Näytetään tekstit, joissa on tunniste pullollinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pullollinen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 9. elokuuta 2019

Purtse Siidisuka Sweet Stout

Räjähdys kuului alakerrasta. Jännityksellä etsin räjähdyksen aiheuttajaa ja sehän löytyi sitten olutkellarista. Keväällä ostin Virosta kaksi makeaa stouttia nautiskeltavaksi synkkinä talvi-iltoihina, toinen niistä sitten päätti itse nautinta-ajastaan ja rähjähti palasiksi. Toinen pullollinen tavallaan pakotti blogistin avaamaan itsensä varovasti ja nautiskelemaan silkkisukkamaisella varovaisuudella sisällön, vaikka tänään ei ollut tarkotus nautiskella olutta. No eipä tämä nyt ihan hirveästi haitannut, paitsi sirpaleiden ja oluen siivoaminen perjantai-iltana ei ollut mieluinen lisätehtävä ollenkaan. No yksi kaapin taakse kadonnut cd-levy löytyi. Olut on mustaa ja vaahtoa tulee reippaasti. Tuoksu on jotenkin kaasumainen, ehkä räjähdys johtui liiasta hiilihaposta. Pulllon pohjalla näyttäisi olevan jonkun verran hiivaa. Maku on kuitenkin pehmeä. Vähän kahvia, reippaasti makeutta, jotenkin koko ajan on pieni pelko uudesta räjähdyksestä, vaikka se on tietysti täysi mahdottumuus. Helposti tätä nieleskelee, ilman räjähdystä mietteet olisivat positiivisemmat. Pullollisen taisin ostaa Tallinkilta. Best Before oli ensi kevääseen. Panimo merkitään muistiin. Aina olen vähän ollut sitä mieltä että ei niitä hyviä oluita kannata hillota missään, vaan juoda. Sirpaleita tutkaillessa: olikohan vähän ohutta lasia tämä pullollinen. 330 ml, 6,3 %, 3/5

maanantai 31. joulukuuta 2018

Lietuviškas Midus

Maailman vanhimmaksi alkoholijuomaksi tituleerattu juoma löytyi Kaunasin Akropolis-kauppakeskuksen Vynotekan oluthyllyltä. Eihän tämä nyt olutta ole, mutta pullollinen.fi ei ole niin tarkkana vuoden viimeisenä päivänä. Olut, no ei ole olutta, vaan liettualainen hunajaviini on yllättävän kirkasta. Vaahtoa ei ole. Hunajaviiniä kutsutaan kait Suomessa simaksi, ja oma käsitys simasta olisi sellainen vähän samea, tämä taas näyttää jotenkin teollisen kirkkaalta. Maku on hunajainen, makea, kukkainen ja aika voimakas omalla tavallaan. Ainesosissa mainitaan karpalomehu ja katajanmarjat, niiden hapokkuutta ei mausta löydy, ei myöskään hiilihappoa yhtään. Humala olisi kiva yllätys. Lopussa sana viini alkaa tuntumaan enemmän sopivalta, joku hapokkuus siellä on kuitenkin.  0,33 l, 6 %, 2/5

maanantai 10. joulukuuta 2018

Emendo Saunatuoksu Olut

Tätä en ole maistanut, eikä vaahtoakaan näkynyt. Pullollinen on varmasti pienin blogitettu olut.  Löylykauhan veden joukkoon heitin muutaman tipan.  Tuoksu on vähän maltainen, mutta kääntyy pian makeaksi hedelmäiseksi esteriksi.  Aina välillä jonkun on jossain kokeiltava ja heitettävä kiukaalle vähän olutta. Siitähän tulee sellainen paahdetun leivän tuoksu, eipä se kovin mukavalta tuoksu sekään. Ei tämä olut-tuoksu nyt oikein siltäkään tunnu. Onhan tämä erikoinen ja kiinnostava pullollinen, mutta ei tästä ihan vakiohankintaa tule. Kiitoksia Turusille.  10 ml, 1/5

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

The Flying Dutchman Jah Jah Rub A Dub Mango IPA

Olutkauppa Pienistä nappasin kiertolaispanimon mangolla maistetun IPAn, ihan pirteän värisen etiketin takia. Väritys on vähän haalean keltaista, vaahto vaikuttaa kuplaiselta ja ohuelta. Tuoksu on mangoinen. Ensi kulaus maistuu mangolta ja lievästi humalalta, suurimman huomion varastaa reilu hiilihappo. II-olutkin voi olla maukasta tai siis siinä voi olla reilusti makuja, vertailukohdaksi mieleen palautuu niin helposti ensimmäinen pullollinen eli Lahden Sininen. Ehkä tämä on vähän sellaista aikuisten limonadia, ensi greippilimua ja siitä sitten porttiteorian mukaisesti mango-IPAa ja lopuksi vahvoja porttereita. Kuplat ja humalat jäävät jälkimakuun. 35 EBU, 330 mle, 3,5 %, 3/5

perjantai 29. joulukuuta 2017

Mustan Virran Panimon Santa Olaf Christmas Ale

Joulupukin pajassa valmistettu olut täytyy maistella joulutunnelmissa vielä. Arvatenkin joulupukkia oli Alkossa miellyttänyt apteekkipullon ulkomuoto, mutta sisältökin on kyllä hyvää. Väritys on tummanruskeaa, valoa vasten kajastaa vähän punaista. Maku on miellyttävän lempeän paahteinen. Poskiin jää vähän humalaa ja  kielen päälle vähän makeaa, jälkimaussa on kuivuutta. Paahteisuus on onnistuttu vangitsemaan hienosti. 0,33 ltr, 4,9 %, 4/5

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Tuatara Sauvinova Single Hop Pale Ale

"So say goodbye to Sauvignon Blanc. Say giddya to Sauvinova." sanoo uusiseelantilaisen tuatara-liskon mukaan nimetyn panimon pullollisen etiketti. Pullo on saanut vaikutteita liskolta, röpöläinen pullo on hieno, olisikohan pitänyt juoda pullonsuusta, kun on niin mukavan tuntuinen röpöläinen pullo. Oranssisen samea olut muodostaa päälleen valkoisen pienikuplaisen vaahdon. Tuoksu on lievästi hedelmäinen. Maku on greippinen, jotenkin yksioikoinen, ei voi laimeaksi tai ohueksi haukkua, mutta jotenkin tuli mieleen että kuinka kauan oluen rahtaus Uudesta-Seelannista Suomeen kestää. Best before oli kuitenkin 3 kuukauden päässä. Välillä pohtii että tämä on laimeaa, mutta humalaista. Oluen nappasin Hämeenlinnan Hämeensaaren Citymarketin mainiolta oluthyllyltä. Ihan pullon perusteella ostin, ei ollut pettymys, mutta ei ihan napannut täysillä. 330 ml, 4,7 %, 4/5


maanantai 28. elokuuta 2017

Lahden Erikois Pils

Päivän pieni pintaremonttiponnistus oli basilikalla maalaaminen. Basilika oli siis värisävy. Ponnistuksen jälkeen avasin olutkellarin ja silmäni nauliintuivat tutunoloiseen nostalgiseen pullon etikettiin. Jotenkin Lahden Erikois -olut sopii remonttimiehelle. Väritys on kullankeltainen, vaahto on vaimea. Tuoksu on maltaisen humalainen. Maku on alkuun vähän laimea, mutta humalat kerääntyvät ihan kohtalaisesti. Vanhanmallisen pullon ostin Lidlistä, ihan mukava olut, soljahtelee kurkusta alas ihan ilman vastustelua, maku on vähän laimea, mutta jälkimaku on oikein mainio. Remontointi kyllä laittaa arvostamaan olutta. 35 cl, 4,5 %, 4/5

perjantai 18. marraskuuta 2016

Panimo Hiisi Ruisperkele Rukiinen Extra IPA

Isänpäiväolut odotteli juomista ja työviikon kahden päivän Microsoft-pilvipläjäys vaati perkeleellisesti olutta. RuisIPA on vähän samea oranssi, mukava vaahto kestää. Tuoksu on purukumimaisen hedelmäinen. Maussa on sitten hedelmiä ja havuja vahvalla mallasperustalla. Oudon helppo tätä humalapommia juoda, olisiko ruis joka makeuttaa. Mukavasti humalat, makeus ja vahvuus sekoittuvat helpostijuotavaksi nautinnoksi. Toinen pullollinen kyllä menisi, jotta pisteytyksen saisi kohdilleen, no onhan se yhdenkin jälkeen. 330 ml, 8,5 %, 5/5


torstai 10. marraskuuta 2016

Omnipollo Arzachel

Ruotsalainen Omnipollon panimo on asettunut mielessäni hyväksi panimoksi, ihan nettitietojen pohjalta, koska en ole muistaakseni ennen panimon tuotoksia tullut maistaneeksi. Samean keltainen ja mukavavaahtoinen Session Imperial India Pale Ale tuoksahtaa puhtaalta ja maistuu reippaasti katkeran raikkaalle, hedelmäiselle humalalle. Olut on mukavan tasapainoista, eikä sitä kyllä millään arvaisi II-olueksi. Juodessa nenään tunkeutuu vähän kumimaisuutta, mutta maku on ykköslaatua, olisiko paras II-olut. Sitrusta ja lievästi greippiä ja muita hedelmiä tuntuu riittävän, sana vetinen ei kuulu tähän yhteyteen. Olut löytyi ranskalaisen olutkaupan kuukausiboksista. Panimon tuotoksista on saatu nyt ensinäyte, pakko tarttua pullolliseen heti jos jossain muita tuotoksia näkyy. 33 cl, 3,5 %, 5/5

perjantai 2. syyskuuta 2016

Mufloni Saison de Randonneur

Mufloni-olueiden etiketit yleensä miellyttävät silmää, kun sellaisen bongaa Alkon hyllystä. Nyt varsinkin kun kohdalle osui pirteän keltavihreä pyöräily-Saison. Olut tuoksahtaa hiivaiselta, väri on hohtavan oranssi. Kulautus maistuu pistävältä, vähän haastavalta. Sitruksinen taustasäteily, vehnäoluen perusmaku ja humalat jälkipotkussa, aika paljon on mahtunut pieneen puteliin. Miten tämä nyt liittyy pyöräilyyn, ehkä palautusjuomaksi. Haastavuus meinaa parantaa arviota loppukulautuksilla, mutta ei riitä, haastavuus ei nyt laita miettimään että olisipa ollut toinen samanlainen. Silti voisin kyllä joskus juoda toisenkin, pistävyys unohtuu lopussa kyllä.  33 cl, 6.0 %, 4/5


torstai 24. maaliskuuta 2016

Pühaste Kojanarr Blonde Ale

Tartolaisen panimon vaalea ale avasi pääsiäisen juhlinnan, mitä se juhlinta nyt pääsiäisenä onkaan. Vaalea läpinäkymätön olut kruunautuu vaahtohatulla. Maku on ritisevän kuplikkaan kirpeä. Tuoksussa on hedelmää ja hiivaa, jälkimaussa on vähän samaa pullahiivaa. Muuten maku on ensin vähän piilossa hiilihappojen kuplien takana. Sitten ponnahtaa kitkeryys ja katkeruus. Selvästi enemmänkin juhannukseen kallellaan oleva olut. Makua on harkittava pitkään, toinen pullollinen ehkä selventäisi. IBU 45, 0,33 l, 5,8 %, 4/5


perjantai 26. helmikuuta 2016

Bryggeri Rosé

Alkon käsityöläisolutviikkojen tarjonnan joukosta löytyi yksi outo olut. Bryggeri on päättänyt laittaa rypälemehutiivistettä ja kiinanruusuteetä oluen mausteeksi. Lopputulos on roseviinimäinen vaaleanpunainen outo olut. En ole kait koskaan juonut kiinanruusuteetä, mutta olut kyllä tuksuu ja maistuu juuri sellaisella maustetetulta kuivahkolta roseviiniltä. Hapanta ja makeaa yhtäaikaa, aika tylpän makuista. Kait tätä voisi suositella olutta vieruksuvalle valkoviinin ystävälle, sillä viiniähän tämä taitaa olla. Pullollinen-viiniblogi, hmmm... Erikoisolut kyllä laittaa miettimään pisteytystä, ovelaa, mutta rosé-viini on pelkältään parempaa. Vähän tulee mieleen Tankerin Saunaolut.  33 cl, 8,8 %, 3/5


tiistai 21. huhtikuuta 2015

Flying Dog Pale Ale

Kinuskikissan olutpiirakan kostukkeeksi valikoitui amerikkalainen pale ale. Tuoksu on hedelmäinen, oluen siis. Maku on pehmeä ja välillä terävä. Yhdistelmä on loistava piirakka ja pale ale. Olut tuntuu välillä ohuelta, mutta välillä taas runsaalta. Mäntyä ja greippiä kun oluessa on sopivasti, niin ei ole koskaan huonoa. Piirakan syönnin kannalta yksi pullollinen tätä on ihan liian vähän, eli todistettavasti paras kriteeri hyvästä oluesta on se että sitä on liian vähän. Maukastahan tämä olut on. Piirakalle 5/5.
355 ml, 5,5%,5/5



perjantai 9. toukokuuta 2014

Primal Pils

Tanskallainen To Ølin imperial Pils tuoksuu voimakkaasti ruoholta ja maku on havuinen humala. Samea olut on kyllä mieleenpainuva elämys. Jotenkin on erikoista ja pitää toistuvasti maistaa että miltä se nyt oikein maistuu, joten ei voi olla huonoa. Vaalea olut jota voi nautiskellaan, eihän se voi olla huonoa. Jos vielä sanon kerran, että ei voi olla huonoa? Jotenkin on haastava olut, tarkempi analyysi vaatisi toisen pullollisen, popcornitkin tulee mieleen, ne purkin viimeiset. Nehän ei ole hyviä, mutta silti tekee mieli lisää. 330 ml, 6,0%, 5/5

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Bryggeri Senaattori

Tumma dobbelbock Helsingin keskustasta lohduttaa, kun katastrofaalisesti valokuvataiteen alttarille tuli kaadettua pullollinen (lasillinen) maistamatonta olutta. Dobbelbockit nimetään erehtymättömän internetin mukaan Salvator-tyypisesti ator-loppuisesti ja tässäkin oluessa sitä on noudatettu, stadilaisella lisäyksellä. Tuoksussa on yllättäen suklaata ja maussa myös. Lämmittävä maku, ja pieni koukku jälkimaussa, aavistus kirpeyttä, mukavaa makeutta, parempaa kuin esikuvansa. 33 cl,7,5%,4/5