Kirkkaan keltainen hiidenmaalainen pilsneri kuohuaa komeasti. Paratiisi tuoksuu märältä graniitilta ja vähän kuivalta heinältä. Saunan jälkeen olut on sopivasti kuivaa ja raikasta. Peruspilsneri on aina hyvää. Oluen ostin Peetri Selveristä. 440 ml, 4,6 %, 4/5
Kuparinen olut valkealla tiiviillä vaahdolla näyttää kunnon ipalta. Ostin oluen Tallinna Koht-baarin kaupasta, on se pieni, mutta oluita on. Etiketti yksinkertaisuudessaan miellyttää. Tuoksuu makealta, vähän hedelmää ja hiivaa. Maku on puhdas, maltainen ja hitusen katkera. Kokonaisuus on eheä, oikein perinteinen helpohko ipa, joka kyllä antaa jälkimaussa mukavasti humalaisuutta. Panimo osaa homman. 440 ml, 6,7 %, 4/5
Tarton Gambrinuksen toinen, ruotsalais-hiidenmaalainen matkamuisto on tummaa kultaa. Tuoksu on makean maltainen. Vaahto katosi nopeasti. Maku on aika makea, jostain syystä mieleen tulee sana kandisokeri. Imperial pils on ehkä hienostuneempi versio viinalagereista, siksi oli vähän ennakkoluuloja tätä olutta kohtaan. Maku on loppuvaiheessa vähän yrttinen, se tasoittaa makeutta. Alkoholi on taustalla, mutta kyllä sen havaitsee. Mielipide kokonaisuudesta ajoittain vaihtelee, mutta jostain syystä lopputulos on ihan hyvä. 330 ml, 10,1 %, 4/5
Hiidenmaalainen olut löytyi Tarton Gambrinuksesta. Hiiumaalaiset ovat tehneet Põhjalan kanssa yhteistyössä tumman kuparisen ruisoluen. Auringonvalossa olut näyttää oikeastaan punaiselta. Tuoksussa on ruista. Maku on rukiinen, makeaa ja hapanta vuorotellen. Kokonaisuus on täyteläinen, makua on paljon. Jälkimaku on katkeran ja makean miellyttävä sekoitus. Peko kait on sama kuin Pekko Suomessa, Virossa se on setukaiseeposten mukaan hedelmällisyyden jumala. Pekopojad kääntyy kyllä internetin avulla myös juhlapojiksi. Kaikkea sitä oppii oluella. 330 ml, 6,0 %, 4/5
