lauantai 28. lokakuuta 2017

Schneider Weisse TAP 6 Mein Aventinus

Münchenin parhaan panimon tai panimoravintolan tumma ja vahva vehnäolut on hyvää. Väri on  mahonkinen ja tuoksu on kypsän hedelmäinen, lievästi hiivainen. Vaahto on täydellisen tiivis ja kestävä, kaunis. Maku on täyteläinen, lievästi banaaninen, vähän makea, mausteinen. Jälkimaku onkin oikeastaan vähän hapan, toisaalta makena tuntuvat röyhtäykset eivät haittaa yhtään. Onpahan olueeseen saatu tasapainoisesti vähän kaikkea. Alkoholi ei maistu, mutta lämmittää. Alkosta ostin ja ostan kyllä toisenkin. 0,5 l, 8,2 %, 5/5 

perjantai 27. lokakuuta 2017

Brewcats Pirate Dog Porter Tytötkin Panee

Perjantai-ilta kruunattiin hyvällä oluella. Oluttakotiin.comista tilattu musta portteri tuli nautittua jääkaappikylmänä. Tuoksu on voimakkaan kahvinen. Kahvi on myös maussa voimakkaasti esillä, etiketissä vähän lupaillaan että on vähän parempaa kahvipapua, jotenkin uskon sen. Suklaa on pehmeästi myös esillä. Hiilihappoa on tuntuvasti. Sen verran on hyvää että ei erityisemmin ehtinyt edes lämpenemään. 0,33 l, 5,8 %, 5/5

torstai 26. lokakuuta 2017

Espoon Oma Panimo Cheers From Westend Paikallinen Vehnäolut

En ole tainnut koskaan ennen juhlia syntymäpäivääni näin valkoisessa kelissä, joten oluenkin piti olla jotain vaaleaa. Espoolaisen pullollisen etiketissä on paljon espoolaista stereotypioita, huumorilla kait. Tuoksu on vieno, vaahtoa pitää vähän houkutella lorottamalla, täydennyskaadolla kyllä syntyy ihan siisti vaahtohattu. Vehnäoluen perusmaku hiivaisuus ja jopa banaani ovat todella taustalla. Makua on vähän hedelmää, hienoista katkeruutta ja keveyttä. Hyvää, sopii varmaan niille jotka eivät pidä vehnäoluesta. Isolta vaikuttavan pullon ostin Leppävaaran Sellon Citymarketista, jotenkin on vaan hyvää.  0,5 l, 4,7 %, 4/5

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Laško Zlatorog Temno

Slovenianmatkan viimeinen olutmatkamuisto oli tummaa lageria. Tuoksussa on makeutta, mallasta ja tervaa. Väri on tummanruskeanpunertava. Vaahtoakin on jonkun verran, mutta katoavaista. Kovasti täytyy yrittää hakea kesälomamuistoja, mutta olut ei oikein niitä tuo mieleen. Sloveniassa maistuivat paremmin vaaleat ja jopa vehnäoluet. Helppoa tätä on juoda, ei ihan peruslageria, vaan mallasta ja paahdetta on enemmän. Makeuttakin sopivasti, pientä ohuutta kuitenkin vaanii. Makeus on salakavalaa, hampaisiintarttuvaa jopa, makeutta ei ole kuitenkaan mitenkään liikaa vaan ihan sopivasti. Ei tämä tuonut muistijälkiä kesältä, eikä jättänyt nytkään. 0,50 l, 4,9 %, 3/5


tiistai 24. lokakuuta 2017

Sori Brewing Raspberry Punch Berliner Weisse

Vadelmainen berliner weisse on pinkkiä. Tuoksu on vadelmamehumainen. Ensituntuma on hapan, makeutta ei vadelmamehuun ole tuhlattu. Pikkuhiljaa happamuus tuntuu katoavan, jäljelle jää vadelmaa ja pientä puumaisuutta vai onko se jotain hiivaa. Lasin pintaa taitaa jäädä kuitenkin jotain sokeria aaltoilemaan, vähän niin kuin valkoviinilasiin. Kyllähän tämä kuitenkin on hapanta. Oluen taisin ostaa Virosta. Yritän pitää tästäkin, mutta vähän sekava tunnelma jää. Fiksummat joisi tätä varmaan helteillä. 33 cl, 4 %, 3/5


lauantai 21. lokakuuta 2017

Pyynikin Papan Vanilla Stout

Tumma stout tuoksuu maltaiselta ja suklaalta. Väri on musta ja vaahto on kellertävä. Maku on kahvinen, maitokahvinen. Kuka on heittänyt sokeria kahviin? Pehmeä olut rauhoittaa, vaniljaa lienee loppumaussa enemmän. Hiilihappoa on vain vähän. Kahvi vähän kuivahtaa jälkimaussa vai laimeneeko se. Maitokahvi kyllä jatkuu maussa loppuun saakka. Pullollinen tuli oluttakotiin.comista. Olutta juodessa tulee jotenkin mieleen että onko tämä nyt varmasti olutta, vai onko tämä jotain Pauligin uutta kahvijuomaa. 0,33 l, 6,8 %, 5/5

torstai 19. lokakuuta 2017

Jopen Coastal Gose

Espoon CityMarketin hyllyltä löytynyt hollantilaisen Jopen-panimon gose on maustettu merilevällä. Olut on väriltään hennon keltainen, vaahto on valkoista ja kestävähköä. Tuoksua on vaikea erottaa. Maku on hiukan suolainen ja hapan, sitruunainen, miellyttävä. Piristävää juotavaa, suu jää suureksi,  lisää suolaisuutta huutavaksi tyhjiöksi, jossa on vähän makeaa sitruunaa reunoilla. Joku pieni outous kuitenkin jää makuympyrään. Mutta kyllähän tämä olut alkaa gosettaa. 330 ml, 4,5 %, 4/5

maanantai 16. lokakuuta 2017

Lahden Erikois IPA

Lahtelainen IPA on kääritty olvimaisen oranssiin tölkkiin. Tuoksu on hedelmäinen ja humalainen. Väritys on kirkkaan perusoranssi. Vaahto on komean valkoinen ja kestävä, hieno. Maku on lievän humalainen, humalaisuus on helppoa, mutta silti maistuvaa. Ensihörppy ei luvannut liikoja, vähän pientä pettymystä, mutta maku täydentyy miellyttävästi. Maitokauppa-ipojen aateliinhan tämä menee, pieni laimeus haittaa kyllä. 1/2 l, 4,7 %, 4/5

lauantai 14. lokakuuta 2017

Hopping Brewsters Thunder Chief

Kaupunkikierroksen lomassa poikkesin Hemingwaysiin katsastamaan oluttarjontaa ja sieltähän löytyi akaalaisen Hopping Brewstersin valikoimaa kattavasti. Lasiin valikoitui hanassa ollut vuoden 2017 parhaaksi olueksi valittu Thunder Chief.  Vähän samea olut muodostaa tiukan pitsiksi muuttuvan vaahdon. Tuoksu on hedelmäinen. IPA on selkeää ja humalat jäävät kutittelemaan nielua. 120 IBUa tuntuu pehmeältä, selkeää pehmeää greippiä, puumaisuus kummittelee hörppyjen välillä. 0,4 l, 5,4 % 4/5



perjantai 13. lokakuuta 2017

Prykmestar Terva Juhla Olut

Suomen 100-vuotisjuhlaolut mallia Prykmestar on tervainen tumman ruskea olut. Olut kaatuu lasiin vähän ohuen näköisenä, mutta väri täydentyy lasissa, taitaa vähän taipua kupariseksikin. Vaahto on kermainen, mutta katoaa nopeasti. Maussa on reilusti mallasta ja terva hiipii nieluun vähän perässä. Katajaista kitkeryyttä ei tunnu löytyvän, vaikka etiketissä katajanmarjoja lupaillaan. Vähän sellaista makeaa lientä tuntuu olevan, terva vähän kutittelee taustalla. Terva taitaa olla makuna aika haastava, jotenkin päälleliimattu tunnelma. 50 cl, 6,1 %, 3/5

torstai 12. lokakuuta 2017

Mercator Svetlo Pivo

Kesäisen slovenianmatkan viimeinen matkamuisto oli paikallisen kauppaketjun omaa olutta, eli siis vähän niin kuin Slovenian Pirkka-olutta. Olut on vaaleaa lageria, tuoksu on vähän maltainen. Vähäinen vaahto katoaa nopeasti. Maussakin on vain vähän jotain: vähän mallasta, vähän puuta ja vähän ei mitään. Tölkin tekstistä voi päätellä olut onkin oikeasti Itävallasta. Sopii vain hellekeleille, kun oikein maistelee niin vähän ruohoakin löytyy. Vähän mitäänsanomaton, mutta on tässä kuitenkin vähän enemmän hiilihappoa. 33 cl, 4,0 %, 2/5

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Urban Farm House Redchurch Pillar Of Salt

Maanantaina käväisin ihailemassa Espoon Leppävaaran Citymarketin oluthyllyä. Sieltä ostoskoriin putosi pari olutta. Tänään käväisin illalla Tampereen Bauhausissa, joten olotila oli juuri sopiva lontoolaiselle goselle. Suolapylväs tuoksahtaa vähän hedelmäiseltä ja enemmän suolalta. Väri on samea, poreilua on aluksi reilusti, vaahtoa ei synny. Olut on hapan miellyttävästi, taustalla on kuitenkin makeutta, etiketin mukaan myös korianteria. Maku tuntuu ensin lyhyeltä, mutta sitten suolaisuus alkaa painamaan. Mukavasti tuntuisi huuliinkiin jäävän jotain kipristelyä. 330 ml, 4,5 %, 4/5


lauantai 7. lokakuuta 2017

La Trappe Trappist Quadrupel

Lauantai-iltapäivän olut oli tarkoitettu grillivahdille, mutta sade laittoikin suunnitelmat uusiksi, uunivahdillekin olut kyllä sopii. Hollantialainen mantelinkuorenvärinen olut kerää tiiviin lyhyen vaahdon. Shamppanjapullon ja -korkin alle pakattu olut tuli nautittua jääkaappikylmänä, olut tuoksuu hedelmäiseltä, vähän nallekarkiltakin. Maku on voimakas hedelmäinen mallas, etäinen rusina, hiilihappoinen, ei niinkään alkoholinen. Makeus on miellyttävää.  Ei tämä grillaukseen olisi edes sopinut. Mukavan lämmin tunnelma  oluesta syntyy ilman grilliäkin. Makeanhappama olut löytää nielun helposti. Todella hyvää, pehmeää, mutta toinen pullollinen sitten aikaisintaan  ensi kuussa. 75 cl, 10 %, 5/5

perjantai 6. lokakuuta 2017

Petrus Aged Pale

Työviikon päättymistä juhlistin belgialaisella vaalealla hedelmäisellä oluella. Tuoksu on omenainen. Oluen pinnalle kertyy vähän vaahtoa, joka katoaa pian. Maku on omenaviinimäinen. Hapanta ja hiilihappoista olutta juodessa on vähän ristiriitainen tunnelma. Sokeriakin on saman verran kuin kotiomenaviineissä aikanaan. Omenaviiniolut ei oikein istu viikonlopun aloitukseen, joskin olut on selkeää ja puhtaanoloista. 33 cl, 7,3 %, 3/5



torstai 5. lokakuuta 2017

Panimo Hiisi Kiito

Inkiväärillä maustettu jyväskyläläinen pale ale kaatuu lasiin vähän laimean oloisena keräten komean katoavan vaahtohatun. Tuoksu on humalainen ja vähän hedelmäinen, appelsiiniä. Maku on myös humalainen, vähän puinen. Missäs se inkivääri nyt sitten on, ginger alea ei mausta löydy, aika humalaista ja lievästi greippistä. Jälkimaussa mausteita ja inkivääriä, kuivattaa nielua. 35 IBU, 8,5 EBC, 330 ml, 4,5 %, 2/5

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Laitilan Kukko IPA

Hämeenlinnaan tuli vierailemaan Rauman Lukon seuraksi länsirannikolta yksi Laitilan Kukko IPA. Raumalaiset tuntuvat aika tylyiltä vierailta. Kukko IPA on myös vähän tylyä, yksioikoista katkeraa. Väritys on tummaa oranssia ja vaahto on katoavainen, tuoksu on kylmässä oluessa heikko. Ehkä se on Lukko joka pilaa tunnelmaa. Maku on katkera, aika voimakaskin, mutta jotenkin sellainen yhden miehen harppuunahyökkäys, kun muut ovat menneet vaihtoon. Lämmetessään parantaa reippaasti, ehkä toinen kukonkiekaisu olisi parantanut tunnelmaa, sillä maku pehmenee juodessa. Täytynee ostaa toinenkin.  33 cl, 4,7 %, 3/5

 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Saku Antvärk Witbier

Tallinnan matkamuisto koki loppunsa sunnuntai-illalla. Hedelmäinen ja vähän nallekarkkinen tuoksu, muuttuu lasissa mahtavaksi vaahdoksi ja vähän samean keltaiseksi olueksi. Maku on mausteinen, vehnäolutmainen, etiketti kertoo että korianteria, kardemummaa ja appelsiininkuorta on käytetty. Olisikohan tuo korianteri vai kardemummako, joka muuntaa makua hiukan tunkkaiseksi tai rautaiseksi. Periaatteessa ihan hyvää, kevyt, miellyttävä kokonaisuus.  Mausteet jäävät kielelle vähän tanssimaan, mutta kun ei kuitenkaan oikein osu. 0,33 l, 4,5 %, 3/5