Katinalan lihakaupan olutkaapista nappasin hämeenlinnalaisen panimon sameaa ipaa. Lasissa sameus konkretisoitui kultaisena ja päälle rakentui tiivis valkoinen vaahto. Tuoksuu hedelmiltä, houkuttelee maistamaan. Maku onkin sitten vahvan kuusinen ja vähän hapan. Sitruunaa ja greippiä on reippaasti. Olut on nimetty Future Island -bändin kappaleen mukaan, linnunsilmiä ei ole vahingoitettu oluen valmistuksessa. Vähän liikaa kuusipuuta, ei oikein miellytä. 440 ml, 7,0 %, 3/5
Ruokakaupasta ostin vähän aikaa sitten kuopiolaista karkki-souria. Väri on hitusen samea kulta, oikeastaan aika kirkas, vaahto katosi ennen arviointia. Nyt on hedelmiä tuoksussa, ainakin makeaa persikkaa. Hedelmäisyys on ensin makeahko, sitten tunnelma kääntyy vähän happamaksi. Aika erikoinen makuelämys, hapanta ja hedelmä-cocktailia, molemmat on vuorotellen pinnalla. Tunnelma jää sekavaksi, happamuutta ja makeutta on liikaa ja liian vähän. 440 ml, 5,5 %, 2/5
Tarton Marian markkinoiden mustveeläisestä kojusta ostin oikean erikoisoluen. Marjaviinitilan puristejätöksistä jääneet aroniat ja kirsikat on käytetty tarkasti ja lopputuloksena on saatu kirkkaan punaista hedelmäolutta. Tuoksu on makeahkon marjainen. Vaahto katosi nopeasti. Maku on marjainen, ei makea vaan lempeän hapan. Kokonaisuus on siellä viinin ja oluen välimaastossa, erikoista on. Jälkimaku on viinimäinen. 0,33 l, 6,0 %, 3/5
Tarton Gambrinuksesta löytyi kiinnostava tallinnalainen hapan ipa. Väri on oranssi ja kulta, vaahtoa ei synny. Tuoksu on sitruunaa ja kumia. Maku on sitruunainen, jopa sitruunasoodamainen. Lievää happamuutta ja saman tasoista humalaisuutta, sitruunaa on paljon. Sitruunaisuus on lopulta aika makeaa mieluummin kuin kirpeää, samalla se jättää suuhun sellaista kivaa happamuutta. 0,44l, 5,0 %, 4/5
Saunan jälkeen avasin Lohjalta ostetun gosen. Väri on samea vähän harmaata oranssia, vaahtoa ei synny. Tuoksu on hapan omena. Maku on hapan, vähän jännittää että miten nuo etiketissä mainitut esiintyy. En kyllä saa fenkolia ja basilikaa kiinni, erikoinen kokonaisuus on kyllä. Appelsiini kääntyy sitruunaksi, ja tequilamainen fiilis tulee pienestä suolasta. No onhan tämä hyvää, vaikka jotenkin arveluttaa. Mukavan painava maku vahvistuu jälkimaussa. Lasin pohjalle keräntyy pientä sakkaa. 0,33 l, 4,2 %, 4/5
Lohjantuliaisen maistelin sunnuntaisen iltapäiväsateen ropistesssa. Väri on melko keltainen, hivenen samea. Tuoksussa on belgihiivaa, ehkä mukana on myös kuusenkerkkää. Maku on aika happaman oloinen, oudon lämmittävää ja pehmeää. Happamuuden näreen takana vaanii metsän kuningas, otso, sillä on kainalossaan kuusenkerkkää, jotka se on raapinut mukaansa. Sopivasti happamuus ja kerkät antavat jälkimakua pitkään. Vähän sellaista oluiden retsinaa. 0,33 l, 5,8 %, 5/5
Tallinnan tuliainen on tartolaista todella komean oranssia hapanolutta. Tuoksu on reilusti makea ja mangoinen, vähän pelottavan paljon. Vaahtoa ei synny. Olut on paksua. Maku ei olekaan kovin makea, vaan mukavasti happamahko. Maku on eniten mangoa, ehkä mukana on jotain raikkampiakin vähän kirpeämpiä hedelmiä, etiketti mainitsee nektariinin ja guavan. Kyllä tästä on pakko tykätä. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
Kalamaja-päiväkävelyn taukopaikka sattui osumaan tallinnalaiseen panimoon. Sieltä valitsin hanarivistöstä hapanta luumuolutta. Väri on melko kirkas hunaja, vaahtoa ei synny. Tuoksu on etäisesti hedelmäinen ja hapan. Maku on hapan, happamuus laimenee uusintahörpyillä. Oikeastaan maistuu raikkaalta, luumu ei maistu erityisen kovasti tai se on sellaista hapanta myös. 0,4 l, 5,6 %, 4/5
Lohjalta ostin erilaisia oluita ja tämä belgi-ale oli jäänyt olutkellarin takahyllylle, josta sen sitten nappasin takaterassin aurinkoon. Aurinko meni heti pilveen, mutta olut ei. Väri on ruskeaa kultaa, katoava vaahto oli valkeaa. Tuoksu on voimakas, hiivainen ja kypsiä hedelmiä, makeaa mallasta. Ensihörppy on yhtaikaa ohutta ja täyttävää. Belgitunnelma on vahva, appelsiininkuorta ei ole vaikea tunnistaa. Alkoholi lämmittää, alun ohuus ja terävyys jää vahvan maltaan ja hedelmien takia unholaan. Sitten kun lopuksi jää vähän hapanta sitruunaa jälkimauksi, niin aika vaikea on tätä pisteyttää, miten tämä nyt ottaa. No nyt se aurinkokin alkoi taas paistaa. 0,33 l, 12 %, 4/5
Villajoyosan kauppahallista löytyi lopulta jotain erikoisempaa olutta Espanjan matkamuistoksi. Lähistöllä oleva panimo oli laittanut oluensa etikettiin värikkäitä taloja, kuten Villajoyosassakin oli. Välimeri-lagerin väritys on kupariin taipuva, vaahto katosi nopeasti. Tuoksu on mallas-hiiva-humala-valkoviini. Ensihörppy kertoo että voimakkaanoloista tai siis runsasmakuista. Aika hapanta ja vähän hiivaista, jotenkin vähän viinimäistäkin. Täyttää erikoisolut-kriteerit. 33 cl, 5 %, 4/5
Ohuenkonoloinen oranssi viljandilainen gose tuoksuu hunajaisen hedelmäiseltä, vähän mausteiseltakin. Vaahto on heikko. Maku on tuoksua hennompi. Hapanta on, pomeranssia on vähän, etäisesti kanelia tai jotain muuta maustetta happamuuden kyljessä. IBU 10, 440 ml, 4,0 %, 2/5
Tallinnalaisen panimon toinen alkuaineolut maistelussa. Punajuuri lienee värjännyt oluen limodinpunaiseksi. Komea pinkki vaahto katosi nopeasti. Tuoksuunkin riittää punajuurta ja jotain maustetta, onhan se aika lähellä ukrainalaista perinneherkkua eli borsch-keittoa. Makuna edelleen makeahkoa punajuurta, mutta kevyesti. Kivaa pientä happaman ja suolaisen jälkimakua. Etiketissä sanotaan että sopii kokeiluun, siihen kyllä mutta ei uusintaan. Oluen ostin Tarton Gambrinuksesta. 330 ml, 4 %, 3/5
Ison pullollisen korkin avaaminen vaati työkaluja. Väri on punertavaa, olisiko tyrnin aiheuttamaa. Kuohu katoaa heti. Tuoksu on marjaviinimäinen. Hapanta on, mutta ei liikaa, oikeastaan tämä on todella raikasta. Tyrninmaku on mietona mukana. Oluen maistelin Jossun kanssa, kun hän tämän oluen valitsi Tarton Gambrinuksesta. 0,75 l, 6,9 %, 5/5
Turkulaisesta 5piste5-baarista ostin ylöjärveläistä belgityylistä wit-olutta kultaisen tölkillisen. Olut värittää lasin vaalean haaleaa kullalla ja vaahtoaa pikaisesti valkoisena. Tuoksussa vienoa sitruunaa ja vehnää. Maku on aika rauhallinen ja mieto, pientä happamuutta ja aavistus katkeroa, sitruunaa on ja vähän mausteisuuttakin. Kevyt ja helppo olut sopii paremmin kesäterassille, mutta marraskuiseen iltaan sopii, tuo vähän lupausta auringonpaisteen kuumotuksesta. Täytyy tutustua panimon tarjontaan. 440 ml, 5,0 %, 3/5
Virolais-latvialainen tölkillinen sisälsi aika rumaa olutta, vaikutelma on Bloody Mary - vispipuuro, heikko vaahto oli vähän oranssia. Vähän tulee mieleen että onkohan kaikki hyvin. Tuoksu paljastaa että ihan raikasta oluen pitäisi olla, vesimeloonia ja mangoa. Makeaa ja vähän hapanta tuntuu suussa hörpyn jälkeen. Täytyy vähän miettiä että mitä tämä oikein on. Ulkonäkö kyllä hämää ja melko paksu suutuntumakin ei ihan viittaa raikkauteen. Erikoisolut, kirsikka hyppää lopuksi vielä edustalle. Sekavantuntuinen, mutta lopulta ihan selkeä ja makea hedelmä-sour. 0,44 l, 5,0 %, 4/5
Kreikkalainen apa on väriltään tummaa meripihkaa ja se vaahtoaa nopeasti. Tuoksu on karamelliä ja tropiikin hedelmiä. Maussa on mallasta, viljaisuutta ja pehmennyttä ja kypsähtänyttä hedelmää. Kokonaisuus on melko täyttävä, humaliakin maussa on mutta rauhallisesti, happamuutta on enemmän kuin makeutta. Jälkimaku on viljapellon syksyistä tuulta. IBU 40, 330 ml, 6,4 %, 3/5
Kirkkaan keltainen, pienellä harmaudella, on virolainen hapanolut. Vaahto on hätäistä ja höttöistä vaaleaa kuplaa. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen, lämmin ja paksu. Maku on mangoa, vahvasti, happamuus on mukavaa pistelyä ikenissä ja poskissa. Happamuus on jotenkin virkistävää, makeus on kohdillaan. Rotevasti on makua, helle ja terassi ansaitsevat juuri tällaisen juoman. 0,33 l, 5,9 %, 5/5
Ateenan Neapolisin tai lähialueiden sokkeloissa pysähdyin Paliomagazo tai jonkun senkaltaisten baarin terassille. Tarjoilija kertoi soittavansa iltaisin bouzukia ja sanoi että baarissa ei ole Heinekenia, vaan jotain hänen kaverinsa pienpanimo-oluita. Valitsin lähinnä kreikankielisen selostuksen perusteella punaista olutta. Amber ale paljastui punaruskeaksi ja vaahto ohueksi mutta tiiviiksi. Tuoksussa on hitusen hedelmää ja hiivoja. Jälkimaku on vähän hapan ja vähän humalainen. Baarin kaiuttimista soi Foreignerin I Wanna Know What Love Is, Stingin Fragile ja Terence Trent d’Arby Sign Your Name, kadun toisella puolella olevasta CBD-kaupan kulmilta pöllähtää välillä omia tuoksuja. Lämpötila on yli 30 astetta. Tunnelmaa on. 330 ml, 5,6 %, 4/5
Tartonreissun kohokohta on aina Gambrinus-olutkauppavisiitti, sieltä lähti matkamuistoja taas Hämeenlinnaan. Ensimmäisenä avasin tartolaisen hedelmäsourin. Se on raskaannäköistä syvän oranssia. Tuoksussa on etiketin mukaisesti ainakin mangoa ja fudgea, ehkä sieltä löytyy myös passionhedelmää. Maku on mangohedelmäinen, pieni toffeen kurkistus lopussa. Alkuun pelkäsin että on liikaa makeutta, mutta sopiva happamuus tasoittaa sitä hienosti. On kyllä hienosti tasapainossa kaikki maut. Eihän tämä nyt mitään oikeaa olutta ole, vaan lähinnä jotain cocktailia. 0,33 l, 6 %, 5/5
