perjantai 31. heinäkuuta 2015

Koch Nisu Nisuõlu

Tallinnan sataman vieressä olevan Kochi Ait -panimoravontolan oma vehnäolut tuli maisteltua perjantai-iltapäivänä. Itse ravintolan ruokapuolen testasin Haapsalu-reissun paluumatkalla, ja siitä jäi vähän vaisu mielikuva, varmaankin johtui osin siitä että matkan loppu oli käsillä. Olut on tavallisen ruskeahkoa. Vaahto on runsas. Oudon vähän hiivaa ja banaania, ei ole ainakaan liian makeaa. Vähän enemmän makua voisi toivoa, mutta olut voisi toimia johdatus vehnäoluisiin -osa 1:nä. Alun epäröinnin jälkeen voisi jopa juoda toisenkin. 0,33 l, 5,2%, 4/5

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Óllenaut Kolmik Brown Ale

Ribsien grillausta ei vain voi aloittaa ilman oluen maistelua. Grillibrikettien sytytyksen jälkeen jää sopivasti aikaa nautiskella. Nyt maistelin Brown Alea kolmen (Kolmik) virolaispanimon yhteisreseptin Óllenaut-versiona. Tumman ruskea olut vaahtosi mukavasti jättäen ohuen vaahdon suojaamaan olutta. Maku on aika lyhyt, mutta jälkimaku on pitkä. Olut tuntuu aika löysältä, liian lievästi paahteiselta ja vähän tympeältä tai pähkinältä. Jostain syystä jälkimaussa vilahtaa hammastahna tai hienommin sanottuna menthol. Vähän on tynnyrinpohjantunnelmaa. Ei harmita vaikka ne kaksi muuta versiota (Lehe ja Vormsi) jäävät nyt maistelematta. 330 ml, 5,0%, 2/5



tiistai 28. heinäkuuta 2015

BrewDog Bourbon Baby

Shoppailureissu loukkaantui sattumalta Tarkk'ampujankadulle. Saattaa olla että BrewDog Barin 25 hanaolutta vaikutti asiaan. Valinnassa päädyin baarimikon suosituksen mukaisesti puolikkaaseen pinttiin itse valitsemaani Brown aleen. Bourbon babyä on kypsytelty viskitynnyreissä ja mausteena on käytetty reilusti vaniljaa. Musta, valossa ruskeaan taittuva, olut tuoksahtaa toffeelle ja maut ovat kyllä mukavasti harmoniassa. Jotenkin suussa olut tuntuu ohuelta, mutta makua vaan riittää. 1/2 pinttiä on sopiva määrä. 1/2 pint, 5,9%, 4/5

Il Birrificio Rööperi Sessio IPA

Shoppailu keskeytyi Fredalla, kun vastaan tuli Il Birrificio -niminen lounaspaikka. Birrificiosta löytyikin italialaistyyppistä lounasta ja kaakeliseinässä komeili kymmenisen hanaa. Ainakin neljä olutta oli käynyt baaritiskin yläpuolella olevissa käymistynnyreissä. Valitsin listan viimeisenä olleen Rööperi IPAn. Käypää ja kauniin ruskeaa IPAahan se on. Mukavan rapsakka ja sopivan makeaakin, mutta runko on jotenkin ohuenoloinen. Jälkimaku on kuitenkin voimakkaan humalainen. Loputkin hanat/oluet olisi kyllä mukava maistella, 0,2l maistelutuoppikin olisi tarjolla. 0,4l, 5,4%, 4/5



lauantai 25. heinäkuuta 2015

Mikkeller Årh Hvad?! Belgian Pale Ale

Mikkellerin kunnianosoitus/versio Orval-oluelle on vahvasti hiivainen. Nimi taipuu tanskalaisen suussa lähelle esikuvaa. Pale Ale on aika hedelmäinen, olisiko peräti kirsikkaa maussa. Hiiva tuoksahtaa voimakkaasti ja hiilihappoisuus on aika voimakas. Makuja on paljon, joten olutta on nautiskeltava hartaudella. Jälkimaussa pilkahtaa pippuri. Ei menisi toista pullollista,  aika voimakasta, mutta ehkä yksi vuodessa, sen verran tymäkän kirpeää. Tuntuu aika väkevältä. Korkissa lupailtiin oluelle säilyvyyttä vuoteen 2023 saakka. Loppua kohden makuun tottuu ja mieltyy enemmän. 330 ml, 6,8%, 4/5


perjantai 24. heinäkuuta 2015

Puls Jaani Extra Lager

Tallinnasta Pärnun maantien alkupään Selver-kaupasta janojuomaksi ostettu kuivahumaloitu Pulsin lager maistuu kotona hyvältä. Olut lienee samaa kuin ilman tuota Jaani-lisäystäkin? Väri on kaunis lager ja vaahto on siisti, mutta katoavainen. Tuoksussa on humalaa, maussa on sitrusta, joka kääntää vielä lievään humalaan ennen katoamista kokonaan. Jano lähtee, erikoinen tai jopa outo makuyhdistelmä mietityttää, mutta googletuskaan ei oikein tuota tulosta, Jaani tarkoittanee juhannusta ja takaetiketistä arvaan että olut on pantu juhannukseksi. Heinänmakua taitaa ollakin. 0,5 l, 5,0%, 3/5

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Põhjala Uus Maailm, San Diego Session IPA

Tallink Starin olutvalikoimasta poimin pullollisen suosikkipanimoni olutta, humalaista vehnäolutta. Olut tuli nautittua Haapsalun piispanlinnnan muurin viereisessä Kärme Kyylik-ravintolan hotellihuoneessa, jossa minibaarina toimiva tamminen antiikkivaatekaappi ei erityisesti viilettänyt olutta. Kirkkaan keltaisen oluen vehnäolut-osuus on piilotettu terävien humalien taakse. Olut on vähän tympeä tai umpeutunut. Etiketissä oleva hai on varmaan pelottanut maut pois, sillä tuoksu on jotenkin pullamainen tai hiivainen, ei hyvä, sitten lopuksi onkin katkeruutta ja happamuutta. 33 cl, 4,9%, 3/5


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Oppigårds Single Hop Ale

Aiemmista oluista hyvän mielikuvan jättänyt ruotsalainen Opiigårdin panimon Golden ale on samean kirkkaan keltaista. Ehkä olut uppoisi paremmin helleterassilla, tämän kesän tyypillisen vaihtelevan ilmaston sään esimerkkipäivänä ei uppoa niin hyvin. Olut tuoksahtaa lievästi saippualta. Maku tuntuu alkuun huolestuttavan ohuelta ja jälkimakua ei tunnu olevan ollenkaan. Tilanne kyllä korjaantuu pullon puolivälissä. Pientä hedelmäisyyttä, pientä lievää humalaa, ei muuta. Toisaalta toinenkin pullo menisi, varmasti toisen pullon jälkeen olisi parempaa. 33 cl, 4,8%, 3/5


lauantai 18. heinäkuuta 2015

Rekolan Panimo Kesäkolli

Virkistävä janojuoma yhdistää siman ja inkiväärioluen. Rekolan panimon vehnäinkivääriolut on kuten etiketissä sanotakaan kirpsakka. Sopii mainiosti Hämeenlinnan uusimmalla näköalaterassille eli Street Food and Moren järvinäkymään. Olut on utuista ja pohjalla on reilusti hiivaa, mukava vaahto, joka häipy nopeasti. Tuoksussa on enemmän simaa ja maussa sitten inkivääriä. Jälkimaku on lyhyt ja terävä, mutta mieleenpainuva, kokeilun arvoinen, erilainen. 50 cl, 4,3%, 4/5

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Gambrinus Õllepood Radiaator Double Bock

Tarton olutkaupan Gambrinus Õllepoodin oma olut on kunnollinen double bock. Väritys on kastanjanruskea ja tuoksu on lievästi hedelmäinen. Maku on pehmeä ja makeahko, makeus taittuu sopivasti happamuuteen, eikä makeus ole liioiteltua. Hiilihappoa on mutta se on pehmeää ja mieleen tulee taas etäisesti sahti. Pitäisi kyllä päästä Tartoon shoppailemaan, vaikka ei tämä olut ole ihan Gambrinuksen omaa tuotantoa, vaan taitaa olla Vormsin panemaa. Etiketistä luin oluen nimeksi ensin rfidififitor, mutta ei sentään ollut rfid-olutta. 0,33l, 7,5%, 5/5

lauantai 11. heinäkuuta 2015

To Øl First Frontier IPA

Mukavan lämpimän lauantai-iltapäivän kunniaksi, sihautin tanskalaisen ipan auki. Olut näytti pullossa samealta tai jopa harmaalta. Lasissa olut paljastui oranssiksi sameudeksi, jonka kruunaa hieno vaahto. Maku on pehmeää, vähän mietoa, jälkimaussa paljastuu humalaa. Tanskankielisestä tuoteselosteesta paljastuu että myös kauraa on käytetty, siitäköhän mukava pehmeys tulee. Vähän sellainen perusipa, mistä ei kyllä löydy mitään moitittavaa, huolestuttavaa oluessa on ainoastaan lasin lähestyvä pohja. Alkoholi ei todellakaan maistu.  We all got pieces of crazy in us, some bigger pieces than others. 33 cl, 7,1%,5/5


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Amsterdam Navigator Extra Intense

Parvekeolut oli tällä kertaa vahvaa lageria. Tulee mieleen "kunnon pohjat". Väri on kirkaskeltainen, vaahto lagermainen, maku on makea, sokerinen, appelsiinimarmelaadimainen, mutta nyt tuli adjektiivi keksittyä, mutta maku on tuo. Alkoholi ei maistu, mutta tämän turkkilaisen viinaoluen idea lienee sisällyttää alkoholia. 50 cl, %8, 2/5



tiistai 7. heinäkuuta 2015

Marmara Kirrmizi Yüksek Alkollü Bira

Turkkilainen vahva lager tasoitti sopivasti auringonpaahteen aiheuttamaa olotilaa. Marmara-meren rannalla nautittu alkoholilager yllätti mietoudellaan. Maku on havuja havitteleva, lievän makea ja miedosti saippuaan viittaava. Alkoholia en ensi kulausten jälkeen maistanut. Suu kuivui mukavasti huikan jälkeen, hiilihappoakohan se oli, mutta lievää kitkeryytäkin oli. 50 cl, %6,1, 3/5

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Bomonti Filtresiz %100 Malt

Hellepäivän viilennyksekseen olut on kyllä hyvää. Turkkilaisen Bomontin suodattamaton versio on pullotettu huurteisenoloiseen pulloon. Pullon sisälmys on lageria, joka on pehmeää ja helppoa. Auringonpaisteessa tämä olut lämpenee nopeasti, joten on juotava nopeasti. Makuhermojen mielleyhtymiin kietoutuu puumaisuutta, vehnää ja maissiolutta. Pitää mielen viileänä yhden pullollisen ajan. Ehkä parasta turkkilaista? 50 cl, 4,8%, 3/5

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Efes Malt %100 Malt

Turkinmatkan ensimmäinen Efes maistuu hyvältä, sitten tuntuu että alamäki alkaa, siis maussa. Siis mielikuvat, myönnettävä on, jylläävät aina välillä arvosteluissa. Nyt olen lisännyt perus-Efesin perään mallasta jopa 100%, joten tämä maistuu nyt paremmalta. Väritys on peruslager, maussa on mallasta. Jostain syystä olut tuntuu hiilihapottomalta ja sitten taas poreilevalta. Ennen maltaan makua maistuu vetiseltä. Voisi saada paremmankin arvosanan, ja lopulta vaihdoinkin pykälää paremmaksi, ehkä minareettien kutsu oli syynä. 50 cl, %5, 3/5

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Efes Dark

Turkkilainen tumma olut ei ole ihan mielikuvien ykkösvaihtoehto, kun mietin hyvää olutta. Mutta onhan tätäkin maistettava. Ihan yksinkertaisella reissulla ei löytynyt olutkauppaa tai -ravintolaa, mutta "olutkauppa" nyt kuitenkin löytyi Istanbulin Haremistakin. Efesin Dark näyttää vähän värjätyltä, tai kauniisti sanottuna brown alelta. Vaahtoa on, makuakin on. Mallasta ja makeutta, lopuksi jotain hapokkuutta. Turkkilainen auringonpaiste haluaisi lämmitellä mieluummin vaaleampia oluita. 50 cl, 5,5%, 2/5