Työpäivän jälkeiseen oman pihan terassihetkeen Tartossa toi oman mausteensa huonoa ilmanlaatua etiketissään esittelevä virolainen ipa. Väri on vähän harmaata oranssia, vaahto hohtaa valkoisena. Tuoksu humalilta. Maku on aika humalaista, ohut hedelmäisyys jää taustalle. Jälkimaku on hedelmäinen ja humalaisuus asettuu siinä kohdilleen. Aika kuivaa jopa vähän metallista, mutta kyllä tähän tottuu. 330 ml, 5,5 %, 4/5
Ruskeanoranssi norjalaisella hiivalla käytetty virolainen ipa kaatui lasilliseen Tarton suosikkiravintola Barlovan terassilla. Vaahto on tiivistä valkoisuutta. Tuoksu on makeahko, muuten aika vaimea. Maku on hentoista hedelmää ja hitusen hiivaa. Kokonaisuus tai ensimaisto on paljon lupaava, mutta maku on vaimeampi, hedelmäinen, ei erityisen katkera, vähän yrttinen. 0,44 l, 5,3 %, 3/5
Tartonreissun tuliainen on unkarilaisvirolaista yhteistyötä, vehnäviiniä yhdistettynä skottilaisen aleen, aikamoinen keitos. Olut on likaisen ruskeaa, ei vaahtoa. Tuoksussa on mallasta, mämmiä ja toffeeta. Maku on yllättäen raikkaampaa, ehkä musta tee kurkistelee. Tuoksun ainekset on maussa tietty mukana. Maku on kyllä aikamoinen sekoitus mallasta, lääkkeitä, teetä, yrttejä, alkoholia, hunajaa ja mitä lie muutakin. Maku on kyllä erikoinen, en usko että toista tällaista tulee lähiaikoina vastaan. 330 ml, 9,8 %, 4/5
Tarton Gambrinuksesta ostettu matkamuisto on triplahumaloitu ipa. Zappa on aika suosittu nimi oluissa, se taitaa kyllä johtua siitä että yksi humalalajike on nimetty Frank Zappan mukaan. Etiketti on tyylikkään psykedeelinen. Väri on kirkasta oranssia. Vaahto on vaaleaa. Tuoksu on hedelmäisen mentholinen. Ensihörppy vaikuttaa psykedeelisen sekavalta, jotain lääkettäkö. Humalat on aika terävästi esillä. Ei ole aloittelijoiden ipaa, mutta hörppiessä virolainen olut alkaa palkita nautiskelijaa, mausta löytyy mallasta ja hedelmiä, jotain painavaa, etäisesti jotain belgialaista snapsia. Jälkimaku on mukavasti humalainen, kuiva. 45 IBU, 440 ml, 6 %, 4/5
Uhkean punertava virolainen pilsneri vaahtoa komeasti likaisen valkoisella vaahdolla. Tuoksu on erikoinen, lääkemäinen ja sitruunankuorinen. Ruispilsneri maistuu leppoisasti maltaalta, pippuritkin maistuvat mukavan lempeästi. Kokonaisuus on todella täyteläinen, oikea erikoisolut tuntuu lämpimältä vaikka on kylmää. Lopuksi maistuu vielä humalan katkeruus, tietty lempeästi. Oluen ostin Tarton Gambrinuksesta. 440 ml, 5,2, 5/5
Virolainen matkamuisto päätyi saunaolueksi. Muistelin jo panimon olutta maistelleeni, mutta ehkä se oli sittenkin Tarton Aparaaditehtaan terasilla ilman blogitusta. Tallinnalaisen panimon lagerin väri on hailean kultainen, lasiin kaadettaessa kyllä väri tiivistyy asiallisesti, vaalea vaahto katoaa pikaisesti. Tuoksu on makea jopa hunajainen. Maku on maltainen, makeahko, vähän kuusenhavuja, hedelmäisyyttäkin tai oikeastaan kukkaisuutta. Jälkimakuun kaipaisi kyllä enemmän humalointia. 0,33 l, 5,0 %, 3/5
Vaaleankeltainen olut kuohuu sopivasti vaalealla vaahdolla. Tölkillisen ostin Virosta. Nimi ei taida viitata Kämp-hotelliin vaan ehkä mieluummin camp-huumoriin. Etiketin tekstissä mainitaan vielä Miles Davisin Bitches Brew. Etiketissä on ehkä joku vuorikiipelilijä ja telttoja, joten ehkä kyse onkin vuorikiipelijöille suunnatusta lagerista. Kirkas olut tuoksuu hedelmäiseltä ja makealta, ehkä vähän liikaa. Maku on kevyt, hiilihappoa on paljon, on siinä mukana vähän ruohoisuutta, hedelmäisyyttä ja jotenkin vehnäisyyttäkin. 330 ml, 4,7 %, 3/5
Tyylikkäästi väritetty tölkillinen on täynnä amerikkalaista vehnää. Sisälmys on syvän oranssia, vaahto on heikkoa. Tuoksussa on mangoa ja multaa, ehkä hiivaakin. Ensihörpyn jälkeen ihmetyttää että missäs se kaikki syvänoranssin takana oleva maku on. Maku on vähän liituinen, jotain hedelmiäkin on, hapantakin. Etiketissä lupaillaan mangoa ja sitruunaa, sitruunan happamuutta on kyllä maussa, muista ei tullut oikein havaintoa. IBU 27, 440 ml, 4,7 %, 3/5
Virolaisen kaksoisoluen lämpimämpi sisarus tarttui mukaan Tarton Gambrinuksesta. Olut näyttää vain hitusen samealta kullalta, vaahto käy heikosti lasin yläosassa. Tuoksu on parfyymimäinen hedelmä, vähän mokkanahkaakin. Maku on hedelmäisyyttä vähän, mallastakin, ihan hippusen sitrusta, aika peruslager, vähän vahvempi perusmaku. Kai tästä voi sanoa että on virheetöntä, mutta jotenkin virkamiesmäistä. 0.44 l, 4,8 %, 3/5
Vironmatkan tuliainen sai luvan juhlistaa takaterassin avaamista. Väri on samea vaalea meripihka, vaahtoa riitti, mutta se katoaa. Tuoksuu maltaalta ja humalilta, hedelmäkarkkeja on myös. Maku on maltainen ja aika pistävän humalainen, jotenkin sekava, lääkemäinenkin. IBU 27, 440 ml, 5,5 %, 3/5
Olutkellarin perukoilla majaili tallinnalainen tynnyrikypsytetty hapanolut. Väri on ohuempi punaviini, tuoksussa on marjaisuutta, happamia kirsikoita. Maku vie kyllä reippaasti punaviinitarhaan, hapanta, syvää kirsikkaisuutta, vaimeaa hiilihappoisutta. Etiketti sanoo että kirsikat on norjalaisia ja omenat on Virosta. Tunnelma on kyllä Belgiasta. Alkoholi ainoastaan lämmittää, sen maku jää kyllä vahvan rungon alle. On kyllä melkoinen punaviinin korvike. 330 ml, 10 %, 5/5
Virolainen mansikka-gose on haalean vaalean keltaisenvaaleanpunaista. Vaahtoa oli vähän. Tuoksuu sekavasti hedelmäiseltä, olisiko se sitten mansikkaa. Ensihörpyllä tunnistaa kyllä mansikan, mutta samalla tunnistaa myös vetisyyttä. Happamuus on kevyttä, suolaisuuttakin on heikosti. Vähän jää sekava tunnelma koko oluesta. 330 ml, 4,7 %, 2/5
Joulukalenterin jäämistöä on vielä olutkellarissa, sieltä tämä kirsikka-ale löysi itsensä lasista. Lasissa olut on haalean puolukkamehun kaltaista, kirsikkamehusta ei taida olla erityistä kokemusta. Vaahdosta sen verran että se katosi. Tuoksu on makeuteen viittaava. Maku on aika ohut, mutta marjainen ja hiilihappoinen. Etiketissä sanotaan että sour, mutta happamuutta ei ole oikein. 0,33 l, 4,3 %, 2/5
Sloe Gin Sour lienee jonkinlainen cocktail ja sen hengessä tähän virolaiseen olueseen on heitetty mukaan giniä ja oratuomen marjoja. Piti ihan sanakirjasta tutkailla että mitä on sloe. Olut on väriltään vaaleanpunaisen ja oranssin välimaastossa eli rumaa, vaahto on vähän pinkkiä. Tuoksu on hapan ja varmaankin oratuomimainen. Tunnelma ei ole oluttupamainen, mieluummin ehkä viinikerhomainen, vähän kermaista cocktailiakin. Maku on kuitenkin lopulta ihan ok, lievää happamuutta, marjaisuutta, ei alkuun uskoisi että tämähän on raikasta, mutta outoa on. Vähän huolestuttavaa on että alan pikkuhiljaa pitää tästä. 0,33 l, 4,5 %, 3/5
Salibandy ja sauna vaativat palautusjuomaksi lageria, virolaista märillä ja tuoreilla humalila maustettua olutta. Väri on hitusen sameaa kultaa ja vaahto on pikaista valkoista. Tuoksu on makeaa heinää. Makukin on samankaltaista, kuusista humalointia löytyy myös. Mukavasti kokonaisuus kutittelee makuhermoja, humalat vahvistuvat jälkimaussa. Lasi tyhjenee ripeästi maistellessa, eihän se voi olla mitenkään huono merkki. 330 ml, 5 %, 4/5
Kesäinen tuliainen Virosta oli red alea. Pikkaisen oli olutkellarin kirjanpito pettänyt, kun parasta ennen päivä oli mennyt yli. Ehkä siitä johtuen kuohunta oli reipasta. Olut on punertavan ruskeaa ja vaahto beigeä. Tuoksuttelu oli vaikeaa ensin, sitten kun vaahto laski niin tuokussa on reilusti mallasta ja sitten jostain tulee mukaan irtokarkkihylly. Maku on enemmän katkerampi kuin mikään karamelli. Saarenmaalainen olut kuohuaa vielä reilusti täyttökaadollakin. Ennakkoluuloista huolimatta tämähän oli mainio olut. 33 cl, 5,8 %, 4/5
Musta virolainen stout kuohuaa beigenä. Tuoksuu paahdetulta, kahvilta, maltaiselta ja utuisen makealta. Ukranalaisen sanonnan mukaisesti näitä auringonkukansiemeniä ei laitettu taskuun, vaan niitä on käytetty paahdettuna tässä paahteisessa oluessa. Maku pyörii samalla akselilla kuin tuoksukin, paahdetta, mallasta, kahvia, pientä makeutta, jälkimauksi kuitenkin kuivuutta. Loppua kohti olut paranee, tasapainoiseen makuun tottuu. 330 ml, 7 %, 5/5
Virolainen gose on väriltään vaaleaa jaffaa, kuohu on harvaa ja nopeaa valkoista. Tuoksu on kukkainen ja varmasti mukana on myös kuusenneulasia. Maku on raikas ja ohut. Mausteisuutta löytyy, merisuolaa on hyppysellinen, sitrus maistuu myös. Maku on vähän lyhyt vähän ohutkin, happamuus on jälkimaussa kuitenkin raikasta. Kesäistä janojuomaahan tämä olisi. 33 cl, 4,5 %, 3/5
Tartolainen neipa on kirkkaan keltaista. Vaahto meni vähän ohi. Humalina on eclipse ja citra, usko on luja, eiköhän ihan hyvää olutta ole lasissa. Tuoksussa on hedelmäisyyttä, joka houkuttelee maistamaan pikaisesti. Makukin on trooppista, hedelmää, vähän makeaakin. Vähäistä ja vähän erikoista mausteisuutta jälkimaussa. Raikasta ja pehmeää, humalat on läsnä mutta leppoisina. Alkoholi ei maistu, vaan pelkästään sellainen kiva poreilu kielen pinnalla. 0,33 l, 7,7 %, 5/5
Tarton Gambrinuksen Pühaste-hyllystä nappasin tämänkin houkuttelevan balttiportterin. Etiketissä mainitaan aasialaiset mausteet ja toffee, aika houkuttelevaa. Väri on mustaa, vaahto katoaa hetkisen kuohuttuaan vaalean ruskeana. Tuoksussa on mausteita laidasta laitaan, lakritsia ja mallasta nyt ainakin. Maussa on makeaa paahdetta, tummaa suklaata, kanelia, korvapuustia, alkoholia, piparkakkua, soijaa, pippuria ja varmaan jotain muutakin, päällimmäisenä leijuu hento toffee. Maisteltavaa riittää, nopeasti alkaa lämmittää poskia ja korviakin. 0,33 l, 10,5 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
