Tukholmalainen tuliainen on kirkkaan vaaleankeltaista valkoisella vaahdolla pitsittävää tupla-ipaa. Tuoksuu ananas-humalille. Maussa humalat ovat ensinäytöksessä, mutta hedelmäkattaus rynnistää toiseen näytökseen, loppukohtauksessa humalaisuus on taas pääosassa. Maku on vahva, alkaa jopa tuntua paksulta vaikka ei sitä ole. Ananas on lämmintä ja jälkimaku on vähän kirpeää. 33 cl, 8 %, 5/5
Olutreissun Naantalin pysähdys sattui panimon parkkipaikalle ja myymälästä valikoitui mukaan tuplakuivahumaloitua ipaa. Väri on kuultavan keltainen. Tuoksussa on syvää tropiikkia. Maku tuntuu makealta, hedelmäiseltä, vähän mentholia jää kielen päälle. Pehmeää humalaa on paljon. Makua on reilusti, täyttävä tunnelma jää. Kyllähän olut katosi pelottavan helposti lasista. Sen verran piti venyttää nautintoa että piti lopuksi vielä nostaa pykälä arviota. IBU 50, 330 ml, 7,5 %, 5/5
Vaaleanpunainen ja samea tartolainen sour vaahtosi vain hetken. Tuoksu on marjainen ja puinenkin. Maku on puolukkainen ja kirpeä. Yllättävän helppo juoda, vaikka todella komea väri antaa vähän erilaista odotusta. Hapanta, kuusenkerkkä ei ole ainakaan liian voimakasta, puolukka ei erityisesti maistu muuten kuin maksalaatikon kanssa. Ostin tölkillisen Tarton Gambrinuksesta. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Kävin kesällä syömässä Tapiolan georgialisessa Megobaro-ravintolassa, jossa ruoka oli sen verran hyvää että innostuin viereisessä Ainoa-kauppakeskuksen K-supermarketissa ostamaan matkamuistoja. Sellaisen lager-version nautiskelin saunajuomaksi takaterassilla. Väri on kirkasta ja läpikuultavaa oranssia, vaahtoa oli vähän. Tuoksu on esterinen, hedelmäkarkkeja ja vähän kumia. Maku on hedelmäinen, humalia on taustalla, kokonaisuus on pehmeä. Kokonaisuuteen jää vähän liikaa nallekarkkeja, jälkimaku lämmittää. Erikoisolutta on. EBC 8, IBU 27, 0,44 l, 3/5
Katinalan lihakaupan hyllyltä plokkasin grillauksen kylkeen yhden lapualaisen pilsnerin. Olut on kirkkaan kuparista ja se vaahtoaa valkoisella reippaalla vaahdolla. Tuoksussa on mallasta ja humalaa. Maku on pehmeä, lempeä humalointi, mallas on makeaa, vähän hunajaistakin ja lopussa rapsahtaa mukavasti. 33 cl, 5,2 %, 4/5
Tarton etätyöviikkoa silmällä pitäen ostin Lohjalta teemaan sopivan oluen. Viikko etätyön jälkeen on hyvä palata tunnelmaan. Kölsch on saksalainen pohjahiivaolut, etötyöläisjuoma on kultaista ja vaahtoa on valkeaa. Tuoksu on makean maltainen. Maku on enemmän kuusinen, mineraalinen ja hiivainen, hedelmäisyyttä taustalla. Ehkä etätyöhön sopii paremmin kuin perjantai-iltaan. 330 ml, 4,5 %, 2/5
Tarton Aparaaditehaalla oli omat festivaalit ja naapuritalojen 1 m levyiseseen välikköön oli elvalainen panimo pystyttänyt oman popup-baarinsa. Pitkän käytävän päässä oli pieni baaritiski ja siellä oli hamassa rosmariinilla maustettua pilsneriä. Tuoksu on ensimmäinen havainto, pullavaa. Väri on sameaa kultaa ja vaahto on vähän likaista vaaleaa saippuamaista kuplintaa. Maku on rosmariinia ja mallasta, ruohoisuutta ja vähän happamuutta. Maku on mieleenpainuva, jälkimaku on pehmeä, katkera, vähän makea, hullusti onnistunutta olutta. 0,5 l, 5,6 %, 5/5
Psykedeelisen näköinen tölkillinen villiä usvaa päätti etätyöviikon majoituspaikan terassilla. Neipaa on etiketin mukaan humaloitu citralla, galaxyllä ja sabrolla. Väri on hohtavan keltainen ja läpikuultava. Vaahto on vaaleaa ja katoavaista. Tuoksussa on multaa ja tuoretta humalaa. Maku on enemmän sitruunainen, vähän ohut, kalkkinen, hennosti makea ja lievästi humalainen. 330 ml, 5,5 %, 3/5
Työpäivän jälkeiseen oman pihan terassihetkeen Tartossa toi oman mausteensa huonoa ilmanlaatua etiketissään esittelevä virolainen ipa. Väri on vähän harmaata oranssia, vaahto hohtaa valkoisena. Tuoksu humalilta. Maku on aika humalaista, ohut hedelmäisyys jää taustalle. Jälkimaku on hedelmäinen ja humalaisuus asettuu siinä kohdilleen. Aika kuivaa jopa vähän metallista, mutta kyllä tähän tottuu. 330 ml, 5,5 %, 4/5
Ruskeanoranssi norjalaisella hiivalla käytetty virolainen ipa kaatui lasilliseen Tarton suosikkiravintola Barlovan terassilla. Vaahto on tiivistä valkoisuutta. Tuoksu on makeahko, muuten aika vaimea. Maku on hentoista hedelmää ja hitusen hiivaa. Kokonaisuus tai ensimaisto on paljon lupaava, mutta maku on vaimeampi, hedelmäinen, ei erityisen katkera, vähän yrttinen. 0,44 l, 5,3 %, 3/5
Tarton Rüütlin keskikohdasta löytyi tuttu kellariravintola, eli paikallisen panimon taproom. Sen hanavalikomasta valitsin panimon omaa sameaa ipaa. Väri on oranssi ja vaahto valkoinen. Tuoksuu trooppisilla hedelmille, vähän makeutta ja reilummin humalia. Sama toistuu maussa, soljuu mukavasti nieluun. Mäntypuu on sopivan kosteaa, vähän eukalyptustakin. Jälkimaussa on kirpeyttä, koukuttavaa poreilua. Makuelämyksen voi kyllä toistaa mielellään. 33 cl, 6,9 %, 5/5
Sunnuntaipäivän kiertely Tarton helteisessä vanhassa kaupungissa antoi oikeuden hiljentyä omalle sisäpihalle, mukana oli myös virolainen tupla-ipa. Teollisuus-olut on kuparisen oranssia, vaahto on vaimeaa. Tuoksussa on humalia, kuusipuuta, loraus hedelmämehua ja greippiä. Maku on sama kuin tuoksu, kuusipuu muuntuu vähän mäntymäisemmäksi. Katkeruutta on, ei ole huonoa, mutta jotenkin pistävää tai no ei voi kyllä sanoa ohutta, mutta jotenkin yksiulotteisia. 330 ml, 7,9 %, 4/5
Kesäisen olutreissun päätepysäkiltä Naantalista, paikallisesta Mallasseppien panimokaupasta nappasin erikoisemman oluen. Olisiko olut Käärijän kunniaksi pantu. Lasissa olut on kuultavaa keltaista, eikä sitä saa kuohuamaan. Tuoksussa on nimenmukaista olemusta, kookosta, ananasta ja jotain vaniljamaisuutta. Maku on kyllä selkeä Piña Colada. Onko se nyt ihan ok oluessa, varmasti jakaa mielipiteitä, itsekin pitää vähän ihmetellä että onko tämä ok. Ehkä mieluummin joisin drinkit drinkkeinä ja oluen oluena, mutta ei tätä nyt ihan alimpaan hornaan voi tuomita. Mukavasti on hapanta, kirpeyttä, hedelmiä, kookosta ja makeutta sekoitettu. 330 ml, 5,0 ml, 4/5
Södermalmin Systembolagetin hyllyltä arvoin tukholmalaisen ipan tuliaiseksi. Lasissa tölkillisen sisältö näyttää vaalean keltaiselta, vähän ohuelta, vaahto on valkoista ja se säilyy pitkään. Tuoksu on mangoinen ja makea, aika houkutteleva ja vähän pelottava. Maku hörpyn etulaidalla on mangoinen, takalaidalla onkin sitten oikein vihreää humalaa. Ensimaistelun jälkeen olut tuntuu vähän ohuelta, mutta kokonaisuus on positiivinen. 33 cl, 5,8 %, 4/5
Tartonreissun tuliainen on unkarilaisvirolaista yhteistyötä, vehnäviiniä yhdistettynä skottilaisen aleen, aikamoinen keitos. Olut on likaisen ruskeaa, ei vaahtoa. Tuoksussa on mallasta, mämmiä ja toffeeta. Maku on yllättäen raikkaampaa, ehkä musta tee kurkistelee. Tuoksun ainekset on maussa tietty mukana. Maku on kyllä aikamoinen sekoitus mallasta, lääkkeitä, teetä, yrttejä, alkoholia, hunajaa ja mitä lie muutakin. Maku on kyllä erikoinen, en usko että toista tällaista tulee lähiaikoina vastaan. 330 ml, 9,8 %, 4/5
Södermalmin Stigbergetsin ravintolan terassituolit ja penkit jäivät mieleen ja kun Systembolagetin hyllyllä oli göteborgilaisen panimon ipaa, niin ostopäätös oli selvä. Lasissa olut paljastuu neipamaisen syvän oranssiksi, vaahtokin on reilua. Tuoksu on hedelmäistä, makeaa ja trooppista, ananasta. Maku on yksinkertaisesti miellyttävä, humalat on läsnä antaen hedelmille mukavaa taustatukea. Sitrusta ja greippiä, vähän eukalyptusta, mallasta, ei tarvitse kyllä lisätä mitään. 330 ml, 6,5 %, 5/5
Taalintehtaan satamaravintolasta ostin olutreissulla kemiöläistä olutta. Superkuiva kuohuaa paljon, mutta vaahto katoaa, olut jatkaa silti kuplintaa. Väri on kultainen, aavistus valkokultaa. Tuoksussa on ripaus hedelmäisyyttä, aika vieno tuoksu. Maku on nimen mukaisesti kuiva, aika mauton, vähän mallasta. Janojuomaksi on varmasti toimiva, ei sovi erityisesti mihinkää hifistelyyn. 0,33 l, 4,5 %, 3/5
Södermalmin Systembolagetista ostettu tukholmantuliainen on vaaleaa keltaista, kurkkupurkki-nimi lisää väriin vähän vihreyttä. Lasiin kaadettaessa oluen joukossa pyörii valkoisia partikkeleita, kai ne oli hiivaa tai kurkunsiemeniä. Tuoksu on lievästi vehnää ja vähän ehkä kurkkua ja minttua. Minttu maistuu myös hörppiessä. Maku on lievästi hapan, kurkku on aika taka-alalla. Ihan ok, mutta starköl ei nyt oikein innosta. 33 cl, 4,5 %, 3/5
Hakaniemessä poikkesin mukavaan mexico-kauppaan, Dos Tecolotesiin (kaksi huuhkajaa). Sieltä parin oluen ja muiden ruokajuttujen lisäksi mukaan tarttui pullollinen olutsuolaa. Ihan Youtubesta katsoin ohjeet ja voitelin pullonsuun limellä ja ripottelin sitten limenmakuista suolaa pullollisen kaulalle. Suola maistuu limeltä ja onhan se suolaista. Antaa ovelaa ryhtiä meksilaiselle lagerille ja tietysti pistää janottamaan. Kyllä tällaista voi kokeilla toistekin, myös kotimaisten bulkkilagereiden tukena. Ripaus, 0 %, 4/5
Terassiremontin teki Kalteva rakennus Oy, nimestään huolimatta terassi on vatupassissa ja hieno. Siksi valmistumisen kunniaksi nappasin oikein perinteisen kotimaisen lagerin. Remontti oli kyllä täydellisen onnistunut, olut oli vähän toista maata. Olut on kuparista, vaahto on komea vaalea, mutta se katoaa aika nopeasti. Tuoksu on makean maltainen. Maku on kekkosaikakaudelta, mallasta on, vähän tummuutta ja makeutta. Maku jotenkin löysää, aika vähän tulee ahaa-elämyksiä. Etiketissä mainitaan valmistusaineeksi panimosiirappi, kai se on jotain hyvää. 0,33 l, 4,3 %, 2/5
TommyKnockerin hanasta tuopilliseen kaatui oranssia heikostikuohuavaa amerikkalaista tupla-ipaa. Tuoksuu kypsiltä hedelmiltä, reilusti. Maku on väkevä, alkoholia ja humalia. Mäntyä ja katajaa maistuu, onko tässä giniäkin. Katkeroa on paljon, kirpeää sitruunaa. Vaatisi paljon totuttelua. 0,4 l, 9,6 %, 3/5
Olutreissun tuliaisolut on haagalaisen panimon Lohjan United Gypsiessissä pantu ja sieltä ostettu. Punertavan oranssi olut vaahtoaa nopeasti. Tuoksussa on puuta ja hedelmiä. Maku on hedelmäinen, hitusen makea, trooppisia hedelmiä, niitä mangoja ja muita kuivia persikoita. Nelson sauvin -humala antaa makuaan reilusti, etiketissä mainitaan että valkoviiniä on maussa, kyllä se pitää uskoa. Maku on leveä ja jää kielelle kiehumaan. 330 ml, 8,0 %, 4/5
Tukholman Södermalmin Systembolagetista ostin muutaman ruotsalaisen oluen. Ensimmäisenä maisteluun pääsi vaalen keltainen ipa, vaahto on valkoista ja isokuplaista, mutta silti tiivistä. Tuoksussa on hedelmiä, vähän ananasta makeutena ja sitruunaa kirpeytenä ja humalia. Maku on hedelmäinen ja vähän enemmän humalien katkeroima. Ipaksi humalaisuus on ruotsalaisen saunan löylyasteikon kanssa samalla tasolla. Kokonaisuus on kyllä mukava, humalat vähän terästyvöt vielä jälkimaussa. Helppoa ja maukasta. 330 ml, 6,2 %, 4/5
Mathildedalista panimon myymälästä olutreissulla ostin muutaman oluen, niistä vehnäolut sopi hyvin leppoisaan sunnuntai-iltaan. Väritys on ruskeaa, valoa vasten vähän kultaisuutta, vaahto ei juuri syntynyt. Tuoksu on makean kukkainen. Maku on aika vaimea, vähän mallasta ja vähän hedelmäisyyttä, hiilihappoa on. 33 cl, 4,4 %, 2/5
Olutreissun lohjalaisessa välietapissa oli hyllyssä vehnäoluen ja ipan yhdistelmä ja sehän siirtyi ostoslaatikkoon välittömästi. Väri on upean syvä keltaisen kultaisen oranssi, vaahto ei kauaa viihdy. Tuoksu on humalaista sitruunaa. Maussa on samaa tunnelmaa, lisänä on mausteita, neilikkaa varmaankin. Kokonaisuus on ovelan raikas, mutta silti vähän humalainen ja mausteinen. Toista tällaista alkoi tehdä mieli. 0,33 l, 6,2 %, 5/5
Olvin matkalaukusta löytyi kotiinpaluuseen sopivaa kotimaista vahvempaa lageria. Iisalmi Bock Cityn olut on pronssista ja kirkasta, vaahto katoaa nopeasti valkoiseksi renkaaksi tuopillisen reunoille. Tuoksussa on mallasta ja vähän makeutta. Jotenkin muistan kyllä maistelleeni tämän oluen 0,5 % vahvemman version, mutta sen mausta ei ole kovin tarkkaa muistikuvaa. Eiköhän se ole ollut Alkon suosituimpia oluita, tuleeko tästä kipurajan alle pannusta oluesta maitokaupan suosituin, en kyllä usko. Kyllähän tämän kotiinpaluusaunan päälle ihan toimii, olisikohan alkoholi joka vähän kipristää nielua. Mallasta on makuna ja onhan siinä alkoholiakin. Vähän yksiulotteinen makumaailma, mutta tälle tyylille se on kai suotava, miesten mökkireissulle varmaan sopii. 0,5 l, 8,0 %, 3/5
Omnipollos Hatissa piti maistaa paikan erikoisuutta, hapanolutta jonka vaahtona toimii sorbetti. Näkymä on komea, olut on syvää rubiininpunaista ja vaahto tai sorbetti on tiukkaa pinkkiä marjapuuroa ja jäistä. Maku on hapan ja vadelmainen, kai tässä on mukana myös karviasta. Kokonaisuus on mehumainen, ulkonäkö on tässä parasta, on kuitenkin erikoinen olut. 30 cl, 6 %, 3/5
Götgatanin mäestä löytyi Stigbergets Fot -olutravintola ja päivän mäkien kiipeäminen vaati vähän lepoa, joten lasiin valitsin hanalistalta musikaalista ipaa. Göteborgilainen on väriltään kellertävää kultaa, vaahto on vaaleaa. Maku on hedelmäistä, sitruunaa ja greippiä, mukana on sekoitus yrttisyyttä ja havuja. Taustalla on maanläheisyyttä, katkerot heräävät jälkimaussa. 40 cl, 6,5 %, 4/5
Sattumalta Södermalmin majoituksen vieressä oli Omnipollos Hatt -olutravintola, pitihän sen terassilla maistella yksi paikallinen ipa. Väri on harmaaseen taittuva keltaisuutta, vaahto on hohtavan valkoista höttöä. Tuoksussa on sitruunaa, naapuripöydän pizzat vähän hämäävät. Maku on sitruunainen, vähän vesimelonia. Mukavasti makeutta ja taustalta löytyy myös vähän nuorta mäntyä. Makua on paljon, mutta juominen sujuu liiankin helposti. 40 cl, 6,2 %, 5/5
Kroatiantuliainen sihahti vaimeasti auki, olut on kultaista ja vaahto on kirkkaan valkoista ja kestävää. Tuoksu on mallasta. Maku on lievä, vähän mallasta, aika ohutta, enemmän voisi olla humalia. Helposti kyllä menee nieluun. Jälkimaussa kielen alta löytyy humalointia. 0,5 l, 4,5 %, 3/5
Olutreissun päätöskohteesta eli Naantalista nappasin panimon myymälästä useammankin hoikan tölkillisen, yksi oli savuolutta, jonka sovitin saunaolueksi. Olut on sameahkoa ja ruskeaa, vaahto oli pikaista. Tuoksussa on reippaasti palvikinkkua. Maku on pehmeä, maltainen ja hennosti savuinen, savuisuus kyllä tehostuu hörppiessä. Makeutta on, mutta ei mitään imelyyttä, savuisuutta jälkimaussa. Hörpinnän jälkeen tuntuu että olisi syönyt vähän possunniskaa savustettuna. Olisiko vähän raikkaampaa kuin esikuvansa, hyvää joka tapauksessa. Niin ja Mallasseppien logo on kyllä asiallinen. EBU 22, 330ml 6,8 %, 5/5
Olvin matkalaukusta löytyi american pale ale -tölkillinen. Sisältö on kultaista himmeähköä, vaahto katosi nopeasti. Tuoksu on mallas-havua lievästi. Maku on samalla linjalla. Sen verran hyvää on että olutta tuli vaan maisteltua ilman tarkempaa analysointia. Täyttökaadolla vaahtokin paljastuu komeaksi valkoiseksi tiiviiksi hötöksi. Mausta löytyy vähän sitruunaa tai makeaa greippiä. Olvi ei kyllä petä, varmasti nappaan tätä kaupasta ostoskärryyn, ehkä pitää vaihtaa ne kolmekirjaimiset olvilaiset tähän, vai onko tämä cpa. 0,5 l, 6,5 %, 5/5
Piti mennä kauas että pääsi lähelle, lohjalaisesta United Gypsiesissä hämeenlinnalaisten veljesten panema musta ipa palasi olutreissulta kotiin. Kolanvärinen olut kuohuaa vähän harmaaseen taipuvana. Tuoksu on heikko maltaan paahteisuus. Maku on paahteinen, alkumaku on hiilihapoton, mutta loppuluisu on hiilihappoisempi, miten se on edes mahdollista. Tölkillisessä mainittua musiikkia en arvannut kuunnella, kun luin Suisto-klubilla panimon järjestämän tapahtuman esiintyjälistan. Humalat napsahtelevat mukavasti suussa, ihan sopivan humalaista. 330 ml, 5,0 %, 4/5
Primostenin rannalla, viini- ja olutbaarin terassilla piti hakeutua varjoon ja nautiskella yksi viilentävä vaalea olut. Paikallisen panimon olut on kuparista ja vaahto tiukkaa, kestävää ja valkoista. Tuoksu on kukkainen. Maku on makeahko, kukkia ja vähän sitruunaa. Kokonaisuus pyöreä, lempeästi poreileva ja pehmeä, taustalla on vähän hiivaa ja serbianmäntyä. Jälkimaku on vähän pistellään humalainen. 0,5 l, 5,3 %, 3/5
Primostenin rannalta löytyikin viini- ja olutbaari ja sieltä tarjoilijan ehdotuksesta otin kultaista alea. Vaahto oli tiukkaa valkoisuutta. Tuoksu on maltainen ja mineraalinen, maku on samalla linjalla, vesi pohjalla taitaa olla lähellä vichyvettä. Sopii hienosti helteeseen, raikasta, samalla ensin kostuttaa kurkkua ja sitten kuivattaa poskia., metallisuutta löytyy. 0,5 l, 5,0 %, 4/5
Primostenin Konzumin oluthyllystä nappasin punaisen tölkillisen lageria. Olut on haalean vaaleaa kultaa, vaahto jäi helteessä havainnoimatta. Oluen alkuperämaaksi etiketissä kerrotaan EU. Maku on värin kaltainen tai vähän ohuempi ja vähän väljähtänyt, hitusen mallasta, pahvia ja jotain vihanneksia. En taida ostaa tätä enää. 500 ml, 4,0 %, 1/5
Primostenin Konzumin erikoisoluthylly oli aika niukka, mutta sellainen oli kuitenkin ja sieltä nappasin kroatialaista pale alea. Väri on kirkas kulta ja vaahto on vaaleaa ja sitä kertyy kaadettaessa mukavasti. Tuoksu on hedelmäinen, ananasta, trooppisuutta, vähän mäntyä ja pikkunokare hiivaa. Maku on ensihörpyllä jotenkin ponneton, mutta täyteläisyys paljastuu jälkimaussa. Kyllä tämä terassiolueksi kelpaa, Konzumin muut oluet on tullut aiemmin maisteltua, joten voin julistaa tämän kaupan parhaaksi. IBU 30, 330 ml, 4,8 %, 4/5
Pullollinen sihahti auki terävästi, sisältö on kuparista ja vaahto on komeaa vähän likaista valkoista kuplintaa. Tuoksuu maltaiselta, hedelmiltä ja hiukan multaiselta. Maku on humalainen, vähän kuivaa katajanmarjaa tai puuta, maltaisuutta, hienoista makeutta, pehmeyttä, loppuliuku on kuiva. Pullollisen ostin olutreissulla Taalintehtaan sataman ravintolasta, kun kuten ennakkotiedossa kerrottiin niin Kimito Brewing oli kiinni, piti senkin pihalla käydä kuitenkin kääntymässä. Kuohuaa kyllä reippaasti, vähän hiivaa löytyy tuoksusta, ei niinkään mausta. Vähän jää jotenkin sekavaksi, mutta ei ole huonoa. 0,33, 5,5 %, 4/5
Turkulainen pils on kullankeltaista ja se kuohuaa pienikuplaisella vaahdolla. Tuoksuu reippaasti sitruunaiselta ja hedelmäiseltä. Hörppiessä maku täydentyy maltaisuudella, humalointi on voimakasta. Yksinkertaisesti hyvää, paljon makuja, tasapainoinen olut laittaa miettimään että kyllä koulun penkille kannattaa palata. 0,5 l, 5,6 %, 5/5
Olutreissun toisena päivänä ehdin rauhoittua Mathildedalin Marinan parvekkeella ja nauttia kylillä pantua vehnäolutta. Pullollisen sisältä lasiin kaatuu sameaa keltaisuutta, vaahtoa ei juuri synny. Tuoksu on hiivainen ja vehnäinen. Maku on mallasta, hiivaa ja pikkuripaus hedelmäisyyttä, katkeruutta kerääntyy hörppiessä. Pientä vetisyyttä tuntuu, kirpeyttä ja hiilihappoa myös. 33 cl, 4,5 %, 3/5
Iisalmelainen lager löytyi Olvin lähettämästä matkalaukusta. Sandels on omasta mielestäni se parempi saunaolut, nyt maistelussa on väkevämpi versio. Kirkasta kuparia, valkoisella vaahdolla, tuoksuna on mieto mallas. Maku on myös vähän maltainen, makeutta on, hedelmäisyyttä, alkoholi ei maistu häiritsevästi, mutta vähän. Olisiko sellainen poikien tai vanhempien ukkojen mökkireissulle soveltuva tuttu tujumpi lager, kun ei jaksa niin paljoa kanniskella. Vahvat lagerit on vähän sellainen lajike, joka laittaa miettimään että miksi, mutta ymmärrän idean. 0,5 l, 7,5%, 3/5
Juhannusjuomaksi olutkellarista löytyi islantilaista dobbelbockia. Väri on syvästi mahonkia, vaahto vähän kellertävää. Tuoksuu makealta maltaalta. Maku on makeahkon maltainen, vähän turvetta, hedelmää, kotikaljatunnelmaa. Helposti kostuu nielu tämän avulla, kai siellä taustalla on pieni pala taloussuklaata. 330 ml, 6,7 %, 4/5
Tarton Gambrinuksesta ostettu matkamuisto on triplahumaloitu ipa. Zappa on aika suosittu nimi oluissa, se taitaa kyllä johtua siitä että yksi humalalajike on nimetty Frank Zappan mukaan. Etiketti on tyylikkään psykedeelinen. Väri on kirkasta oranssia. Vaahto on vaaleaa. Tuoksu on hedelmäisen mentholinen. Ensihörppy vaikuttaa psykedeelisen sekavalta, jotain lääkettäkö. Humalat on aika terävästi esillä. Ei ole aloittelijoiden ipaa, mutta hörppiessä virolainen olut alkaa palkita nautiskelijaa, mausta löytyy mallasta ja hedelmiä, jotain painavaa, etäisesti jotain belgialaista snapsia. Jälkimaku on mukavasti humalainen, kuiva. 45 IBU, 440 ml, 6 %, 4/5
Saunaolueksi takaterassilla nautiskelin laitilalaisen lagerin. Olut on kirkkaan kultaista, vaahtoa oli kait, meni vähän ohi. Tuoksu on vähän etäisesti hedelmäinen ja hiivainen. Suutuntuma on vähän ohut, maussa on mallasta, hedelmäisyyttä, hiilihappoisuutta on ainakin riittävästi. Kokonaisuus on ohuehko, helleolut. 50 cl, 5,0 %, 3/5
Kuparinpunainen ipa ja sen vaahto on likaista ja tiivistä kuohuntaa lasissa, tuoksuu vahvasti maltaalle ja hedelmäisille humalille. Suutuntuma on todella pehmeä, makua on paljon kuten etiketissä luvattiin. Maistuu mallas, trooppiset kypsät hedelmät, makeutta, humalien poreilua, alkoholia, ei voi pyytää enempää. Jättimaku sanotaan etiketissäkin, se on totta. Humalat tuo loppuun vielä vähän eukalyptusta. 330 ml, 10,0 %, 5/5
S-kaupasta ostin kiinnostavan panimon tölkillisen dortmunder-lageria. Gluteeniton olut on kaunista, kultaa ja vaahto on tiivistä ja valkoista. Tuoksussa on perusasiat esillä, mallasta, humalaa ja vähän jotain hedelmällisyyttä. Maku on maltainen, hiilihappo poreilee. Jotenkin aidonoloista lageria, jälkimaussa on hitusen katkeruutta. Aika mukavaa pub-olutta, nyt maistelin takaterassilla, maistui sielläkin. 330 ml, 5,5 %, 4/5
Uusista vahvemmista ruokakauppaan päässeistä oluista nappasin lähi-s-marketin oluthyllystä iisalmelaista ipaa. Kaupassa uudet oluet oli vaan ripoteltu vanhojen joukkoon, eikä niitä oltu tuotu erilliselle vahvat oluet -hyllylle. Se oli mielestäni hyvä ratkaisu. Maitokauppaolut-termi se vaan käsitteenä laajenee, kai se pitää jo haudata. Olut on lasissa melko kirkasta kultaa, vaahto tiivistä ja valkeaa. Tuoksussa on humalaa ja murunen hiivaa. Maistuu miedosti greippiseltä, humalaisemmalta ja maltaiselta, jälkimaussa on enemmän mäntyä kuin kuusta. Mukava ajatella että tämän voi napata kauppareissulla ostoskärryyn kiertämättä Alkon kautta. Makuelämys paranee, humalat poreilevat miellyttävästi kielen päällä. 0,5 l, 6,5 %, 4/5
Forssalainen pils on kullankeltaista tai olisiko sittenkin oljenkeltaista. Vaahto kestää valkoisena. Tuoksuu vaimean hedelmäiseltä ja kukkaiselta. Maussa on maltaisuutta, mutta kukkaset on mukana vieläkin. Jälkimaussa on humalien kuivuutta hiukan, kokonaisuus on kevyt ja pehmeä. Humalaisuus jälkimaussa vahvenee. 440 ml, 5,0 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
