Epic New England Style IPA Citralush

Alkon hyllyltä löytyi amerikkalaista neipaa. Väritys on hohtavan kuparinen, vaahto on nopea vaalea kerros oluen suojana. Tuoksuu maanläheisesti trooppiselle hedelmille.  Makuna on pehmeitä ja kypsiä hedelmiä, sellaisia persikantapaisia ja luumujakin. Humalointia löytyy jälkimaussa. Maussa on vähän hiivaisuutta ja  makeutta, kokonaisuus on pehmeä ja täyteläinen, ei ehkä ihan eeppistä, mutta hyvää on kyllä ja täyttävää. 355 ml, 7,0 %, 5/5

Lofotpils Shattered Dreams DIPA

Lofooteilta Alkon kautta tullut tupla-ipa on likaisen oranssia ja se vaahtoa pikaisesti valkoisena. Tuoksuu makealta hedelmältä ja männynkävyiltä. Ensihörppy on vähän löysä. Maku kääntyy enemmän havujen puoleen, hedelmät ovatkin ylikypsiä. Tuntuu väkevämmältä kuin prosentit etiketissä, makeutta on mukavasti. Kokonaisuus paranee juodessa. 440 ml, 7,0 %, 4/5

Bujska Pivovara San Servolo APA

Rovinjin majoituspaikan terassilla rauhoituin ja maistelin Konzumista ostamani kroatialaisen meripihkan värisen apan. Tuoksuu makeilta ja kypsiltä hedelmiltä. Valkoinen  vaahto katoaa nopeasti. Vähän simamaista, mutta maku on jotenkin ohut, hiilihappoisuuttako se on. Maussa on sitruunaa ja männynneulasia, olut paranee hörppiessä. Ei ole ainakaan liian makeaa. 0,33 l, 6 %, 4/5

Musa & Cockburn Remistura 2021

Lissabonin matkamuiston ostin Musa-panimon baarista. Arvonta osui belgityyppistä golden aleen, joka on tehty Cockburnsin viinikellarin kanssa yhteistyönä. Väri on syvää oranssia ja vaahtoa tulee vähäisesti. Tuoksuu lievästi hiivaiselta. Maku on mukava, vaikea eritellä että mikä tässä oikein maistuu. Olisiko vähän hapanta, toisaalta maltaan makeutta, mutta ei liikaa, hedelmät on kypsähköjä, vähän purukumia. Tynnyrikypsytyksestä ei ole jäänyt makuja portviinistä, vaikka sitä vähän odottelin, mieluummin kuivaa valkoviiniä. Alkoholia ei oikein huomaa, lämmittää silti. Maku on jotenkin vähäinen, mutta samalla täyttävä. 33 cl, 9,9 %, 4/5

Pühaste Buckwheat Queen

Tartolaisen Pühaste-panimon tattariolut kuohuaa mukavasti tiiviillä, vaalealla vaahdolla. Olut on kuparista. Tuoksussa on mallasta, makeutta ja jotain erikoista, ei niin lagermaista. Maku on makea, olisiko jotenkin marjainen tai jopa hedelmäinen, erikoista on, kait se tattari antaa tällaisen erikoisen maun. Etiketti ei ainakaan petä, niin taattua tyylikkyyttä, jos olut on vähän erikoisempaa. Lager ei tästä heti tule mieleen, jotenkin niin kypsää tämä on. Jää jotenkin vaivaamaan tämä olut. IBU 35, 0,33 l, 5,2 %, 3/5

Anderson's Knights Who Say NE

Tallinnan Koht-baarin kaupassa oli myyjänä odotettua iäkkäämpi, ei siis vanha, nainen. Mamma lateli faktoja tiskiin oluesta kuin oluesta. Pakkohan sieltä oli olutta ostaa. Tartolainen olut lämmittää aina jotenkin sydäntä, siksi reppuun sujahti tämä session IPA, joka on tosin pantu Viimsissä lähellä Tallinnaa. Korkki aukeaa tiukalla sihahduksella, oluen päälle kertyy kestävää vähän rikkinäistä vaahtoa. Oluen väri on kauniin oranssinruskea. Tuoksussa on kypsynyttä tropiikin hedelmää. Maussa on hienostunutta humalaa, taitavasti makeutta ja vähän multaisia mutta samalla raikkaita persikoita, sitruunoita ja ananasta. Onpas hyvää. 0,33 l, 4,5 %, 5/5

Mikkeller Stedsegrøn Hazy Session IPA

Sameakin olut voi olla kirkasta, kun se on tarpeeksi kultaista. Valkoinen vaahto pitsiytyy lasiin hienosti. Tuoksussa on hedelmiä ja vähän ylikypsyyttä. Oluen nautin palautusjuomana salibandyn ja saunan jälkeen, mukavasti uppoaa. Etiketissä Mikkellerin heput yrittävät maastoutua jostain syystä pensasaitaan, ei ainakaan oluen huonouden takia. Hiilihappo kuplituttaa suussa, maku on maistuvan kuivan hedelmäinen. Jälkimaku jää poskiin rapeana humalaisuutena. Pullon pohjalle jäi vähän hiivaa, kaadoin nekin mukaan lopuksi. Samaa makua sieltäkin tuli. Rapeaa ruohoa, mäntyä, kypsää sitrusta, hiilihappoa, niistä syntyy kelpo kokonaisuus. 330 ml, 3,5 %, 4/5, sarjassaan varmaankin paras.

Nøgne Ø Imperial Rye Porter

Joulupukin lahjakontista löytyi yksi musta herkkupala. Olut tuoksuu jotenkin viskiltä aluksi, tai Islay-viskin turpeelta, lakritsalta. Vaahto katoaa nopeasti ja maku on täyteläinen, makea ja pyöreän runsas. Ei ole terävyyttä vaan pelkästään pehmeyttä. Makeus on tahmaista ja kypsää. Humalat lopuksi peittävät makeuden, jälkimauksi jotenkin jääkin kuivuus, aika uskomaton muutos alkutuntumaan. Tumman oluen hyvät ominaisuudet on onnistuttu tiivistämään yhteen pullolliseen. Etiketissä mainitaan tekijäksi myös Terrapin. 0,5 l, 9 %, 5/5

Fuller's Vintage Ale 2012 Limited Edition

Englantilaisen vuosikertaoluen etiketissä sanottiin että tähän on pakko laittaa parasta ennen päivämäärä vuodelle 2015, mutta tämä kyllä säilyy pidempään, no ei säilynyt. Pullo numero 78409 (pullollisella on vähän pienempi lukema) paljasti kuparisen makean oluen. Makuna erottuu kypsyneitä ja kuivattuja luumuja ja muita hedelmiä. Sherryä, makeaa edelleen, makeutta riittää, jokin jättää kielenpäälle kuitenkin kuivaa humalaa, kunhan makeus katoaa ensin. Alkoholi ei maistu, mutta tuntuu. 500 ml, 8,5%, 3/5

A Le Coq Jõuluporter

Tartolainen musta portteri on kypsä marja poimittavaksi. Pehmeä ja paksu oluet on helposti juotavaa ja jättää suuhun sellaisen maton, joka maistuu vähän makealta. Paahteista ja lempeää olutta, jota on helppo nauttia. Virolaisittain painotettu jõuluõlu jo sanana tuo sopivasti joulumieltä. 0,5l, 6,5%, 4/5

Kuohu Valioluokka Pils

Seinäjoella pannaan Mallaskosken panimosta kelpo olutta. Kuohu Pilsiä kehutaan parhaaksi suomalaiseksi pilsiksi. Kirkkaan oloinen olut onkin hivenen sameaa, vaahto katoaa nopeasti, maku on aluksi vähän makea, mutta tasoittuu nopeasti, humalaa on hivenen, ei ainakaan liikaa. Olut on kypsää. Näpsäkkää olutta, yhdellä annoksella ei päässyt vielä ihan kartalle, pitänee maistella lisää, joten ei voi olla huonoa. 33 cl, 4,7%, 4/5