lauantai 14. syyskuuta 2019

Bevog Hagger Blend 0615

Syyskuu ja sateet, kyllä ne antavat luvan juoda barley wineä. Itävaltalaisen panimon paperipussisarjan olut on pakattu tyylikkäästi ja korkki on vielä sinetöity vahalla. Paperipussisysteemihän on suosittu Amerikassa: ruskeasta paperipussista voi juoda ihan luvalla Budweiseria vaikka autossa, mutta ei kait tämän juomista katsottaisi läpi sormien. Sisältö on  tumman ruskeaa, vaahtoa ei ole. Tuoksussa on kypsiä tummia hedelmiä, paahdettua sokeria ja mallasta. Maku on makea, täyteläinen ja kypsää luumua, alkoholi tuntuu kurkunpäässä. Kahvia ja kaakaotakin löytyy. Olut on tehty useista eri eristä, yhteistä niille lienee ollut tynnyrikypsytys. Rommia ainakin on ollut jossain tynnyrissä. Puolikas pullollinen on riittävästi, sen verran vahva ja moniulotteisen maukas olut on. Olut liikkuu vähän niin kuin omissa sfääreissään. Liekö nyt olutta ollenkaan, lähentelee likööriä. Ehkä vähän liian makeaa, toisaalta alkoholimäärä vaatii jotain tasoittavaa. Pullolisen ostin joskus aikoja sitten Tarton Aparaaditehtaan olutkaupasta. 0,33 l, 12,3 %, 4/5

perjantai 13. syyskuuta 2019

Mad Scientist New York Mocaccino Milk Stout

Budapestin tuliaisten viimeiseksi pullolliseksi säästyi paikallinen milk stout. Jotenkin viikon päättyessä päähän muodostui käsitys että nyt on syksy ja nyt voi ihan hyvin juoda tosi tummiakin oluita. Ilta on kyllä lähes kesäinen, mutta ei se pullollista tunnu haittaavan. Lähes mustaa liukkaanoloista olutta kaatui lasiin, nopea vaahdotus käväisee, mutta katoaa lähes kokonaan. Tuoksussa on salmiakkia. Mausta huomaa ensin pehmeyden, sitten kahvia, makeutta, vähän sitä salmiakkia ja olisiko etiketissä mainittua Madagascarin vaniljaa, ripaus vielä makeaa, tummaa suklaata. Kokonaisuus on hallittu, vahvasti helppo. 330 ml, 6,6 %, 5/5

tiistai 10. syyskuuta 2019

Olvi Hi-Hop Mild IPA Iisalmi Guide To Hoppiness

Olvi lähetti kauan sitten lajitelman pikkupulloja, tämä vähäalkoholisen IPAn juominen on siirtynyt aina vaan eteenpäin, koska olutkellarista on aina löytynyt jotain kiinnostavampaa. Nyt pakotin itseni kaatamaan kauniin oranssisen oluen vaahtoamaan kauniisti lasiin. Tuoksussa on makeaa humalointia. Maku paljastaa makeuden trooppiseksi hedelmiksi tai sitruunaksi nyt ainakin. Humalat jäävät hörpyn jälkeen kielen päälle. Tuoksu kääntyy juodessa vähän pahvimaiseksi tai hiivaiseksi. Maku on yllättävän riittoisa, vähän tuo oluen mietous arveluttaa, mutta onhan tämä hyvää olutta virvoitusjuomaksi. EBU 40, EBC 15, 0,275 l, 2,5 %, 3/5 

lauantai 7. syyskuuta 2019

EvilTwin Melvin's New Fashioned Blueberry Pie Filling

Lauantai-iltapäivä, Pien Shop & Bar ja erikoisolut on yhdistelmä, jonka soisi toistuvan aika useasti. Newyorklainen olut koostuu ruskeasta sokerista, mustikoista, laventelista, vaahterasiirapista ja raparperista, lopputuloksena on sour DIPA. Vaahdottoman oluen väri on punainen. Tuoksussa on kaikkea, jotenkin sekoitus muodostaa lakritsaista raparperia muistuttavan elämyksen. Maku on myös aika raparperinen, mustikkaa taitaa olla eniten värissä. Makua on maiskuteltava huolella. Happamuus on hapokasta, maku on kokonaisuus, jota on kiva analysoida, joka hörpyllä löytyy uusi makukulma. Jännästi raparperi jotenkin maistuu välillä lakritsalta. Pienessä on kyllä tunnelmaa. 1 pint, 9,5 %, 5/5 



keskiviikko 4. syyskuuta 2019

New Belgium Citradelic Tangerine IPA

Saunaolueksi nappasin Sellon Alkosta ostamani coloradolaisen tölkki-IPAn. Olutta on maustettu appelsiinikuorilla ja humalia on nettisivujen mukaan 10 erilaista. Väri on kauniin kirkkaan oranssi ja vaahto on hohtavan valkoinen. Tuoksu on maltainen ananas. Maussa on yllättävän makea maltaisuus. Ananas lieventyy maussa ja muuttaa itsensä kuivahtaneeksi appelsiiniksi. Jälkimaku on hedelmäinen, vähän sitruunaa ja lieventynyttä humalan katkeruutta. Tarttumaton sekoitus humalia ja appelsiininkuoria ei oikein löydä blogistin lempimakuhermoja, vaikka ainekset on kyllä valittu kiinnostaviksi. 335 ml, 6 %, 3/5

perjantai 30. elokuuta 2019

Monyo We Don't Like Pepperazzis Radical Milk Stout With Vanilla & Pink Pepper

Kun kävin keväällä Budapestissa, niin tietysti matkamuistot olivat olutta. Nyt taitaa olla olutkellarin viimeinen budapestintuliainen vuorossa. Milk stout, jota on maustettu vaniljalla ja ryyditetty rosepippurilla. Tuoksussa on salmiakkia. Väri on mustaa ja vaahto on kermaista. Maussa on salmiakkia tai lievää pippuria, kahvia, lakritsaa. Jälkimaussa pippuri tuntuu jäävän kielen päälle. Olut tuntuu vähän ohuelta, vaikka makua on reippaasti. Makeus tasapainottaa pippureita. Monyolla on kyllä hienoja oluita, uskallan muutaman maistetun perusteella suositella niitä kaikkia, eikä kannata tehdä sitä virhettä Budapestissa, että jättää Monyon pubin vierailematta.  IBU 20, 330 ml, 6,2 %, 5/5

torstai 29. elokuuta 2019

Le Coq Abbey Belgian Style Beer

Epäonnistuneelta A Le Coq -panimokierroksen aloituspisteestä eli tehtaanmyymälästä ostettu pikkupullo kaatui samasta paikasta ostettuun lasiin. Luulin lasivalinnan olevan todella väärä Belgian style beerillä, mutta kyseessähän onkin pale ale ja lasi on mielestäni ihan sopiva. Väri on kirkas oranssi, johon vähän sameutta lisätty. Vaahto on ohut valkoinen tiivis kerros oluen päällä. Tuoksussa on vaarin hedelmäkaapista löytyneitä vanhoja kypsyneitä luumuja tai jotain muita hedelmiä, vaari ei ollut niin kovin suuri hedelmien ystävä, tarkemmin ajatellen ei sillä kyllä ollut mitään hedelmäkaappiakaan. Maussa on lievästi hedelmiä myös, maltainen makeus on jotenkin luonnollisen oloista. Makeus vähän kertyy pullollisen loppua kohti. Kyllä tämä pikkupullollinen riittää, jotenkin sekava olo, oliko hyvää vai ei, liikaa mallasta. 0,25 l, 6 %, 3/5

 

keskiviikko 28. elokuuta 2019

NanoPruul Men In Black Black IPA

Vanhempi tartontuliainen vaahtosi oikein kauniisti, täydellisesti jopa. Miehet mustissa on tietysti mustaa ja vaahto tiivistyy kauniisti oluen päälle. Tuoksussa on havuja ja humalia. Maku on paahteinen, tumma havu, hiilihappoja mukavasti raikastamassa ja pientä savua ja piilotettua sitruunaa. Kokonaisuudessa on makua reippaasti, kuivuus on oikein sopivaa. Suutuntuma on pehmeää, aika täydellinen black IPA. IBU 101, 330 ml, 6 %, 5/5


tiistai 27. elokuuta 2019

Linden Hopeanuoli Wehnäolut

Viikonlopun raumanreissun olutkohokohta löytyi keskustan Ruokapuoti Lumosta. Siellä oli seinällä  auton peräosa, johon rakennetuilla hyllyillä oli oluita. Nappasin pari, joista toinen on paikallisen Linden Breweryn vehnäolutta. Olut kaatuu lasiin vaimeasti kuohuen, väri on oikein hohtavan oranssi. Tuoksu on jotenkin sekavan hiivainen, vähän outo. Maku on ensihörpyllä myös sekavaa hiivaa. Pientä pettymystä ilmassa, mutta jotenkin toinen hörppy muuttaa kaiken. Nyt estraadille pamahtaa hedelmäisyys, sellaista lievästi sitruunaista makua, hiiva tuoksuu ja kyllähän se maistuukin. Ihan oikeaa vehnäoluttahan tämä on, humalaisuutta on ripsahtanut vähän keskivertoa enemmän. Näppärä humalilla kuivattu persikkavehnä olisi tiivistys. Pullo on jotenkin oudon painava, lopussa luulee ja toivoo että pullossa olisi vielä jotain. 33 cl, 5,2 %, 4/5

perjantai 23. elokuuta 2019

Pühaste Mari

Jokaiseen Pühasten pullolliseen on melkein pakko tarttua, etiketinkin takia. Tämän nappasin virolaisesta supermarketista. Mari tuoksuu mummulan mehulta. Väri on samasta paikasta, eli punaista mehua, vaahtoa on hiukan enemmän. Oluessa on mukana mustaa viinimarjaa, vadelmaa ja mustikkaa. Eli ainekset on samat kuin mummulan kellarista löytyneistä mehuissakin. Makukin on kyllä aika sama, tässä on vaan vielä vähemmän sokeria. Hapanta mehuahan tämä on, hiilihapolla. Luultavasti alkoholiprosentti on sama kuin mehuissakin oli aikanaan, nyt alan miettiä lapsuuden päiviä mummulassa vähän eri kantilta. Ehkä tätä on tullut juotua jo tarpeeksi, lapsena toivoi limpparia, nyt kaipaa olutta. IBU 10, 0,33 l, 3,5 %, 2/5 


torstai 22. elokuuta 2019

Le Coq Blanche Belgian Style Beer

Tartossa A Le Coqin -panimon turistimyymälästä ostin lohdutukseksi edes pari olutta, kun panimokierros olikin vain torstaisin. Pikkupullollinen witbieriä tuoksui avattuna simalta. Väri on sameaa oranssia, ei keltaista. Vaahtoa ei ole. Maku on aika vetinen. Missä se maku oikein on. Mausteista ja appelsiininkuoresta kertoo etiketti, mutta ne ovat kyllä vaikeasti ainakin aluksi maustettavissa. Makeaksi voisi kutsua, on tässä vähän sitruunaakin. Best before näyttää olevan viikon päästä, heinäkuun loppupuolella ostin tämän. 0,25 l, 5,8 %, 2/5

tiistai 20. elokuuta 2019

Voldi June German Ale

Tarton Rüütlillä sijaitsevasta olutkaupasta nappasin vierailullani muutamia oluita, yritin pysytellä virolaisellla osastolla ja sieltä tämäkin on peräisin. Voldi-panimo on kirjannut etikettiin että olut on kölniläinen, jottei sitä vaan sekoitettaisi Kölnissä valmistettuun kölsch-olueeseen. Etiketti ei ole sitä myyvimmästä suunnittelutoimistosta, ehkä se juuri on sitten houkutellut tämän oluen valintaan kaupan suuresta valikoimasta. Olut on suhteellisen kirkasta kellertävää, vaahtoa säilyy oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on vienosti maltainen. Maku on pirtsakka, poreilua riittää. Helpostijuotavaa janojuomaa kaatuu nielusti alas ilman suurta analyysiä. Kölsch on on kait Kölnin toiseksi tunnetuin neste, ehkä ykkösenä menee vielä se myrkytyskeskuksen puhelinnumero, 4711 Eau de Cologne? 20 IBU, 33 cl, 5,2 %, 3/5

lauantai 17. elokuuta 2019

Anderson's Nelancholia New England IPA

Tarton Gambrinus Õllepoodista nappasin virolaisten oluiden hyllystä Andersonin NEIPAn. Tuoksu on reilun trooppisen hedelmän lisäksi grillauskastiketta. Väri on sameaa ruskeaa, vaahtoa on kaataessa, juodessa vähän. Maussa ei ole grillauskastiketta, vaan trooppisia hedelmiä, hunajamelonia, ananasta, makeampaa greippiä. Humalat jää taustalle. Jotain mausteita on kyllä mukana, humalat hiipivät  mukavan mietona lopuksi mukaan. Paranee juotaessa, täytynee ostaa Alkosta jos tulee vastaan, etiketissä kun oli ihan suomeksi kerrottu että ohramaltaan lisäksi mukana on vehnää ja kauraa. Ei tämä melankoliaa aiheuta. 0,33 l, 7,7 %, 4/5

perjantai 16. elokuuta 2019

Hop Hooligans Team Toxic Yuri's Cosmic Basil Cherry Basil Berliner Weisse

Bukarestilaisen olutbaarin valikoimasta valittu matkamuisto on väriltään syvän tummanpunaista. Olutta kaataessa tulee mieleen, että mitähän sieltä nyt tulee. Vaahto käväisee, mutta häviää heti. Maussa on reilusti kirsikkaa. Nimessä mainittu kosminen basilika jää suuhun hennosti pyörimään nielaisun jälkeen. Maku on hapanta, mutta toisaalta vähän makeaakin. Hiilihappoja on sopivasti piristämässä. Happamuus on hallittua ja se muodostaa yhdessä makeamman kirsikan kanssa sopivan tulliliitton. Olueksi tätä kai pitää kutsua vaikka varmaan lämpimämpänä tätä voisi kutsua laihaksi punaviiniksi, mutta parempi juoda kylmempänä. Romanialainen Hop Hooligans ei osaa tehdä huonoja oluita. 330 ml, 6 %, 4/5

torstai 15. elokuuta 2019

Muhu Tüdrik Fruit Beer

Tarton õllepood Gambrinuksen hyllyltä nappasin Muhun saarelta kotoisin olevan hedelmäoluen. Ymmärtääkseni nimi tarkoittaa tyttöä. Olut kaatuu lasiin kuohuen, vaahto pikkuhiljaa laskeutuu. Väri on sameahkoa hitusen punertavaa kuparia. Tuoksussa on hiivaa. Hiiva jatkaa myös maussa ja reilut hiilihapot ilmestyvät. Hedelmiä ei kyllä hiilihappojen seasta löydy, vehnäoluena ennakkoluulot olisivat olleet paremmin kohdallaan. No onhan tämä vehnäolutta, mutta jotain uupuu. Uusintakaadolla vaahto näyttää todella tiiviiltä, mutta kuplia on liikaa itse oluessa. Maku on lopulta liian lyhyt. Etiketissä on komeat raidat. 330 ml, 5,2 %, 3/5

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Beerbliotek Borek Citra #5 American Pale Ale

Alkosta ostin jokin aika sitten ruotsalaisen olutkirjaston oluen. Olut kaatuu lasiin hohtavan oranssina. Kaadettaessa olut näytti vähän jopa vaaleanvihreältä, mutta lasissa kuitenkin erityisen kauniilta. Vaahto on tiivis valkoinen matto, ulkonäkö on kyllä aika täydellinen. Tuoksussa on kuusihavua ja hedelmiä. Ensisiemaus on humalainen, puinenkin. Maku on täyteläinen ja pehmeä, ananas erottuu hedelmien joukosta. Etiketti kertoo että humalina on käytetty slovenialaisia ja jenkkihumalia. Helpostijuotavaa, se ei ole koskaan huono adjektiivi oluelle, joskus vähän vaikeammat tietysti saavat innostumaan enemmän. 330 ml, 5,5 %, 4/5

lauantai 10. elokuuta 2019

Tanker Dehydration Yuzu And Lemon Goze

Tanker on tölkittänyt oluensa tyylikkäästi, musta tölkki vaikuttaa hienolta, arvokkaammalta. Samean oranssi olut ei vaahtoa ollenkaan. Tuoksu on oikein hedelmäinen. Nimi lupailee kuivuutta, mutta ihan saharalaiseen meininkiin ei mennä. Maku on lievästi suolainen, enemmän hedelmäinen tai sitruunainen, fiksumpi sanoisi varmaan että yuzumainen. Oikein juotavaa, makeus ja suolaisuus tasapainottelevat, makeus tuntuu ensin ja jälkimaussa on siiten enemmän suolaa. Onpas hyvää. Jossain vaiheessa kuitenkin huomaa että oluessa tarvitaan myös vettä, mutta se lieneen janonsammutuksessa pakollista, kyllä tätä voi suositella.  IBU 35, 440 ml, 5,5 %, 4/5

perjantai 9. elokuuta 2019

Purtse Siidisuka Sweet Stout

Räjähdys kuului alakerrasta. Jännityksellä etsin räjähdyksen aiheuttajaa ja sehän löytyi sitten olutkellarista. Keväällä ostin Virosta kaksi makeaa stouttia nautiskeltavaksi synkkinä talvi-iltoihina, toinen niistä sitten päätti itse nautinta-ajastaan ja rähjähti palasiksi. Toinen pullollinen tavallaan pakotti blogistin avaamaan itsensä varovasti ja nautiskelemaan silkkisukkamaisella varovaisuudella sisällön, vaikka tänään ei ollut tarkotus nautiskella olutta. No eipä tämä nyt ihan hirveästi haitannut, paitsi sirpaleiden ja oluen siivoaminen perjantai-iltana ei ollut mieluinen lisätehtävä ollenkaan. No yksi kaapin taakse kadonnut cd-levy löytyi. Olut on mustaa ja vaahtoa tulee reippaasti. Tuoksu on jotenkin kaasumainen, ehkä räjähdys johtui liiasta hiilihaposta. Pulllon pohjalla näyttäisi olevan jonkun verran hiivaa. Maku on kuitenkin pehmeä. Vähän kahvia, reippaasti makeutta, jotenkin koko ajan on pieni pelko uudesta räjähdyksestä, vaikka se on tietysti täysi mahdottumuus. Helposti tätä nieleskelee, ilman räjähdystä mietteet olisivat positiivisemmat. Pullollisen taisin ostaa Tallinkilta. Best Before oli ensi kevääseen. Panimo merkitään muistiin. Aina olen vähän ollut sitä mieltä että ei niitä hyviä oluita kannata hillota missään, vaan juoda. Sirpaleita tutkaillessa: olikohan vähän ohutta lasia tämä pullollinen. 330 ml, 6,3 %, 3/5

torstai 8. elokuuta 2019

The Flying Dutchman Diamonds Are Forever Beer Is Whenever Belgium White

Hymyhän tuota oluen nimeä lukiessa tulee ihan väkisin. Kiertolaispanimo on taas käynyt Belgiassa panemassa laatuolutta. Witbier on humaloitu oikein kunnolla. Tuoksu onkin pelkkää humalaa, mieleen tuleekin nopeasti että mitäs tämä nyt oikein onkaan. Väritys on vaaleankeltainen ja samea. Vaahtoa käy vähän näyttäytymässä. Etiketin mukaan katajanmarjoja, appelsiininkuorta ja korianteria on mausteena. Katajanmarjat tuovat kuivaa suutuntumaa, korianteri vie vähän belgimaisemiin, kunnes taas humalakattaus rävähtää esille. Suuhun jää kuivuutta, hiukan kalkkia, mikä saa nielun anelemaan uutta annosta. Kyllä tällaisen toisen voisi juoda koska vaan. Ostin pullollisen Alkosta, olisikohan siellä vielä lisää, best before -merkintä olisi vuoteen 2022 saakka. 330 ml, 5,6 %, 5/5


keskiviikko 7. elokuuta 2019

Mikkeller Ricemarket

Keskellä viikkoa maistui saunan päälle yksi Mikkellerin kööpenhaminalaiselle Ricemarket-ravintolalle panema olut. Olut on väriltään kupariin taipuvaa kirkkaan ruskeaa. Tuoksu on mieto, vähän makea. Maku paljastuu makeaksi, hunajaiseksi. Etiketissä sanotaan että inkivääriä ja hunajaa on mukana. Makea tuoksu tulee varmaankin hunajasta. Inkivääriä on aika vähän, mallasta on enemmän. Koko pullollinen meni inkivääriä hakiessa, lopputuloksena oli vain pientä pistelyä kurkussa. Riisin käyttäminen oluessa ei oikein tuo mitään hyvää mielikuvaa. Pientä kurkkupastillia löytyy vielä lopuksi. 330 ml, 6,0 %, 3/5

maanantai 5. elokuuta 2019

Hedönist Sour Shandy IPA

Hedönistien IPA-4packistä viimeisenä tuli ulos shandy-IPA ja se sai kunnian juhlistaa loman jälkeisen ensimmäisen työpäivän päättymistä. Olut on vähävaahtoista ja hailean oranssia. Tuoksussa on sitruunaa ja kypsempiäkin hedelmiä. Shandymäistä kai pitäisi sanoa. Muistan joskus kauan sitten, teini-ikäisenäköhän taisi olla, lukeneeni varmaankin Alkon informaatiolehdykästä että oluissa on sellainen kummallinen tapa britteinsaarilla että olutta lantrataan sitruunasoodalla. Silloin asiaa oli todella vaikea ymmärtää, miksi ihmeessä pitää tuhota kaksi ihan eri tarkoituksiin suunniteltua juomaa toisiinsa sekoittamalla. Mummulassa juotiin sitruunasoodaa ja kaverien kanssa olutta. Tässäkin maussa molemmat juomat vähän vuorottelevat, mutta sitruunasooda vie voiton kevyesti. Lopputuloksena on kuivahko janojuoma, joka on jotenkin makea, vähän hapan ja kuivan sitruunainen yhtaikaa. Eihän tämä ole kuin puoliksi olutta, mutta se puoli on kyllä hyvää. Olisipa helle ja kesäloma vieläkin. 330 ml, 3,0 %, 4/5

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Anderson Sini Must Valgre Milk Stout

De Tolly Õllebaarissa on käytävä  aina kun on mahdollista ja on Tartossa.  Koko paikkahan nakkikioskin alapuolella oleva baaritiski ja käytävä sekä tietysti käsittämätön määrä oluita ja asiantuntemusta tiskin takana. Olueksi suositeltiin Tarton oman miehen mustikka-stouttia. Ensin huomaa tutunoloisen andersonmaisen mahtavan vaahdon. Tuoksussa on maitokahvia ja sipaus mustikkaa. Maku on makeaa kahvia. Mustikkaa on vain nimeksi. Laktoosi tuo makeutta. Tummaksi olueksi helppoa ja nopeasti nieluunkatoavaa. Oluen nimi viittaa Viron lippuun, mutta valkoinen on samalla kuuluisa muusikko. 0,33 l, 4,3 %, 4/5 



tiistai 30. heinäkuuta 2019

A. Le Coq Premium Ruby Red

Tartonreissun tiistaiaamupäivä yllätti sateella. Onneksi varastossa oli tekemistä, kun aina suunniteltu A. Le Coqin olutmuseo ja tehdaskierros oli aina jätetty seuraavaan kertaan. No oikeastaan se jäi taas seuraavaan kertaan, koska paikalle päästessä selvisi että turistikierros on vain torstaisin. Olutmyymälä oli onneksi auki, joten ostin pari olutta ja tietysti olut-kumisaappaat. Sateen päättymistä odotellessa maistelin sitten Old Town Tartu Apartmentsissä A. Le Coqin uutuuden. Väri on vahva rubiini. Tuoksu on vaimea, vaahto on hieno. Ensin maistuu vähän marjaisuus ja sitten ihan peruslager, oliko jopa pahvia. Ilmassa on pettymystä, siis säässä ja tehdaskierroksen siirtymisenkin takia, pari muuta ostostani olivat lämpimiä, joten olutkaan ei ihan ollut parasta. 0,5 l, 4,5 %, 2/5



maanantai 29. heinäkuuta 2019

Kona Big Wave Golden Ale

Havaijilainen golden ale maistui keskellä Tarton raatihuoneen toria, helle kun ei sitten suostunutkaan loppumaan.  Tuoksussa on vienosti hedelmäisyyttä. Vaahtoa on heikosti kultaisen ja kirkkaan oluen pinnalla. Maku on ohuen hedelmäinen, maku on aika lyhyt. Pullossa on kuvioitu Havaijin saaret ja vinkiksi varmaan teksti Liquid Aloha. Ihan pienen pieni humalan potku vai onko se vaan sitruunaista kirpeyttä. Helppoa ja rentoa on. 355 ml, 35,5 cl, 4,4 %, 3/5 



sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Khevsuruli

Tarton Gruusian köökissä piti nopeasti saada aperatiivi ennen hatzapuria. Tietysti georgialainen olut oli sopiva. Tarjoilija sanoi että ihan on sama onko gruusialainen vai georgialainen. Olut on kirkkaan keltaista ja vaahto on ohut. Tuoksu on makea. Maku on tyyliä peruslager, ei mitään erikoisuutta. Pehmeää ja hiukan mineraaleja, ei oikeastaan muuta kerrottavaa.  Pehmeyttä on ihan mukavasti, lämpimään keliin suunniteltu varmaankin. Helle tasoittaa janojuoman tietä, ihan mukavaa. 50 cl, 4,9 %, 3/5 



lauantai 27. heinäkuuta 2019

Bevog Who Cares Editions Totem Dryhopped Sour IPA

Porvoon Paahtimon hienosta olutvalikoimasta valitsin itävaltalaisen hapan-IPAn. Kesän kuumin päivä ja jokilaivan terassi täydentyi hienolla oluella. Väri on oranssi, kuplintaa on reilusti. Vaahtoa on vähän, mutta sitä riittää. Tuoksu on sitruunaa. Maku on miellyttävän hapan. Onpas miellyttävää hellejanojuomaa. 31 astetta vähentää vähän tekstiä, mutta tuo lievä happamuus houkuttelee maistamaan aina uudestaan ja uudestaan. Herkkua. 50 cl, 5,4 %, 5/5





torstai 25. heinäkuuta 2019

Espina de Ferro Impaled

Vanhempien tuliainen Espanjasta oli barcelonalainen Imperial IPA. Väri on läpinäkymätön, tumma kupari ja vaahtoa on euronkolikon kokoinen vaalea läikkä. Tuoksu on makeahko, jotenkin turvallinen humala ja ohut hiiva. Maku on aluksi vähän puinen, joka kääntyy nopeasti kuusiseen katkeroon. Tuoksun makeus on myös maussa läsnä. Humalat ovat vahvoja, mutta makeus tasoittaa tilanteen. Hedelmäisyys on taustalla, ei niinkään greippiä vaan jotain hienostuneempaa. Alkoholi ei maistu, mutta kyllä sen voi aistia kurkussa hörppyjen välissä. Etiketissä on piikkilankaa ja pääkallo, kyllä ne antavat aavistusta siitä että pullollisen sisällä on vahvaa kamaa. Maku on vahva ja toisaalta hedelmäinen. Ei ole mañana-meininkiä tässä ainakaan ollut, vaan tämä kyllä paranee loppua kohtia. 33 cl, 9,5 %, 5/5

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Hedönist Strawberry Milkshake IPA

Hedönistien lähettämän 4-packin kolmas ipa on aika erikoinen. Väri on vähän likaista oranssia, vaahtoa ei oikeastaan synny. Tuoksu on kuin aukijääneestä sulaneesta litran mansikkajäätelöpurkista, eli voisi kait sanoa että nimenmukaista. Tuoksu on kyllä turhankin voimakas. Maku on aluksi vähän liian makeaa, vähän niinkuin Hermesetas-nappi kielen päällä. Muutaman lähes pakotetun hörpyn jälkeen maku on edelleen mansikkapehmistä, toisaalta happamuus alkaa vahvistua tai kuivat humalat. Erikoisuutta on varmasti haettu ja sitä on kyllä löydetty. Tuoksu ei lisää nautintoa. Ehkä mansikkapirtelö ei ole tarkoitettu IPAn mausteeksi, mutta kyllä tähän pikkuhiljaa oppisi. Ei kun ei, pieni tauko ja vanhat synnit palaavat. 330 ml, 5,5 %, 2/5

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Suomenlinnan Chapman Lager

Majakkalaiva Reladersgrundilla tuuli vilvoittavasti ja näkymät kannelta oli hienot. Suomenlinnan panimon oluita oli mukavasti valikoimassa. Chapman tarjoiltiin helteeseen sopivassa lämpötilassa, vähän liian kylmänä. Lager on mallia perus. Vähän hedelmää, pieni piristys, ihan pikkuisen mineraaleja, janojuomatyyliä. Sopii hyvin Helsingin helteeseen. 0,33 l, 5,0 %, 3/5



torstai 18. heinäkuuta 2019

Panema Craft Beer Flight

Kalliossa eksyin Panemaan, ravintola oli torstai-iltana mukavasti täynnä. Tiskillä huomasin valikoiman olevan ainakin riittävä. Annoin baarimikon valita oluttarjottimelle oluet, itse valitsin viimeisen. Ensimmäisenä tumma, ei ihan musta Northmonk Imperial Maple Brown maistuu makealta ja täyteläiseltä, todella hyvää, vaahterasiirappia on makeuttamassa. Heti tulee mieleen että miksi nämä on vain 1 dl -laseja. 5/5 Kakkosena on vaalea Northmonk West Coast IPA on hedelmäinen lievä katkero, maussa on vähän makeaa omenaa, ok 4/5 Kolmantena maistelin Northern Powerhouse Small IPA, kuitissa luki Northmonk. Aika vaalea ja haalea, vähän hiivainen maku on. 2/5. Coolhead Cucumber Sour tuoksuu vähän pistävältä. Kurkkua, etikoituneena, väri on keltainen, vaalea. Tuoksussa on vähän multaa. Erikoinen olut, välillä maistuu liikaa kurkku, välillä oikein hyvää janojuomaa. 4/5 Viimeisenä maistelin Northmonk Napolitan Icecream Pale Ale. Kauniin vaalean piparkakun väristä, vaahto on niukka. Makeahko keksimaku on hienostunut, välillä vähän maku vesittyy, mutta ei pahasti. 4/5 
5 * 0,1 l, 4/5 



maanantai 15. heinäkuuta 2019

LAB Punica Blonde Ale

Splitintuliainen rauhoitti espoonreissun jälkeen. Pieni sateenripottelu saunan jälkeisellä terassilla paljasti kuparisen blonde alen. Splittiläispanimon tuotoksen tuoksu on vaikeasti havaittavissa. Maku on aika vetinen, vähän kaikkea: vähän mallasta, vähemmän hedelmää ja vähän hiilihappoa. Lievästi puumainen, humalia on lopussa. Etiketissä on vielä kiukkuisen näköinen eukko. Etiketti kertookin siiten että punica tarkoittaa anoppia. Anoppi on ystävällinen ja anteeksiantavainen blondi ja anoppi on syytä säilyttää pimeässä ja kylmässä. Lisäpisteitä näistä tiedoista on pakko antaa.  0,33 l, 4,2 %, 3/5

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Oriel Beer / HopSaSam Țuiple'Up Aged In Tuica Barrels

Tuiple'Up on trippeli, siihen on saatu makua tuicasta eli romanialaisesta luumuviinasta. Tätä olutta on kypsytelty omena-, päärynä- ja luumutuicatynnyreissä. Olut on belgialaisromanialaista yhteistyötä. Väritys on kellertävän oranssia, vaahtoa on ja se kestää. Tuoksu tuntuu kypsän hedelmäiseltä ja hiivaiselta. Maku paljastaa että kyseessä on vahva olut, jossa on reilusti hiilihappoa. Alkoholi hyökkää päälle. Luumuviinan jälkeen makuun alkaa löytyä muitakin vihahteita, luumua, säilöttyjä hedelmiä. Ensijärkytys on aika vahva, mutta kyllä olut pehmenee loppua kohti. Etiketti kertoo että mausteena olisi myös sitruunaruohoa, sen luettuani maistoin sitäkin. Täyttää mukavasti, loppua kohti oluesta oppii pitämään. 330 ml, 9,5 %, 4/5

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Pivovara Medvedgrad Fakin IPA

Pahaltakuulostavan nimen takaa paljastuu hyvä IPA. Hikinen päivä Splitissä päätetään ukkosen jylistessä ja juomalla pronssisen kirkasta olutta, vaahto on valkoista katoavaista. Tuoksussa on hedelmää, kypsiä kumkvatteja, ei kun se oli vaan tossa pihalla, no jotain trooppista. Maussa huomaa mallasrungon olevan tukeva. Humalat ovat poskiatäyttävät. Sitrusta vähän, hippusen makeutta ja sopivasti katkeroa. Kroaatinkielen fakin kai tarkoittaa kaveria tai jotain kalkkunaa, kun sellainen tuohon etikettiin on piirretty.  70 IBU, 0,33 l, 7,0 %, 5/5




maanantai 8. heinäkuuta 2019

Varionica Pale Ale

Splitin-matkan perinteisen parvekeviilennyksen lähteenä oli kroatilaisen panimon pale alea. Aika tummaa kalpeaksi olueksi, vaahto on tiivis ja sitkeä. Maussa on ensin puuta, sitten hedelmää. Ensin tuntui että nyt on tullut ohilaukaus, mutta pikkuhiljaa hedelmät tropiikista ja kirpeämpi appelsiinikin ilmaantuvat. Vähän hedelmäkarkkien makeutta vielä ja lopputulos onkin jo ihan hyvä. Humalat ovat niin miellyttäviä kuin aluksi puisevat voivat olla.  330 ml, 5,2 %, 4/5



sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

LAB Barba Pale Ale

Siitä Splitin toisesta olutkaupasta löytyi paikallista olutta. Pale Alen etiketissä on kait paikallinen merikarhu. Oluella on tarkoitus viilentää hellepäivän iltaa.  Kirkasta ja kauniin tumman kultaista on. Serbokroatialaisesta vai kai täällä pitäisi sanoa kroatiankielisestä etiketistä ymmärrän että humalina on käytetty Cascadea, Columbusta, Mosaicia ja Simcoeta, mutta silti lopputulos on puinen. No jos malttaa lukea etiketin loppuun saakka, niin siinä on teksti englanniksikin, mutta blogistille tuo serbokroatia antaa enemmän uskottavuutta, ehkä? Puisen ulkokuoren takana on sitten vähän parfyymistä sitruunaa.  Lounaalla join Corte Maltese -ravintolassa saman panimon lagerin, se vei janon hyvin. 0,33 l, 5,4 %, 3/5 



torstai 4. heinäkuuta 2019

Minipivovar Angeluš Pale Ale

Splitin-reissun Brac-risteilyn jälkeen piti vähän yrittää viilentää itseään Luxuryrooms Dinon terassilla. Olueksi valikoituu Splitin toisesta olutkaupasta ostamani olut. Molemmissa kaupoissa vierailin ja molemmista vähän puuttuu touchi, oluita on jonkun verran mutta ehkä vain Rivan jatkeella oleva Little Beer Shop voi sanoa että tiskin takana oli ymmärrystä. Enkeliolut on kuparista, vaahto on mukavan tiivis. Tuoksussa on hedelmää ja maussa on mukavasti humalaa. Miinuspisteitä ei kai voi antaa siitä että olut lämpenee liian nopeasti. Maussa on täyteläisyyttä, kosteata mäntymetsää, ripaus sitruunaakin, mitä sitä kiertelemään: hyvää.  0,5 l, 5,2 %, 5/5 



keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Pivovara Medvedgrad Grička Vještica

Diokletianuksen palatsissa olevan St. Domniuksen kellotorniin kipuamisen ja cuttlefishin merkityksen valkentumisen jälkeen löytyi vilvoittavaa tuulta Para Di ’Soto -terassilta. Tilasin ihan vaan oluen ja pöytään tulikin oletetun Ozujskon asemesta Medvegrad-panimon doppelbock. Helle ja doppelbock olivat vähän ristiriidassa ennakkokäsityksissäni, mutta ensihörppy paljasti oluen viileäksi. Väri on tummunutta löylykauhan kuuppaa. Vaahtoa ei kestä kauaa. Tuoksu jotenkin katoaa. Maku on viileänäkin lämmittävä, vähän tummia hedelmiä, pähkinöitä, mallasta, makeaakin, mistä tämä raikkaus tulee? . Hellejuomakategoriassa tämä on kyllä todellinen musta hevonen. Olut on saanut nimensä kroatialaisen kirjan mukaan, se kertoo Grickalaisesta noidasta. No onhan tämä eräänlaista taikajuomaa, aika makeata. 0,50 l, 7,5%, 4/5 (dobbelbock korjattu doppelbockiksi, kiitos kommentoijalle)



maanantai 1. heinäkuuta 2019

Ožujsko Hoppy Lager

Yritin pakoilla Splitin hellettä varjoisaan baariin. Na Kantunun terassi oli varjossa ja listan ykkösenä oli Hoppy Lager. Se olikin kroatialaisen toisen suuren panimon humalainen lager. Kirkkaan oranssia, vaahtoa vähän, mutta se pitsittää lasia loppuun asti. Tuoksussa on reilusti hedelmää. Humalat ovat makeita ja tuovat mieleen amsterdamilaiset  coffeeshopit. Aika makeaksi maku kääntyy lopulta. Kyllä tämä tuntuu ilmaa viilentävän, ei tosin lämpömittarin mukaan. Tarkempi analysointi vaati toisen pullollisen, eli aika hyvää oli. 0,50 l, 5 %, 5/5



sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Pivovara Medvedgrad Zlatni Medvjed

Splitin Diocletianuksen palatsin sisällä oli kuuma ja oli pakko ottaa nopea lounas ja juomatauko Mosquito-ravintolassa. Listalla oli muutamia vieraampia oluita, joista nimen perusteella ja tarjoilijan avustuksella valitsin zagrebilaisen pilsnerin, jota tarjoilija kuvasi sanalla white. Vaahto on valkoista, olut on kultaista ja kylmää. Humala puraisee vähän, kyllä tämä kultainen karhu janon vie. Maku on pehmeää, vaahto on pehmeää, lopuksi humalan puraisu on vieno.  0,50 l, 4,4 %, 4/5 



perjantai 28. kesäkuuta 2019

Hop Hooligans Heartbreaker Hibiscus, Lime & Jalapeno IPA

Bukarestista itselle ostettu matkamuisto juhlisti kesäloman alkamista aurinkoisella takaterassilla. Olut kaatuu lasiin muodostaen höttöisen pikaisesti katoavan vaahdon. Olut on mehumaisen punaista, lienee hibiscuksen kukat olleet punaisia. Jotain pientä möhnää pyörii oluen joukossa, ei ne oikein lisää nautintoa. Maku on hedelmäinen, aluksi aika laimea, limeä. Heti ensimäisen hörpyn jälkimaku on chilimäinen, jalapenoa. Jalapeno hallitsee lopulta suuta voimakkaasti, mutta kyllä limekin maistuu. Aika erikoinen IPA, jalapeno vähän pistelee lopussa. 330 ml, 6,5 %, 4/5

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Hiisi Nuutti Spicy Morning Habanero Stout

Lähes unohduksiin, olutkellarin takahyllylle joutunut jyväskyläläispanimon chili-stout hyppäsi nautittavaksi viileämpänä kesäkuun iltana. Olut kaatuu lasiin runsaasti vaahdoten, vaahto pursuaa puolillaan olevasta pullostakin. Olut on mustaa. Tuoksussa on kahvia. Maku on paahteinen, kahvinen ja lakritsainen, taustalla pieni makeus. Poreilu vähän keventää. Jälkimaussa habanero turruttaa mukavasti kieltä. Etiketti suosittelee tämän nauttimista pimeimpään vuodenaikaan, sitä kohtihan tässä nyt ollaan menossa. Sopii hienosti viileämpään kesäiltaankin, sateenodotteluun. Pienin hörpyin lasi tyhjenee, onneksi pullossa on vielä vaahdon alla olutta. Oluen ostin joskus talvella Alkosta, jos tätä on vielä valikoimissa, niin turha epäröidä tämän nappaamisessa ostoskoriin. 35 IBU, 75 EBC, 330 ml, 5,7 %, 5/5

 

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Hedönist Brut IPA

Hedönistien IPA-4packistä nappasin maisteltavaksi Brut IPAn. Oluttyyli on itselle uusi, en muista sellaista ennen maistaneeni. Brut viitannee kuohuviiniin, mutta kyllä tämä kuitenkin on ihan IPAa on. Väri on kauniin oranssia, vaahto on heikko. Tuoksussa on hedelmäistä humalaa ja pieni aavistus hiivaa. Maku on pehmeän humalaista, hiilihaapokasta. Jälkimaussa esiin tulee uudelleen kuivuus, humalat, hyväähän tämä on. Hyväksytään sarjaan kuohuviiniolut, vähän sellaista hiivaa lopuksi ja hiilihappoisuus vähän antaa mielikuvaksi laihuutta. Tyylisuuntaan voi kyllä huoletta tutustua, kyllä tälläkin olisi voinut juhannuksena kilistellä. 330 ml, 5,5 %, 4/5

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Trappistes Rochefort 8

Juhannuspäivä olikin helteiden jälkeen vähän viileämpää, joten oluen piti sitten olla vähän tummempaa. Belgialaisen trappistiluostarin munkkien panemaa olutta yleensä pidetään yhtenä maailman parhaista. 8 on yksi panimon oluista, muut ovat ainakin 6 ja 10. Mielikuvitus ei nähtävästi lähde laukkaamaan munkkiluostareissa. Olut on likaisen ruskeaa. Vaahto on vaaleaa ja heikkoa. Maku on mausteinen, makea, vain lievän humalainen ja hedelmäinen. Vaikeampaa on eritellä mitä hedelmiä tuossa sopassa oikein on. Taatelia ja jotain kanelia on jälkimaussa. Jälkimaku on ovelan mausteinen. Juhannuspäivä päättikin sitten lopulta vaihteeksi  heittää helteisen auringonpaisteen takaterasille, näköjään munkit ovat tottuneet vaihtelevaan säähän sillä olut sopii pilviseen ja helteiseen säähän. Makeaahan ja vähän rusinaistakin tämä on, mutta hienostuneesti. Kyllä tämä lopulta vaan paranee koko ajan, suuhun jää sellainen mausteporina.  33 cl, 9,2 %, 5/5

perjantai 21. kesäkuuta 2019

NanoPruul Troopika American Pale Ale

Juhannusaaton perinteiset puutarhanhoidolliset työt pistivät hien virtaamaan ja kuusenneulaset niin mukavasti pistelemään, että palkinnoksi  avasin kylmän virolaisen pienpanimo-oluen. Panimon koko on nano, eli taitaa olla aika pieni panimo. Pienuus ei kuitenkaan haittaa oluenpanoa. Etiketissä kiemurtelee trooppisia värikkäitä käärmeitä, eivät pelota vaan olut kaatuu lasiin. Troopinen olut on meripihkaista väriltään ja  se kuohuaa pullosta kaadettaessa todella reilusti beigenä. Tuokusssa on tietysti trooppisia hedelmiä. Maku on lämmin, mangoa ja jotain muita hyvin kypsyneitä hedelmiä. Maltaan makeuteen sotkeutuu hedelmien makeutta, humalat ovat taustalla ja ponnistavat esiin jälkimaussa. Talkoojuomaksi ja janojuomaksi olisi voinut olla kevyempää, tämä täyttää suun kokonaan. Pullolisen ostin jostain virolaisesta supermarketista. IBU 32, 330 ml, 5,9 %, 4/5

torstai 20. kesäkuuta 2019

Hop Hooligans & PINTA Polly Wants His Juice Juicy DIPA Mango & Pineapple

Bukarestin tuliainen ja juhannusaatonaatto, niin ja vielä poikkeukselliset sääolot eli helle muodostavat sopivan viitekehyksen blogitukselle. Puolalais-romanialainen yhteistyö on onnistunut täydellisesti. Olut on väriltään mehuisen keltaista, täysin läpinäkymätöntä keltaista nesteenkaltaista. Vaahtoaa vähän valkoisella. Tuoksu on ananasta. Maku on myös rauhallista ananasta, eli siitä on poistettu makeutta. Silti ylähuuli tarrautuu välillä lasin sisäpinnan makeuteen. Alkoholi on piilotettu taitavasti. Etiketissä sanotaan että mukana on mangoa, jos oikein venytän mielikuvitusta, niin voin sanoa että sitä on selvästi mukana, Polly tahtoo mehua, lisää tätä ei olisi huono hankinta. Ananas kääntyy happamaksi lopulta. 500 ml, 9,0 %, 5/5

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Hedönist Ne Ne Ne Ne IPA New England IPA

Hedönistit lähettivät maisteltavaksi punaisen laatikon, jonka sisällä oli neljä erilaista IPAa. Paketissa kyljessä oli kaikenlaista hauskaa tekstiä ja se oli nimetty Hedönist Unapologetic Indulgence Tasting Set All Hail India Pale Ale 4 x Boom IPA 4packiksi. IPA-boxin NEIPA-versio on yllättävän tumma. Vaahtoa on vähän, se on valkoista. Olut on humalaista, kuivaa ja vähän jopa puumaista. Neipojen hedelmäisyyttä on varsin vähän, tai ne ovat suuntautuneet kovasti sinne greippi ja sitruuna-akselille. Jos unohtaa odottavansa hedelmämehua ja ajattelee vaan että kyseessä on katkera IPA, niin olut on ok, ainakin se kaatui nopeasti, lasin pohja näkyi ennenkuin arvostelun sai kirjoitettua. Jälkimaku on humalainen. Hedönisteillä on kyllä hieno asenne, unapologetic.  330 ml, 5,5 %, 4/5

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Lehe Päikesetõus Salarannas New England IPA

Lehe Pruulikodalta ilmestyy nykyään tiiviisti uusia oluita. Tämän NEIPAn ostin keväisellä vironreissullani, olikohan Peetrin Selverin oluthyllystä, jonka luulen vähän pienentyneen tai odotukset vaan olivat sen verran korkealla. Auringonlasku salaisella rannalla on sameaa ja ruskeahkoa, vaahtoa auringonlaskun päälle kertyy vähän. Tuoksussa on karamelliä, englanninlakuja. Maku on myös vähän sameaa, hedelmäkeittoa, maltaan makeutta, humalat ovat vain hedelmäisiä. Etiketissä on voikukkien siemeniä ja wlan kielletty merkki, mystistä. Alkuun tuntui vähän sellaiselta että kyllähän näitä on ollut, mutta joku viehätys tästä löytyy, mutta sitten taas makeus ja hedelmäsekametelisoppa jossa on enemmän makeaa trooppisuutta kuin sitruunaa tai greippiä. Juodessa lasin pintaan kehkeytyy alahuulta tahmaavaa sokeria.  330 ml, 6,2 %,  3/5

perjantai 14. kesäkuuta 2019

4 Alqueries Tomahawk Pell Roja - Tomahawk Destroy Limited Edition

Vanhempien tuliainen Menorcalta oli tietysti pari paikallista olutta, jotka olivat löytyneet Ciutadellan olutkaupasta. Mallorcalainen red ale on raskaantuntuisen läpikuultamaton punaruskeaa ja vaahto on tiivis sametti. Olut taitaa olla jonkinlainen erikoiserä. Makua on paljon, mallasta, hedelmää, humalaa ja hiilihappoja, bitterimäistä. Vähän sellaista ylikypsän hedelmän makeutta on mukana. Tarkemmin etikettiä luettuani huomasin että siellä mainitaan American Amber Ale. Maut vuorottelevat mukavasti, ensin alkuun maltaan makeutta, joka saa seurakseen hiilihapon kuohunta, joka tekee tilaa humalaiselle kuivalle jälkimaulle. 33 cl, 7 %, 4/5