Katinalan lihakaupan olutkaapista nappasin hämeenlinnalaisen panimon sameaa ipaa. Lasissa sameus konkretisoitui kultaisena ja päälle rakentui tiivis valkoinen vaahto. Tuoksuu hedelmiltä, houkuttelee maistamaan. Maku onkin sitten vahvan kuusinen ja vähän hapan. Sitruunaa ja greippiä on reippaasti. Olut on nimetty Future Island -bändin kappaleen mukaan, linnunsilmiä ei ole vahingoitettu oluen valmistuksessa. Vähän liikaa kuusipuuta, ei oikein miellytä. 440 ml, 7,0 %, 3/5
Valkoisena vaahtoava espoolainen ipa on saanut etikettiinsä lisäattribuutin belgialainen. Töölön K-Supermarket Kasarmin hyllyn vieressä tämä alkoi kiinnostaa sen verran että nyt lasissa on oranssia puolikirkasta ipaa, kullattua siiliä. Tuoksu on voimakkaasti hedelmäinen. Vähän belgihiivaa tulee ensihörpyllä, mausteisuutta, jopa valkopippuria nousee esille, ei niinkään humalaisuutta, jotain kuivuutta. Kokonaisuus on sellainen että ostan toisenkin, kun tulee vastaan. Jälkimaku on mukavan maustehedelmähiivainen. 0,44 l, 7,7 %, 5/5
Keskiviikon yömyssyksi nappasin olutkellarista mustaa, vienosti vaaleana kuohuavaa balttiportteria. Tuoksuu maltaiselta ja hivenen kaakaolle. Maku on paahteinen, maltainen ja kuten tuoksukin hitusen kuivan kaakaoinen. Maun paahteisuus ja maltaisuus ei käänny raskaudeksi, vaan tuntuma on jopa vähän ohut. Maku on silti täyteläinen, loppuluisussa humalointi antaa kirpakkuutta. Ei sisällä mitään yllätystä, vaan on kunnon perinteinen portteri. Etiketti kertoo että Poterman on muinaisten merimiesten uskomusten mukaan laivojen suojelija, jolle rakennusvaiheessa laitettiin lahjukseksi maston alle kultakolikko, ehkä pullollinen tätä olisi myös kelvannut. 440 ml, 6,8 %, 4/5
