Etelävirolainen bitter on punaruskeaa ja sen vaahto on valkoista ja ripeästihaihtuvaa. Tuoksu on maltainen. Maku ei ole ihan multainen, mutta maanläheisyyttä on. Pientä humalaisuutta löytyy loppuhörpyssä. Bitteristä tämä menee, mutta jotain jäi puuttumaan tai oli vaan perusbitteriä. 440 ml, 4,5 %, 3/5
Lontoolaiseen tunnelmaan sopivasti alkoi sataa, no oikeastaan en muista koskaan käydessäni että Lontoossa olisi satanut, ehkä pitää käydä useammin. Kotiseutukierroksella kävin lounaalla Laitikkalassa, Rönnvikin viinitilalla, ruoka ja trubaduuri olivat hyviä. Myymälästä ostin matkamuistoksi panimon omaa bitteriä, joka on kuparista ja valkealla komeasti vaahtoavaa, vähän tuli pulputuksesta jopa hanatunnelma, kun olutta kaatoi. Tuoksu on viljainen. Maku on maltainen ja pehmeä, vähän on pähkinääkin. Matalat hiilihapot auttavat kulautuksia. Lievä humalaa jää jälkimakuun. Sateen lotistessa takaterassilla löytyy oluesta kuitenkin ihan lämmintä pubitunnelmaa. Humalat vähän siirtyvät myös etumakuunkin. 50 cl, 5,6 %, 4/5
Vain blogistin äärettömän nopeat kädet estivät kuopiolaista bitteriä kuohuamasta pullonsuusta yli. Vaahto on tahmaisen oloista ja kyllä sitä jää vähän olutta suojaamaan. Värinä on hiukan likainen mahonki. Tuoksuu puiselta maltaalta. Maku on maltainen, vähän hedelmää ja aika paljon hiilihappoa. Jälkimaussa on bitteristä humalaa ja sen jälkeen makea mallasta. 0,33 l, 5,4 %, 3/5
Kampin Bruuverin hanasta valikoin bitteriä. Tuoppi täyttyy meripihkalla, jonka päällä on tiukkaa vaaleaa vaahtoa. Manchesteriläisen oluen tuoksu on mallasta, karamelliä ja humalia. Ensihörppy laittaa miettimään, miksi olen unohtanut brittioluet. Makeus katoaa, lempeä greippi ottaa osaa. Jälkimaku on katkera. Rapsakkuus on just eikä melkein. Googlettelu kertoo että tätä myydään ruokakaupoissa, ei ole omaan näkökenttään osunut, tarkennan katsetta jatkossa. 0,5 l, 5,5 %, 5/5
