Tallinnalaisen panimon toinen alkuaineolut maistelussa. Punajuuri lienee värjännyt oluen limodinpunaiseksi. Komea pinkki vaahto katosi nopeasti. Tuoksuunkin riittää punajuurta ja jotain maustetta, onhan se aika lähellä ukrainalaista perinneherkkua eli borsch-keittoa. Makuna edelleen makeahkoa punajuurta, mutta kevyesti. Kivaa pientä happaman ja suolaisen jälkimakua. Etiketissä sanotaan että sopii kokeiluun, siihen kyllä mutta ei uusintaan. Oluen ostin Tarton Gambrinuksesta. 330 ml, 4 %, 3/5
Tarton Gambrinuksesta ostin tämän oluen. Luin oikein etikettiä ennen ostopäätöstä, siinä sanotaan että 11 eri mallasta on tähän käytetty, ja vain yksi niistä on tumma. Silti olut on lähes pikimustaa. Kotona opin että kyseessähän olikin portteri. Vaahto oli kermainen. Tuoksu on makean kermainen ja kahvinen. Maku on paahteisuutta, kahvia ja lievää makeutta. Parin hörpyn jälkeen voi todeta että on ihan ok portteri, eikä ole ainakaan turhan väkevä, lopussa tuntuu että onko vähän ohutta ilmassa. 30 IBU, 440 ml, 5,5 %, 4/5
Ison pullollisen korkin avaaminen vaati työkaluja. Väri on punertavaa, olisiko tyrnin aiheuttamaa. Kuohu katoaa heti. Tuoksu on marjaviinimäinen. Hapanta on, mutta ei liikaa, oikeastaan tämä on todella raikasta. Tyrninmaku on mietona mukana. Oluen maistelin Jossun kanssa, kun hän tämän oluen valitsi Tarton Gambrinuksesta. 0,75 l, 6,9 %, 5/5
