Kimito Sour Apple

Olutreissun Taalintehtaan laituriravintolapysähdyksellä mukaan lähti erikoista olutta, hapanta omenaa. Väri on hailakan keltaista, vähän harmaata. Vaahto on valkeaa, mallia pika. Tuoksu on hapan omena. Maku on sama, kuivaa. Hiilihappoa on kuin vissyssä, ellei enemmänkin. Siideriä en ole vähään aikaan nautiskellut, ehkä tämä korvaa sitä. 0,33 l, 4,5 %, 2/5 

Brower Piwna Pszeniczne

Gdanskin joulutorilla nappasin paikallisen puoliksi kadonneen panimon vehnäoluen. Kirjahyllyn siivouksen yhteydessä meinasi pullon pohjalle jäädä valkoista hiivaa, mutta kaadoinpas senkin lopulta mukaan. Väri näytti alkuun kirkkaalta siideriltä, hiivat vähän samensivat tunnelmaa. Tuoksussa on neilikkaa.  Aika hiilihappoista, vähän hedelmäistä ja sitruunaista, kevyttä vehnäisyyttä ja hiivaisuutta vain, tarkkaan harkiten jopa limonadimaista. Helposti tätä joisi  kapealla festivaalipenkillä toisenkin.  Pullollinen, 5,4 %, 3/5 

Oude Geuze Boon à l'Ancienne

Nappasin belgialaisen Boon-panimon geuze-oluen aikanaan Arkadian Alkosta. Nyt helteen kunniaksi päätin korkata tämän shampanjapullollisen. Geuze-olut syntyy kun sekoitetaan vanhempaan lambic-olueeseen nuorempaa lambicia. Tämä olut on oranssia ja tuoksuu hedelmäiseltä ja vähän mintullekin. Maku on omenainen, hapan, vain lievästi hiivainen ja se kuivattaa suun houkutellakseen seuraavaa hörppyä. Erikoisella tavalla olut on raikas. Kyllä tätä voisi luulla siideriksi ja voisi tätä tarjoilla kuohuviininäkin. Tähän vähän hurahtaa ja oppii pitämään, pullollisen pohjan hiivatkin maistuivat. 375 ml, 7%, 5/5

Three Happy Brewers Acuarela

Pieni aamupäiväkävely päätyi Acuarela-baariin. Mukava sateenvarjokatto viilensi paahdetta. Bukarestilainen panimo on nimennyt yhden oluensa baarin mukaisesti. Oluen väri on kultaa, vaahto on heikohko. Tuoksussa on lievästi omenaa. Hörpyn jälkeen huomaa hiivaa ja vähän siideriä ja tietty omenaa. Ei nyt ihan hapanta, mutta liippaa läheltä. 0,33 l, 4,8 %, 3/5 

Anderson's Applehoff Sour Ale

Anderson on käynyt Lehen panimolla ja yhteistyön tuloksena on hapanolutta kanelilla maustettuna. Olut näyttää lasiin kaadettaessa siideriltä, kuplintaa on. Väri on samea oranssi, vaahto katosi, jos sitä olikaan, nopeasti. Pullon pohjalla on omista ikiaikoisista omeviinikokeiluista tutun oloista hiivakertymää, jätin ne paikoilleen. Tuoksussa on omenapiirakkaa. Hörpätessä huomaa että kanelia on piirakassa reippaasti. Jälkimaussa kaneli muistuttaa siitä faktasta että myös liikaan kanelinsyöntiin voi kuolla. Kaneli on voimakasta. Makeus ja happamuus ovat hienosti tasapainossa. Välillä vähän tuntuu että kanelia on kyllä kaatunut liikaa, hörppyjen välissä taas haluaa maistaa taas että oliko sitä kanelia sittenkään liikaa. Parin hörpyn jälkeen kaneli tulee kyllä jo tuoksussa vastaan reippaasti. En ole kovasti siidereihin perehtynyt, mutta luulen että siidereissä ei ole tällaista olutskenen kaltaista irroittelua (ei kun onhas niitä mitä erilaisempia vadelma ja muita siidereitä, ei kun oliko ne sittenkin lonkeroita), ehkä siiderivalmistajat voisivat ottaa tästä oppia ja heittää markkinoille kanelilla maustetun omenapiirakkasiiderin. Tätä riittää yksi kerrallaan, ei enempää, mutta kyllä tämä pullollinen kelpaa napata ostoskoriin, jos vastaan tulee. Itse taisin ostaa tämän Tartosta. 0,33 l, 5,3 %, 5/5

Orval (Olutblogistien yhteispostaus)

Olutblogistien yhteispostauksena on vuoden lopuksi kunnioitusta herättävä belgialainen trappistiolut Orval. Orval tuoksahtaa hiivaiselta ja hedelmäiseltä. Väritys on samea kupari ja vaahto on vahva ja kestävä. Hiilihapot poreilevat ja maku on kuiva, omenasiiderimäinen. Joskus on tullut tehtyä kotiomenaviiniä ja kaukainen mielikuva siitä  iskeytyy aivoihin. Jälkimaussa on vähän pippuria ja täyteläistä painavuutta. Maku on kyllä moniulotteinen, tasapainoinen ja nauttimishetki on rauhallisuuteen pakottava. Oluen sain onneksi joulupukilta, sillä paikallisesta Alkosta ei Orvalia löytynyt ja Alkon verkkokaupassakin toimitusaikataulu valahti vuoden 2017 puolelle. 0,33 l, 6,9 %, 4/5

Mukana yhteispostauksessa ovat
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Ladamatkaaja
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

Saimaa Red Ale

Aurinkoisen päivän saunajuomaksi valikoitui lahjaksi saatu Saimaa Red Ale. Maitokauppaolut on kauniin punainen. Tuoksu on mieto, mutta maku on tymäkkä. Kuivuuden ja katkeruuden seassa on vähän toffeen makeutta, mutta yleisvaikutelma on todella kuiva, varsinkin jälkimaku on vähän niinkuin Saharaa. Pientä ohuutta kuitenkin makuhermot etsivät ja ovat löytävinäänkin. On hieno olut joka tapauksessa, paljon parempaa kuin panimon siiderit. 500 ml, 4,5 %, 4/5

Brewmasters Collection India Pale Ale Nikolai Sinebrychoff

Facebookin kukkaishaasteesen sopiva IPA tuli nautittua Hämeenlinnan venesatamakierroksen päätepysäkillä, Virvelin terassilla. Olut on aika lievä humalien suhteen, mutta maussa on kukkasia ja makeutta. Olisiko tämä sellainen miten-käännytän-siiderinjuojan-IPAn-juojaksi-ensiapupakkaus? Itseäni taitaa kiinnostaa jatko-osat enemmän. Vetisyyttäkin paljastuu. 33 cl, 4,6%, 2/5

Kekkonen keskiolut

Kekkonen on kakkonen, mietous viittaisi siihen. Tölkin yläreunaa kiertää presidentin valitsijamiesvaalien tuloksien äänestyksestä tuttu mantra: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kepponen. Olut ruskeaa ja maku on maltaista. Saimaan juomatehtaan kesäolutpaketista löytyneistä oluista kiinnostavin etiketti laittoi maistamaan tätä Kekkosolutta. Tölkki on täynnä mukavaa pikku infoa ja makeaa maltaan makua. Etiketissä sanotaan että olut sopii ruisleivän kanssa nautittavaksi, uskon. Länsi-Savo-lehden mukaan Kekkosen perikunta ottaa nimiasian huumorilla. Nykänen ja Lampenius nettosivat aikanaan jotain siidereistään ja Sibelius-olutkin aiheutti varmaan jotain tulonsiirtoja, Kekkonen vaan hymyilee etiketissä. Kainuun perämetsien miehelle tehty kunnianosoitus vaahtoaa reilusti, mutta maku on jotenkin liian yksioikoinen. Kekkonen on kuitenkin mukava poikkeus peruskakkosolutgenreen, koska oluessa on makua. 50 cl, 4,2%, 3/5

Cruzcampo Gran Reserva 1904

Supermercatin valikoimasta löytyi yllätys: sekametelisoppa, jossa on hiilihappoa. Väri on kuparinen, vaahto on sankka ja tuoksu on heinäinen, maku on makea, tosin hiilihappo sekoittaa vähän. Kaupasta valikoin oluthyllyltä ja avatessa aloin miettimään että ei kai tämä nyt ole siideriä, ei ollut/olut. Olisiko niin kuin oluiden makeasta kuohuviiniosastosta, loppua kohti makeus muuttuu poreiluksi ja vaahterasiirapin väreilyksi. 33 cl, 6,4%, 3/5