perjantai 16. marraskuuta 2018

Saku Originaal Pühadepruul

Tartoon pääsyn kunniaksi täytyy tietysti hotellihuoneen maisemaa ihastellessa maistella yksi olut. Olutpullo piti tietysti ostaa perinteisesti matkan varrelta Tallinna-Tarto tien poskesta, Anna Kauplusista. Se on pieni ruokakauppa, jossa on ravintola, kahvila ja sekatavarakauppa sullottu 7 m * 7 m tilaan. Tällä kertaa olutvalikoimasta puuttui erikoisoluet, kuten kannabisolut, joten oli tyydyttävä tavallisempaan. Tartossa pitäisi tietysti suosia sitä toista merkkiä, mutta nyt oli Sakun pyhäpanon paikka. Olut tuoksahtaa vähän maltaiselta. Väritys on vähän punertavaa lageria. Tiivistä vaahtoa on vähän.  Tavallista kuivempaa, ei ihan suolainen, mutta lievästi mausteinen ja metallinen selkeästi sellainen vaikutelma että nyt on laitettu prässihousut jalkaan ja kammattu tukka vedellä sivulle. Helppo, mutta vähän erikoisempi sävy, olisiko tilkka yskänlääkettä lorahtanut joukkoon, mutta vain hyvin pieni tilkka. 0,5 l, 5,3 %, 4/5

torstai 15. marraskuuta 2018

Dorada Especial Roja

Vanhemmilta sain kanariantuliaiseksi punertavaa paikallista olutta. Vaahtoa kertyy vain vähän ja se häviää nopeasti. Mausta huomaa ensin reippaat hiilihapot. Mallas tuntuu makealta, kokonaisuus on jotenkin hienostunut, makeahko, pientä karamellin makua. Pullo tyhjeni nopeasti, mikä on tavallaan hyvä merkki. Ei ole ihan peruslager vaan vähän enemmän, kyllä tällaisen voisi Kanarian auringossa mielellään kantaa supermercadosta mukaansa. 33 cl, 6,5 %, 4/5

tiistai 13. marraskuuta 2018

Olvi American Brown Ale Born In The I.I.S.A.L.M.I. 5,0 %

Olvi lähetti maisteltavaksi uuden painoksen vähän itseltä unohtuneesta amerikkalaisesta brown alesta. Tölkkiin on ilmestynyt musta raita, kun alkoholiprosentti on noussut 0,3 %-yksikköä. Tölkin aukosta tulvahtaa voimakas humalointi. Väri on ruskeaa ja vaahto tuo mieleen brittipubit. Maussa on vähän paahdetta, mallasta, keksiä, olisikohan kuivuutta ja humalaa. Makupaletin alla vaanii lievä vetisyys, silti olut edustaa hienosti Olvin värisarjaa. Täytyypä muistaa S-marketin oluthyllyllä tämäkin. 0,5 l, 5,0 %, 4/5



lauantai 10. marraskuuta 2018

Kees Barrel Project 18.13

Alkon tilausvalikoimasta löytyi Kees-panimon todella vahvaa olutta. Olut on mustaa, vaahtoa ei synny. Tuoksu on paahteista, mausteista. Maku on tietty paahteinen. Makeus tuntuu tahmaisuutena huulissa ja lopussa myös hampaissa. Lakritsaa on taas heitetty olueseen. Etiketissä sanotaan että aged on Benrinnes Barrels, eli viskitynnyreissä tätä on kypsytelty. Viskin sijaan kuitenkin konjakki on lähempänä makumaailmaa. Alkoholi tuntuu kyllä, mutta olut on on aika voimakasta ja kyllä tämä paahteisuus peittää alkoholia hyvin. Humalan katkeruus jää leijumaan jälkipoltossa. Etiketissä  mainittu alkoholiprosentti vähän pelottaa ja tuntuuhan se koko ajan maistellessa. Tuoksu on vahva kuten olutkin viimeiseen tippaan saakka. 330 ml, 16,1 %, 4/5

perjantai 9. marraskuuta 2018

Kees Zeeuwse Bolus Stout

Testasin Alkon verkkokaupppaa ja ostin kolme hollantilaisen Kees-panimon olutta. Kätevää kun verkkokaupasta tilatessa saa ilmaisen pahvilaatikon, kun normaalisti Alkosta en ole onnistunut tinkaamaan edes ilmaista muovipussia. Kees-panimo on jäänyt mieleen vaan yksinkertaisesti huippuoluistaan ja eipä tämä ainakaan tee poikkeusta. Olut on mustaa ja vaahto on ruskeaaa. Tuoksussa paahdetta, suklaata ja tilkka konjakkia. Suutuntuma on vähän tahmea tai hidasliikkeinen. Suklaata, paahtunutta mallasta, lakritsaa, pehmeää, nämä laatusanat pälkähtivät päähän juodessa. Etiketissä mainitaan myös kaneli, sitä pitää yrittää mausta löytää. Alkoholi kyllä tuntuu. Kyllähän tämä on niin hyvää että vähän harmittaa kun vahvuus pakottaa rauhallisuuteen. 330 ml, 10 %, 5/5

torstai 8. marraskuuta 2018

Black Brew Neipa 9000

Apteekkipullon ulkomuoto houkutteli S-marketissa ostopäätökseen. Oluen väri on neipamaisesti likainen oranssi. Vaahto on valkoinen, ohut ja kestävä. Maussa on havuista humalaa. Makeutta ei ole eksynyt joukkoon ollenkaan. Hiilihapot ovat lempeät, hedelmäisyys ja ruohoisuus paljastuu humaloinnista lopussa. Pehmeä olut on samalla voimakas, kuiva ja vähän umpeenkasvanut. 0,33 ltr, 5,2 %, 3/5

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Mikkeller Girls Are Awesome Female Blonde

Femiinistä vaaleaa olutta saunan päälle, aika hyvä yhdistelmä on tämä. Olut on vaaleaa läpinäkymätöntä oranssia hohdetta, vaahtoa on asiallisesti. Tuoksussa on vähän mentholia ja hedelmiä enemmän. Maku on hedelmäinen. Hiivaa hiipii sivusta ja humala jää kutittelemaan kielen sivuja, samalla mieltä jää askarruttamaan että onko miellyttävä mausteisuus korianteria, kuten takaetiketti vähän vihjasi. Vaikka maku on tavallaan ohut, niin jotenkin se vaan tuntuu täyteläiseltä. Olen aina pitänyt blondeista, eikä tämäkään ole poikkeus. Oluen ostin Mikkellerin verkkokaupasta, sieltä saa vielä 50 % alennuksenkin. 330 ml, 4,5 %, 5/5 Jälkihehkun myötä piti vielä vähän korjata arviota.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Õllevõlur Strong Maria

Tallinnalaisen panimon pullossa lukee Russian Imperial Chocolate Coconut Stout. Teksti kertoo paljon pikimustasta, venäläisen voimanaisen mukaan nimetystä  oluesta. Kylmänä nautitun oluen pinnalle ei kertynyt vaahtoa. Tuoksussa on tummaa suklaata ja paahdetta. Maussa toistuvat samat elementit, kookos pysyttelee taustalla, tai erehdyn luulemaan sitä vaniljaksi. Pieni hörppy kerrallaan olut kumoutuu, mukavasti maku levenee sitä mukaa kun olut lämpenee. Pehmeää ja makeaa, ihan pieni terävyys tuntuu nielussa oluen siirtyessä alaspäin. Lämmittää, talvi voisi sen puolesta tulla. 330 ml, 8 %, 5/5


torstai 1. marraskuuta 2018

Saimaa Brewer's Special Utah 0,3 % Rye IPA

Alkoholiton olut ei ole oikein päässyt suosiooni. Saimaan sponsoroimana maistelen yhden saunan jälkeisen oluen, lainausmerkit jätin nyt kuitenkin käyttämättä. Tuoksussa on sammalta ja makeutta. Väri on ruskeanoranssi, pienellä sameudella. Vaahtoa syntyy mukavasti. Maku on erikoinen, tahmea ja vetinen hedelmä. Ruis taittuu makeana ja humalia on vähän vaikea erotella, kun hiilihappoa on reippaasti. Mielikuvat eivät tästä oluesta parantuneet, kyllä oluessa pitää olla alkoholia. Jälkimaussa on hitunen sitruunaista humalaa, lopussa vetisyys paljastuu. Utahista tulee mieleen mormoonit, heille tämä taitaa olla sopivaa. 330 ml, 0,3 %, 1/5



keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Weihenstephaner Festbier

Alkosta ostin oktoberfest-juomaksi vähän saksalaista vaaleaa olutta, juhlat oli sitten tänään saunan jälkeen. Weihenstephaner-panimo pullon kyljessä on vuosiluku 1040, vetää aika hiljaiseksi, kohta 1000 vuotta vanha yritys. Festbier ei kuitenkaan juhlista firman tuhatvuotisjuhlia (iässä joku 22 vuotta ei paljoa mielestäni vaikuta), vaan eiköhän tämä ole ihan oktoberfestejä varten pantua olutta. Olut on vaalea, ohut vaaahto jättää vain hentoa pitsiä. Tuoksu on maltainen. Maku on vähän laiha, helpostijuotava. Mallas tuntuu makeahkona, heikosti humalaa ja aavistus sitrusta. Puhdas on sopiva adjektiivi tähän. 0,5 l, 5,8 %, 3/5


tiistai 30. lokakuuta 2018

Pyynikin Nordic Lager

Lidlin hyllystä bongasin Pyynikin panimon lagerin, kyllähän se oli testattava. Tuoksu on simamainen. Väri on vähän samea oranssi. Maku on myös simamainen. Makeus yhdistyy lievään hedelmäisyyteen, yhdistelmä on jotenkin raskas. Lopuksi kielen päälle hiipii vähän metallia. Ehkä tämä jossain Lapin erämaamökillä olisi sopivaa, kaupunkiolosuhteissa tuntuuu vähän turhan sekavalta ja lageriksi raskaalta. 50 cl, 5,0 %, 2/5 

perjantai 26. lokakuuta 2018

Benediktie Hell Helles Lagerbier

Pojalta syntymäpäivälahjaksi sain saksalaista lageria. Tuoksu on makeisen maltainen, mutta jotenkin miellyttävä. Vaahto kasvaa valkoiseksi kerrokseksi kirkkaan oluen päälle. Ehkä sittenkin Oktoberfest voisi olla ok. Maku on makea ja erityisen pehmeä, olisikohan paras juomani helles. Oluessa ei ole mitään ylimääräistä.  Pullollisen poika on näköjään oppinut. Takaetiketissä on paljon outoja merkkejä, olisikohan thai-kirjoitusta, munkit varmaan nähneet Suomen ja Thaimaan samaksi markkina-alueeksi.  0,5 l, 5 %, 5/5


tiistai 23. lokakuuta 2018

Karhu Ruis IPA

Kuparinruskea ruis-IPA Sinebrychoffilta on perinteisen Karhun uusi tuleminen. Aiemmin maistelin saman sarjan spelttiversiota ja nyt sitten ruisversion kohdalla oli odotukset korkealla, mikä on tietysti väärin arvosteltavaa olutta kohden. Valkoinen vaahto on kestävä ja hienosti pitsiintyvä. Tuoksu makeahko maltainen. Maku on alkuun aika lievä tai laimea. Maltaan makeus tuntuu hörpätessä ja sitten havuisen greippiset humalat kuivattavat kitalakea. Vähän kokonaisuus jää löysäksi. Ihan mukavan rapsakkaa humalaa paljastuu lopussa, ovelasti makeus katoaa täydellisesti lopussa, täytyy ihan tarkastaa että tuliko sitä sanottua ensi makeaksi, ei kyllä se makeus tuntuu lopussakin, kun hörppää oikein kunnolla.  50 cl, 5,3 %, 4/5

lauantai 20. lokakuuta 2018

Radbrew Crossroads American Pale Ale

Kaoottisen etiketin olut taisi tarttua ainakaan Espoon Sellon Alkosta ostoskoriin. Sisältö on kirkkaasti sameaa ja reilusti valkoisena vaahtoavaa olutta. Kotimaisen oluen mausta paljastuu hedelmiä, hiivaa ja vähän kuivattavaa humalaa. Jotenkin jännästi hiiva ja hedelmät kietoutuvat toisiinsa ja muodostavat miellyttävän makuelämyksen. Jälkimaun sitruuna peittää puumaisuutta, vähän kuivaa heinää jää vielä.
50 IBU, 0,330 l, 6,7 %, 4/5

perjantai 19. lokakuuta 2018

Pühaste Põhjanael

Tartolainen Pühaste on pannut Eesti Vabariikin 100 vuoden kunniaksi tuhtia ruisportteria. Olut on pikimustaa, vaahto on ruskeaa mutta vaimeaa. Tuoksussa on paahdetta, kahvia ja lakritsaa. Alkoholi maistuu jotenkin rommilta. Pehmeä musta olut soljuu kurkusta alas, onneksi ehtii suussa vähän maistella ensin. Suklaa ilmoittautuu mukaan makupalettiin, vähän makeuttakin, tummaa mallasta, kaikennäköistä pyörii kielen päällä, täyteläisyys kruunautuu miedoilla humalilla. Herkullista imperial baltic rye porteria, tuli juuri tartokuume. IBU 45, 0,33 l, 9,3 %, 5/5

torstai 18. lokakuuta 2018

PCBC/SBC Turhapuuro Oat(meal) Pale Ale

Saimaan ja Paradise Cityn yhteistuotoksen musta tölkki ja houkuttelevan tuntuinen nimi helpottivat ostopäätöksen tekemistä. Taas innostus oluthyllyllä tuotti yllätystä. Mielessäni musta tölkki, oatmeal ja puuro yhdistyivät stoutmaiseen tuotokseen. Vielä kun takaetiketissä puhuttiin jotain hunajasta, niin yllätys oli aikamoinen, kun tölkistä tulikin lähes oranssia, sameaa olutta. Ei sitten riittänyt ymmärrys siihen että oluen nimessä mainitaan pale ale. Vaahto on vähän pitsiäjättävää. Maussa erottuu ensin hunajan makeus, sitten hedelmäiset humalat. Maltainen maku on tuo välillä mieleen jopa sahdin. PCBC ja Saimaa ovat tehneet aiemmin yhteistyönä ainakin olutcocktaileja, kai tämä on jotenkin jatkoa valitulla polulla. Olut on täyteläistä ja löysää, vähähiilihappoista. Aika hämmentävää olutta, tietty jos mukana on kaurapuuroa. 500 ml, 5,5 %, 4/5


tiistai 16. lokakuuta 2018

Karhu Speltti IPA

Karhun tv-mainoksen uhrina S-marketin oluthyllystä valikoin vihaisennäköisen panimomestarin olutta. Ennakkoluuloja oli ilmassa vähän, voiko Karhu olla IPAa ja mitähän tuo speltti, etiketissäkin on valkoinen tausta. Olut on kirkkaan keltaista ja vaahto on vaalea ja tiivis, alkuun ainakin. Tuoksussa on makeaa hedelmää. Maussa on aluksi hedelmää, olisikohan jotain keltaista. Humalat kuivattavat jälkimaussa suuta. Ennakkoluulot vähintään murskaantuivat. Pehmeä hedelmä ja miedot humalat tanssivat vuorotellen suussa. Karhunkaatoa on luvassa jatkossakin. 50 cl, 5,3 %, 5/5


lauantai 13. lokakuuta 2018

Palm Belgisch Amber Bier

Parikymmentä vuotta sitten majoituin pari viikkoa Mechelenin kaupungissa Belgiassa kasikymppisen pariskunnan yläkerrassa. Rik oli entinen panimotyöntekijä ja hänen suosikkioluensa oli Palm. Nyt vihdoin löytyi Suomesta tölkillinen tätä. Muistan hämärästi tätäkin aikanaan maistelleeni mecheniläisen talon olohuoneessa iltaolueksi. Nyt olut näyttäytyy kuparisena ja vaahto on kirkkaan valkoinen. Maku on maltaisen makea. Makeus on aika reipasta, mutta sen rusinaisuus ja hunaja sekoittuvat johonkin happamaan yrttimäisyyteen. Iltaolueksi sopii, varmaankin ihan tarkoituksella makeus kertoo että ei toista olutta, Nostalgiapiste taisi napsahtaa. 33 cl, 5,2 %, 5/5

perjantai 12. lokakuuta 2018

Saimaa Brewer's Special American IPA

Saimaan sponsorilaatikon amerikkalaistyylinen IPA on mukavan tumman oranssia olutta ja päälle kehkeytyy kaunis vaahto, joka kyllä laskeutuu nopeasti, mutta sinnittelee loppuun saakka. Tuoksussa on makeaa mallasta ja humalaa. Maussa on sama meininki. Olut on uusi versio Saimaan samasta oluesta, tätä on ainakin kuivahumalotu. Kyllähän nuo Columbus, Cascade ja Mosaic alkavat maistumaan ihan reippaasti hedelmäiseltä, kun olut puoliksi juotu, ensin kun tuntui jotenkin ohuelta. Paranee vaan loppua kohden, prosenttimäärä on juuri sopiva ja se tuntuu ihan mukavasti. EBC 12, EBU 42, 500 ml, 6,0 %, 4/5


tiistai 9. lokakuuta 2018

Pyynikin American IPA

S-marketin hyllystä ostin joku aika sitten yhden IPAn. Pyynikin Amerikan-version uudempi versio on vähän likaisen oranssi. Vaahto on kaunis ja tiivis. Tuoksu on havuinen. Maussa tuntuu kitkerähkökin humalaisuus, vähän tunkkainen, jotenkin likainen myös. Jälkimaku on pitkästi kuiva. Ei nyt tänään uponnut, vaikka Pyynikin oluet yleensä ovat napsahtaneet aika hyvin kohdilleen. 0,5 l, 5,2 %, 3/5 

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Saimaa Brewer's Special Yakima Valley Double Hopped APA

Salibandyn jälkeinen palautusjuoma oli Saimaa Brewersin tarjoama APA. Olut tuoksuu voimakkaasti hedelmältä ja varsinkin humalilta. Maussa on hedelmäistä havuhumalaa. Oikeastaan kaikki tarvittava löytyy makupaletista. Oluen väri on kirkas oranssi. Vaahto on olematon, Jälkimaku on humalainen. Välillä alhainen alkoholiprosentti taitaa paljastaa vähän ohuutta maussa, mutta kokonaisuus on mainio. Tätä pitää ostaa kyllä kaupasta, kun kohdalle sattuu. 500 ml, 4,5 %, 4/5

perjantai 5. lokakuuta 2018

To Øl Sur NEIPA: Citra & Mosaic

NEIPAmaisen samean kuultavan oranssi olut kaatuu perjantai-illan kunniaksi lasiin. Vaahtoa kertyy seitinohut kerros, mutta se jättää jälkeensä siistiä pitsiä. Tuoksussa on kumia. Olut maistuu sitruunamaiselta ja hiiva ilmoittaa olemassaolonsa. Hiilihappo terävöityy suussa. Happamuus on sitruunasta. Vaahto on kirkkaan valkoista ihan lasin pohjalle saakka. 33 cl, 5,0 %, 4/5


torstai 4. lokakuuta 2018

Mikkeller Haven Organic German Pilsner

Mikkeller-panimo on järjestänyt Tanskassa Haven-festivaaleja, jotka ovat tarjonneet musiikkia, ruokaa ja olutta. Tämä pilsneri on vuoden 2018 festivaalien nimikko-olut. Tuoksun on maltainen, tölkin sihahdus oli vaimea. Väri on pilsneriksi vähän samea. Maku on ensin makea, mutta lievä humala löytyy hörpyn loppuosasta. Ihan vähän sitruunaa ja ihan vähän havuja, pääosassa on sellainen maanläheinen pilsneri. Ei ihan peruspilsneri, vaan vähän erilainen, uskoisin että festivaaliolosuhteissa tämä olisi todella mielenkiintoinen. 500 ml, 5 %, 4/5

tiistai 2. lokakuuta 2018

Saimaa Brewing Brewer's Special California IPA

Saimaa Brewing sponsoroi maistiaisia uusista oluistaan. Yksi niistä oli uudistettu California IPA. Alkoholiprosenttia on ainakin nostettu maitokaupparajalle. Olut on kirkasta tumman oranssia, vaahto on tiivis valkoinen haihtuva hattu. Tuoksu on makeaa havua. Maussa mallas ja humalat vuorottelevat. Lievää havua ja sitten sitrusta, makeaa, jälkimaku on katkerampaa, ei enää makeutta. Jälkimaku voimistaa makuelämystä, vaikka maussa välillä pieni ohuus pilkahtaakin. 500 ml, 5,5 %, 4/5

lauantai 29. syyskuuta 2018

Kimito Brewing Smash Series Golden Bikini Golden Promise Malts & Vic Secret Hops

Lauantai-illan huumaa täydensi kotimainen vaalean keltainen olut. Lasiin kaatuessa samea olut muodosti valkoisen tiiviin vaahdon. Kitkerä maku täydentää sitruunaista tuoksua. Sitruunasta ei ole makeutta yhtään puristunut mukaan. Jälkimaku on kuiva, katajainen. Gin tulee mieleen, tosin en muista koska sitä olisin juonut. 0,33 j, 5,9 %, 3/5

torstai 27. syyskuuta 2018

The Flying Dutchman Strong Minded Brave Hearted Bold as Love IPL India Pale Lager

Hollantilaisen Suomeen muuttaneen panimomestarin kiertolaispanimo nimeää oluensa aina perusteellisesti. Tämä lager on humaloitu reippaasti, mutta tuoksu on reilun maltainen tai jopa ylikypsän hedelmäinen. Väri on samea oranssinruskea. Maussa humalat ova pääosassa. Maku kääntyy pilsnerimäiseksi. Hiilihapot tuntuvat vähän teräviltä. Ei tämä ole panimon parasta, jotenkin liian moneen suuntaan repeävä. 50 EBU, 330 ml, 5,2 %, 2/5

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Tanker Craft FM Pale Ale

Pullollisen radion kanavaksi säädin Craft FM:n. Kanavan tuoksu oli hedelmäinen, väritys on vaaleankeltainen ja vaahto on valkoista. Maku on hedelmäinen, sitrusta ja  hiukan ananasta. Humalat ovat miellyttävät. II-olut-kategorian olueeseen on saatu pale alen kaikki olennaiset elementit. Kategoria on vaan aika erikoinen, oluessa on vaan parempi että siinä on vähän enemmän alkoholia. 35 IBU, 330 ml, 3,5 %, 4/5

tiistai 25. syyskuuta 2018

Africana Beer Special Beer

Mauritiukselta Viroon rantautuneen lager-tölkin sain luultavasti kiitokseksi salibandykentältä Turengin huutokauppamestarille antamistani millimetrin tarkoista syötöistä tai voi olla että kyse oli jostain lohdutuksestakin. Olut on kirkkaan keltaista ja sen päälle muodostuu kiinteä valkoinen vaahto. Tuoksu on aika makea. Maku on makea, hedelmäinen ja omenainen. Käsitin vähän että oluen hankinnan pontimena on ollut edullinen hinta, jota on haettu sitten Latviasta saakka. Onhan tämä aika kevytsarjalainen olut. Kiitos Joni, syötän ensi kerrallakin. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

lauantai 22. syyskuuta 2018

Brewdog Elvis Juice Grapefruit Infused IPA

Päivän maalailut päättyivät yllättäen kun toisen kerroksen maalaaminen onnistuukin vasta 16 tunnin päästä, joten laitetaan vähän Elvistä soimaan. Greippinen BrewDogin IPA tuoksuu pullonsuusta greippiseltä. Vähän samean ruskeaa olutta heikolla vaahdolla kaatuu lasiin. Maku on hedelmäisen makea ja samalla greippisyys tuo vähän kirpeyttä. Greippi on mieluummin makeaa kuin hapanta. Jälkimauksi jää reilusti enemmän sitä hapanta greippiä. Elvis-mehu, kai tämä on vähän menumaistakin? 330 ml, 6,5 %, 4/5

perjantai 21. syyskuuta 2018

Ebeltoft Gårdbryggeri Skunk Jam I.P.A.

Mikkellerin olutkerhon paketista löytyi haisunäätä olutta, etiketissä oli kuitenkin hieno pääkallo. Oluen väri on raikkaan oranssi, tuoksu on hedelmäinen, persikkainen jopa. Vaahto on valkoinen ja se säilyy ohuena oluen pinnalla. Maku on onnistunut. Humalat ovat raikkaat ja ryhdikkäät, hedelmäisyys tuo makeutta. Vahvasti peukku ylöspäin tälle oluelle ja panimolle. Puolen litran pullo näyttää todella isolta, mutta olut loppuu liian nopeasti. IPA is alive! Ebeltoft jos tulee vastaan, niin en epäröi pullollisen ostamista. 50 cl, 7%, 5/5

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Pihtla Kolm Venda

Saarenmaalaisen panimon juhlaolut on vaimeatuoksuinen, vähän puumainen. Vaahto on ponneton, valkoinen, oluen väritys on ipamainen, vähän samea oranssi. Maussa puumaisuus on ensin ylivallassa, sitten sitruuna paljastaa itsensä. Taustalla on vähän pientä mentholia. Kokonaisuus paranee merkittävästi lasin pohjan paljastumisen myötä, humalat miellyttävät.  IBU 63, 33 vl, 6,5 %, 4/5

lauantai 15. syyskuuta 2018

Tanker Sound Check Pale Ale

Virolaispanimon pale ale kuohuaa reippaasti, pakko ryystää liiat kuohut lasista pois. Kellertävän oranssi olut on vähän sameaa. Tuoksussa on sitrusta. Maku on humalainen, sitruunainen. Kitalakeen jää greippiä. Aika osuvasti sitrukset ja humalat ovat liittoutuneet. Suussa tunnelma jää vähän ohueksi, jälkimaku on täyteläisempi. Maussa vilahtaa vähän hiivaista sävyä, hiilihappo poreilee reippaasti. 330 ml, 4,6 %, 4/5

perjantai 14. syyskuuta 2018

Donut Island Brewing Frisco Disco

Helsinkiläisen pienpanimon San Franciscoon viittava IPA juhlisti liigakauden alkua. Olut on kuplivaa, oranssia ja päälle muodostuu kirkkaan valkoinen tiivis ja kestävä tyylikäs vaahto. Tuoksussa on jotain erikoista turvetta ja sitrusta. Maku on sitrusta, suutuntuma on jotenkin liukas. Pieni outous alussa, mutta se vaihtuu erikoisuudeksi ja sitä kautta kiinnostavaksi. Alkuun olut tuntui vähän vaimealta, mutta pikkuhiljaa maku täytelöityy, turve muuttuu vähän savuiseksi. Humalat ovat rittävät. Onko tämä oikeasti näin hyvää, täytyy ostaa Alkosta toinenkin. 70 IBU, 9 EBC, 330 ml, 6,2 %, 5/5


torstai 13. syyskuuta 2018

Fat Lizard Rib Tickler Rugby Lager

Kaupassa luin tämänkertaisen oluen nimeksi Ruby Lager, joten kaataessani Rugby Lageria lasiin kirkkaan oljenkeltainen väri oli yllätys. Fat Lizard -panimon käyttämän topless-tölkin kannen irroituksesta jää käteen koko alumiininen kansi. Pieni vihreä ajatus tuli mieleeni kun heitin kannen roskiin. Tuo irtoava korkki on vähän outo idea, itse yleensä juon oluen lasista, joskus olen tällaisesta topless-tölkistäkin tietysti juonut. Joka hörpyllä pelottaa että onkohan reuna terävä. Olut itsessään on kirkasta myös maultaan, tuoksu on vaimea. Maussa on vähän sitrusta. Vaahto on alkuun tyylikäs, mutta se katoaa pian. Humalaa löytyy terävöittämään loppumakua. Olut on helppoa, mutta siinä on silti pieni kulma. 0,44 l, 5,0 %, 3/5

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Mikkeller Hallo Ich Bin Berliner Weisse Raspberries

Eilisen berliiniläisen punainen veli piti maistella pikaisesti. Väri on vähän samea punaruskea ja vaahto on haalean vaaleanpunainen. Tuoksussa hapanta marjaa, sama tunnelma on myös maussa. Hapahko marja ja makea sokerisuus tasapainottelevat onnistuneesti. Mehuksi liian hapanta, joten eiköhän tämä ole oikeastaan sour. Marjana vadelma kyllä voittaa mustanviinimarjan, mutta berliiniläistyyppisenä weissena cassis vie voiton. Kesäiseen hellepäivään berliiniläisellä terassilla tämä sopisi täydellisesti. 500 ml, 3,7 %, 4/5

tiistai 11. syyskuuta 2018

Hallo Ich Bin Berliner Weisse Cassis

Pieni flunssanpoikanen on yrittänyt hiipiä systeemiini, perimätiedon mukaan mustaherukkamehu on sille myrkkyä. Mikkellerin olutkerhon laatikosta löytyi tällainen berliiniläistyyppinen mustaherukkainen vehnäolut. Tuoksu on vähän tympeä, esanssimainenkin, vähän fiilikset laskivat. Väri on kyllä mahtavan täydellisen punainen, vaahto värjäytyy pinkiksi. Maku nostaa pisteitä. Vähän hapanta, mutta makeutta riittää hampaiden tahmaamiseenkin. Marjainen, raikas, no onhan tämä parasta juomaani mustaherukkamehua. Alkoholiprosentti on alhainen, joten ollaan kyllä lähellä mehua. On tämä myös parhaimman makuista flunssalääkettä. Finrexinin on kyllä pakko parantaa makuaan. Hallo-sarjaan kuuluu muillakin tavoin maustettuja oluita, voivatkohan ne olla tätä parempia? 500 ml, 3,7 %, 4/5

perjantai 7. syyskuuta 2018

Sonnisaari Humalauta! Mosaic IPA DDH

Sonnisaarimaisesti nimetty kiroiluolut tuoksuu hedelmäiseltä. Väri  on selkeä oranssi. Vaahto on vähän heikko, mutta sitkeä. Maussa on hedelmiä, ananasta ja sitrusta. Makeaa toffeeta erottuu mausta, mallasta on rungossa. Pehmeys saa jälkimaussa kuivuutta kylkeensä. Ihan hyvää, mutta parempaakin on Sonnisaarelta syntynyt, rima taitaa nousta korkeammalle kun etiketissä on Sonnisaaren härkä. Humalat ovat DDH:sta (double dry hopping) huolimatta kohtuulliset, pikkuhiljaa humalat valtaavat nielun. Paranee vaan loppua kohden. 330 ml, 7,4 %, 5/5

torstai 6. syyskuuta 2018

Mikkeller Mastodon Mother Puncher

Vaaleanpunaisessa tölkissä Belgiassa pantua olutta join saunan jälkeen. Väritys on samean oranssinruskeaa ja tuoksu passionhedelmäistä. Nimi on Mastodon-nimiseltä metallibandiltä. Täytyy myöntää että best before -merkintä oli eilen, mutta ehkä tämä nyt menee vielä ihan ok. Ostin tölkin kesällä Tarton Sipistä, pitäisi aina olla tarkkana olutkaupoissa asioidessa, mutta kun taitaa olla vähän liikaa intoa ja liian suuri valikoima tai kotona vähän keskittyä olutkellarin järjestelyyn. Olut on aika hedelmäistä ja hapanta, taustalla on mukavaa makeutta, sopiva miksaus. Aika kuivalta tuntuu. Tölkissä sanotaan oluen olevan IPAa, toisaalla sanotaan oluen olevan Farmhouse IPAa, sellainen multainen tunnelma oluessa kyllä on. 330 ml, 6,6 %, 4/5

tiistai 4. syyskuuta 2018

NanoPruul Pelgulinna Õlu American Blonde Ale

Tallinnalaisen nanopanimon kuparinen olut kerää valkoista vaahtoa reilusti päälleen. Microbreweryistä on ollut juttua ja kait se tarkoittaa pienpanimoa, mutta itseltäni on mennyt vähän ohi että mikä on nanopanimo, varmaan kyse on todella pienestä panimosta. Pelgulinna on taas tallinnalainen kaupunginosa, Telliskiven ja Kalamajan vieressä, lieneekö seuraava in-juttu Tallinnassa. Olut tuoksuu sitruunalta. Maku on samanlainen. Sitruuna ei maistu Spriteltä vaan sitruunaiselta. Hiilihappo on sopiva sitruunalle, happamuus jää muhimaan nieluun. Hiilihapotettu sima ponnahtaa mieleen lopussa. Mukavaa nautiskelua tästä kyllä saa. Taisin ostaa tämän oluen Tarton Õllepood nr 1:stä vai olikohan tämä SIPistä. IBU 27, 330 ml, 4,7 %, 4/5

lauantai 1. syyskuuta 2018

Lehe Keelatud Armastus Hefeweizen With Lime

Päivän siivoustalkoiden jälkeen vihdoin pääsi kotiin ja hetihän oli juhlistettava alkanutta syyskuuta todellisella kesäoluella. Vironkielen taitoni tulkitsee nimeksi kielletty rakkaus. Se on vähän likaista ja reippaasti kuohuvaa, olut siis. Tuoksussa on limen happamuutta. Maussa on vehnäoluen runko ja siihen on virolainen panimo, roiskauttanut reilusti meksikoväriä, limeä on reippaasti. Mukana on reippaasti myös korvapuustia. Onnistunut sekoitus. 330 ml, 5 %, 4/5

perjantai 31. elokuuta 2018

Solo To Skotidi Imperial Stout

Täydellisen mustaa stouttia nautiskelin tulevan talven kunniaksi. Olisikohan tänään ollut kesän ensimmäinen päivä kun tuntui vähän viileältä. Perjantaipulloksi ja lämmikkeeksi valikoitui sitten norjalais-kreikkalainen soolo, matkamuisto Ateenan Brew Str -olutkaupasta. Mustan oluen päälle syntyy reilu ruskea vaahto. Tuoksussa on suklaata. Kuohuavaa olutta piti heti hörpätä, jotta se ei olisi kuohunut lasista ulos. Ensihörppy maistui makealta ja konjakkiselta. Kuohunnan rauhoituttua maku paljastuu humalaisemmaksi, jopa vähän puiselle. Kahvia ja kuivaa suklaata löytyy paahteisen juoman makuyhdistelmästä. Pullonpäällinen oli aika tahmea ja korkin alta löytyi tahmaa reilusti, mutta sisällys on kyllä herkkua. Tulisipa talvi niin saisi nautiskella tällaisia tummia oluita. 75 IBU, 0,33 l, 9 %, 5/5

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Pyynikin Pacific Pale Ale

Mukavan oranssi olut, kuohkea viipyilevä vaahto ja lievän hedelmäinen tuoksu muodostavat Pyynikin Tyynenmeren alen. Makuna on humalaa ja hedelmää, taitaa olla Havaijin Del Monte -miehen ananasta. Hiilihapot ovat miellyttäviä. Ei mutta tämähän on todella hyvää olutta. Jälkimaussa ei ole ihan riittävää potkua, mikä tekee oluesta vähän liian helpon. Toivon että ostin tämän S-marketista, niin löytäisin tämän jatkossakin. Saunan jälkeen maistuu ainakin. 50 cl, 5,5 %, 4/5

tiistai 28. elokuuta 2018

Õllevõlur Tallinn City

Tallinnalaisen panimon lager on punertavaa ja vaahto kirkkaanvalkoista. Tuoksu ei ole samalla tasolla kuin ulkonäkö, vähän vihanneksia ja sekavuutta. Maussa toistuu sama sekavuus ja vihannekset. Mallasta on reilusti ja vähän makeuttakin. Jälkimaku on katkera, ehkä paras osuus oluessa, no se jää helposti mieleen ja kyllä olut paranee loppua kohti.330 ml, 5,2 %, 3/5

lauantai 25. elokuuta 2018

Mallaskoski Põhjala So Last Saison

So Last Saison on yllättäen lähes pikimustaa ja oluen päälle muodostuu portterimainen tiukka, valkoinen vaahto. Tuoksu on yrttinen. Maku on yrttinen, humalainen, kuivahko, hedelmäinen, mukana on maanläheistä mallasta ja hiilihappoja. Makuyhdistelmä on erikoinen, lämmittävä, kahviakin löytyy. Juodessa vaahto säilyy ja muuttuu tummemmaksi. Täyteläinen olut sisältää yllätävän paljon hiilihappoja. 33 cl, 5,8 %, 5/5

perjantai 24. elokuuta 2018

Anderson's Cucumberbatch

Tartolaisen pienpanimon normiolut, kurkkulimesourolut on kirkasta ja vähävaahtoista. Tuoksussa on multaa ja kurkkua. Maku ja tuoksu ovat tietysti linjassa, mutta kurkku saa limeä kylkeensä. Multa hallitsee jälkimakua. Mukava happaamuus, mutta vähän tympeää jälkimakua, röyhtäyksessä eli todellisessa jälkimaussa sitten lime muistuttaa itsestään. Vähän homettakin, sellaista parempaa mitä on juustoissakin. Hellettähän tänään piti olla, mutta nyt sataa ropsuttaa. Tämä uppoaisi paremmin helteellä. 0,33 l, 4,9 %, 3/5

torstai 23. elokuuta 2018

Stallhagen US Red Ale

Muistelen juoneeni tätä olutta vuosia sitten Aurajoen rannalla ravintola Niskan peltipizzan kyytipoikana, on jäänyt vaivaamaan. Nyt kun bongasin oluen Alkon hyllyllä, niin pitihän se kotiuttaa. Rusehtavan punainen olut ja komea nopeasti katoava vaahto, tuoksuu maltaisen makealle. Maku on kuivan makean humalan sekoitus. Ensin maku tuntuu lyhyeltä, mutta jatkohörppyjen jälkeen maku kerääntyy. Humalat on lievää greippiä, puista marjaisuutta, lievää hiilihappoisuuta. 33 cl, 6,0 %, 3/5 

keskiviikko 22. elokuuta 2018

The National Mikkeller Reality Based Pils

Mikkellerin olutkaupassa liityin taas olutkerhoon, kun ensimmäinen tilaus vielä oli -50 %. Paketista löytyi erilaisia oluita, ensimmäiseksi valikoitui pilsneriä. Olut on lasissa melko kirkasta ja päällä on hieno vaahtohattu. Tuoksussa on mallasta ja pistävyyttä. Ensihörppy kertoo että nyt onpas hienoa olutta, humalaa, sitrusta, hiilihappoa sopivan pilsnerimäisessä muodossa. Jostain syystä toinen hörppy kertoi että onpas vetistä ja metallista, mitä ihmettä! Lähes paniikissa otettu kolmas hörppy poisti vetisyyden. Olikohan joku auringonpistos tai joku. Viileä olut soljuu nielusta miellyttävästi alaspäin, jättää vähän sitruunaa ja humalaa, pilsnerityylillä täyteläinen olut. 330 ml, 5,0 %, 4/5

lauantai 18. elokuuta 2018

Satyr Brews Menace IPA

Maalin kuivumista odotellessa taukojuomaksi nappasin ateenalaisen panimon west coast IPA -tyyppisen oluen. Kauniin samean oranssi matkamuisto-olut Ateenan Brew Street-olutkaupasta ei erityisemmin kuohua, pullon pohjalle jäi alkuun hiivaa. Tuoksu on hedelmäinen sitruspommi. Maku on makeampaa greippiä, humalaa, purevaa humalointia. Suu jää vähän poreilemaan raikaasta kitkeryydestä, samalla kun nieluun kadonnut olut kuivattaa suun. Kiva greippinen olut todistaa että Ateenassa osataan. IBU 40, 330 ml, 5,2 %,  5/5

perjantai 17. elokuuta 2018

Lenny's Beers IPA W. / Herkules & Endeavour

Opin taas kerran että kunnon työkaluilla homma sujuu, katon maalaaminen onnistuu paljon helpommin pitkävartisella telalla verrattuna perinteiseen telaan. Sama pätee oluen juomiseenkin parempaa olutta on mukavampi juoda. Berliininreissun matkamuistopullo sisälsi sameaa ja kultaista olutta. Vaahtoa syntyi vähän. Tuoksu on makeahkoa mallasta. Maistamisen jälkeen tuoksuun liittyy myös sitruuna. Maku on kirpeää, kuivaa ja humalaista. Hiilihapot ovat teräviä vähän pistäviäkin. Humalat ovat saksalainen Herkules ja brittiläinen Endeavour, ihan osuva kombo. Katkeruutta tai jopa vähän happamuutta löytyy reippaasti. 0,33 l, 6,0 %, 4/5

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Laitilan Kölssi

Remontoinnissa oli tänään eräänlainen välipäivä eli tavaroiden raivausta, joten olut oli sitten vähän kevyempää myös. Laitila on nimennyt oman oluensa vähän harmaan alueen taiteen mukaisesti. Sillä jos Kölsch on jotenkin suojattu nimi, niin Kölssi on samaa sarjaa kuin veta olisi ollut fetajuuston nimenä, se taidettiin kieltää. Mutta ehkä Kölsch ei ole sillä lailla suojattu nimi. Joka tapauksessa olut on kultaisen väristä ja vaahtoa on valkoinen, mutta häviää lähes kokonaan. Tuoksussa on vähän hunajaista makeutta. Maku on makeahko maltainen, aika lievä. Jälkimaussa tuntuu maltaisuus. Kokanaisuus on selkeä, mutta maku on liian ohut, helpostijuotavaahan tämä on. 50 cl, 4,7 %, 2/5