torstai 31. joulukuuta 2015

Sinebrychoff Porter (blogistien yhteispostaus)

Olutblogistit päättivät julkaista arvion samasta oluesta, joka äänestettiin blogien Facebook-sivuilla. Olueksi valikoitui historiallaankin kunnioitusta herättävä, vanha, kotimainen, mainetta niittänyt portteri. Itse tämän oluen arvioin jo aiemmin. Kun reilu kolme vuotta sitten aloittelin blogitusta, niin ajattelin että lopetan sitten, kun tulee arvioitua sama olut toisen kerran. Yhteisen huvin vuoksi on tästäkin periaatteesta joustettava, ehkä aiemminkin on tullut liipattua aika läheltä.

Koffin portteri oli aikoinaan se kotimainen olut, jonka pystyi Alkon valikoimasta tunnistustestissä varmuudella tunnistamaan. Kuulin myös juttua, että jotkut ovat jo ammoisina aikoina sekoittaneet kotimaista "pilsneriä" ja Alkosta haettua Koffin porteria, lähinnä kait laimentaakseen porterin makua ja vahvistaakseen pilsua, olutdrinkiksi tuota voisi nykyaikana kait kutsua.

Porter on mustaa ja vaahto on tyylikäs. Tuoksu on mallasta, makukin on samaa, ehkä jopa mämmimäistä, jälkimaku on kuiva, kitkerähkö. Kruunukorkissa on historiallinen IVB-merkintä, alkoholi ei kuitenkaan erityisesti erotu. Makuja on paljon, savuakin vähän, kitkeryyttä, mallasta, kuivuutta, silti makeaakin tämä on.  33 cl, 7,2 %, 4/5

Mukana yhteisblogituksessa ovat ainakin nämä blogistit. Hyvää uutta vuotta kaikille!

 
 

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Käbliku Mestiitsi American Red Ale

Välipäivien viihdykkeeksi nautin virolaista lahjaolutta joululahjalasista. Punaiseen taipuva olut on kuivaa ja lievästi hiivaista. Kaunis vaahto kestää. Uusi lasi korostaa mukavasti tuoksua, vähän kuivaa, pitkähkö jälkimaku. Olut on vähän kuin Suomen U20-jääkiekkomaajoukkuueen peli, ensin loistavaa ja sitten takaisku, tämän oluen takaiskut ei näy liikaa tulostaululla, kuivuuden jälkeen paljastuu vähän ohuutta. Olut sopii janoiselle nautiskelijalle. IBU 36, 0,33 l, 5,4 %, 4/5

perjantai 25. joulukuuta 2015

Nøgne Ø Imperial Rye Porter

Joulupukin lahjakontista löytyi yksi musta herkkupala. Olut tuoksuu jotenkin viskiltä aluksi, tai Islay-viskin turpeelta, lakritsalta. Vaahto katoaa nopeasti ja maku on täyteläinen, makea ja pyöreän runsas. Ei ole terävyyttä vaan pelkästään pehmeyttä. Makeus on tahmaista ja kypsää. Humalat lopuksi peittävät makeuden, jälkimauksi jotenkin jääkin kuivuus, aika uskomaton muutos alkutuntumaan. Tumman oluen hyvät ominaisuudet on onnistuttu tiivistämään yhteen pullolliseen. Etiketissä mainitaan tekijäksi myös Terrapin. 0,5 l, 9 %, 5/5


torstai 24. joulukuuta 2015

Mikkeller Black Hole

Sattumalta toisen peräkkäisen belgialaiselle De Proef -panimolla valmistetun stoutin maistelin jouluaattona pukkia odotellessa. Olut on joululahjaksi saatu, kiitos Jarno! Lahjahevosen suuhun on nyt katsottava tiukalla asenteella. Asenne kyllä jo alkaa sulaa kun pikimustan oluen kaataa lasiin ja vahva mokkavaahto kehkeytyy pinnalle. Alun kuusentuoksu, ei tule joulukuusesta, muuttuu suklaakahviksi, johon on pudotettu muutama sokeripala. Jälkimaku täyttyy humalilla. Stout pitää  otteessaan pitkän ajan, ei mene ykkösellä tämä olut tosiaan, pitkä jälkimaku ja yleinen suuntäyttävä makupommi huolehtivat siitä. Musta aukko imee kyllä itseensä. Vahvuus pistää miettimään miksi joisi viiniä. De Proefilla on selvästi homma hanskassa, kannattaa laittaa seurantaan.  375 ml, 13,1 %, 5/5

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Vaat Jailhouse Brew Russian Imperial Outmeal Stout

Tallinnalainen vankilaolut on pantu Belgiassa, De Proefbrouwerij-panimolla. Tyylikkään etiketin mukaan tällaista olutta panijat tekisivät vankilassa. Itse maistelin olutta perinteisen joulukinkun grillauksen oheistoimintona tai toisinpäin. Stout on varsin mustaa ja siinä on kaunis kermainen vaahtokerros, joka kylläkin katoaa. Täyteläistä olutta värittävät suklaan ja kahvin maut, ovelan kuiva olut on kuitenkin lievästi makea. Nautin tämän oluen lämpinänä, kylmänä tällainen herkku menisi kyllä hukkaan. Etiketti on sinimusta, siitä tulikin mieleeni tämän vuoden kohujuttu siitä valko-kulta-mekosta. Vähän samalla tavalla olutkin on kuivaa tai makeaa, eli tämä on kuivaa, sopivan lievää kitkeryyttä. 0,33 l, 9,1%, 5/5

lauantai 19. joulukuuta 2015

Pühaste Pillerkaar

Suosikkipanimokseni muodostunut tartolainen Pühaste ei petä tälläkään IPAlla. Kaikki on kunnossa tässäkin oluessa, varsinkin kun on päivän kiertänyt ostoskeskuksia, niin kyllä kunnon IPA palkitsee mieltä, kieltä ja nielua, aah. Ensin tuoksahtaa hedelmät, sitten havupuut, maussa samat toistuvat, katkerot ovat helppoja, silti vakuuttavia. Vähän kevyt runko, vaahto kestää. Oluen väri on oranssi ja kirkkaansamea. Ei voi olla huono ominaisuus oluelle, jos sanoo että helpostijuotavaa, mutta silti maukasta. 0,33 l, 6,5 %, 5/5


perjantai 18. joulukuuta 2015

Lükati Imperial Black IPA

Tyylikäs etiketti oli varmasti yksi peruste tämän virolaisen oluen poimimiseen. Mänty tuoksuu pullonsuusta, maussa jopa kuusi. Ulkoinen olemus on täydellinen, musta olut, kermainen kestävä vaahto. Jälkimaku on vähän jopa terävä, yksiulotteinen mutta humalainen, jää mukavasti koko päähän seikkailemaan.  BIPA-sarjassa on haastavaa kilpailla, sarjassa ei taida olla huonoja kisaajia ollenkaan.  Mukavasti on makeuttakin, äh puuttuvat pisteen lisäkymmenykset etiketistä.  330 ml, 8,5 %, 5/5 

tiistai 15. joulukuuta 2015

Kirin Beer Kirin Original Brew

Kiinan pullollisagentin terveisiä nautiskelin kinkunoston jälkeen. Kyllä joulumieli heti nousi kun kinkku on kotona. Vähän alkaa käydä sääliksi Pullollisen Kiina-agenttia ja pitkää päivystystä Kiinassa. Etiketistä ei irtoa paljoakaan tietoa, mutta 100 % on mainittu. Oluesta on aika hyvin saatu suodatettua kaikki maut pois, jäljelle on jäänyt aavistus mallasta ja pieni metallin maku. Olut on kauniin kirkas, puhtaan lagerin värinen, mutta läpinäkyvä kuvastaa hyvin olutta myös maun osalta. Puolivälissä tulee mieleen että voisiko loput oluesta jättää huomiseen. No jos olisi helle ja pitkä päivä terassilla olisi tiedossa, niin tätä voisi ehkä juoda sitten koko päivän humaltumatta ja ilman ärsyyntymistä turhista mauista. Pientä makeutta pukkaa lasin loppuosassa, ehkä vähän kuitenkin peruslageria. Paranee loppua kohdin.  500 ml, 4,1 %, 2/5

lauantai 12. joulukuuta 2015

Anderson's Mrs Robinson Raspberry Wheat & Raspberry Sour

Tarton De Tolly barissa tutustuin tartolaiseen gipsy-panimomieheen, Sten Andersoniin. It-alalla toimiva oluthemmo esitteli omia oluitaan ja kertoili omasta toiminnastaan. Sten pitää elokuvista, kertoi De Tollyn baarimestari ja sen takia oluet ovat elokuvista tuttuja, kuten Mrs Robinsonkin. Olut oli kuulemma pantu tyttöystävälle/vaimolle. Panimona oli ollut vironvenäläinen panimo jossain pohjoisemmassa, ja Sten ei ollut ihan tyytyväinen siihen että oluesta oli jäänyt vähän makeaa. De Tollyssä olin maistavina myös liikaa makeutta, mutta nyt olut on kyllä yllättävän kuivaa jopa terävää. Sten lahjoitti kotioloissa pantua Raspberry Souria pullollisen vertailtavaksi, joka oli Stenin mielestä parempaa. Mrs Robinson on kyllä vadelmaista, kriek-olut tulee heti mieleen, aito vadelma pomppaa myös mieleen. Olut on kauniin kirkkaan vaaleanpunaista ja vaahtoa kehkeytyy juodessa. Vadelmaa on reilusti. Vadelmaolut ei vastaa kyllä perinteistä näkemystäni oluesta, mutta erikoisen hyväähän tämä on. Poikkeuksellisesti blogitukseen kuuluukin tällä kertaa kaksi olutta, kun avasin Raspberry Sour -pullon heti perään. Väri on sama, tosin hiivapartikkeleita leijailee oluessa, mutta tuoksussa on vähän kumimaisuutta. Maku ei ole mielestäni niin hyvää, ehkä makean jälkeen ei pitäisi vaihtaa happamampaan. Jätän arvioissa Sourin huomioitsematta. Myöhemmin Sten kertoi hakevansa mahdollisuutta tuoda oluitaan Suomeen, toivottavasti sopiva kanava löytyy. 0,33 l, 6,0 % 4/5















Sten Anderson De Tolly barin baaritiskillä Tartossa,
ei ole Dustin Hoffman elokuvassa Mrs Robinson

perjantai 11. joulukuuta 2015

Founders Dirty Bastard Scotch Style Ale

Viikon päätökseksi oli pikkujoulut ja sen jälkeen tarvittiin yksi olut tasamaan tunnelmaa. Kotona odotti amerikkalaisskotlantilainen ale ja uusi Viinilehti olutjuttuineen. Tumma vähän likaisen samea olut tuoksui maltaiselta ehkä vähän mämmiseltäkin. Maku on makea, nopeasti suun täyttävä, karamellimäinen, mutta ei liian makea, humalakattaus tasaa makeutta. Alkuun tuntuu että on vähän turhankin siirappista, mutta olut alkaakin rakentua kokonaisuudeksi vasta, kun se on nielty. Nielusta vatsaan muodostuu sellainen olutrunko. Suuhun jää vähän liikaa rusinaa tai jopa mummun jälkiruokaviinejä. Aika voimakas on tuo olutrunko. Pikkujoulut olivat muuten judoseuran ja ne päättyivät ennen yhdeksää, eli olutta ei tarvittu sellaiseen tasaukseen. 355 ml, 50 IBU, 8,5 %, 4/5

torstai 10. joulukuuta 2015

Saku 1820 Eripruul Special Brew Premium Lager

Kutkuttava olut tarttui Tallinnan satama-alueen kaupasta mukaan, siis koko laatikollinenhan sitä oli ostettava. Taisi olla kaupan halvinta olutta, oli vähän sivussa ja vähän niin kuin armosta koppasin laatikon ostoskärryyn. Perinteisesti voisi todeta että miksen ottanut kahta laatikkoa tai kolmea. Kirkas kuparinen olut tuoksuu kukkasille. Maku on makeahko, hiilihappoinen, kukkaisjuomaa, jotenkin jännästi banaania tai vehnäolutta. Tällainen flowerpower piristää mukavasti marraskuista pimeyttä. 0,33 l, 4,8 %, 4/5

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Suomenlinnan Försti Ale Tallink Silja Line

Keskiviikkoinen saunaolut oli matkamuisto tallinnanlautalta. Tallinkin toinen laivan oma olut on Suomenlinnan panimon panema ale. Uskon Suomenlinnan panimoon, koska tiedän että heidän tietokonesysteeminsä ovat ainakin osin suomalaista laatutyötä. Försti on sameahkon kirkas, kuiva, aika katkera olut. Nautiskeltavaksi hitaasti, tosin nopeasti tulee mieleen että tätä pitäisi olla kassillinen kylmänä Suomenlinnan kallioilla hellepäivän ratoksi, ehkä siis sopisi myös nopeampaan nautiskeluun. Maku on selkeä, ei erikoisuuksia. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

lauantai 5. joulukuuta 2015

Bevog Tak Pale Ale

Itävallan Slovenian rajan pinnasta ponnistaa Bevogin panimo. Panimon oluiden etiketeissä siekkailee
outoja piirroshahmoja, ihan sellaisen takia tämän oluen valitsin olutkaupan valikoimista. Sihahdus oli vaimeahko, tuoksu pullonsuusta oli hedelmäinen. Maku on aika täydellisen sopivaa pale alea. Mukavasti makeutta, sopivasti katkeruutta, silti helppoa, nämä ominaisuudet takaisivat varmasti useamman pullollisen menekin, mutta kun en sitten olutkaupassa ymmärtänyt että kyseessä oli jotain muutakin kuin mukava etiketti ja puolustuksesi sanotaan että siellä taisi olla satoja muitakin kiinnostavia oluita. Voisi sanoa tätä ongelmaan olutblogistin first world problem. Jälkimaku on kirkas, vähän eucamentholia ja silti hiivanhäivähdystä. 0,33 l, 5,5 %, 5/5

tiistai 1. joulukuuta 2015

G. Menabrea e Figli 150 Anniversario Amber Ale

Joulukuun alkua voi juhlia aina niin varman ilahduttajan eli Niksi-Pirkan ja italialaisen juhlaoluen kanssa. Lahjat voi Pirkan mukaan kääriä biojätepussiin, niin on sitten kierrätettävää valmiiksi. Italialainen juhlaolut on tarttunut mukaan jostain õllepoodista. Korkin simahdus on vaimea, mallasta tuoksahtelee. Juodessa huomaa hiilihappojen runsauden, lievä toffee ja hunaja ja joulupuurosta löytyneen  mantelin vieno maku. Juhlaoluen juotuaan on pakko miettiä että haluaako juoda panimon perusolutta. Mantelinvärinen olut ei jätä oikein mitään muuta kuin röyhtäyksen aineksia. En käärisi tätä biojätepussiin. 330 ml, 5.0 %, 2/5.