Vana Villem Marmor Stout

Tallinnalainen pubi on pannut tummaa stouttia, ehkä Õllenautin avustuksella. Pubissa ei ole tullut käytyä, tästä saa ehkä vähän inspiraatiota. Olut on mustaa ja kuohuaa kauniisti vaaleanruskealla vaahdolla. Tuoksuu maltaalta, paahdetulta ja makealtakin. Maku ei ole ollenkaan makea, oikeastaan kuivahko. Maussa on syksyyn sopivaa lämmintä maltaan paahdetta ja hitusen humalaa. Paahdetta  on, voiko sitä olla liikaakin, hyväähän tämä on mutta paahde laittaa oluen vähän ohueksi toisaalta taas tuntuu vähän öljyiseltä. Mukavasti kyllä lämmittää, olut pelkästään paranee loppua kohti. 500 ml, 7,9 %, 4/5 

Põhjala / Sofia Electric Baba Tonka Imperial Stout

Virolais-bulgarialainen tonkapavuilla maustettu musta stoutti kuohuaa vaimeasti ruskealla. Tuoksussa on karamelliä ja makeutta. Ensihörppy tuntuu suussa öljymäiseltä, alkoholia, vähän mämmiä, toffeeta, tonkapapuja ja vähän kuivia hedelmiä. Makua on paljon ja se on voimakasta, sokerisuus tahmaa alahuulen lasin pintaan. 330 ml, 12 %, 4/5 

Warpigs 3 Floyds Mikkeller Smoldering Holes

Jokakeväinen keväänedistämistyö paljasti lumen alta terassia. Sen kunniaksi avasin joululahjapullollisen. Sisällä oli kööpenhaminalaisen pubin ja tanskalaisen ja amerikkalaisen panimon yhteistyötä. Olutta on kypsytetty bourbon-tynnyreissä ja sen kyllä huomaa. Väri on tumman mustanruskeaa, eikä olut kuohua. Tuoksuu suklaalta ja kahvilta. Tuntuu suussa öljyiseltä, ei poreile, tyylikästä paahteisuutta ja täyteläisyyttä. Viski tuntuu ja maistuu, se antaa taustapotkua, ei hallinnoi liikaa vaan tasapainottaa makeutta. Tumma suklaa ja kahvi lisääntyvät toistojen jälkeen. 37,5 cl, 8,8 %, 5/5 

Collective Arts / Mikerphone Origin of Darkness Imperial Stout W/ Maple Syrup & Walnuts

Kanadalainen taidepanimo on tehnyt yhteistyötä chicagolaisten kanssa ja lopputuloksena on mustaa herkkua, melkoista öljyä. Tuoksua en oikein löydä, kun tuli pikaisesti maisteltua. Vaahto katoaa pikana. Maku on paahteista mallasta ja bourbonia. Viskiä ei ole liikaa. Vaahterasiirappi voitelee makeutta. Pähkinäisyys antaa ryhtiä, alkoholi maistuu alkuhörpyissä, mutta pähkinät työntävät sen taustalle. Ryhdikäs herkutteluhetken helmi. 355 ml, 9,0 %, 5/5

Mallaskoski Nemesis No. 3 Barrel Aged Imperial Rye

Lauantai-iltapäivän rauhaa lisäsin seinäjokilaisella mustalla imperial ruis-stoutilla. Vaahtoa ei juuri syntynyt. Olutta on kypsytetty yhdeksän kuukautta konjakkitynnyreissä. Hiilihapot ovat varmaan siinä kadonneet kokonaan, olut tuntuu ensihörpyn jälkeen aika löysältä, kun se lipuu suusta nieluun. Ensinuuhkaisu viestittää makeutta ja mallasta, mämmiäkin. Hörppy maistuu voimakkaalta, punaviinimäiseltä, tuntuu liukkaalta, mutta öljymäiseltä. Parin hörpyn jälkeen alkaa paljastua jotain pehmeää konjakkia, alkoholia ja punaviiniäkin vaan on mukana ja niin on sitä lakritsaakin. Pikkukulaus kerrallaan tätä on lipiteltävä, sen verran on väkevää. Makeus tuntuu alussa olevan vähän liikaa, mutta alkoholipitoisuus vaatii tai kaipaa makeutta ja se tasoittaakin sitä sopivasti.Alkoholia taitaa olla vähän liikaa, ei meinaa iltapäivä riittää. Pullollisen ostin joskus Alkosta. 33 cl, 12,8 %, 4/5

Zagovor - AF Brew - Pühaste Trinity In Black Imperial Stout

Aktiivisen perjantai-päivän kruunasi atk-opetuksen 35 vuotta Hämeenlinnassa -juhlinta ja sen älkeen mielestäni ansaitsin yhden kunnon oluen. Olut on moskovalaisen, pietarilaisen ja tartolaisen panimon yhteistyö. Tietysti tuloksena on täydellisen musta ja öljyinen olut. Vaahtoa ei jaksa syntyä.  Etiketti kertoo että kanelia on käytetty ja sen voi jo haistaa. Lisäksi tonkapapuja ja vaniljaa on käytetty maustamisessa. Alkoholin kyllä tuntee jälkimaussa. Suutuntuma on aika paahteinen, öljyisen ja tiiviin  makea, vaniljainen ja suklainen. Olut rauhoittaa koko kropan, ei ole kiirettä tämän kanssa. Raskasta kamaa.  IBU 50, 0,33 l, 12,5 %, 5/5 

A Le Coq Brewed In Dorpat Imperial Extra Double Stout

Tyylikäs etiketti kuvastanee tartolaisen oluenpanemisen historiaa. Pullon koko on sopiva. Oluen väri on musta. Vaahto on pieni mutta sitkeä sametti. Tuoksussa on banaania. Paahteista makeaa stouttia soljuu helposti, vähän liiankin helposti imperial extra doubleksi nieluun. Paahteisuus livahtaa makunystyröitä herätellen ohi, jättäen vähän öljymäistä tunnelmaa, makeaa banaania jää pyörimään nieuluun. 18 EBC, 150 EBC, 0,4 l, 7 %, 3/5 

Põhjala Talveöö Baltic Porter

Põhjalan Öö-oluita olen kehunut paljon, joten jouluaaton Monopoli-kierroksen päätteeksi iltapäiväoluteksi valittu Talveöö kohtasi heti alkuun kovia odotuksia. Olut kaatui oudosti vaahdottomasti lasiin, väri oli täysin musta. Tuoksussa vallitsee yllättäen kookos ja yleinen paahteisuus. Etiketissä lupaillaan myös kardemummaa ja vaniljaa. Kyllä niitäkin voi löytää makupaletista, vaniljaa ainakin. Olut on täyteläinen. Suutuntuma vaihetelee ohuesta öljyiseen, jälkimaku tuntuu paksummalta, paahteiselta mausteelta. Mausteita on reilusti, makeahkoa, puolen lasin jälkeen olen havaitsevani kardemummankin. Mausteisuus on äärirajoilla, vahva olut on juotava hitaasti, joten mausteisuuteen voisi myös tottua, mutta ei totu. Maku on kuitenkin kokonaisuutena pehmeää ja miellyttävän puolelle jäävää, sopii kerran vuodessa juotavaksi. 0,33 l, 9 %, 4/5

Sierra Nevada IPA Hop Hunter

Amerikkalaisen huippupanimon IPAssa on käytetty humalaöljyä. Väritys on oranssi ja oluen päälle muodostuu kirkkaan valkoinen pitsittävä vaahto. Olut palkitsee mukavasti tietokoneasentajaa humalaisella maulla, tuoksussa on enemmän hedelmää. Alkuun maku tuntuu vähän lyhyeltä, mytta kyllähän parin hörpyn jälkeen humalat ovat täyttäneet kitalakea myöten suun. Oluen ostin tartolaisesta olutpuodista, olisikohan pitänyt ostaa kaksi. Maku on toiseen pullolliseen houkutteleva, mutta jotenkin liian turvallisen tasapainoista. Olisi vääryys sanoa vetiseksi, mutta jotain sellaista, humalaöljykö on syyllinen. 60 IBU, 12 fl. oz., 6,2 %, 4/5

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

Huh, huh, nyt on kyllä herkkua. Oma käsitys on ollut aina se että olutta ja viskiä ei pidä mitenkään sekoittaa, siitä ei hyödy olut eikä viski eikä varsinkaan juoja. Mutta panimo lähetti tällaisen oman versionsa, ennakkotiedot muista blogeista ovat olleet kehuvia, ajattelin että eivät kyllä ymmärrä. Mutta nyt vaan otettava lusikka kauniisti käteen ja todettava että miten väärässä voi johtavakin blogisti olla. Olut tuoksuu maltaiselta ja lievästi viskiltä, lasiin kaadettaessa näyttää vähän ohuelta mustalta ja vaahto on lyhyt ja se jaa öljymäistä mielikuvaa luomaan oluen pinnalle. Sitten maku on täydellistä tasapainoa viskin, vaniljan, salmiakin, mallaksen, märkien hedelmien ja vienon humalan välillä. Täytyy hiljentyä nöyräksi, miten voi olla että alkoholi ei maistu, makeutta on juuri sopivasti liikaa. 33 cl, 13 %, 5/5

Sori Brewing Vanilla Cake Fever

Eilisen yllätysvaalean jälkeen löytyi olutkellarista oikea vaniljakaakaokakkustout-rauhoitusolut. Väri on musta, olut on öljymäistä ja vaahto on vahvanoloinen mutta pieni. Tuoksussa on likööriä, makeutta ja kaakaota. Maussa toistuvat samat aineet, lisänä vanilja ja lakritsaa. Jälkimaussa on hujaus humalaa ja kuivuutta. Todella hyvää mutta niin vahvaa, maultaan siis, että toista samanlaista ei tee mieli. Alkoholia ei oikein löydy, vaikka niin luulisi, lopuksi poskissa tuntuu kyllä lämpöä. Jälkiruokahan tämä on, mutta minkälaisen aterian jälkeen, ehkä joku pieni ranskalaistyyppinen piperrys olisi tarpeeksi kevyt. Ehkä tämä sopii paremmin iltapäivän herkutteluun ihan yksinään. Onkohan tämä nyt jo niin hyvää että ei olekaan enää hyvää, no ei. 33 cl, 9,9 %, 5/5

Konrad's Stout Russian Imperial Stout

Musta stout Norjasta Lervigin panimolta sopii pyhänpäivän lauantai-iltapäivän leppoisuuteen. Vaahtoa ei kaadettaessa ilmene ollenkaan, ehkä vähän lämpimämpänä olisi vaahdonnut. Maku vahva, suklaa, lakritsa ja kahvi löytyvät maistellessa, mutta särmää antaa piilevä tulisuus, olisiko jopa chiliä tai pippuria. Kaadettaessa olut oli hidasliikkeistä ja öljyistä ja suutuntuma on sama. Tumma olut on kyllä jotenkin lähellä viiniä, ainakin tunnelmaltaan, alkoholiprosentti ainakin pakottaa lipittelyyn, maltaisuus kertoo kyllä että olutta tämä on.  Etiketissä lukee että Brewer's reserve ja lisätarrassa että Põhjala soovitab, hyvää on. 0,33 l, 10,4 %, 5/5

Volkan Santorini Grey

Oluen tuominen Kreikasta edellyttää, että lentomatkan ajaksi pullon laittaa matkalaukkuun ja kun pullon pohjalla on hiivaa, niin sen selkiytymiseen menee oma aikansa. Aika tuli juuri täyteen ja nautiskelin sitten matkamuistostani. Laavasuodatusta käyttävä santorinilaisen panimon vehnäolut on maustettu hunajalla ja bergamotilla, joka on jonkinlainen sitrushedelmä. Tuoksussa on reilusti bergamottia ja maussa toistuu sama sitrusmaisuus. Väri on tasaisen heleän keltainen, kait se on pakko lisätä ihan nimen vuoksi että pienllä harmaalla lisäyksellä? Hunaja tuo oman pehmeän makeutensa. Laavaa tai tuhkaa tässä ei maistu.Grey oluen nimenä ei ehkä ole kaikkein lupaavin. Jälkimaku tuo mieleen jotenkin muisto siitä että bergamotti-öljyä taidettiin ennenvanhaa käyttää jonain ihmeaineena. 33 cl, 5 %, 4/5

Garún Icelandic Stout Nr. 19

Islantilainen stout on mustaa ja maltaista. Olutverkko kertoi Helsinkiläisen Urhon pubin portteri- ja stoutpäivistä ja jutun kuvituksessa näkyi olevan tutunoloinen pullo, pieni pengonta olutkellarissa osoitti että kyllä sieltä yksi islantilainen olut löytyi, ei kylläkään juuri sama mitä saisi maistella Urhossa. Sen verran hyvältä olut kuitenkin näytti että maistaahan sitä piti. Alkoholi lämmittää, maku on tasapainoinen ja lämmin. Kemiantunneilta tuttu käsite kylläinen neste tulee mieleen, kun vähän siirappinen tai öljyinen olut putoaa hitaasti nieluun. Hitusen on liikaa makeaa luumua, pullon loppua kohden on pakko hidastaa tahtia.11,2 fl oz, 11,5 %, 4/5

Hoppy Christmas

BrewDogin jouluolut on sameaa ja ruman ruskeaa, mutta kyllä sen avulla yhdet pikkujoulut saa tasoitettua. Pikkujoulut olivat sellaiset rauhallisemman oloiset, judoseuramallia. Hoppy Christmas on ei-perinteinen jouluolut, voisi kyllä sopia hyvin myös pääsiäiseen tai juhannukseen. Tämä sopii yhtä hyvin jouluun kuin piparit ja homejuusto.  Jotenkin tulee mieleen kurpitsa. Öljymäinen ulkonäkö ei miellytä, olisiko liikaa sokeria, maku on kyllä paraneva loppua kohden. Mukavasti ensin maistuu vähän pihkaa ja sitten pitkään makeita persikoita tai muita eksoottisia hedelmiä, sitten pieni kuivuus loppuun antaa vihjeen että voi maistaa uudestaan. 330 ml, 7,2%, 5/5 vaikka niin päätin että tämä BrewDog-fanitus voisi jo loppua, mutta kun absoluuttinen totuus vaatii tulla julki. 

Mufloni Talviporter

Talviporter lähti mukaan Goodmanin uudesta Alkosta. Olihan siellä muitakin jouluoluitakin mutta valikoima ei ollut ällistyttävän suuri, ihan ok kuitenkin. Porilainen portteri tuoksahti suklaalta kaatuessaaan hidasliikkeisesti lasiin öljymäisenä. Maku on vähän kuiva. Etiketissä mainitaan ainesosaksi nugget, sillä ei ole onneksi mitään tekemistä kanan kanssa.Hiilihappoa ei ole. Maku jää poskiin väijymään, mutta siinä on pientä pistävyyttä. Tässäkin oluessa makuun tottuu mukavasti, eli isommalla pullolla olisi saanut paremman arvion. Tämä arvio oli myös ensikosketukseni Chromebook-läppäriin, näppäimistö on ainakin ihan mukava, onhan se mallia Lenovo. 33cl, 6,0%, 4/5

Old Tom The Original

Launtai-iltapäivän ratoksi nautittiin olutta pullollinen, jonka kaulassa lukee the world's best ale. Musta olut maistuu tummalta, tuntuu suussa vähän öljyiseltä. Paahteisuutta ja vähän suklaatakin on englantilaisessa lämmittävässä tummassa oluessa. Täyteläistä. 330 ml, 8,5%, 5/5. Pitkään piti miettiä, mutta jälkimaku ratkaisi. 

Weihenstephaner Vitus

Saksalainen weizenbock tuoksuu heti alkuun banaanille. Maku jatkaa samalla linjalla. Mistä ihmeestä se banaaninmaku oikein tulee vehnäolueeseen, periaatteessa aika outo yhdistelmä, mutta olisiko se tuo hiiva, joka antaa tuollaisen maun. Aika öljyisen oloinen olut sekä näöltään ja suutuntumaltaan, mukavaa nautiskeluolutta kuitenkin. Alkoholi ei maistu, mikä sekin on mukavaa.

0,5l, 7,7%,5/5

Ambar Negra

Ensilumen kunniaksi maistettiin mustaa meripihkaa, onko sellaista olemassa oikeasti? Espanjalainen tumma lager tuoksahtaa makealta, mutta makeutta ei olekaan maussa, vaan aika kuivakka vähän öljymäinen ja vähän ohutkin. Tumma lager on vähän niinkuin olutmaailman Marimekon suunnittelijan työt, näyttää hienolta, mutta usein paljastuu että onkin huijausta. 33 cl, 4,8%, 3/5

Brew Dog Cocoa Psycho

Mustaa öljyä vai Brew Dogin huippuolutta, siinäpä pohdittavaa. Sanotaan että vinoa olutta on. Todella tummaa olutta, jossa oudolla tavalla maistuu vähän kahvi ja suklaakin kai. Vahvaa on kaikin puolin, korvat alkoivat kuumottaa. Pientä makeaa sivumakua, olisiko etiketin kertoman mukaan vaniljaa?  Todella täyteläistä on, tummia oluita pitää vähän vielä opetella. 330 ml,10%, 4/5. Ehkä kun pakkaset tulevat, niin saisi yhden lisäpisteen.