Paroksen sataman lähellä olevasta kaupasta löytyi paroslaisen panimon witbier. Sameutta keltaisuudessa on asiaankuuluvasti. Nautiskelin tasapainoisen kreikkalaisen oluen majoituspaikan terassin varjopöydässä. Kivasti suuhun jää pistelyä. Maussa on vehnän pehmeyden lisäksi humalia ja mausteita. Olisiko oreganoakin. Lämmin jälkimaku jää. 330 ml, 4,7 %, 5/5
Plakan helteessä välillä varjoon ja kreikkalainen gluteeniton lager sai virkistää suuta ja mieltä. Kirkkaan kuparinen olut kuohuaa mukavasti. Tuoksussa on mallasta. Suutuntuma on kupliva ja raikas. Helle asettaa arvostelurimaa ehkä alaspäin, mutta maassa maan tavalla. Sopii hyvin helteeseen. Jälkimaussa on sopivasti pientä rapsakkuutta. 330 e, 4,5 %, 4/5
Kaunis syvä keltainen tuusulalainen neipa vaahtoaa upeasti valkealla. Tuoksuu yrttiseltä humalalta ja pehmeiltä hedelmiltä. Maku on yllättävän paljon havuinen, hedelmiäkin on, kunhan niiden edestä terevät hiilihapot väistyvät. Pientä puumaisuutta pyörii tuoksussa, ihan sopivasti. Jälkimaku on rapsakan humalainen. Oluen ostin Goodmanin Alkosta. EBU 50, EBC 12, 330 ml, 6,5 %, 4/5
Kasarmin K-supermarketin hyllyltä otin saunaolueksi yhden kotimaisen ipan. Olut on punaista, jopa kirkkaan punaista. Vaahtoa on, tiivistä ja hennosti vaaleanpunaista. Tuoksu on makea mandariini. Maku on humalaa mandariinilla ja hennolla multaisuudella. Vähän humalat kuivaavat kokonaisuutta. Kuivuutta jälkimaussa, ohuutta etumaussa, ipaksi on erilainen. 44 cl, 6,0 %, 3/5
Juhannussateen suojassa saunan jälkeen maistelin Lohjan matkamuistoani. Väri on laihan calvadosmainen, vaahtona selkeä valkoinen ohut kerros. Tuoksu on esterinen ja siis hedelmäinen. Maku on alkuun hapahkokin, jotenkin siiderimäinen, pitää nopeasti maistaa uudelleen, kun mieli ei näytä pysyvän makuaistin mukana. Banaani maistuu ja makeat kukkaset, taustalle jää alkoholi, pikkuhiljaa vehnät alkavat värittämään palettia. Muuttuu paremmaksi. 0,33 l, 8,0 %, 4/5
Juhannusreissun ensimmäinen pysähdys oli Lohjan United Gypsiesin panimolla, josta iltapalaksi nappasin mustaa, vähän kuohuavaa stouttia. Majoituspaikan astiavalikoima oli heikko, joten tuoksuttelu ei oikein tuottanut tulosta. Maku on yksinkertaisesti paahdetta ja mallasta. Ensihörppy jo kertoo että onpas hyvää. Paahteisuuden lisäksi mukana on kahvia ja hitusen suklaatakin. Jälkimaku lisää kattaukseen kuivuutta. Juhannukseen sopii hienosti yksinkertainen, vahva, tasapainoinen ja täyteläinen imperial stoutti. 330 ml, 11,0 %, 5/5
Kesän helteet otti vähän takapakkia, joten olutkellarista valitsin englantilaista melkein mustaa, vaaleana tiiviisti ja ohuesti kuohuavaa stouttia. Tuoksu on maltainen ja hiveven lakritsainen. Suussa ensihavainto on mukava kuplinta. Maku on mallaslakritsaa, vähän kylmää kahvia ja lievää paahteisuutta. Alkoholia ei maussa ole. Ehkä tämä on sellainen perusbrittipubin parempi stout, jonka voi kuitenkin helposti kietaista kitusiin. Makeutta jää vielä jälkimakuun. 500 ml, 8 %, 4/5
Tallinnan Koplissa majaansa pitävä panimo on pannut lageria paikallisen leipomon hapanleivän kannikoista. Väri on kultainen, pieni harmaus samentaa hiukan. Vaahto on valkoista. Tuoksussa on makeutta ja happamuuttakin. Ruis antaa makuun omaa makeuttaan, humalat rapsakoittavat kokonaisuutta, lopputulos on aika suuntäyttävä. Jotenkin tulee mieleen vahvasti sana käsityöläisolut kaikkine positiivisine piirteineen. 0,44 l, 4,7 %, 4/5
Tarton Gambrinuksen toinen, ruotsalais-hiidenmaalainen matkamuisto on tummaa kultaa. Tuoksu on makean maltainen. Vaahto katosi nopeasti. Maku on aika makea, jostain syystä mieleen tulee sana kandisokeri. Imperial pils on ehkä hienostuneempi versio viinalagereista, siksi oli vähän ennakkoluuloja tätä olutta kohtaan. Maku on loppuvaiheessa vähän yrttinen, se tasoittaa makeutta. Alkoholi on taustalla, mutta kyllä sen havaitsee. Mielipide kokonaisuudesta ajoittain vaihtelee, mutta jostain syystä lopputulos on ihan hyvä. 330 ml, 10,1 %, 4/5
Hiidenmaalainen olut löytyi Tarton Gambrinuksesta. Hiiumaalaiset ovat tehneet Põhjalan kanssa yhteistyössä tumman kuparisen ruisoluen. Auringonvalossa olut näyttää oikeastaan punaiselta. Tuoksussa on ruista. Maku on rukiinen, makeaa ja hapanta vuorotellen. Kokonaisuus on täyteläinen, makua on paljon. Jälkimaku on katkeran ja makean miellyttävä sekoitus. Peko kait on sama kuin Pekko Suomessa, Virossa se on setukaiseeposten mukaan hedelmällisyyden jumala. Pekopojad kääntyy kyllä internetin avulla myös juhlapojiksi. Kaikkea sitä oppii oluella. 330 ml, 6,0 %, 4/5
Tarton Gambrinuksen valikoimasta nappasin tallinnalaisen tripla-ipan. Väri on syvän keltaoranssi, vaahto on tiivis samettimatto. Tölkistä jo levisi kukkainen humalointi nenään. Tuoksu on pehmeän kukkainen. Makukin on sitä samaa kukkaniittyä, makuun lisääntyy pehmeää humalointia. Alkoholi ei kyllä prosenttien mukaisesti maistu. Tölkillisen lastenkirjan kuvituksen oloinen etiketti soveltuu petolliseen kokonaisuuteen, alkoholi maistuu vasta pienenä mausteisuutena jälkimaussa. Olut on tasapainoinen esitys, jossa kukkaisuus, makeus, kevyet humalat ja alkoholi antavat parastaan. 0,44 l, 10,5 %, 5/5
Tartonreissun kohokohta on aina Gambrinus-olutkauppavisiitti, sieltä lähti matkamuistoja taas Hämeenlinnaan. Ensimmäisenä avasin tartolaisen hedelmäsourin. Se on raskaannäköistä syvän oranssia. Tuoksussa on etiketin mukaisesti ainakin mangoa ja fudgea, ehkä sieltä löytyy myös passionhedelmää. Maku on mangohedelmäinen, pieni toffeen kurkistus lopussa. Alkuun pelkäsin että on liikaa makeutta, mutta sopiva happamuus tasoittaa sitä hienosti. On kyllä hienosti tasapainossa kaikki maut. Eihän tämä nyt mitään oikeaa olutta ole, vaan lähinnä jotain cocktailia. 0,33 l, 6 %, 5/5
Klik-klik sanoivat grillipihdit, kun valikoin grillinsytytysolueksi englantilaisen panimon 20-vuotisjuhlaoluen. Pale ale on kirkkaan oranssia ja vaahtoa syntyy vähän tai se katoaa nopeasti. Tuoksu on raikkaan appelsiininen. Maku on samalla linjalla, raikkautta on reippaasti, vähän sitruunaa ja vähän greippiäkin, ainiin appelsiinin sijaan, nimen perusteella, korjaan arviotani mandariinimaisemmaksi. Makeus ja kirpeys on hyvässä tasapainossa. Täydennyskaadon vaahto oli kyllä kestävämpää ja komeaa. Pientä vetisyyttä on havaittavissa. 440 ml, 4,5 %, 3/5
Tarton pyöräkilpailujen aitojen välistä livahdin Lossi-kadun majoitukseen sadekuuroa pakoon. Jääkaapista löytynyt kirkkaan oranssi olut kuohuaa mukavasti valkoisena. Tuoksu on voimakkaasti mangoinen ja makea. Maku on vähemmän makea, edelleen mangoa on reippaasti. Makeus ja mangoisuus katoaa, tilalle tulee pientä humalaa. Jälkimaussa mango esiintyy taas. Kesäoluttahan tämä on selvästi, mukavasti raikasta. IBU 30, 440 ml, 4,7 %, 4/5
Tarton toinen suosikkipaikka on Tähen italialaisomistuksessa oleva Barlova-baari, jossa on aina kiinnostava olutkattaus. Nyt hanasta löytyikin italialaista maustettua lageria. Väri on tumman samea oranssi, jonka päällä on tiivis valkoinen vaahtohattu. Tuoksu on maltainen. Ensihörppy toistaa samaa tarinaa. Ensihörpystä ei mausteita löydy, kunnes jälkimaku huomauttaa että onhan tässä valkopippuria tai olisiko chiliä. On tuo chili hyvää oluessa. 50 cl, 6,5 %, 4/5
Tartossa majoituksen jälkeen askeleet suuntautuivat Rüütlille ja Pühaste kelderiin. Hanasta löytyi parikin uutuutta, valitsin maapallon toiselta puolelta innoituksen ja humalat saaneen samean oranssisen tupla-ipan. Tuoksu on hedelmäinen, märkää persikkaa ja vähän makeaa sitruunaa. Maku on hedelmäinen ja päälle ilmestyy lempeää humalointia. Makeus tuntuu ensihörpyllä, mutta humalat tasapainottavat kokonaisuutta ja jättävät sopivan kihelmöinnin jälkimauksi. Kyllä Pühasten ipat toimii aina. 50 cl, 8,0 %, 5/5
Suomalainen lager on kirkkaan kultaista, vaahto on pientä ja valkeaa. Tuoksu on makeaa maltaisuutta, etiketissä mainitaan katajanmarja, ehkä sitäkin on tuoksussa. Maultaan kokonaisuus on pehmeä, maltainen ja mitä nyt vielä, maltaisuus tuli jo mainittua. Ei tämä nyt ihan laihaa ole, mutta ehkä napsu humalointia lisää antaisi vähän enemmän ryhtiä. Etiketin ideoimana tämä sopi varmaan juhannusjuomaksi. Pieni katajanmarja lopulta pyörii hennosti jälkimaussa. EBU 20, 44 cl, 5,0 %, 3/5
Turkulaisessa baarissa valikoin madridilaista ipaa maisteltavaksi, oluen nimi vaikutti niin tutulta. Googletuksen mukaan petricor tarkoittaa sateen jälkeistä tuoksua ja sehän sopii hyvin tähän turkulaiseen perjantai-iltaan. Oluen väri on kirkkaankeltainen ja lievästi samea, vaahto on nopea valkoinen. Tuoksu on kuivan hedelmäinen. Maku on kuivan kivinen ja sitruunainen. Hedelmät jää taustalle, kun katkeron kuivuus täyttää makunystyrät. Tekee nopeasti mieli ottaa uusi hörppy. Hiilihappoa on. 33 cl, 6 %, 4/5
Napolilaisessa supermarketissa sorruin matkamuisto-osastolla taas erehdyksessä tanskalaiseen lageriin. Aiemmin saman virheen tein oluen pikkuveljen kanssa Roomassa. Kadulla kun näin parilla napolilaisella kädessään tällaisen, niin virhe oli mielikuvatasolla valmisteltu toteutettavaksi. Tuoksu on kuitenkin mukavan maltainen ja vähän makean hedelmäinen. Maku on voimakas, alkoholi tuo pientä poltetta jälkimakuun. Makeutta löytyy ja vähän katkeruuttakin, viinalageriksi ihan ok. 33 cl, 10 %, 3/5
Tartolainen vahva tumma stoutti on mustaa. Hyvinvoinnin värien tuoksussa on etäisesti vadelmaa ja vähän maitosuklaata. Maku on samalla linjalla, vadelmaa on enemmän. Alkoholi jotenkin raikastaa kokonaisuutta. Menee vähän likööritunnelmaan tämä. Hörpyn alkuosa on joka kerta miellyttävä suklaa tai toffee, loppuosa on vahva ja väkevä. Ostin oluen Tarton Gambrinuksesta. 0,33 l, 12,4 %, 4/5
Värikkään tölkillisen sisältö on läpikuultamatonta oranssia ja se vaahtoaa pienikuplaisena ja valkoisena. Tuoksuu yrteiltä, humalilta ja hedelmiltä. Maku on trooppisen hedelmäistä, makeus ja humalat on onnistuneesti tasoissa. Kokonaisuus on pehmeä, mutta jotenkin ohut tai ehkä mieluummin terävähkö tai kai tätä voi myös sanoa raikkaaksi. Oluen ostin Goodmanin S-marketista. Kyllä tätä pitää maistella uudelleen. 500 ml, 6,0 %, 3/5
Italialainen apa on tummaa kultaa ja se vaahtoaa rikkaanoloisesti. Sillä palkitsen itseni kesän ensimmäisestä ruohonleikkauksesta. Tuoksu on humalainen ja raikkaan appelsiininen. Maku on vähän enemmän humalien värittämä, enemmän katkeruutta, mutta kyllä mukana on edelleen lempeää sitrushedelmää. Miellyttävä tunne jää mieleen, kun tätä hörppii. 330 ml, 5,0 %, 4/5
Sateista keskiviikkoiltaa päätin piristää kotimaisella lagerills. Motuekalla humaloitu lahtelainen olut on vähän harmaaseen taipuva keltaisuus ja se tuoksuu simalta. Ensihörppy kertoo että jääkaappikylmyys ei sovi tälle oluelle, maku on aika ohut ja hiilihappoinen. Sitruunaa on vähän maussa, lopussa pientä kuivuutta ja ihan loppukaneettina pullaa. Piristäähän tämäkin sadekelillä, parempi soveltuvuus olisi varmaan kesähelteillä. 33 cl, 5,2 %, 2/5
Napolin lähettyviltä kotoisin olevan ruskean ipan ostin napolilaisesta baarista. Tuoksuu hedelmiltä ja makealta. Mallasta on. Maku lupailee vähän enemmän katkeruutta, mutta lempeät sitruunat ja makeat hedelmät hallitsevat. Jälkimaku on enemmän katkera, mutta lievää on tykitys, pientä puukalikkaa on jälkikaiussa. Ihan mukava kesänodotukseen sopiva olut soljuu kyllä nielusta alas ilman kitkaa. 33 cl, 6 %, 4/5
Matkamuisto napolilaisesta supermarketista on kultainen ja vähän samea. Witbieriin vaahtoa syntyy vähän. Tuoksu on makean kukkainen. Maku on erilainen, sitruunaa vähän, kukkia edelleen löytyy ja taustalla on jonkinlainen erikoismaku. Olisiko etiketissä mainittu speltti syynä pehmeään erikoismakuun. Vieno hiiva väijyy taustalla. Kesä ei ole vielä saapunut, tämä sopisi sinne paremmin. Ihan hyväähän tämä on. 0,50 l, 5,6 %, 4/5
Kirkkaan kultainen keravalainen lager tuoksuu voimakkaasti tropiikin makeille hedelmille. Jos pitäisi sokkona arvata että mitä juomaa on, niin en olutta kyllä arvaisi. Tuoksun makeus katoaa maistelussa, persikka maistuu ja etiketti sivistää että makua tuo myös litsimehu. Litsimehuksi vähän outoa, olueksi liian mehumaista, ehkä siiderihyllyn puolella olisi ihan hyvä aloittaa. 50 cl, 4,6 %, 2/5
Matkamuisto napolilaisesta baarista on syvän oranssia ja se vaahtoa reippaasti valkoisena tuuheana kerroksena. Tuoksu tuntuu belgityylisessä saisonissa sitruunaiselta, makealta ja vähän happamaltakin. Maku on sitruunainen, täyteläinen, vähän maltainen, voimakas ja etäisesti alkoholinen tai alkoholi tuntuu oikeastaan vasta kurkussa jälkimausssa. Appelsiinin kuori ei ole kitkerää vaan pehmeää. Suuhun jää mukava vähän puuduttava tunnelma. 33 cl, 9,0 %, 5/5
Napolin limocellospritz-muistojen takia lasissa oli valmiina sitruunaviipale, ajattelin että eikös tartolainen sima voisi kaivata sellaista. Jalkapallohenkinen juoma näyttää simalta, kuohu on simaa vastaavaa eli häivähdyksen siitä voi nähdä. Tuoksussa on raikkautta ja kanelia. Maku on kaneliomenaa, pientä mausteisuutta ja raikkautta. Hedelmäisyyttä on, sopii ihan hyvin vapunaattoon, makeutta on ainakin riittävästi, pientä happamuutta on aistittavissa kitalaessa. Hauskaa vappua! 0,33 l, 8,0 %, 4/5
Tartolainen stout on mustaa ja se vaahtoaa vähän. Tuoksu on voimakkaasti kahvinen ja kyllä sieltä kondensoidun maidon makeus erottuu. Maku on maitokahvinen tai pehmeän kahvinen. On vähän makeaa tai toisaalta ihan hiukan happamuuttakin sekoittuu joukkoon. Pehmeää, hiukan mallasta ja jotain marjojakin, ehkä kahvipapuja, miellyttää nautiskelijaa. Panimolla on paljon vahvoja ja hyviä tummia oluita, tämä osoittaa että miedompikin balttistoutti onnistuu. 0,33 l, 6%, 5/5
Kotona takaterassilla takatalvi taisi väistyä kesäisen Iisalmelaisen kesä-ipan tieltä, aika viileää on kyllä vielä. Vaahto on tiivis ja valkoinen, sen alla on oranssia, vaaleaa kuparia. Tuoksuu makeilta hedelmiltä, jäi lyhyeksi tuoksuttelu kun alitajunta käski heti maistamaan. Tuoksussa on kuitenkin yrttisyyttäkin, jonka huomasin vasta myöhemmin. Maku on hedelmäinen ja havuinen, sopivasti kuivuutta tarjoileva. Kokonaisuus on ovelasti terävä olematta ohut, mallasta on taustalla, edustalla sitrusta, hiilihappo se taitaa terävöittää hommaa. Onpahan Olvilta hyvää jatkoa aikaisemmille isoille tölkillisille. Olut löytyi panimon lähettämästä boksista. 0,5 l, 6,0 %, 4/5
Spaccanapolin toisen pään jälkeen vastaan tuli Bibendum-baarin kylmäkaappi, jossa olikin hieno valikoima italialaisiakin oluita. Valitsin mustan tölkillisen dipaa. Olut on tummempaa oranssia, vaahto taas heikohkoa. Tuoksussa on mangoa ja makeutta. Makua vahvistaa reipas greippisyys ja hiilihapot. Alkoholi lämmittää sopivasti. Humalat tuntuvat lämpimän havuisilta. Kallonhalkaisuolut on ehkä paras juomani italialainen. 33 cl. 8 %, 5/5
Punertava napolilainen vaahtoaa vain pienen hetken. Tuoksussa on ohuesti mallasta, maussa enemmän. Oluen maistelin Napolin espanjalaiskortteleissa seuraten poliisin ja feikkilaukkumyyjien välistä kilpajuoksua. Ihan hitusen makeutta ja vielä vähemmän jotain yrttejä. Jälkimaku on hippusellisen verran humalainen. 33 cl, 5,8 %, 3/5
Napolin Via Tribunalin kävely janotti ja pysähdys osui Maremma Maialaan, jonka terassilla juomaksi valitsin salernolaisen ipan. Väri on kultaa ja vaahto on valkeaa. Tuoksuttelu jai janon jalkoihin. Maku on leppeän humalainen. My ale eli maiala tarkoittaa italiaksi possua, sitä ei ole maussa. Jano katoaa. 0,33 cl, 5,5 %, 4/5
Pääsiäisloman alkamisen kunniaksi maistelin joulukalenteriolutta Tartosta. Neipa on vaaleankeltaista ja sameahkoa, vaahto on sitkeä valkoinen ohut hattu. Tuoksussa on appelsiinin seurana muitakin trooppisia hedelmiä ja jotain kuivuutta. Maku on monikerroksinen, hedelmiä ja mausteita, humalat on lempeitä ja jotenkin raikkaita. Uusiseelantilaiset humalat tuottavat maistuvan hedelmällisen kombon. Etiketti ei miellytä, sisältö kyllä. 0,33 l, 7,9 %, 5/5
Müncheniläistä Oktoberfest-olutta löytyi kaupan hyllyltä. Olut on kirkkaan kuparista ja vaahto valkeaa ja se on pienikuplaista ja ihan hienoa. Tuoksussa on mallasta ja pieni makeus harhailee taustalla. Maku on maltainen, ei ole mitään yllättävää, vaan perussaksalaista maataloustuotetta. Makeutta on vähän, viljoja on enemmän kuin humalia. Toimii ihan hyvin keväisessä illassa linnunlaulua kuunnellessa. 0,5 l, 5,7 %, 3/5
Kullankeltainen hitusen samea australialaisilla humalilla humaloitu extra pale ale kuohuaa kirkkaan valkoisella vaahdolla. Olut löytyi panimon toimittamasta boksista. Tuoksu on kuusinen havuisuus ja katkerat marjat vuorottelevat. Saunan jälkeen auringon paahtaessa iltalämpöään ensimmäinen hörppy on lupaavan pitkä. Maussa on katkeruutta ja kuivuutta mukavasti. Kokonaisuus on vähän kapea vai terävä tai onko se vaan greippi joka terottaa humalia, toisaalta taustalla pyörii ohutta makeutta. Ei ole huono. 0,5 l, 5,0 %, 4/5
Ruskea vääksyläinen belgi-ipa tuoksuu kukkaiselta. Jotenkin laiskanoloinen suutuntuma täydentyy mäntypuulla ja kevyellä sitruunalla. Mallasrunko on vahva, belgihiivat lymyilevät taustalla. Oikeastaan aika raikas, mutta vähän liikaa kaikkea, mutta ei mitään tarpeeksi, ihan hyvää kuitenkin. Voisi kyllä maistaa uudelleenkin. 330 ml, 6,0 %, 4/5
Keltainen jäykänoloinen hollantilainen tupla-ipa sai kunnian päättää takatalven. Pieniä partikkeleita pyörii lasillisessa valkoisen kauniin vaahtohatun alla. Tuoksuu hedelmiltä, ananasta on paljon, vähän humalaakin. Maku on pehmeä, todella pehmeä. Hedelmäpommi sopii kyllä tämän oluen nimeksi, ananas on makeaa ja se peittää humaloinnin. Vähän jälkimaussa tulee mieleen vanhat ruotsinlaivan ananaskarkit peltipurkissa. Hiukan humalat kurkistavat jälkimaun sivussa. Alkoholia ei taida olla ollenkaan. Onneksi ostin Alkosta toisenkin. 440 ml, 8 %, 5/5
Alkon hyllyltä nappasin saksalaisen luostarissa pannun vehnäoluen. Väri on sameaa kultaa, valkoista vaahtoa kertyy vähän. Tuoksu on vehnäinen ja kevyesti banaaninen. Maku on samankaltainen. Hörppiessä nenään leijuu lievää hiivaa ja kyllä se maistuukin kevyesti. Hiilihappoa on paljonlaisesti, mutta ei liikaa. Jotenkin sellainen kevytvehnäolut, mutta ei huonolla tavalla, vehnänmakua on paljon, humalia ei juurikaan. 0,5 l, 5,5 %, 4/5
Takatalvi iski ja mikäs siihen paremmin sopisi kuin witbier. Kuopiolainen valkoinen olut on vähän samean keltaisen kultaista. Vaahto on vähäistä. Tuoksu on kukkaisen hedelmäinen, vähän sitruunaa, enemmän persikkaa. Maku on aavistuksen laiha, mutta hedelmäisyyttä on tuoksun lailla. Korianteri hukkuu persikan makuun, niin kai vähän muutkin maut. Ei sovi takatalveen. 440 ml, 5,0 %, 2/5
Tartolaisamerikkalainen tupla-ipa on oranssia ja vaahto on valkoista. Tuoksussa on sitruunaa, hedelmiä ja vähän tärpättiä. Maussa on reippaasti Amerikan mäntyä, kuivuutta. Oudosti lopputulema on jotenkin ohut, mutta samalla täyteläinen ja humalat pistelevät mukavasti. Olut katoaa nopeasti, mikä vahvistaa vielä käsitystä oluen laadusta. 0,33 l, 8 %, 5/5
Vain blogistin äärettömän nopeat kädet estivät kuopiolaista bitteriä kuohuamasta pullonsuusta yli. Vaahto on tahmaisen oloista ja kyllä sitä jää vähän olutta suojaamaan. Värinä on hiukan likainen mahonki. Tuoksuu puiselta maltaalta. Maku on maltainen, vähän hedelmää ja aika paljon hiilihappoa. Jälkimaussa on bitteristä humalaa ja sen jälkeen makea mallasta. 0,33 l, 5,4 %, 3/5
Naantalilainen kaikkien oluiden isä on lasillisessa sameaa keltaisuutta, sen vaahtohattu katoaa nopeasti. Lasin pohjalla ui vähän jotain valkoisia kokkareita. Tuoksu on hedelmäinen, vähän mentholia. Maku on paksu, hedelmäinen, jotenkin kirpeä, ananasta, vähän havuja ja tippa mentholia. New England Quadruple ipa lukee etiketissä, kyllä sekin vahvistaa että vahvasta mausta ja oluesta on kyse, alkoholin tosin huomaa vasta kitalaessa jälkikäteen. Kapeasta tölkillisestä riittää pitkään nautiskeltavaa. 330 ml,11,5 %, 5/5
Tartolaisesta joulukalenterista oli jäänyt tohtori Jonesin isän olut odottelemaan kevättä. Imperial ipa on melko tummaa kuparia, vaahto on melkein valkoista. Tuoksussa on vähän kaikkea, humalaa, sitrushedelmää, makeutta ja hippusen simaa. Suussa ensihavainto on hiilihapot, sitten suoraan jälkimaun kuivahkoon puuhumalaan. Alkoholi ei maistu, mutta täyteläisyys antaa ymmärtää hidastamisen kanssa. Humalat rapsakoituvat oikein hienosti hörppiessä, greippiä on sopivasti 0,33 l, 9,0 %, 5/5
Candy sour lisäselvite lukee naantalilaisen tölkillisen etiketissä. Olut on vähän sameanpunaisen villapaidan väristä, vaahto käväisee sen päällä. Tuoksussa on jotain pistävää, vähän hapanta vadelmamehua ja kai se on tonkapapuja. Maku täydentyy salmiakkijauholla, sellaisella mitä muinoin sai kioskilta muovisessa taskussa, mukana oli pilli. Alkuun maku on vähän sekava, mutta salmiakki antaa siihen mukavan potkun. Sekavuus kääntyy lopulta mielenkiintoisuudeksi. 330 ml, 5,0 %, 4/5
Kävin ensikerran Tiiriön Prisman Alkossa, oluthylly vastasi pikkumyymälän valikoimaa, eli yksi matala hyllyllinen aika tuttuja juttuja. Saksalainen lager-tölkki oli kyllä helposti havaittava. Kultainen olut on kirkasta ja vaahto on asiallinen. Tuoksu on maltainen. Maku on pehmeä, ei oikein muuta nyt tule mieleen eikä kieleen, ok lager. 0,5 l, 5,0 %, 3/5
The eagle has landed sanoo etiketti. Britti-ipa on lasissa haalean keltaista. Tuoksu on sitruunainen ja keväisen kukkakedon tunnelmaa. Maku on kevyen kukkainen, raikas ja melko hiilihappoinen. Vähän ohut, humalien katkeruutta ei juuri löydy, jälkimaussa sentään on. 440 ml, 4,3 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
