Ruzafan kirjakauppakahvilassa nautiskelin paikallista olutta. Olut on kylmää ja hiilihappoista. Tuoksu on vähän mineraalinen ja vaimeasti maltainen. Maku kuparinkultaisessa lagerissa on kuivahko, vähän sitruunainen. Vaahto on melko kestävää ja valkoista. Hellekelien janojuomaa on. 33 cl, 4,5 %, 4/5
Valencian silkkipörssin takaa löytyi cerveza artesana The Market -niminen olutbaari, sen hanalistalta valitsin paikallista belgiolutta. Liitutaululla olut oli nimetty dubbeliksi. Olut on kuparista ja vaahto on tiivistä beigeä samettia. Tuoksussa on hiivaa ja mallasta. Maku on maltainen ja makeahko, ohutta hedelmäisyyttä löytyy myös. Alkoholi tuntuu nielusta. 57 cl, 7,5 %, 4/5
Lufthansan lentokoneessa pääsin sitten blogittamaan saksalaista ipaa. Etiketin mukaan olut on valittu vuoden 2020 parhaaksi ipaksi. Väri on kuparinen ja vaahto on valkeaa. Tuoksussa on reippaasti mallasta ja hitusen hiivaa. Maku on makean maltainen ja vähän hedelmäinen. Humalia joutuu vähän odottelemaan, ne tulevat vähän jälkijunassa. Lopputulos sitten näiden yhteensulautuma hiilihapoilla koristeltuna. Kokonaisuus paranee hörppiessä. 0,33 l, 6,4 %, 5/5
Tarton Gambrinuksen hyllyltä löytyi englanninkielen ymmärrykseni mukaisesti Aaltonen. Olut on vähän harmaaseen taittuvaa oranssia läpikuultavaa ipaa, vaahto on valkoista ja se katoaa nopeahkosti. Tuoksu on hedelmäisyyttä ja mallasta. Maku on hedelmäistä, oliskohan mandariinia ja sellaista vähän happamampaa persikkaa. Maltaisuutta ja hiukan multaisuutta, vähän kuusipuuta ja hyppysellinen makeutta eli paljon kaikkea, mutta kokonaisuus ei oikein asetu makunystyröihin ihan täydellisellä tavalla. Humalat vähän tilkitsevät takaikeniä, jälkimaussa on maltaisuutta myös. 0,33 l, 6,5 %, 4/5
Tyylikkäästi väritetty tölkillinen on täynnä amerikkalaista vehnää. Sisälmys on syvän oranssia, vaahto on heikkoa. Tuoksussa on mangoa ja multaa, ehkä hiivaakin. Ensihörpyn jälkeen ihmetyttää että missäs se kaikki syvänoranssin takana oleva maku on. Maku on vähän liituinen, jotain hedelmiäkin on, hapantakin. Etiketissä lupaillaan mangoa ja sitruunaa, sitruunan happamuutta on kyllä maussa, muista ei tullut oikein havaintoa. IBU 27, 440 ml, 4,7 %, 3/5
Olutkellarin perältä nappasin yhden vanhan aarteen, skottilaisen bourbontynnyrissä kypsytetyn mustan ja vähävaahtoisen stoutin. Pullollinen on sen verran vanha että siinä on panimon vanha logokin, nostalginen backslash blogin alkuajoilta. Tuoksussa on mallasta, rusinaa ja mämmiä. Maku on voimakas, pehmeää viskiä, paahdettua mallasta, paahtokarkkia, maitokahvia, tumma suklaata ja lievästi alkoholia. Pelottavan helposti voi juoda. Jälkimaussa on maltaisuutta, hedelmiä, viskiä ja lämpöä. On kyllä aikamoinen herkku. 330 ml, 15 %, 5/5
Taisi olla Sellon Prisman oluthylly, josta nappasin uusikaupunkilaisen ipan ostoskärryyni. Olut kaatuu lasilliseen pehmeänoloisena. Väri on keltaista, vähän oranssia. Vaahto on komeaa ja höttöistä ja sitä syntyy paljon, se kuitenkin vajoaa nopeasti. Tuoksussa on marjoja, mustaviinimarjaa ja sitruksia. Maku on voimakas, mutta kapea-alainen. Humalat on sitrukseen taipuvia, vähän ruohoisuutta, tehokasta katkeroa, vähän kitkerääkin, greippiä siis. Jälkimaku on melkein kitkerä, ei riittävästi innosta seuraavaan hörppyyn. 0,44 l, 5,5 %, 3/5
Taisin ostaa tämän oluen Tallinnan Peetri Selver -kaupasta paluumatkalla Tartosta kotiin. Olut on vaaleankeltaista ja sameaa, vaahtoa oli heikosti. Tuoksussa on mandariinia, humalia ja vähän hiivaa. Vaikutelma on lupaava. Ensihörppy on trooppisen hedelmäinen, pienellä humalapotkulla, samalla jostain paljastuu vetisyyttä. Jälkimaku on happaman humalainen, sitruunaa on. Nopeasti tuo lasillinen hupenee. Jää jotenkin epävarma olo tästä ipasta, kesällä varmaan olisi todella hyvää. 33 cl, 6,4 %, 4/5
Tartontuliainen on mustaa ja vaahtoaa beigenä. Tuoksu on jotenkin sekava, kuiva, maltainen ja humalainen. Maku on samanlaista, vähän salmiakkia, hiilihappoa on reilusti. Kokonaisuus on aika kuiva, vähän tuhkainen. Musta-ipa on kyllä aina hyvää, eikä tämä ole mitenkään poikkeus. Paahdetta on enemmän kuin humalia, jotenkin jälkimaku on kermaistakin ja vähän hedelmäistä. Ensihörpyssä on vähän sulateltavaa, mutta lopuksi paljastuu panimon laatu, aika täydellistä, olisiko hiilihappoa vähän liikaa tai vaan juuri sopivasti. IBU 69, 330 ml, 6,5 %, 5/5
Virolaisen kaksoisoluen lämpimämpi sisarus tarttui mukaan Tarton Gambrinuksesta. Olut näyttää vain hitusen samealta kullalta, vaahto käy heikosti lasin yläosassa. Tuoksu on parfyymimäinen hedelmä, vähän mokkanahkaakin. Maku on hedelmäisyyttä vähän, mallastakin, ihan hippusen sitrusta, aika peruslager, vähän vahvempi perusmaku. Kai tästä voi sanoa että on virheetöntä, mutta jotenkin virkamiesmäistä. 0.44 l, 4,8 %, 3/5
Vironmatkan tuliainen sai luvan juhlistaa takaterassin avaamista. Väri on samea vaalea meripihka, vaahtoa riitti, mutta se katoaa. Tuoksuu maltaalta ja humalilta, hedelmäkarkkeja on myös. Maku on maltainen ja aika pistävän humalainen, jotenkin sekava, lääkemäinenkin. IBU 27, 440 ml, 5,5 %, 3/5
Hullujenhuoneen buffetti on virolaista ipaa vahvimmillaan. Ostin tölkillisen panimon taproomista eli Ihamaru-pizzeriasta.Väri on sameahko oranssi ja vaahto on kestävää ja valkeaa. Tuoksussa hedelmiä ja vähän hiivaa. Maku on kuten arvata saattaa, niin humalainen. Humalat kimpoilevat kielestä poskiin, alkoholikin vähän pilkistelee, makeuttakin on mutta se jotenkin katoaa humaloinnin alle. Humalapommin jälkimaku on pitkä ja voimakas. Äärimmäinen olut on, yksi kerrallaan riittää. 440 ml, 11,7 %, 5/5
Tallinnan Peetri Selveristä viime perjantaina nappasin etätyöviikon evääksi ukranalaisen yllätysoluen, nyt tiedän että etiketissä mainitaan että kyse on american red alesta. Olut on tumman punaruskeaa mahonkia ja vaahto on iso, tiivistä ja komeaa, vähän likaista beessiä. Tuoksu on maltainen, vähän kypsiä hedelmiä ja pähkinää. Maku on tuoksun linjoilla, mukana on myös kahvia, eli aika paljon on makuja. Makeaa ja samalla vähän humalaista, sopivasti. Tämä paranee joka hörpyllä. Jälkimaku on humalainen, houkuttelee hörppimään. 35 IBU, 0,33 l, 5,8 %, 5/5
Tarton keskustan Rimissä poikkesin erilliselle juomaosastolle ja siellä oli hyllyllinen vaaleanvihreitä tölkillisiä, tartolaisen A. Le Coqin pilsnereitä. Olut on väriltään kauniin kultaista sameutta, vaahtoaminen on katoavaista, mutta pieni vaalea vaahtorengas jää. Tuoksu on simamainen ja enemmän humalainenkin. Maku on rapsakka, humalaa, vähän sitruunaisuutta, hiilihappoa on reippaasti. On kyllä ihan nimensä mukaista. Juominen onnistuu niin vaivattomasti, että ihan sen perusteella on sanottava että hyvää olutta on. Tuo kyllä mieleen Olvin muut huippuoluet. 0,5 l, 5 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
