Olutkellarin perukoilta löytyi sinne unohtunut olut, sanotaan nyt vaikka että panimon perustajan suomenvierailun kunniaksi nappasin tämän esille. Olut tuoksuu hedelmäiseltä ja vähän hiivalta. Väritys on ruskeaan taittuvaa oranssia, hitusen sameaa. Vaahto on tiivis, valkoinen, täydellinen. Olut kaatuu nieluun humalaisena, rauhallisen vähäliikkeisesti. Hiilihapot on piilotettu humalien taakse. Jälkimaku jää suuhun pyörimään humalaisena. Terävää, mutta pehmeältä tuntuvaa, pirullisen pettävää kertoo myös etiketti, jossa enkeli ja piru varmaankin kamppailevat. 330 ml, 5 %, 4/5
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti