Tarton Marian markkinoiden mustveeläisestä kojusta ostin oikean erikoisoluen. Marjaviinitilan puristejätöksistä jääneet aroniat ja kirsikat on käytetty tarkasti ja lopputuloksena on saatu kirkkaan punaista hedelmäolutta. Tuoksu on makeahkon marjainen. Vaahto katosi nopeasti. Maku on marjainen, ei makea vaan lempeän hapan. Kokonaisuus on siellä viinin ja oluen välimaastossa, erikoista on. Jälkimaku on viinimäinen. 0,33 l, 6,0 %, 3/5
Katinalan lihakaupasta kävin ostamassa possu-tomahawkeja aka talouskyljyksiä, niin samalla mukaan lähti hämeenlinnalaista ipaa. Väri on ohuesti sameaa oranssia, vaahtoa ei oikein synny. Tuoksu on vienosti makean simamaista ja mallasta. Maku on odotetun oloista, puhdasta ja yksinkertaista, hedelmiä ja havuista humalaa. Onhan tämä kunnon ipaa. Jälkimaku jatkaa makua. 440 ml, 6,7 %, 5/5
Tartolainen neipa on sameaa oranssia, joka vaahtoaa komeasti ja kestävästi. Tuoksu on hedelmäinen, persikka ja humalan taustalta puikkaavaa pisteliäisyyttä, jotain kirpeää marjaisuutta. Ostin tölkillisen Tarton Gambrinuksesta. Joku jännä liian kypsä trooppinen hedelmä antaa omaa kierrepotkuaan. Etiketti on 80-luvun Arts & Letters -tyyliä. Toinen annos olisi varmasti selkeyttänyt. 0,33 l, 6,0 %, 4/5
