Näytetään tekstit, joissa on tunniste huikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huikka. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Õllenaut Wahtula

Virolainen imperial stout oli lymyillyt olutkellarissa ehkä kolmekin vuotta ja odotellut omaa vuoroaan. Väri on musta, eikä vaahtoa synny. Oluessa tuoksuu lievästi mallas ja lakritsa. Tummaa paahtoa, öljyä ja vienoa makeutta ja kyllä se vaan on lakritsaa. Täyteläistä ja täyttävää jääkahvia, jälkimaku on samaa paahdetta. Täyteläisyys täyttää suun, makua riittää, jälkimausta pitää nautiskella ennen seuraavaa huikkaa. Onko tämä makeaa, lakritsaa on maussa ainakin, ihan piti Kouvolan lakritsalla varmistaa. Tämä olut laittaa ihmisen pakolla rennoksi. 330 ml, 9,5 %, 5/5


lauantai 28. tammikuuta 2017

Oppigårds Thurbo Stout

Ruotsalaisesta Oppigårdista totesin joskus että ei oppi ojaan kaada, ja kyllä tuo toteamus pitää edelleen paikkansa. Musta stout  tuoksuu salmiakilta ja multaiselta maltaalta. Maku on ihan aluksi jotenkin ohut, mutta toisen huikan jälkeen ohuutta ei saa enää mitenkään esille. Ohut vaahto katosi nopeasti, mutta maku ei katoa. Salmiakkia ja miellyttävästi paahtunutta mallasta. Jotain pientä kitkeryyttä leijuu miellyttävästi makumatossa. Helppoa kuin heinänteko, silti palkitsevaa. Jännää kuplintaa mustan oluen pinnalla, tavallisesti tuollaiseen tulee kiinnitettyä huomiota vain vaaleissa oluissa. Pulllollinen tuli Saveur Bieren kuukausiboksissa. 33 cl, 8,7 %, 5/5

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Mufloni Saison Gaelach

Viski ja olut eivät yleensä sovi samaan lasiin, eikä oikein peräkkäinkään, onneksi on poikkeuksia. Muistelen joskus vetäneeni johtopäätöksiä viskin ja oluen sotkemisen onnistumisesta Innis & Gunnin oluesta. Beer Huntersin panimo kuitenkin päätti onneksi uhmata ennakkoluulojani ja lähetti maisteltavaksi Jameson-viskitynnyreissä kypsytetyn saisonin. Ruskea olut tuoksuu makealle. Maku on lievästi makea ja maltainen, vähän savuakin leijuu mukana, kyllä siinä jotain viskiäkin on. Humalat tasapainottavat, luumukiisseliä vähän taustalla. Miellyttävää juotavaa hörppii pikku huikan kerrallaan. Alkoholi tuntuu vasta ruokatorvessa tai vatsassa. 0,33 l kai, 10,0 %, 5/5

torstai 26. marraskuuta 2015

Vormsi IPA Okkaline Õlu

Virolainen IPA sihahti sopivasti ja pullonsuusta nuuskaisu kertoi hedelmällisestä mausta. Ensimmäinen huikka vaikutti ikävän lievältä, onneksi katkeron ja hedelmän liitto alkoi potkia heti seuraavasta huikasta lähtien. Pullossa olut näytti vähän öljyiseltä ja lasissa vähän samealta mutta maku paranee koko ajan juodessa, pettymyksen aiheuttaa pullon koko. Appelsiinin maku on miellyttävästi kietoutunut havumetsään, makeus sopii torstaisen siivouspäivän jälkeiseen tunnelmaan. Jostain pilkistää menthol.  33 cl, 7,5 %, 5/5


perjantai 11. syyskuuta 2015

Mallaskosken panimon Black IPA

Tätä tyylikkään etiketin takana olevaa olutta olen pitkään toivonut pääseväni maistamaan, kunnes sitten Tallinnan sataman myymälässä bongasin tämän kotimaisen tyylioluen ja perjantai-illan kunniaksi sihautin sitten korkin auki. Pieni vaahto katosi nopeasti oluen pinnalta, tuoksussa oli vaimeasti hedelmää, maku on paahteinen. Jälkimaussa katkeruutta löytyy onneksi. Runko tuntuu alkuun ohuelta, mutta se tukevoituu loppua kohden. Alussa oli kyllä pientä pettymystä, mutta kokonaisuus on parempi kuin ensihuikka. Tumman oluen makeus sopii mukavasti kokonaisuuteen, mutta jonnekin katkerot piiloutuvat. 33 cl, 6,5 %, 4/5


perjantai 22. toukokuuta 2015

Pühaste Nokturn Imperial Black IPA

Musta IPA Tartosta on lähellä täydellisyyttä, on hyvää. Musta olut on aluksi lievää, mutta toinen huikka muutti kaiken, maku jotenkin täydentyi. Ensin jotenkin poreilevaa, sitten vähän karamelliä, lakritsan viuhahdus, sitten humalaa sopivasti. Etiketissä on maininta IBU 100+, ja kyllähän ne humalat alkavat jälkimaussa maistua. Makua maistelee huikkien välissä tarkkaan. Miksi ostin tätä vain yhden pullon, se oli virhe. Pühaste on nostettava äärimmäisen tarkkaan valvontaan, onneksi taide-etiketit erottaa helposti.  0,33l, 9,5%, 5/5

torstai 11. syyskuuta 2014

To Øl Baltic Frontier

Katajan- ja tyrninmarjat maustavat Skandinavian ja Balttian olutskenen kunnianosoituksena pannussa tanskalaisessa IPAssa. Tuoksu on havuinen, maku on tymäkkä ja vahvan humalainen, tyrni sekoittaa makunystyröitä. Vahvuus tuntuu ja maku on äärirajoja hakeva. Nerous ja hulluus ovat lähellä toisiaan, niin tämänkin hiukkasia sisältävän samean oluen arvioinnissa ovat 1 ja 5. Pakko kuitenkin aina pienellä uudella huikalla varmistaa maku, jano ei lähde siis. 33 cl, 6,5 %, 5/5

torstai 4. syyskuuta 2014

Ruis Reiska

Teerenpelin ruisolut tuntui aluksi laiskalta, mutta parin huikan jälkeen Reiska terhakoitui. Maltaisen makeus kääntyy vähän makeaan ruisleipään, onkohan sellaista edes olemassa? Väri on tyylikkään punertava ja vaahto on nopea, maku on ihan hyvä ja tehokas, ensin tuntuu vähän lyhyeltä, mutta tunnelma täydentyy pikkuhiljaa, tuopillinen tätä kyllä varmasti uppoaisi, jos ei toinenkin. Ehkä jälkimaussa on vähän liikaa makeutta. 33 cl, 4,7%, 4/5

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Kuohu Valioluokka Pale Ale

Amerikan kalpea kaljaa S-marketista kannoin innokkaana kotiin. Kupariseen taittuva APA maistui ensi huikalla pettymykseksi vetiseltä, vähän niinkuin olisi laimennettu vedellä. Ei kai sellaista tehdä oikeasti? Kyllä tuota katkeroa pikku hiljaa poskiin kertyy. Tuntuma on pehmeä, vähähiilihappoinen, lisä ei olisi pahitteeksi. Samaa olutta olisi ravintoloissa internet-tietojen mukaan tarjolla vähän vahvempana. Olisi varmaan parempaa, tämäkin tosin paranee loppua kohti, olisipa ollut isompi tölkki. 33 cl, 4,7%, 3/5

torstai 27. kesäkuuta 2013

High & Mighty Beer of the Gods

Amerikkalaissaksalaisenglantilainen Beer of uncertain parentage vilvoitti ukkosmyrskyn jälkeen. Lievää vetisyyttä on havaittavissa, jos olisi vahvempaa, niin olisi tietty parempaa. Humalaa ja hiivaa on lievästi maistettavissa. Eka huikka antoi odottaa vähän enemmän. 50 cl, 4,5%, 3/5