut. Jälkimaku on kuivahko, hiukan hiivainenkin. Brittipanimo ei taida osata panna huonoja oluita ollenkaan. Tätä olutta on tutkittava lisää ja napattava supermarketista mukaan, kun tulee vastaan. 330 ml, 5,2 %, 4/5

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Anderson's Dr. Jones

Nurmikonleikkauksen jälkeen pieni lepotauko terassilla ja olutkellarista nousi olueksi tartolainen mosaic- ja chinook-humaloitu amerikanIPA. Väri on punertavaa oranssia ja vaahto on tiivis pitsittävä hattu. Maku on oikeastaan bittermäistä humalaa. Pehmeää mallasta, hedelmää häivähtää vähän, humalan kuivuutta, makeus tasapainottaa muita makuja, monta makua mahtuu pullolliseen. Olut tuntuu jostain syystä lämpimältä. 0,33 l, 6,5 %, 4/5

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Vallilan Usva New England IPA

Helsinkiläisen panimon olut vaahtoaa reilusti, kun kuultavan oranssin oluen kaataa lasiin. Vaahto on tiivis ja kaunis. Tuoksuu hedelmiltä ja vähän hiivalta. Maussa on tuoksunkaltaiset elementit. Suussa tuntuu hiilihappoja, vaikka ei varsinaista poreilua ole liikaa. Pullollisen ostin jostain supermarketista, olisiko ollut Sellosta. Jälkimakua on kuivan männynkäpyisen humalainen, aika kuiva. Jotenkin en oikein pääse oluen kyytiin, ehkä helteen takia.  33 cl, 5,5 %, 3/5

torstai 6. kesäkuuta 2019

Nöösker Needles To Say Pine-infused IPA

Viron Adaveressä toimiva Nöösker-panimo on kehitellyt IPAn, johon on uutettu männyn neulasia. Hämeenlinnan ollessa Suomen kuumin paikka, piti tietysti ryhtyä puutarhahommiin, joten olut toimi mainiona palkintona hyvin suoritetusta työstä. Olut on kauniin oranssia, vaahto kuplii isolla ja se säilyy kuitenkin hyvin. Tuoksussa on makeutta, voiko männyn neulanen ollakin makeaa. Maku on jännittävästi mietoa humalaa ja männyn pihkaa, jotain mausteita, vanhaa toffeeta, pientä laihuutta. Jotenkin tulee mieleen miellyttävän erikoisesta vähän mausteisesta mausta sana kamfertti, siis maistuu ihan kamferttitipoilta. En ole kyllä tietääkseni niitä koskaan maistanut. Erikoisolut on.  330 ml, 6,1 %, 4/5

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Perfektum Double Black IPA

Bukarestin historialllisesta keskusta löytyykin useampiakin craftbeer-baareja. La 100 De Berin kadunvierusterassille piti pysähtyä, asiantunteva baarimikko suositteli useita oluita ja kertoili niistä kiinnostavia taustatietoa. Pää pyörällä valitsin pullollisen mustaa IPAa. Väri on musta, kuplinta kerää oluen päälle kermaisen vaahdon. Maku on vähän paahteinen, enemmän männynkäpyjä, ehkä jopa kuusenkäpyä, kuplintaa, vain vähän makeutta, lopulta paljastuu sitruuna kaiken humalan keskeltä. Tekee mieli maistaa muitakin paikan oluita. 0,33 l, 8,2 %, 4/5



perjantai 31. toukokuuta 2019

Ursus Retro Nepasteurizatā

Iltapäiväolut Bukarestin historiallisen keskustan chillailubaarissa oli paikallisen panimon peruslagerin retroversio. Perus-Ursusta olen juonut melkein 20 vuotta sitten Mamaiassa, jäihän siitä muistokin jostain syystä. En kyllä osaa sanoa miten tämä eroaa siitä. Väri on kultainen ja vaahto on mallia peruslager.  Maussa on mallasta ja hiukkasen metallia, eipä oikein muuta. 0,5 l, 5,3 %, 2/5 



torstai 30. toukokuuta 2019

Three Happy Brewers Acuarela

Pieni aamupäiväkävely päätyi Acuarela-baariin. Mukava sateenvarjokatto viilensi paahdetta. Bukarestilainen panimo on nimennyt yhden oluensa baarin mukaisesti. Oluen väri on kultaa, vaahto on heikohko. Tuoksussa on lievästi omenaa. Hörpyn jälkeen huomaa hiivaa ja vähän siideriä ja tietty omenaa. Ei nyt ihan hapanta, mutta liippaa läheltä. 0,33 l, 4,8 %, 3/5 



keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Nenea Iancu Bere Albă Nefiltrată din Grâu

Bukarestin helteessä oli helppo sortua yhteen olueeseen. Luulin että valintani olisi ollut romanialainen, mutta olut onkin saksalaista, sitä ei tosin myydä muualla kuin Romaniassa. Rembrandt-baarin tarjoilija kaatoi pullollisen tyylikkäästi lasiin hiivoineen. Väri on oranssia aurinkoa. Vaahtoa tulee mukavasti. Maku on toimivaa vehnäolutta, hiivaa vienosti vähän banaaniakin, aika paljon hiilihappoa. 50 cl, 5,5 %, 4/5



tiistai 28. toukokuuta 2019

Ground Zero Imperial Fuck

 Iltakävely Bukarestin historiallisessa keskustassa kohdistui olutbaarin metsästykseen, ensimmäisen kohdalla pyöri niin tutusti betonimylly että piti vaihtaa kohdetta. Beer o’clockin terassilta löytyi tilaa. Listalla IPA-valikoiman kohdalla oli useita romanialaisia, muissa tyyleissä vähän vähemmän. Imperial Fuck, tässähän on onnistuttu hienosti. Väri on kultainen oranssi, vaahto on niukka mutta lähes ikuinen. Tuoksu on  vähäinen tai se vaan meni ohi. Vaikka alkoholia on reilusti, niin maku on hedelmäisen pehmeä. Humalat on kyllä läsnä, mainio kokonaisuus. Olutlista katosi pöydästä heti tilauksen jälkeen, se olikin kyllä vain romaniaksi. Ground Zero panimon nimenä vihjailee 9/11 tapahtumiin, hyvin on pohjalta ponnistettu. Ehkä pitää poiketa baarissa tutustumassa tähän tarjontaan uudelleen, pois betonimyllyt. Vahva maku tuntuu lopussa, yksi tätä riittää kerrallaan. Tuoppi, 9,0 %, 5/5 



maanantai 27. toukokuuta 2019

One Beer Later Drink Different American IPA

Bukarestin helteessä piti kivuta vähän lähemmäs aurinkoa Pura Vida Sky Bariin. Baarin olutvalikoimasta valitsin tämän toisen oluen. Kivat tsemppaustekstit rappusissa antoivat luvan yhdelle pullolliselle. Pullollisen etiketissä näyttäisi olevan Steven Jobs ajattelemassa ei kun juomassa toisin. Olut on kirkkaan kellertävää ja vaahtoaa reilusti valkoisena pitsittäen. Tuoksuna on katkeran hedelmäinen. Maku on samaa, katkero on hallitseva, mutta pysyy kohtuudessa. Helteessä kuivuu nopeasti ikeniin. Terassibaarin rappusissa ilmoitettiin energiankulutus kaloreina, oluessa on taas lukemia kJ-yksikössä, jos vessa olisi alakerrassa niin kai tässä tasapainoon pääsisi.  Ehkä toinenkin tällainen kiltti olut jossa on kuitenkin särmää, alhaalta kuuluu viulistin vetämä My Way ja aurinko paistaa. 
IBU 45, EBC 8, 330 ml, 5 %, 4/5



lauantai 25. toukokuuta 2019

Monyo Bipolar Bear White IPA

Budapestin tuliaisiksi ostin paikallisesta olutkaupasta ainakin yhden paikallisen panimon oluen. Monyolla olisi ollut myös oma baarikin, mutta sinne ei sitten tullut poikettua, vaikka ohi tuli kuljettua. White IPA on yhdistelmä belgialaisesta witbieristä ja IPAsta, hieno yhdistelmä onkin. Mielenhäiriöinen vai olisiko vaan kaksinapainen jääkarhu on vaaleaa ja kauniisti valkealla vaahtoavaa. Etiketissä eläintarhan asukas saa ajankulukseen unkarilaisen keksinnön, rubikinkuution. Tuoksu on hedelmäinen, sitruunainen ja kukkainen. Väri on kirkkaansamea keltaisenoranssi. Maussa toistuu tyylilajin lupaukset: hedelmäisyys, lievä hiivaisuus, pirteä humalaisuus, vähän etelämaalaista mäntyä. Jälkimaussa humalan katkeruus antaa luvan pitää pienen nautiskelutauon ennen seuraavaa kukkaisparfymoitua hörppyä. Olut tuntuu suussa paksulta, makuja on paljon ja ne harmonisoivat toisiaan. Helppoa juotavaa. IBU 40, 330 ml, 6,1 %, 5/5   

perjantai 24. toukokuuta 2019

Pühaste Maskeraad White Stout

Pullollinen vähän erikoisempaa olutta sopi loman alkuun. White Stout onkin täysin uusi olutlajike tässä blogissa. Nyt ollaan sen verran erikoisen oluen kanssa tekemisissä että piti oikein tarkkaan miettiä kuuluisiko tämä juoda kylmänä vai lämpimämpänä. Päädyin jääkaappilämpötilaan, kun yritin oluen väritystä nähdä ruskean lasin läpi, luulin olutta vielä vaaleammaksi. Kaadettaessa olut paljastuukin aika ruskeaksi, sahtimaiseksi, vaahtoa ei synny. Tuoksussa on kahvia reilusti, etiketissä on mainittu tallinnalainen Kokomo-kahvipaahtimo. Tonkapapua on myös käytetty, se antaa aika hienostunutta makua. Googlettelin oikein tonkapapua. Kaakaotakin on maussa, aikamoinen makupommi. Kanelikin heiluu mukana. Maku on vahva, alkoholia on reilusti, mutta se ei oikein maistu missssän. Tuoksu on todella voimakas, no maku myös, tuntuu vatsassa saakka. Pullollisen ostin Tarton Õllepood Gambrinuksesta. Pühasten etiketti on kyllä taas hieno. 50 IBU, 0,33 l, 10,5 %, 5/5

torstai 23. toukokuuta 2019

Olvi APA

Olvilta tuli vähän aikaa sitten hiivanäytteitä, jotka olivat pakattu pikkuisiin pullollisiin. Siirsin oluet olutkellarin takaosaan ja ajattelin että nämä on jo kaikki blogitettu. Päätin sitten tehdä ensimmäisen vertailevan blogituksen vaikka se onkin vähän blogin periaatteiden vastaista. Ensin piti tietysti tutkia että mitähän sitä on näistä oluista ennen tullut kirjattua. Kauhukseni huomasin että APAa en olekaan koskaan blogittanut, maisteltu olen kyllä monesti ja usein on tätä tullut kaupastakin hankittua, tölkkeissä tosin. Nyt sitten on aika testata APAa. Väritys on keltainen kun veljesolut IPA on ruskeampi. APAn vaahto on kirkkaan valkoista, kun IPAssa on siinäkin vähän beigeä. Tuoksu on yllättävän samankaltainen, vähän simaa. Maku APAssa on aika laimea, erilaista kuin tölkissä? En kyllä pysty vertailemaan kahta olutta yhtaikaa, jätän IPAn sittenkin jälkkäriksi. Pienestä pullosta piti kaataa pieneen lasiin, ei ole hyväksi tälle oluelle. Otan vähän reilumpia hörppyjä. Pehmeäähän tämä on, katkero ilmestyy mukaan onneksi. Pientä hämmästystä tämä aiheuttaa kyllä, en ole hetkeen kyllä valinnut supermarketin hyllyltä Olvin APAa. Maussa on aika vähän hedelmää, mutta onhan sitäkin. Liian pieni pullollinen, ei jatkoon. Tuollainen vähentää pisteitä. 62 EBU, EBC 13, 0,275 l, 5,9 %, 3/5

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Anderson's Applehoff Sour Ale

Anderson on käynyt Lehen panimolla ja yhteistyön tuloksena on hapanolutta kanelilla maustettuna. Olut näyttää lasiin kaadettaessa siideriltä, kuplintaa on. Väri on samea oranssi, vaahto katosi, jos sitä olikaan, nopeasti. Pullon pohjalla on omista ikiaikoisista omeviinikokeiluista tutun oloista hiivakertymää, jätin ne paikoilleen. Tuoksussa on omenapiirakkaa. Hörpätessä huomaa että kanelia on piirakassa reippaasti. Jälkimaussa kaneli muistuttaa siitä faktasta että myös liikaan kanelinsyöntiin voi kuolla. Kaneli on voimakasta. Makeus ja happamuus ovat hienosti tasapainossa. Välillä vähän tuntuu että kanelia on kyllä kaatunut liikaa, hörppyjen välissä taas haluaa maistaa taas että oliko sitä kanelia sittenkään liikaa. Parin hörpyn jälkeen kaneli tulee kyllä jo tuoksussa vastaan reippaasti. En ole kovasti siidereihin perehtynyt, mutta luulen että siidereissä ei ole tällaista olutskenen kaltaista irroittelua (ei kun onhas niitä mitä erilaisempia vadelma ja muita siidereitä, ei kun oliko ne sittenkin lonkeroita), ehkä siiderivalmistajat voisivat ottaa tästä oppia ja heittää markkinoille kanelilla maustetun omenapiirakkasiiderin. Tätä riittää yksi kerrallaan, ei enempää, mutta kyllä tämä pullollinen kelpaa napata ostoskoriin, jos vastaan tulee. Itse taisin ostaa tämän Tartosta. 0,33 l, 5,3 %, 5/5

tiistai 21. toukokuuta 2019

Pühaste Kuradi Saar

Kuradi saar tarkoittanee sitä kuuluisampaa Paplillonista tuttua Pirunsaarta tai sitten vaan Tallinnasta itäänpäin löytyvää virolaista saarta. Takaetiketin vironkielinen teksti ei auennut, mausta on vielä vaikeampi päätellä kummasta on kyse, no ehkä maun perusteella virolainen saari on oikea vastaus. Olut on mustaa ja kaadettaessa vaikuttaa öljymäiseltä. Pikaisen vaahdon kadottua olut ei juuri tuoksu. Olut on yllättävän hiilihappoista, se saa oluen tuntumaan vähän ohuelta. Maussa on reippaasti mallasta ja paahdetta, mutta ohuus on harmina. Mausta löytyy hedelmää, humalia, makeutta, kuplivaista ja mallasta. Vähän sekavaa, ei kyllä mitään virhettä, mutta jotenkin ei saa oikein otetta. 0,33 l, 4,8 %, 3/5

lauantai 18. toukokuuta 2019

Hiisi Leimaus Polttavan Hedelmäinen Olut

Kun Alkosta löytyy jotain chiliolutta, niin en voi sitä olla ostamatta. Jyväskyläläinen Panimo Hiisi naputtelee tasaiseen tahtiin ovelia oluita ja nimeää ne aina hienosti ihan suomalaisittain. Helteisellä takaterassilla siitepölypilvien seassa tuoksussa on chilistä vähän multaista esimakua. Väri tuo mieleen mangon, tyylikästä oranssia sameutta. Maistuikohan alussa enemmän mango, ensivaikutelma meni niin nopeasti ohi. Jälkimaussa leimaus käy ja chili vallitsee makumaailman ylivoimaisesti. Chili ei ole polttavaa, mutta se potkii mangon taka-alalle. Mango ja chili sopivat ovelasti yhteen kuitenkin.  65 IBU, 18 EBC, 330 ml, 6,2 %, 4/5


perjantai 17. toukokuuta 2019

Mufloni Tuffan Vehnä

Porilaisen Beer Hunters -panimon Mufloni-sarjan oluet ovat olleet ihan hyviä. Perjantai-iltapäivä ja takapihan auringonpaisteinen terasssi, kyllä siihen oli pakko valita joku hyvä olut. Tuffa kait tarkoittaa isoisää. Hyvää olutta on porilaispappa osannut panna. Väri on auringonpaisteessa läpinäkymätön kaunis oranssinkeltainen, valkoista vaahto muodustuu asiallisesti. Ekan hörpyn jälkeen tulee heti mieleen että onpas hyvää. Pullonpohjalla oli vähän hiivaa ja ne kaadoin lasiin mukaan. Ehkä kesän ensivehnä vähän saa pluspisteitä, mutta joka hörpyn jälkeen on vaan onnellinen. Hiiva maistuu miedosti, banaania ei ole juurikaan, mikä on tietysti plussaa ensivehnälle. Olut muodostaa nielusta vatsaan saakka sellaisen vehnäolutpylvään, joka ryhdistää juojaa. Ostin oluen S-marketista, varmasti ostoskärryt pysähtyvät jatkossakin tämän oluen kohdalla. 50 cl, 5,0 %, 5/5

torstai 16. toukokuuta 2019

Unclebrew Can U Fix Seed? Pomegranate New England IPA

Granaattiomena on hiipinyt tietoisuuteni vähitellen. Nettivideot tarjoavat erilaisia tapoja jolla sen siemenet saa kätevästi talteen omenan sisältä, jotain houkuttelevaa niissä on. Setäpanimo on nettisivujen mukaan perustettu Tel Avivissa, mutta toimii Virossa. Tämä olut on pantu Kolk-panimolla ja maustamiseen on käytetty granaattiomenamehua. Olut on väriltään vähän sameaa oranssia. Lasin pintaan ilmestyy reilusti kuplia ja päälle vähän vaahtoa. Tuoksu on reippaan hedelmäistä, eiköhän pääaromi ole granaattiomenaa. Maku on sama kuin tuoksussa, happamuus valtaa suun pienen poreilun jälkeen. Todella tasapainoinen olut, kaikki palaset on kyllä kohdallaan. Hedelmien makeus ilmestyy humalan katkeruuden jälkeen uudestaan. Ei tässä ole mitään fixattavaa. Ostin pullollisen Tarton õllepoodista. IBU 50, 330 ml, 5,6 %, 5/5 

tiistai 14. toukokuuta 2019

Reketye Who Is Mr Flakes? Pale Ale

Unkarilainen pale ale on maustettu kaurahiutaleilla. Väri on keltainen, vaahto on tiivistä valkoista katoavaista. Herra Hiutale tuoksuu hedelmäiseltä, melkein ananasta, vähän sitruunaakin. Maku on greippinen, lopussa katkeruutta mukavasti, humalat peittyvät jotenkin taka-alalle. Vähän multaa ja hitusen hiivaa, eivät häiritse. Panimon logon ohrahemmot on syytä painaa mieleen, kannattaa napata mukaan, jos jossain vastaan kävelee. Tölkillinen matkamuistoja matkasi matkalaukussa Budapestin olutkaupasta Hämeenlinnaan. 330 ml, 5,1 %, 4/5

lauantai 11. toukokuuta 2019

Mustan Virran Luomu Pale Ale

Käväisin päivällä Raumalla, joten iltaoluen piti tasapainon vuoksi olla idästä. Sympaattinen apteekkipullo sisälsi kauniin sameaa oranssista meripihkaa. Vaahtoa piti vähän houkutella, mutta olihan sitä. Tuoksussa on jotain metallista tai graniittia. Maussa toistuu sama lekalla lyöty gneissi, se vähän peittää muuta elämystä. Humalia on miedosti. Ei kyllä oikein napannut nyt. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

perjantai 10. toukokuuta 2019

Hopaholic Csoksz Komló India Semidark Ale Armando Otchoa

Budapestin juutalaiskortteleissa vastaan tuli Hopaholic-niminen craftbeer-pub. Pubilla oli jotain tekemistä myös lähellä olevan Csak a jó sör! -olutkaupan kanssa. Molemmissa oli ilo poiketa ja maistella olutta. Toisesta sitten ostin tällaisen Reketye-panimon oluen. Semidark-olut on kauniin tummempaa oranssia. Olut tuli nautittua aika nopeasti, eli huonosta oluesta ei voi olla kyse. Vaahto oli aluksi hieno, se kyllä katosi nopeasti sekin. Tuoksu on karamellimainen. Maussa on makeutta ja sitten humalat paiskaantuvat esille. Etiketistä mieleen palautuu tunnelma Hopaholic-pubista. Maku on miellyttävästi karamellimainen, hippusen sitruunainen ja miellyttävän humalainen, karamellia on kyllä reippaasti, mutta makeus on jotenkin jemmassa, silti mieleen hiipii että olikohan liian makeaa. 0,33 l, 6,5 %, 5/5

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Pühaste Hopfenweisse

Tartolaisen Pühasten näkemys vehnäoluesta on lievästi erilainen vehnäolut. Panimon oluiden etiketit ovat olutmaailman hienoimpia. Etikettikin on tässä pullollisessa lievästi poikkeava: olisiko tirolilaismies ulkoiluttamassa pikku possua, no kyllä se toisaalta on linjassa muidenkin panimon etikettien kanssa. Olut on hiukan sameaa tummemman oranssia, vaahto on alkuun tiivistä, mutta se vähän harvenee, mutta suojelee olutta kyllä hyvin. Tuoksussa on vähän hedelmäkarkkia. Vehnäoluen hiivoja ei erityisesti maista, vaan enemmän ehkä mandariinia ja vehnäisyyttä. Oluenjuonnin yhteydessä aloin selvitellä panimon etikettejä ja asia selvisi helposti, tekijä on Marge Nelk ja tuotoksia voi ihailla ilman panimon printtejä http://margenelk.blogspot.com/. Näköjään Hopfenweissen etikettikuvan kohdalla on otsikkona Perfect Day. Pullollisen pohjalla oli vain vähän hiivoja, ne kaatuivat lopulta mukaan lasiin. Ihan nieluunkatoava olut, voisin juoda toisenkin kyllä, jotain jännää maustetta, aavistuksen verran humalaa ja enemmän kirpeähköä mutta makeaa mandariinia. Luulen ostaneeni tämän Tarton õllepoodista, mutta etiketissä on tekstiä myös suomeksi eli voihan tämä olla jostain hyvinvarustellusta kotimaistesta kaupastakin. On se vaan hienoa kun kaupoista saa nykyään niin monia oluita. 0,33 l, 5.5 %, 4/5

tiistai 7. toukokuuta 2019

Arany Ászok

Budapestilaisen supermarketin kylmäkaapista valitsin tämän kultaisen oluttölkin. Tätä juodessa tuli mieleeni jonkun kirjoista sanoma viisaus, älä koskaan valitse sellaista pokkaria jonka kannessa on käytetty kultaisia kirjaimia. Budapestilainen olut on kultaista ja todella kirkasta, kaataessa vähän tulee jo epäusko, kun väritys on kovin vaaleaa. Vaahtoa oli ihan kivasti, mutta se katosi. Tuoksu on mitäänsanomaton, kuten ohut makukin. Ehkä sitruunaviipale auttaisi. Jotenkin sitä luulee löytävänsä vähän humalaa, mutta nesteen kadottua suusta voi todeta että ei siellä mitään ollut. Parasta taitaa olla hiilihapot, kyllä niistä röyhtäys syntyy, mutta se ei tuo mitään makuakaan. Vissyvedenjuojien portti oluisiin. 0,5 l, 4,3 %, 1/5

maanantai 6. toukokuuta 2019

Anchor Steam Beer

Sanfranciscolaisen höyryoluen maistoin edellisen kerran varmaan parikymmentä vuotta sitten Tampereen Vanha Posti -pubissa. Ja nyt sitten heti perään uudestaan, luulin kyllä että tämä olut olisi jo blogitettukin, mutta nyt taidan toista kertaa tätä nautiskella, tosin joku hämärä muisto olisi että pullon muoto on kovin tuttu. Vanhan postin tarjonnassa olut taisi olla eräänlainen erikoisuus. Nyt olut näyttää vähän punertavalta. Vaahto on valkoinen ja komea, sekä kestävä. Tuoksahtaa vähän makealta ja maltaalta. Makukokonaisuus on pehmeä, oikein pehmeä. Vain vähän makeutta, humalan potkua on yllättävän paljon odotuksiin nähden. Anchor on käsittäkseni patentoinut koko höyryolut-termin, jossa on käytetty lagerhiivaa ja ale-lämpötiloja. Lopputulos on mielestäni aika lähellä pilsneriä, täyteläisempi jotenkin. Kokonaisuus on hallitun tasapainoinen. Pullollisen ostin muistaakseni Sellon CityMarketista. 355 ml, 4,8 %, 4/5


keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Soproni Klasszikus Világos Sör

Vappusaunan jälkeen nautiskelin yhden matkamuiston Budapestista. Ostin tölkin majoituspaikan viereisestä thaimaalaisen pitämästä supermarketista, jossa valikoimana oli vähän kaikkea ja muutamia oluitakin. Soproni taitaa olla yksi Unkarin suosituimmista oluista. Aika samanlainen juttu kuin Suomessa koffit tai karjalat. Väri on kirkas kulta, vaahto on nopea. Maku on tai no ei erityisesti ole. Makeutta on vähän, jälkimaku on lyhyt makeus. Hiilihappo on läsnä. 0,5 l, 4,5 %, 2/5



tiistai 30. huhtikuuta 2019

Lehe Hetk Bourbon Barrel Aged Cherry Ale

Virosta, Keilan kunnasta ponnistaa Lehe-panimo, se on murtautunut monilla onnistuneilla olutnautinnoilla suosikikseni. Oluen tumman likaisen ruskean väriä tutkiessa helposti näkee jotain punaistakin. Vaahto on pikainen ja katoaa nopeasti. Tuoksussa on viskiä ja mallasta. Maku on makeaa kirsikkaa, mallasta ja jotain raikasta ja viileää, niin ja tietysti tynnyriä ja viskiä. Makeutta on ainakin riittävästi, jotenkin saan taas makuhermoihin jotain metholia. Monta makua ja hyvin kirsikka ja viski on niputettu yhteen. Onhan tähän kyllä jäänyt vähän alkoholin tuomaa vahvuutta, onko se nyt sitten hyvä vai paha. Ehkä vapunaattoon olisi voinut valita vähän erilaisen oluen, omassa lajissaan, kirsikkaisetviskioluet. arviota parempi, no ei olekaan kun korjasin viime hetkellä arviota. 330 ml, 8 %, 4/5

torstai 25. huhtikuuta 2019

Mad Scientist Liquid Cocaine Double IPA

Csak a jó sör -olutkaupasta oli onneksi yksi olut jotenkin siirtynyt budapestilaisen majoituspaikan jääkaappiin, sille tuli käyttöä helteisen kaupunkikierroksen jälkeen. Nestemäinen kokaiini tuoksuu hedelmäiselle, vaahtoa on vähän ja väritys on kauniinkuparisen kirkas. Maussa huomaa että kokaiinin sekaan on kehittynyt reippaasti alkoholia. Helteisen päivän rauhoittamiseen tämä voi olla aika rankka valinta, mutta budapestilainen olut kyllä laittaa nauttimisen rauhalliseksi. Ehkä vähän viileämmän illan olut, nyt täytyy olla varovainen. Melkein pitäisi juoda rinnalla joku peruslageri, että voisi nautiskella tarpeeksi tästä humalapommista, sillä humalaa on reilusti. Humalat kuitenkin kääntyvät pehmeiksi. Mad Scientist -panimo on pakko laittaa muistilistalle muiden unkarilaisten nerojen rinnalle, Rubik ja kuulakärkikynän ja paprikan keksijät ja mitä niitä muita onkaan. 330 ml, 9 %, 4/5




keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

First IPA

Budapestin ykkösrauniobaariin piti päästä uudestaan. Pari iltaa sitten tsekkasin paikallisen First-panimon pubin ja siellä kahvimukista nautittu Fake Coffee nosti panimon tuotokset odotusarvomittarissa tappiin. Szimpla Kertissä nautittu saman panimon IPA on aika kirkkaan oranssia ja vaahto on normaali. Tuoksu on miedon havuinen. Maku on täyteläisemmän havuinen. Humalia on kyllä miellyttävästi. Oluen juonnissa oudointa oli että pikkukärpäset pitivät oluesta tai tuopista todellla paljon, ehkä baarimikon kaatotyyli helpotti kärpästen ihastusta. Pikkaisen greippiä tuo mukavaa piristystä. Heh, kärpäset eivät jaksa koko tuopillista vaan putoilevat vähitellen. 0,5 l, 5,6%, 4/5