Olvi Daring Daughter Tropical Lager

Sameahko oranssi Olvin uutuus kerää päälleen tiiviin vaahdon. Sen verran houkutteleva saunaolut oli että lipsahti suuhun ennen tarkempaa tuoksuanalyysiä. Onhan tuossa hedelmäistä tuoksua. Maku on hedelmäinen. Olut on helpostijuotava. Tulee verrattua toiseen saman toisen polven  panimomestarin tuotoksen Brut Lagerin jättämiin muistikuviin. Hedelmäisyys on pyöreää, trooppista, helpompaa ananasta, ei ole mitään mehua. Humalat ovat lempeitä ja ne jättävät mukavan kuivahtaneen jälkimaun. Kyllä tätä voi ostaa toisenkin, mutta jos vieressä on Brut Lager, niin jätän tämän hyllyyn, tai no jos ostaisinkin kaksi tölkillistä.  EBC 11, EBU 32, 0,5 l, 5,5 %, 4/5

Bruutbier Wazig

Amsterdamilaisen uuden ja pikkuisen Bruutbierin oluen etikettiä koristaa pikselitaide. Oluen väritys on samea läpikuultamaton oranssi, vaahto on valkoista. Tuoksu on hedelmäinen ja humalainen. Maku on pehmeä ja pyöreä. Hedelmäisyys yhdistyy mukaviin humaliin, etiketti kertoo että olut on New England IPA (NEIPA), panimon nettisivuilla mainittiin myös NewAmsterdan IPA (NAIPA?). NEIPA taitaa olla nousussa oluttyylinä, onko IPAan jo kyllästytty. Itse en kyllä hyljeksi ipojakaan, mutta kyllä NEIPAt maistuvat myös. Vaikeahan näiden välille on mitään eroa vetään, ellei laske tuota sameutta NEIPAn tavaramerkiksi. Wazigissa on hedelmäisen maun lisäksi kuivaa mausteisuutta mukavasti, olisi ansainnut kyllä aurinkoisen lauantai-iltapäivän juomisajaksi. Pientä taikinamaisuutta paljastuu lopuksi. BU 30,  33 cl, 5,0 %, 5/5

Lapin Panimo Hanki Spring Bock

Keväinen bock on aika talvisesti tai realistisesti nimetty Hangeksi. Tuoksu on lämpimän hedelmäinen, väri on rehdin ruskea. Vaahto on kellertävä tiivis hattu oluen päällä, tyylikästä. Maku on hedelmäinen, humalainen, puulastuinen ja pehmeä. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä keväällä, jos on hankikanto. Kyllä tämä Hanki kantaa, makua on reilusti ja se on mukavan pyöreää, lopuksi humalat tarttuvat kielenkannattimiin mukavasti. Yleensä bockit vähän arveluttavat, mutta tämä kyllä uppoaa.  Jotenkin aidon oluen tunnelma välittyy pienellä rosoisuudella. 330 ml, 6 %, 4/5

Tommyknocker Cocoa Porter

Tommyknockerin baarissa on melkein pakko aina käydä, kun pääkaupungissa vierailee. Baarissa on mukavan rento tunnelma ja olutvalikoima on hieno. Kookosportteri tuoksuu paahteiselta ja kahvilta. Kookos ei maistu liikaa, paahteisuus tuntuu jälkimaussa, lämmittää. Selkeä talvioluthan tämä on. Paahteisuus hälvenee välillä ohuudeksi, vaikka maku onkin täyteläinen ja pyöreä.  IBU 18, pullollinen, 5,7 %, 4/5 

 

Põhjala Pesakond Black Forest IPA

Tartosta hankitun olutpullon korkissa oli oranssi hintalappu, jossa oli 3,50. Korkin alla oli mustanruskeaa punertavaan taittuvaa olutta. Olut on virolaisen sarjakuvan 20-vuotisjuhlien juhlaolut, ainakin etiketti on tyylikäs, siitä tulee mieleen joku Pahkasian hahmo. Olut tuoksuu hedelmäiseltä. Oluen pinnalle kehittyy loppumaton samettinen vaahto, hienoa. Maussa tuntuu hienosti hedelmät, sitten hetkellisesti mallas ja lopuksi salmiakki. Sitten alkaa maistua kuusipuu, humalat esiintyvät pyöreinä ja pehmeinä. Haluan toisen. 0,33 l, 5,4 %, 5/5

Nøgne Ø Imperial Rye Porter

Joulupukin lahjakontista löytyi yksi musta herkkupala. Olut tuoksuu jotenkin viskiltä aluksi, tai Islay-viskin turpeelta, lakritsalta. Vaahto katoaa nopeasti ja maku on täyteläinen, makea ja pyöreän runsas. Ei ole terävyyttä vaan pelkästään pehmeyttä. Makeus on tahmaista ja kypsää. Humalat lopuksi peittävät makeuden, jälkimauksi jotenkin jääkin kuivuus, aika uskomaton muutos alkutuntumaan. Tumman oluen hyvät ominaisuudet on onnistuttu tiivistämään yhteen pullolliseen. Etiketissä mainitaan tekijäksi myös Terrapin. 0,5 l, 9 %, 5/5

Sünner Kölsch Original

Alkon hyllyltä löytyi kölniläinen Kölsch-olut, joka on pintahiivaolut.  Tuoksu on leipäinen ja maku myös. Makeaa ja pyöreää, jostain 80-luvun flashbackistä tulee mieleen se Amiraali-olut, jossa oli etiketissä laivastoupseereja, ainakin Togo ja Nelson pullahtavat mieleen. Valkoinen vaahto käy oluen pinnalla ja katoaa nopeasti. Pehmeää, mutta vähän tylsää olutta kyllä oppii juomaan ja siitä nauttimaankin, mutta vipu aivoissa pitää asettaa ensin suopean asentoon. 500 ml, 4,8%, 3/5

Amarillo (IPA is dead)

BrewDogin humalaopetuspaketin kolmas oppipullo on vihreäetikettinen Amarillo. Amarilloa nautittiin lueskellen lahjaksi saatua Olutopas 2014 -kirjaa selaillen ja grilliä vartioiden. Amarillo on tasapainoinen, pyöreä, vähän sitrukseen heijasteleva olut. Vähän liian helpostijuotava, voiko enää pahemmin sanoa oluesta, heh. Tuoksu on voimakas ja maku on voimakkaan lempeä. 330 ml, 7,2%, 5/5

Hämeenlinna 375 Juhlaolut

Vakka-Suomen panimon Hämeenlinnan juhlaoluessa on jotenkin sopivaa ristiriitaa. Kohtuullisen hutikan pyhä veljeskunta Hämeenlinnan osaston suosittelema olut on mustaa lageria. Maussa on savua ja mukavaa pyöreyttä. Hieno vaahto ja värinä yllättävän tiivis musta. Kuvaako tämä nyt Hämeenlinnaa vai Sibeliusta? Pientä kotikaupunkilisää taitaa olla arvostelussa, mutta hyväähän tämä on.

50 cl, 4,5%, 5/5

Saison de Dottignies

Belgialainen kausiolut muodosti lasiin täydellisen vaahdon. Pullosta kaadettu hiiva (tänään opitulla pullon pohjan käsilämmitysellä) maistui tymäköhkästi. Kuivan hedelmäinen, mutta pyöreä. Täytyy maistaa monta huikkaa ennen arvostelua, eli pakko olla hyvää. Onko tässä hiilihappoa liikaa vai eikö tässä ole sitä ollenkaan. 33 cl, 5,5%, 5/5.