Samean oranssi latvialainen kuohuaa tiiviillä ja valkoisella vaahdolla. Kolminkertaisesti kuivahumaloitu ipa tuoksuu hedelmäiseltä, vähän ananasta ja muita mehukkaita tuoksuja. Maku on pehmeän hedelmäinen ja varovasti havuinen. Maistellessa huomaa pientä kirpakkuutta kielen päällä. Tasapainossa on kaikki, melko pätevä ostos löytyi Alkosta. 440 ml, 7 %, 5/5
Nyt on kyllä rumanväristä olutta tullut ostettua. Tallinnalainen smoothie sour on keltavihreää sakeaa smoothieta, vaahto vähän kirkkaampaa tiivistä mömmöä. Kaadettaessa tuli mieleen tuoremehun puristaminen omenoista. Tuoksu on omenaa ja vähän jotain muuta, ehkä jäätelöä tai kanelia tai muuta maustetta. Suutuntuma on sameaa. Mutta onpas hyvää. Ei ihan aamupalasmoothiena menisi, illansuussa ihan maittavaa. Maussa on omenaa ja ripaus raparperia, jotka vaniljajäätelö sotkee yhteen. Happamuus ja makeus on jämptisti tasapainossa. 0,44 l, 5,3 %, 5/5
Lohjalta ostettua pullollista koristaa komea oinas-etiketti. Väri on tyylikkään kuparinen, vaahtoa on vähän. Tuoksuu makean maltaiselta, jotain maustetta myös. Maku huumaa hörppijän, maltaista, pienellä pähkinäisellä ja mukavasti mäntyisellä humalapedillä, vähän löysää, mutta sopivasti pehmeää. Oluesta jotenkin huokuu aitous. 0,33 l, 6 %, 5/5
Tartolainen ruskea ale kuohuu kestävästi beessillä vaahdolla. Etiketti sanoo että Ethiopia Bette Buna -kahvia, kaakaota, vaniljaa ja tonka-papuja on käytetty. Tuoksussa on tonkaa ja muitakin mainittuja ainesosia. Maku täsmää tuoksun kanssa. Makeaa kahvia ja tonka-papuja, ehkä ne sopii paremmin stoutteihin, tämä on ehkä sellainen kevyt-stout. Jälkiruoaksi sopii hienosti. Oluen ostin Tarton Gambrinuksesta. 0,33 l, 7 %, 4/5
Andersonin ja Tujun paksulla vahalla sinetöity yhteistyöolut lupaa etiketissä salmiakkia, chiliä ja suolaa. Väri on musta, vaahto katosi heti. Tuoksusssa on ensin mallasta, lakritsaa sitten lupaus chilistä ja suolasta. Maku on ensihörpyllä täynnä salmiakkia ja chiliä, salmiakkikossuakos tämä onkin. Maukas chilinpolte jää suuhun pienenkin huikan jälkeen, chili polttelee pitkään. Kai tämä stoutiksi lasketaan, ainakin värin perusteella, mallas tai lakritsi on läsnä. Etiketin mukaan olut olisi säilynyt ainakin 4 vuotta, no ei säilynyt, jos olisi ollut toinen pullollinen niin ei sekään olisi, tällä kertaa se olisi varmasti säästynyt, sen verran vahva kokemus on. 0,33l, 11,5 %, 5/5
K-supermarketin hyllyltä joskus nappasin vehnäolutta. Tyylikäs etiketti pitää sisällään oranssia sameutta ja valkoista vaahtoa. Tuoksussa on korianteria ja vehnäistä mallasta. Maku on jotenkin lievempi, appelsiinia on vähän ja jotain pientä hiivaisuuta ja mausteita. Mieto vehnäolut ei ehkä ole oikein hyvä konsepti, ihan hyväähän tämä on mutta vau-efektiä ei ole lähistöllä, jotenkin makeanoloinen, olisiko jopa ananasta. EBU 17, EBC 7, 0,5l, 5,0 %, 3/5
Berliiniläisen panimon saksalaistyyppinen ipa on kauniin oranssia, sen päälle kehittyvä vaahto on tiivis melkein valkoinen kerrostuma. Tuoksussa on paljon mallasta ja humalaa, vähän simaa ja hedelmiä se lupaa herkuttelua. Aika raikasta, maltaisuus jää vähän taustalle, mutta kyllä sitä on. Hedelmäisyyttä ja mäntyä löytyy. Maussa on vähän makeutta ja kuivaa appelsiiinia, jälkimakuun jää lievää humalointia. Aika pieni pullollinen, toinen olisi ollut vielä parempi. 0,33 l, 7 %, 4/5
Melko vaatimattomasti tai todella itsevarmasti nimetty berliiniläisen kiertolaispanimon helles on kuparista ja vaahtoaa rauhallisesti valkeana. Tuoksu on maltainen. Etiketin lupauksen mukaisesti on kevyt ja maltainen maultaan. Vaivaton olut ei pääse yllättämään, varmaan sopii isommassakin määrissä nautittaviksi. 0,5l, 4,9 %, 3/5
Berliiniläinen tai potsdamilainen lager on oranssia ja sameaa, pikainen valkoinen vaahto käväisee tuopillisessa. Tuoksussa on vähän puuta ja jotain tunnistamatonta hedelmää vähän. Maku on aika samanlainen. Olut on Kreuzbergissä sijaitsevan punk-levykaupan oma olut. Aika puiseva kokonaisuus on, mallasta on kyllä. 0,5 l, 4,0 %, 2/5
Berliiniläinen olut on kuparista ja sen valkea vaahto on katovaista, mutta sitkeähköä. Oluen ostin yhdestä Boxhagener Strassen späteistä. Luulin olutta etiketin perusteella sellaiseksi perushellekseksi. Olut onkin alea. Tuoksu on voimakkaan hedelmäinen, nallekarkkia. Maku on tasapainoinen, hitusen hiivaa. Mallasta, voita, lopuksi humalointia, nallekarkit on joku jo syönyt eli ei ne menneet taaskaan tasan. Kyllä tämä on ihan mukavaa olutta. 0,5 l, 4,9 %, 4/5
Berliinintuliainen on kauniisti valkoisella tiiviillä vaahdolla kuohuava oljenkeltainen vähän samea lager. Tuoksussa on mallasta ja hitusen humalia. Ensihörppy kertoo että rehellistä olutta on nyt tarjolla. Ei ole ihan sellainen saksalainen kävelyolut, vaan kivasti kuivuutta ja hentoa enemmän täyteläisyyttä. Etiketin alareunan Bambergeristä jäin odottelemaan savua, mutta sitä tässä ei ole. Miedosti makeutta jää jälkimakuun. Oluen ostin friedrichscainilaisesta Spätistä, suosittelen späti-ostokseksi. 0,5 l, 4,9 %, 4/5
Kroatiantuliainen sai päättää kesäloman. Väri on mustaa ja vaahto vähän beigeä ja katoavaista. Kahvilta tuoksuu. Melko hiilihappoinen ensihörppy yllättää runsaudellaan. Ei vielä toisessakaan hörpyssä ole kuplinta rauhoittunut. Vähän kuivaa suklaata taustalla, hennosti humalia, mukavasti maltaisuutta. Pientä makeutta jää jälkimakuun. Raikastahan tämä lager on, vaatii vähän totuttelua tai pienempiä kulauksia. 0,33 l, 5,1 %, 3/5
