perjantai 31. maaliskuuta 2017

Saku Antvärk Citra IPA

Virolaisesta ruokakaupasta vai olikohan se joku viinakauppasta nappasin tällaisen Sakun alaosaston käsityöläisoluen. Väri on kirkkaan tumma oranssi, vaahto muodostuu valkoiseksi hatuksi. Maku on hedelmäinen, mutta jotenkin tympeä. Maku ja neste eivät kohtaa, umpeutunut vaikutelma. En halua toista.  0,33 l, 6,0 %, 2/5
 

torstai 30. maaliskuuta 2017

Bryggeri Supernova

NeedSeeker-messujen jälkeiseen tunnelmointiin sopii mainiosti Pintakilta-Jarin etiketin perusteella valitsema ja lahjoittama, Bryggerin panema DIPA-opinnäyte. Väri on kaunis oranssi, vähän samea. Vaahto on yllättävän kestävä ja pienikuplainen valkoinen ohut hattara. Tuoksu on suoraviivaisen greippihumalainen. Maussa on saunankatosta pudonneen pihkapaakun kuivuutta, vähän puumaisuutta ja märkää ruohoa, pikkaisen hiivaakin ja hapanta sitruunaa. Vähän yksioikoinen tai haastava, riippuu katsantokannasta. Posket kuivuvat sisältäpäin, lämmiysefekti kyllä toimii. Lopussa erottuu yllättävä saunavihtatuoksu, paranee loppua kohti. 33 cl, 7,8 %, 4/5 Kippis Jari!

tiistai 28. maaliskuuta 2017

American Dream Mikkeller Or Die

Mikkellerin Belgiassa de Proefin panimolla panema pils on samean kirkkaan keltaista. Vaahto on valkoista ja kestävää. Tuoksu laittaa kysymään että onko tämä nyt muka pilsneriä, sen verran on hedelmäistä humalaa. Suussa olut kipristää kieltä ja poreilee kielen päällä. Oluttyylit on sekaisin, eihän tämä nyt ole mitään pilssiä, sen verran on ipaa. Saunan päälle tämä on kyllä ihan juhlaa. Saisikohan tätä jostain Suomestakin, pullollinen tuli Saveur Bieren kuukausilaatikon mukana. Olut tuntuu vahvemmalta mitä etikettiin on painettu. Humalointi on nautittavaa, mukavasti humalat jäävät poskiin odottelemaan että jokos se seuraavaa hörppy tulee pian.  330 ml, 4,6 %, 5/5

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Nøgne Ø #100

Norjalainen Ø-panimo juhlisti aikanaan 100. oluttaan nimeämällä oluen #100:ksi. Nyt olutta saa taas Alkosta. Tyhmyyksissäni ostin yhden. Pullon avatessa tuoksuu niin kotoinen humala, kotoinen ikäänkuin mielikuvissa. Väri on ruskea ja lasin pinnalle kertyy hieno vaahto. Maku on täyteläinen, hedelmiä, makeaa, havuisen humalaista ja jotenkin poreilevaakin vielä. Pakko rauhoittua tämän kanssa. Oikeastaan kun otin tämän oluen maisteluun, niin jotenkin olut vei mennessään ja blogittelu meinasi unohtua.Vähän rusinaa, alkoholin lämmitystä, eiköhän pidä käydä Alkossa korjaamassa tyhmyydet ja laittaa pari satasta olutkellariin. Tämänkin parasta ennen päivä oli vuonna 2022, joten sen puolesta säilymisen pitäisi onnistua. Pullon pohjalle jää reippaasti hiivaa. Oluttyyli on vähän arvoitus, mutta nimetään nyt vaikkka øluttyyliksi. 80 IBU, 0,5 l, 10 %, 5/5

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Pyynikin Black IPA

Pyynikin sponsoripaketin kolmas pullollinen on odotuksia nostattava BIPA. Väri on tietysti musta. Tuoksu on paahteinen. Maku on täyteläinen, suklainenkin. Humalat ovat jotenkin lempeitä, kahvisia. Stoutti on pehmentänyt IPAn ja lopputulos on herkkua. Pientä suolaista lakritsaa kertyy makuelimiin, samalla rauhoittavaa makeutta.  Pyynikiltä ei kyllä huonoja mustia oluita synny. EBU 60, 0,33 l, 8,5 %, 5/5
 

torstai 23. maaliskuuta 2017

Teerenpelin Suomi 100 Juhlaolut

Suomen 100-vuotisjuhlaolut on savulager. Väri on kirkkaan ruskea ja tuoksu on savuisen maltainen. Alkutunnelma on savuinen, mutta siihen tottuu vähän liian nopeasti. Maussa erottuu myös paahteista makeutta ja suussa tuntuu myös kuplintaa. Jostain ilmestyy metallista makua. Mutta missä on bileet? Maku loppuu lyhyeen, no kyllähän tuo savu maistuu ihan loppuun saakka. Kuva on omistettu Jarnolle. 33 cl, 5,0 %, 3/5

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Sierra Nevada IPA Hop Hunter

Amerikkalaisen huippupanimon IPAssa on käytetty humalaöljyä. Väritys on oranssi ja oluen päälle muodostuu kirkkaan valkoinen pitsittävä vaahto. Olut palkitsee mukavasti tietokoneasentajaa humalaisella maulla, tuoksussa on enemmän hedelmää. Alkuun maku tuntuu vähän lyhyeltä, mytta kyllähän parin hörpyn jälkeen humalat ovat täyttäneet kitalakea myöten suun. Oluen ostin tartolaisesta olutpuodista, olisikohan pitänyt ostaa kaksi. Maku on toiseen pullolliseen houkutteleva, mutta jotenkin liian turvallisen tasapainoista. Olisi vääryys sanoa vetiseksi, mutta jotain sellaista, humalaöljykö on syyllinen. 60 IBU, 12 fl. oz., 6,2 %, 4/5



lauantai 18. maaliskuuta 2017

Cuvée des Jacobins Rouge

Flaamilainen hapanolut Omer Vander Ghinste -panimolta tarjoaa monipuolista makuelämystä. Väri on mustanruskeanpunainen. Tuoksu on marjainen ja hiivainen. Punainen sour on nimensä mukaisesti hapanta, samassa maistuvat taas marjat, punaiset viinimarjat. Spontaanikäymisen jälkeen olutta on kypsytelty puolitoista vuotta tammitynnyreissä. Suutuntuma on jotenkin kupliva, ehkä cuvée-nimen ansiosta, mielikuvaksi tulee kuohuviini. Maku on voimakas, jälkimaku potkii mukavasti samaan tahtiin. Hapanolut tyylinä vaatii vielä vähän opiskelua, mutta onhan tämä kiinnostava. 330 ml, 5,5 %, 4/5

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

Huh, huh, nyt on kyllä herkkua. Oma käsitys on ollut aina se että olutta ja viskiä ei pidä mitenkään sekoittaa, siitä ei hyödy olut eikä viski eikä varsinkaan juoja. Mutta panimo lähetti tällaisen oman versionsa, ennakkotiedot muista blogeista ovat olleet kehuvia, ajattelin että eivät kyllä ymmärrä. Mutta nyt vaan otettava lusikka kauniisti käteen ja todettava että miten väärässä voi johtavakin blogisti olla. Olut tuoksuu maltaiselta ja lievästi viskiltä, lasiin kaadettaessa näyttää vähän ohuelta mustalta ja vaahto on lyhyt ja se jaa öljymäistä mielikuvaa luomaan oluen pinnalle. Sitten maku on täydellistä tasapainoa viskin, vaniljan, salmiakin, mallaksen, märkien hedelmien ja vienon humalan välillä. Täytyy hiljentyä nöyräksi, miten voi olla että alkoholi ei maistu, makeutta on juuri sopivasti liikaa. 33 cl, 13 %, 5/5

torstai 16. maaliskuuta 2017

Pyynikin Ruby Jazz Ale

Pyynikin Craft Brewery lähetti maistettavaksi oluita. Niistä maistoin ensimmäiseksi pihlajanmarjaisen tumman alen. Tuoksu on humalainen, myöhemmin löytyy tuoksusta mallastakin. Väri on kaadettaessa punertava, mutta lasissa sitten vähän likaisen tumman ruskea. Kaadettaessa ilmestyy kaunis ja kestävänoloinen vaahto. Maku on kuiva, humalainen ja hapan, aika haastava, makeutta ei löydy yhtään armahtamaan makunystyröitä. Maku jatkuu samana, vaikka suu onkin jo tyhjä. Olut on voittanut World Beer Awardsin 2016, maitokauppaolueksi maku on kyllä todella vahva. Onko tämä haastavaa vai tylsää, loppupuolella hiiva astuu esille sekoittamaan tylsyyttä. EBU 50, 0,5 l, 4,7 %, 3/5

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Olvi American Cream Ale

Olvin komeasta lahjalaatikosta löytyi Olvin värisarjan uusin Creme de la creme d'Iisalmi. Olvin omat craftbeerit on tölkitetty hienoihin erivärisiin tölkkeihin, ne kyllä miellyttävät. American Cream Ale on sekä pinta- ja pohjahiivaolut. Tuoksu on humalainen, maku on kevyempi kuin tuoksu. Vaahto on mukava ja kestävä. Maussa on makeahkoa hedelmää ja humalaa. Matala hiilihappoisuus tekee oluesta helpostijuotavan. Makua on runsaasti, jälkimakuakin. Kyllä tämä värisarja on hieno teko Olvilta. 0,5 l, 4,7 %, 4/5



lauantai 11. maaliskuuta 2017

Sori Brewing Vanilla Cake Fever

Eilisen yllätysvaalean jälkeen löytyi olutkellarista oikea vaniljakaakaokakkustout-rauhoitusolut. Väri on musta, olut on öljymäistä ja vaahto on vahvanoloinen mutta pieni. Tuoksussa on likööriä, makeutta ja kaakaota. Maussa toistuvat samat aineet, lisänä vanilja ja lakritsaa. Jälkimaussa on hujaus humalaa ja kuivuutta. Todella hyvää mutta niin vahvaa, maultaan siis, että toista samanlaista ei tee mieli. Alkoholia ei oikein löydy, vaikka niin luulisi, lopuksi poskissa tuntuu kyllä lämpöä. Jälkiruokahan tämä on, mutta minkälaisen aterian jälkeen, ehkä joku pieni ranskalaistyyppinen piperrys olisi tarpeeksi kevyt. Ehkä tämä sopii paremmin iltapäivän herkutteluun ihan yksinään. Onkohan tämä nyt jo niin hyvää että ei olekaan enää hyvää, no ei. 33 cl, 9,9 %, 5/5

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Omnipollo & Buxton Original Lemon Meringue Ice Cream Pie

Viikon sähläyksien (työ ja salibandy) jälkeen ajattelin napata jonkun rauhoittavan kahvivaniljaportterin. Kun olin tämän oluen mielessäni virittänyt tummaksi, niin tunnelma oli olutta kaataessa vähän outo. Pienellä takaetiketin tutkimuksella näköhavainto kyllä vahvistui oikeaksi ja kun oikein googletin niin lemon meringuehan tarkoittaa sitruunamarenkia. Olut paljastui siis täydellisen vaaleaksi ja sitruspommiksi. Taustalla on vähän humalaa, jälkiruokaoluttahan tämä on. Maku on voimakas ja suuntäyttävä, ei ehkä rauhoittava vaan mieluummin piristävä. Sitrusta on kyllä sen verran että olut-sana on jo vähän haastavaa liittää tähän, mutta mukavaa viileää happamuutta kyllä löytyy. Sitruuna ja happamuus on sopivasti kiedottu makeuden vilttiin. Etuetiketin kävelevä torttu ehkä laittoi mielen tuohon tummempaan tyyliin, vaikka jäätelöhän se siinä kävelee. 33 cl, 6 %, 4/5


torstai 9. maaliskuuta 2017

Suomenlinnan Panimon Coyet Ale

Lidlin valikoimasta löytyi taas uutta olutta, Suomenlinnan Coyet Ale on bittermäisen ruskeaa puolikirkasta vähävaahtoista olutta. Kyllähän tästä Lontoon pubit tulevat mieleen. Maku on sellaista reilua pint-a-bitteriä. Mallasta, humalaa ja ripaus pähkinää löytyy makukattauksesta. Lasina olisi kyllä ehdottomasti pitänyt olla sellainen nonic-pint eli sellainen paksunnoksella koristettu tuoppi. 0,5 l, 4,5 %, 4/5


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Saimaan Home Brewer's Special Copper Mallet Red Ale

Saimaan juomatehdas sponsoroi kotiolutkisan voittajan reseptin mukaan pannun oluen. Idea on hieno! Olut on samean ruskeaa ja vähän nimen perusteella lievästi punaista. Vaahtoa on heikosti, tuoksu on maltaisen makea. Nappasin pullon suoraan jääkaapista, ehkä olisi pitänyt vähän odotella lämpiämistä. Olut maistui aika katkeralta, makeus katosi jonnekin, joten makuyhdistelmä on vähän kitkerän kuiva, sanotaan että vähän pähkinää. Makeampanahan olisi ollut jo lähellä sahtia? Nyt juomisen jälkeen tulee jano, toisaalta ei kai sitä voi sanoa huonoksi ominaisuudeksi, ainakin menekin luulisi olevan hyvä. Jotenkin ei nyt vaan nappaa täysillä, mutta toista jotenkin alkaa tehdä mieli, kun lämpenee olut ja blogisti. 330 ml, 5,9 %, 3/5

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Mallaskosken Roihu

Mallaskosken savu-IPA vaati toisen maistamisen. Kävin lauantai-iltapäiväoluella Voudinkellarissa pari viikkoa sitten ja maistoin hanasta Roihua, silloin ajattelin että onpas sekavaa. Sen jälkeen maistelin Laitilan Savua ja huomasin että savu-IPA on loistava keksintö, joten oli pakko palata Sibeliuskadun rinteeseen.  Roihu on vähän epäselvä kirkkaaksi, mutta siistiä kuitenkin. Vaahto on samettinen ja riittoisa. Maku on kitkerän savuinen, taustalla on vähän sitruunaa sekin on kyllä palvattua. Oluenjuonti vaatii selvästi kärsivällisyyttä. Mallaskoski osaa, mutta eihän tämä aloittelijoille sovi.  0,5 l, 6,0 %, 5/5 
 

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Õllenaut Wahtula

Virolainen imperial stout oli lymyillyt olutkellarissa ehkä kolmekin vuotta ja odotellut omaa vuoroaan. Väri on musta, eikä vaahtoa synny. Oluessa tuoksuu lievästi mallas ja lakritsa. Tummaa paahtoa, öljyä ja vienoa makeutta ja kyllä se vaan on lakritsaa. Täyteläistä ja täyttävää jääkahvia, jälkimaku on samaa paahdetta. Täyteläisyys täyttää suun, makua riittää, jälkimausta pitää nautiskella ennen seuraavaa huikkaa. Onko tämä makeaa, lakritsaa on maussa ainakin, ihan piti Kouvolan lakritsalla varmistaa. Tämä olut laittaa ihmisen pakolla rennoksi. 330 ml, 9,5 %, 5/5


torstai 2. maaliskuuta 2017

Ziguli Barnoje

Venäläinen lager on pakattu isoon koristeellisesti kuvitettuun tölkkiin, mukana on myös pakkasukko, eli olisiko tämä sellainen talviolut. Sisältö on kirkasta peruslageria. Lievää makeutta, ehkä lievän lievää humalaa ja oikeastaan kaikki on lievää. Olisiko hiilihappoa, jääkaappikylmyys ehkä vielä vähän latistaa. Tölkistä riittää helposti myös apublogistille. 1,0 l, 4,9 %, 2/5