Ruotsalainen black ipa on hennosti punertavaa ruskeanmustaa, mukavasti beigellä vaahtoavaa paahteelle ja humalalle tuoksuvaa olutta. Paahteisuutta täynnä olevan kapean tölkillisen ostin Hämeensaaren Citymarketista. Jälkimaku on humalaista katkeruutta. On kyllä onnistunut yhdistelmä ipaa ja portteria, jälkimmäistä on ehkä enemmän. Vähän liian pieni pakkauskoko kertoo että on hyvää. 33 cl, 7,5 %, 4/5
Oman työpaikan antimia löytyi vielä olutkellarista. Ruskea portteri kuohui komeasti samettisena, vähän jäi vielä hörpintäänkin viiksenmuodostusta. Tuoksu on maltainen, ministi mausteinen. Maku on pehmeä ja paahteinen, ensihörppy lupaa, mutta ei ihan vielä itse lunasta itse lupauksiaan. Kyllä on pehmeää ja vaivatonta, jotain pientä maustetta on jälkimaussa. Etiketissä lupaillaan lakritsaa, kai sitä vähän voi mausta löytää. Jos tämä tulisi työpaikan myymälään myyntiin, kyllä ostelisin. 0,33 l, 6,5 %, 4/5
Ukrainalainen musta stout kuohuaa tiiviinä ja kiinteänoloisena komeasti. Tuoksuu makealta maltaalta ja mämmiltä, joka sopii tietysti lähestyvään pääsiäiseen. Makupalettiin lisääntyy kahvia, hedelmiä, kevyttä paahteisuutta ja vähän alkoholin lämpöä, loppusuoralla esiin tulee hiilihappoa. 0,33 l, 7,2 %, 3/5
Juhannusreissun ensimmäinen pysähdys oli Lohjan United Gypsiesin panimolla, josta iltapalaksi nappasin mustaa, vähän kuohuavaa stouttia. Majoituspaikan astiavalikoima oli heikko, joten tuoksuttelu ei oikein tuottanut tulosta. Maku on yksinkertaisesti paahdetta ja mallasta. Ensihörppy jo kertoo että onpas hyvää. Paahteisuuden lisäksi mukana on kahvia ja hitusen suklaatakin. Jälkimaku lisää kattaukseen kuivuutta. Juhannukseen sopii hienosti yksinkertainen, vahva, tasapainoinen ja täyteläinen imperial stoutti. 330 ml, 11,0 %, 5/5
Tapaninpäivän terassihämyssä hämeenlinnalainen portteri näyttää mustalta ja vaahto vaalealta. Tuoksussa on lakritsaa ja paahdetta. Maku on lempeän paahteinen, vähän suklaata, mutta niin pehmeää. Maku tasapainoilee makean ja paahteisen välimaastossa, makeus häviää taiston, paahteisuus vie mukanaan pehmeään syleilyyn. Makua on paljon, ihan kuin lontoolaisen pubin hanasta, maku on kuin pumpulia, sillälailla kuvainnollisesti. 440 ml, 6,2 %, 5/5
Melkein pikimusta portteri kuohuaa alkuun vaaleanruskealla vaahdolla. Tuoksu on maltainen ja makeahko. Ensihörppy maistuu pehmeältä, intensiiviseltä ja vähän suklaiselta. Paksulta tuntuu, paahdetta ja suklaata, makeutta ja syvää maltaisuutta. Alun pieni tuhkaisuus kääntyy kahviksi. On porttereita ja sitten on tällaisia porttereita, jotka on porttereita suurempia tai ainakin tyhjyyden toisella puolella. 0,33 l, 11,5 %, 5/5
Joulukalenterin luukusta löytyi kiinnostava rumanruskea vaalealla kuohuava olut. Tuoksu on todella voimakkaan mausteinen ja paahtunut. Neilikkaa tulee nenään ensihörpyllä, onpas makuja, jotain raikastakin, kanelia, kahvia ja muita erikoisuuksia. Kyllä tätä hörppäilee ja pyysin myös apublogistia maistamaan, erikoisolut sopii joulutunnelmaan. 0,33 l, 6,1 %, 4/5
Tarton Gambrinuksesta ostin pimeneviä iltoja varten tummaa suklaa-stouttia. Musta olut kaatui lasilliseen mustana ja beigevaahtoisena. Tuoksu on makeaa ja suklaista. Maku on samaa lisättynä paahteisuudella. Aika lähellä lumottua, niin kuin nimi vähän vihjaakin. Maussa on reilusti tummaa suklaata, makeutta, paahdetta, vähän mausteita tai vaniljaa, kahvia, nimen väärinkäänöksestä johtuen maistan myös luumua. Alkoholi vähän jälkimaussa muistuttaa nielussa olemassaolostaan. 0,33 l, 11,5 %, 5/5
Synttärilahja ei viihtynyt kauaa olutkellarin perukoilla, kun lauantai-iltapäivä kaipasi rauhoittavaa nautintoa. Mecheleniläinen sinietikettinen tumma olut kaatui lasiin kuplien, vaahtoa muodostui toisen lasillisen pinnalle komeasti. Tuoksussa on makeaa mallasta, vähän toffeetakin. Makukin on makea, pieni kulaus tuntuu täyttävän koko bloggaajan, marjaisuutta on vähän. Maltaat on pehmeitä ja kokonaisuus kääntyy vähän viiniin. Maltaat on paahtuneet lempeästi, vähän lakritsia, hiilihapot poreilevat loppumaussa. Täydellinen lauantai-iltapäiväolut. 75 cl, 11,0 %, 5/5
Hiilenmusta brittistout kuohuaa samettisella ja kermaisella vaahdolla. Tuoksu on kypsän maltainen. Maku on paahteisen maltainen, ihan pieni salmiakkinen häivähdys pirskahtaa välillä esiin. Kokonaisuus on konstailematon, maku vaan tuntuu paremmalta loppua kohden. Makeus ja suolaisuus ovat hienosti tasapainossa, lakritsi kurkistaa aina hörpyn lopussa. Juominen on miellyttävää. 50 cl, 7,5 %, 5/5
Ahveniston luontopolku kierretty, saunottu, lauantai-iltapäivä, grilli kuumenemassa ja lasissa itävaltalaista vadelmastouttia, ei ole ollenkaan huono yhdistelmä. Olut on mustaa ja se kaatuu lasiin liköörimäisesti. Tuoksuu makealta maltaalta, tuntuu suussa paksulta. Maistuu vadelmaiselta, pohjalla on paksu maltaisuus. Paahteisuutta, vahvaa tummaa suklaata, hedelmiä, hitusen alkoholia ja syvää makua, kaikkea mahtuu. Ovelasti aina hörpyn aluksi maistuu vadelma, jälkimaku on vähän hapan. Tunnelma viittelöi likööriin päin. 0,33 l, 10,2 %, 4/5
Joulukalenterista luukun takaa löytyi black ipaa. Olut kuohuaa reippaasti vaalean ruskealla kestävällä vaahdolla, olut on tietty mustaa. Tuoksussa on reippaasti paahdetta ja humalointia, pikkaisen kahviakin. Maku on paahteista humalointia, kuivuutta. Olut on nimetty tallinnalaisen olutreittaaja Fat Philin mukaan (yli 25.000 arviointia ratebeer.comissa). Paahteisuus kääntyy ovelasti raikkaudeksi, hämmentävää. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
Musta virolainen stout kuohuaa beigenä. Tuoksuu paahdetulta, kahvilta, maltaiselta ja utuisen makealta. Ukranalaisen sanonnan mukaisesti näitä auringonkukansiemeniä ei laitettu taskuun, vaan niitä on käytetty paahdettuna tässä paahteisessa oluessa. Maku pyörii samalla akselilla kuin tuoksukin, paahdetta, mallasta, kahvia, pientä makeutta, jälkimauksi kuitenkin kuivuutta. Loppua kohti olut paranee, tasapainoiseen makuun tottuu. 330 ml, 7 %, 5/5
Kakolanmäellä ostettu turkulainen stout tuoksuu paahteiselta maltaalta ja appelsiinilta. Lähes musta olut kuohuu sihisten beigellä vaahdolla. Ensihörppy on maltainen, kahvinen, olisiko mukana häivähdys hasselpähkinästäkin. Appelsiinimarmeladi käy kielellä hörpätessä, sitten paahteisuus kyllä vie voiton. Hiilihappoja ja katkeruutta ilmaantuu mukaan. Ihan mukava tätä on lauantai-iltapäivän ratoksi hörppiä, katkeruus voimistuu jälkimaussa. Alkoholi lämmittää, eli kyllä sen huomaa. 330 ml, 9,6 %, 4/5
Tummaa tai mustaa portteria Tartosta kaatui tuoppiin saunan jälkeiseen vilvoitteluhetken rentouttajaksi, olihan takana raskas työ blogin kadonneiden kuvien korjaamisessa: mikä Bloggeria mahtoi oikein vaivata. Vaahto oli illan tummetessa arvioitava vain nopeahkoksi. Tuoksussa on kahvia, mistä sitäkin olueeseen aina riittää. Paahteisuutta löytyy myös. Maku on pehmeä, varmistetaan vielä että on pehmeä. Kahvia ja mallasta hiipii makunystyröihin. Etiketissä puhutaan kaurapuurosta, ehkä pitää huomenna keittää aamupalaksi kaurapuuroa. Ostin oluen Tarton Gambrinuksesta, mutta tätä taitaa olla saatavilla ihan kaupoistakin, ostan. 0,33 l, 5,5 % , 5/5
Espoolaista tummaa lageria ostin Kantsun Prismasta. Talkoiden jälkeisen saunan perään nautiskelin rehtoriolutta sateenkastelemalla takaterassilla. Olut näyttää melkein mustalta, tumman ruskealta, vaahto on isokuplaista. Tuoksussa on maltaisuutta reippaasti, aivan vähän makeutta. Maku on tuoksun toisinto, mutta perässä tulee mukavaa katkeruutta. Reippaasti on paahteisuutta. Hyvää on. 330 ml, 4,5 %, 5/5
Skottilainen stout on mustaa ja se kuohuaa asiaan kuuluvalla vaalealla vaahdolla. Pullollinen on ikävästi kirkas, se on niin surullisen näköinen ilman olutta, pitäisi kieltää tyhjät olutpullolliset ja kirkas lasi niissä. Tuoksussa on makeutta ja paahdettua mallasta. Suussa olut tuntuu ohuelta, makukin on väriin nähden ainakin ohut. Paahteisuutta ja mallasta on maussa, lievää kuivuutta tai tummaa suklaatakin. Alkoholi pysyy piilossa. 500 ml, 7 %, 3/5
Goodmanin Alkosta löytyi brittiportteria. Huonon kuninkaan olut on mustaa samettisella vaalealla vaahdolla. Tuoksussa on paahdetta ja kahvia. Maku on erityisen pehmeä, paahde on lempeää, pientä humalaa. Sen verran ohutta että tekee mieli ottaa isoja hörppyjä, sopisi hienosti englantilaisen pubin hanaan. Jälkimaussa on sopivasti tuhkaisuutta, sellaista tasaisesti palaneen takan kevyttä tuhkaa. 500 ml, 5,8 %, 4/5
Olutkellarin hupenevalta alahyllyltä löytyi työviikon suorittamisen palkinnoksi yksi kotimainen viskitynnyrissä kypsytetty imperial stout. Olut on mustaa ja vaahto on rusehtavaa. Tuoksussa on mallasta, paahdetta ja vähän sellaista miehistä kalliimpaa partavettä. Maku on maltainen, pehmeä, aluksi tuntui outoa poreilua, mutta toinen hörppy ilmoitti että se olikin viskiä, joka jäi kielen päälle. Kyllä tästä kahvia ja suklaatakin löytyy jos haluaa. Viski vähän voimistaa olemassaolonsa osoittamista. 33 cl, 12 %, 5/5
Työviikon päätteksi päätin palkita itseni vähän vahvemmalla oluella. Tallinnalainen stout on melkein mustaa eli tummanruskeaa, vaahto on pikainen. Tuoksuu punaviiniltä ja kahvilta. Maku on ensin makeaa, kahvia, vähän kanelin kitkeryyttä, alkoholia. Ei ole liian makeaa jälkiruokaolutta, tätä jaksaa hörppiä pidempäänkin. Suklaata ja paahdetta paljastuu, hyvällä tavalla viinimäistä. Paahde tasaa makeutta lopulta. 33 cl, 12,0 %, 5/5
