Götgatanin mäestä löytyi Stigbergets Fot -olutravintola ja päivän mäkien kiipeäminen vaati vähän lepoa, joten lasiin valitsin hanalistalta musikaalista ipaa. Göteborgilainen on väriltään kellertävää kultaa, vaahto on vaaleaa. Maku on hedelmäistä, sitruunaa ja greippiä, mukana on sekoitus yrttisyyttä ja havuja. Taustalla on maanläheisyyttä, katkerot heräävät jälkimaussa. 40 cl, 6,5 %, 4/5
Primostenin Konzumin erikoisoluthylly oli aika niukka, mutta sellainen oli kuitenkin ja sieltä nappasin kroatialaista pale alea. Väri on kirkas kulta ja vaahto on vaaleaa ja sitä kertyy kaadettaessa mukavasti. Tuoksu on hedelmäinen, ananasta, trooppisuutta, vähän mäntyä ja pikkunokare hiivaa. Maku on ensihörpyllä jotenkin ponneton, mutta täyteläisyys paljastuu jälkimaussa. Kyllä tämä terassiolueksi kelpaa, Konzumin muut oluet on tullut aiemmin maisteltua, joten voin julistaa tämän kaupan parhaaksi. IBU 30, 330 ml, 4,8 %, 4/5
Saunaolueksi takaterassilla nautiskelin laitilalaisen lagerin. Olut on kirkkaan kultaista, vaahtoa oli kait, meni vähän ohi. Tuoksu on vähän etäisesti hedelmäinen ja hiivainen. Suutuntuma on vähän ohut, maussa on mallasta, hedelmäisyyttä, hiilihappoisuutta on ainakin riittävästi. Kokonaisuus on ohuehko, helleolut. 50 cl, 5,0 %, 3/5
Kuparinpunainen ipa ja sen vaahto on likaista ja tiivistä kuohuntaa lasissa, tuoksuu vahvasti maltaalle ja hedelmäisille humalille. Suutuntuma on todella pehmeä, makua on paljon kuten etiketissä luvattiin. Maistuu mallas, trooppiset kypsät hedelmät, makeutta, humalien poreilua, alkoholia, ei voi pyytää enempää. Jättimaku sanotaan etiketissäkin, se on totta. Humalat tuo loppuun vielä vähän eukalyptusta. 330 ml, 10,0 %, 5/5
Forssalainen pils on kullankeltaista tai olisiko sittenkin oljenkeltaista. Vaahto kestää valkoisena. Tuoksuu vaimean hedelmäiseltä ja kukkaiselta. Maussa on maltaisuutta, mutta kukkaset on mukana vieläkin. Jälkimaussa on humalien kuivuutta hiukan, kokonaisuus on kevyt ja pehmeä. Humalaisuus jälkimaussa vahvenee. 440 ml, 5,0 %, 3/5
Virolainen matkamuisto päätyi saunaolueksi. Muistelin jo panimon olutta maistelleeni, mutta ehkä se oli sittenkin Tarton Aparaaditehtaan terasilla ilman blogitusta. Tallinnalaisen panimon lagerin väri on hailean kultainen, lasiin kaadettaessa kyllä väri tiivistyy asiallisesti, vaalea vaahto katoaa pikaisesti. Tuoksu on makea jopa hunajainen. Maku on maltainen, makeahko, vähän kuusenhavuja, hedelmäisyyttäkin tai oikeastaan kukkaisuutta. Jälkimakuun kaipaisi kyllä enemmän humalointia. 0,33 l, 5,0 %, 3/5
Birgitan helteisellä reunapaikoilla nautiskelin hollantilaista ipaa. Olut on kuparista ja vaahto on valkeaa. Tuoksu on hedelmäinen ja humalainen. Maku on enemmän greippinen ja kirpeä, kirpeys tuntuu huulissakin. Mallasrunko tukee hedelmäisyyttä ja humalia ja mäntymetsää. 440 ml, 6,7 %, 5/5
Vähän likaisen oranssi tallinnalainen kolmella citralla humaloitu neipa vaahtoaa heikosti. Tuoksussa on maanläheistä ja vähän multaista hedelmäisyyttä ja humalia. Appelsiini ja sitruuna maistuvat vähän ylikypsiltä, sitruuna vie voiton ja taittuu vähän greippiin. Suutuntuma on ohut ja alkoholi kurkkii taustalla, humalat on aika teräviä. 33 cl, 7,0 %, 3/5
Tartolainen tripla-ipa on läpinäkymätöntä meripihkaa, joka kehittää tiukan valkoisen vaahdon pinnalleen. Helteen jatkuessa olut tuli nautittua takaterassin paahteessa grillin syttymistä vahtien. Oluen ostin panimon uudesta taproomista, tartolaisesta pienestä kellariravintolasta. Tuoksun arviointi kiersi humalaisuuden kautta hedelmäisyyteen. Maku on täyteläinen, vähän hedelmiä, enemmän humalia, alkoholi tuntuu, mutta se sotkeutuu täyteläisyyteen. Ei tämä mitään helle/janojuomaa ole, humalien tuoksu on voimakas ja maku myös, kääntyy mäntyiseksi. 0,33 l, 10,0 %, 5/5
Pääsiäissunnuntaina iltapäivällä oli sen verran tullut käveltyä ympäri Tartoa, että piti lähteä saunanlämmitykseen ja siinä pitää tietty aina nautiskella yksi olutkin. Villi itä -olut on kirkkaan oranssia, läpikuultavaa. Vaahto on valkeaa. Tuoksussa on reilusti hedelmää, jota kehystää humalainen reunus. Maku on samaa, ehkä enemmän humalaisuutta, havuja, kirpeyttä ja hedelmiä. Jälkimaku on vahva, vähän kuivuutta. Eihän tässä ole mitään vikaa, täytyy kyllä ottaa uusintamaisteluun tai nautiskeluun. 50 IBU, 330 ml, 6,7 %, 4/5
Espoolainen väritaidetölkillinen sisältää kaadettaessa sameaksi keltaiseksi muuttuvaa neipaa. Tölkin avauksen jälkeen nenään tulee voimakas tuoksu havunneulasista ja onhan siinä vähän hedelmiäkin. Vaahto on ohut valkea rengas lasin reunoilla. Maku on ensin jotenkin ohut, mutta täytelöityy vähitellen, sitrusta ja havuja. Havut vähitellen jäävät hörppiessä taustalle, hedelmät ehkä enemmän edustalla, mutta jotenkin ei löydy tarpeeksi kumpaakaan. Oluen jälken suussa maistuu jännästi poreilulta. Sen verran on kyllä hyvää että pitänee napata Alkosta uusintamaisteluun. 440 ml, 7,0 %, 4/5
Alkon hyllyltä nappasin jotenkin tutunoloisen ipan, aiemmin on tullut maistettu samankaltaista olutta ilman d-kirjainta. Juoma on vain vähäisesti sameaa keltaista, vaahto oli heikohko. Tuoksuu makealta, vähän hedelmäkarkkimainen on, alla luikertelee mallasta. Maku onkin sitten aika perus, vähän kaikkea, ehkä avainsanana tuo vähän. Onhan maussa kuitenkin jotain keltaista trooppista hedelmää, humalointi löytyy oikeastaan jälkimaussa, sellainen kirpeä poreilu. Kokonaisuus on jotenkin ohut, mutta mikä tärkeintä maku paranee hörppiessä. 1/3 l, 7.8 %, 3/5
Italialaisen panimon tyylikkäästä pullollisesta valui tyylikkäällä pulputuksella vaalean kultaista melko läpinäkyvää olutta lasiin. Vaahto on melko tiivistä valkoista kuohua. Tuoksuu heikosti hedelmiltä. Jotenkin houkuttaa isoon hörppyyn, maku on hienostuneen lempeä. Hiivaa ja mausteita, kokonaisuus on kuitenkin kuiva, vaikka makeutta ja hedelmiäkin on mukana. Mausteisuus on sitruunaista ja vähän kitkerää jopa hiukan pistävää, nettitietojen mukaan bergamottia ja korianteria on mausteina. 330 ml, 6,5 %, 3/5
Kuopiolainen, uusiseelantilaisilla humalilla aateloitu pilsneri on kauniin kultaista ja vaahto on valkoista samettimattoa, niin kaunista. Tuoksu on makeahko mallasta ja reippaasti hedelmiä. Maku on maltainen, hedelmät jäävät pienen multaisuuden taakse, yllättävän kuiva. Maku on runsas, mutta se jotenkin päättyy melkein veitsellä leikaten, kun olut on valunut nieluun, lievä humala ehkä jää pyörimään poskiin. Tavallaan vähän raikas, mutta silti vaimeutta on ilmassa. 440 ml, 5,2 %, 3/5
Juustohöylä ei olekaan pelkästään suomalainen innovaatio vaan hollantilaisetkin käyttää sellaista. Alkon hyllyltä löytynyt kiinnostavan oloinen tupla-ipa ei kuitenkaan taidakaan sisältää goudajuustoa. Väri on on jotenkin ruman ruskeanoranssi ja vaahto jättää nopeasti jälkeensä vain kapean valkoisen renkaan tuopillisen reunaan. Tuoksu on houkuttelevaa raikasta hedelmää, on siellä vähän havujakin. Maku on pehmeä, vesimelonia, appelsiinia ja mangoa. Makeaa riittää, pieni katkeruus lopussa sekoittaa tai jämeröittää. Panimolta voi nähtävästi olettaa vain onnistumisia, varmaan pitäisi nopeasti käydä Alkossa että saisi toisen tällaisen. 440 ml, 8 %, 5/5
Bratislavalaisesta 100 oluen baarista ostin matkamuistoja, tämä taitaa olla niistä viimeinen, slovakialainen tuplasti kuivahumaloitu ipa. Väri on kirkkaan keltainen, vaahto on täydellinen, valkoinen, kestävä ja pienikuplainen. Tuoksu on tölkin aukosta nuuhkaisten katajainen, lasissa hedelmäinen. Maku on jotenkin leveä, yhdistelee tuoksun elementtejä. Humalat makaa lempeänä makupaletin alla, päältä löytyy kevyesti keltaisia hedelmiä. Maistellessa maku vähän vaimenee, humalainen katkeruus kannattelee lopuksi. 0,5 l, 5,6,%,4/5
Bratislavalaisesta olutbaarin kaupasta ostin muutaman oluen, yksi sattuikin olemaan tšekkiläinen vaikka tarkoitus oli ostaa paikallisia oluita. Sadekaupunki-neipa on kirkkaan keltaista ja vaahto on hienojakoista valkoisuutta. Tuoksu lupaa makeita ananaksia ja muita trooppisia hedelmiä. Maku on täyteläinen, raskaampaa mehua, vähän alkoholia, pehmeitä trooppisia hedelmiä. Jälkimaku on sopivasti humalainen, mukava kihelmöinnin tapainen lievä pistely piristää nautintoja. 500 ml, 7,7 %, 5/5
Coloradosta Suomeen saakka on tämä tölkillisen sisältö matkannut. Ipa on vähän sameaa kultaa, vaahto on mukavaa pienikuplaista vaaleutta. Tuoksussa kypsiä trooppisia hedelmiä, vähän hiivaa tai multaisuuttakin ja kevyttä mäntypuuta. Maku on pehmeä, hedelmäisyyttä ja humalointia. Ensin pehmeys täyttää suun kevyellä sitruksisuudella, sitten vähän mallaksen tai mullan täyteläisyyttä, lopuksi maku katoaa aika nopeasti, pitää hörpätä uudelleen. Alkon hyllyltä tämän löysin, kyllähän siinä hymy tuli huulille kun helsinkiläisen suosikkibaarin nimikko-olutta löytyi. 0,355 l, 5,7 %, 4/5
Amerikkalainen tupla-ipa kaatuu lasiin vähän harmahtavalla, mutta kestävällä vaahdolla. Väri on kirkas, läpinäkyvä kulta. Tuoksusta löytyy makeutta, ananasta ja persikkaa. Maku on myös tumman hedelmäinen, makeus paljastuu maltaiseksi. Kyllähän maussa on edelleen hedelmät mukana, mutta mäntyinen humalointi on myös vahva. Piti sanomani että alkoholi ei maistu, mutta kyllähän se sieltä taustalta antaa lämpöä, ei sinänsä maistu. Onhan tämä sellaista nautiskeluolutta. Etiketti on vihreydessään tyylikäs ja tylsä. 335 ml, 9,4 %, 4/5
Olutkellarissani olen jonkun aikaa hekumoinut tätä New England double ipaa. Kapea tölkillinen kaatui työviikon päätteeksi lasiin kirkkaan oranssina. Samalla väri oli myös sameaa, miten se on edes mahdollista. Vaahto on melko täydellinen, tiivistä valkoista ja kestävää samettia. Tuoksussa on hedelmiä, sitruunan kirpeyttä ja makeutta ananaksesta sekä pientä mäntypuuta. Suutuntuma on pehmeä, vaahto vähän avittaa siinä. Maistuu tuoksun lupaamalta hedelmäisyydeltä, makeuttakin on muttei liikaa, humalat rapsahtelvat kielellä ja nielussa mukavasti. Hedelmäisyys ei ole ylikypsää, vaan juuri sopivaa, al dente. Naantalilaiset kyllä osaa. 330 ml, 8,0 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
