Lepaanvierailun toinen tuliainen on kauniin samean keltainen ipa vaalealla vaahdolla. Tuoksu on vaimeasti raikas. Maku on perus-ipaa, humalointi on vähän lievää, vähän hiilihappoa, ihan sopivaa. Hörpyn jälkimaussa on mukava humalointi. Tuoksusta löytyy lopussa hedelmäkarkkia. Etiketti on kyllä oluen heikon osa. 0,33 l, 6,7 %, 4/5
Latvialainen tripla-ipa on väriltään oranssia, oluessa pyörii reilusti partikkeleja. Vaahto tiivis ja kaunis valkoinen. Tuoksu on makea, vähän eukalyptustakin. Maku on trooppinen hedelmä, täyteläinen lähes raskas, makua on paljon. Vähän alkoholi kurkistaa jälkimaussa humalien takaa. Kokonaisuus on pehmeä mutta vahva. Partikkelit kyllä jää unholaan hörppiessä. 440 ml, 9 %, 5/5
Keittiöremontin valmistumisen kunniaksi valitsin saunaolueksi jääkaapista keravalaista neipaa. Olut on ohuesti sameaa keltaista, vaahto on kestävää ja valkoista. Tuoksu on marjaista. Maku on hedelmäinen, sitruunaa ja vähän greippiä. Pientä ohuutta on, mutta mukavasti tuo humalointi toimii. Yksiulotteinen, maku ei juuri muutu, mutta mieli alkaa hyväksyä oluen ihan hyväksi. 50 cl, 5,6 %, 3/5
Tarton Ihamaru-pizzeriavierailun jälkeen kävin Rüütlin Gambrinuksesta hakemassa yhden Käblikun oluen. Olut on tasaisen oranssia kultaa ja vaahto tiivistä valkoisuutta. Tölkin rapsautuksesta lähtee jo humalainen tuoksu. Maku on hunajaisen makea. Etiketti vihjaa että tässä oluessa on munaa tai jotain käärmettä. Makuna vilahtaa vielä jotain raikasta. Humalainen vehnäolut on aina tervetullutta, tähän alkoholia saatu reippaasti mukaan, kyllähän sekin vähän maistuu, mutta periaatteessa lopputulos voi olla pettävä. Jotenkin vähäisesti makua voi kuvailla 9 V -pariston kielitestiin, jotain outoa, mutta kuka nyt ei haluaisi testata patteria vielä varmuudeksi uudestaan. 30 IBU, 440 ml, 8,3 %, 4/5
Joulupukki oli valinnut lahjan keravalaisen oluen etiketin mukaan, ehkä putki muistutti panssarihaupitsista. Olut on lasissa haalean vaalean keltaista, valkoista vaahtoa riittää. Tuoksu on hedelmähumalaista. Maku on jotenkin lievä ja samaan aikaan voimakas, hedelmiä, sitruunaa ja greippiä, kuivaa suuta juuri siten että pitää hörpätä uudelleen. Jälkimaku antaa vähän greippiä. Täytyy käydä joulupukin jäljillä Alkossa ja ottaa toinen maisteluun. 440 ml, 6,0 %, 5/5
Kuparinen olut valkealla tiiviillä vaahdolla näyttää kunnon ipalta. Ostin oluen Tallinna Koht-baarin kaupasta, on se pieni, mutta oluita on. Etiketti yksinkertaisuudessaan miellyttää. Tuoksuu makealta, vähän hedelmää ja hiivaa. Maku on puhdas, maltainen ja hitusen katkera. Kokonaisuus on eheä, oikein perinteinen helpohko ipa, joka kyllä antaa jälkimaussa mukavasti humalaisuutta. Panimo osaa homman. 440 ml, 6,7 %, 4/5
Turun 5piste5:stä ostin kuolleen koiran muistoksi pannun kanadalaisen oluen, joka ei tuoksunut märältä koiralta vaan raikkaalta humalalta. Väri on kirkas keltainen ja vaahto myös kirkkaan valkoinen. Vaahto pitsittää lasia heinosti. Maku on vaan niin oikeanlainen, humalia, sitruunaa ja muita hedelmiä, etäisesti alkoholia, raikkautta, pientä pisteliäisyyttä ja täyteläisyyttä, ei kuollutta tai märkää koiraa yhtään. Jälkimakuun jää hedelmiä ja humalia. Rip Fat Joe. 473 ml, 6,5 %, 5/5
Hetkeen ei ole tullut maisteltua laitilalaista olutta, S-marketin hyllyllä kiilteli länsisuomalaista pale alea tölkillinen, joten siirsin sen ostoskärryn suojaan. Kotona olut näytti lasiin kaataessa aika kupariselta ja kirkkaalta, vaahto oli liian nopea. Tuoksu on maltainen ja keksinen, jotain makeutta myös. Ensihörppy tuo mieleen ihan maistuvan ipan. Vähän greippiä, mallasta, vähän katkeroa, sitä jää jälkimakuunkin, vähän pisteliäästi. 50 cl, 5,6 %, 3/5
Panimo on jäänyt testaamatta ja internet-kuplassani olen ajatellut että ei ole ainakaan suomalainen. Nyt ymmärsin että on Kuopiosta, eli aika oikeassa oli hintchi. Nedipan väri kuultaa aurinkoisena keltaisuutta, vaahto on valkoista ja ohutta. Tuoksu on appelsiinimallasta. Ensihörppy vaan katoaa nieluun hymyillessä. Makeutta on sopivasti, humalat on lämpimiä, trooppisuus on läsnä, alkoholi ei maistu, kielensivuihin jää sopivasti puudutusta ja kirpeyttä. Nautin oluen lääkärin määräämän saunatauon päätteeksi. Raikas ja vähän nostattavaa tunnelmaa jää mielikuvaksi. 440 ml, 8,4 %, 5/5
Vantaalaisen panimon Belgiassa paneman puu-ipan ostin Tartosta ja toin sen sitten Hämeenlinnaan maisteltavaksi. Väri on samean kuparista ja vaahto tiivistä vähän likaista ja valkoista. Tuoksu on mieto vähän simamainen. Maku on vanha kunnon ipa, mallasta, hitusen sitruunaa, mäntypökköä, vähän katkeroa ja hitusen arvokkaan oloista tammea. Jälkimaku on katkeruutta, ei yhtään liikaa, vaan juuri sopivasti. 330 ml, 6,0 %, 5/5
Lohjalainen neipa on kirkkaan keltaista ja se kuohuaa reilusti valkoisena. Tuoksu on hedelmäinen ja humalaisuuttakin on. Maku on samalla uralla. Hörppiessä löytyy vähän puumaisuutta, huipun ja tylsyyden välinen kilpailu kääntyy vähitellen positiiviseksi. Jälkimaku on pirskahteleva. Puumaisuus kääntyy humalahedelmäksi. 0,33 l, 7,0 %, 5/5
Lohjan panimonkaupan jääkaapista valitsin punertavaa apinanhuuto-olutta. Jotenkin staattinen olut kuohuaa lasissa vähän, jotain partikkeleita jäi lasilliseen, mutta ei mitään tapahtumia. Tuoksu on hapan mallashumala, vähän sokerinenkin. Maku on tasapainoinen, humalat on ystävällisiä ja sopivan katkeria, makeutta on riittävästi, hedelmiä ei ole mitenkään liikaa. Jälkimakuun jää humalia ja vähän kuivuutta. On kyllä suunmakuinen olut. 33 cl, 6,5 %, 5/5
Matkamuisto Hollannista on raikkaan keltaista tripla-ipaa. Vaahto on valkeaa. Tuoksusta löytyy reilu kattaus hedelmiä, ananasta ja mangoa sekä sitruunaa. Maku on myös trooppinen, mutta humalat antavat ryhtiä. Makeutta on, mutta se kuitenkin jää taustalle. Humalat kipristelevät mukavasti kitalakea ja kieltä, hedelmäisyys on samalla täyteläistä. Alkoholi jää piiloon. Etiketissä sanotaan small batch, ostin oluen kuitenkin Utrechtin Albert Hejn -supermarketista. Lisäksi etiketissä sanotaan tropical fruitbomb, sitä en kyseenalaista. 330 ml, 9,5 %, 5/5
Amsterdamilainen maaemo-ipa on oranssia läpinäkymättömyyttä valkoisella vaahdolla. Tuoksussa on vanhaa kunnon ipamaisuutta, makeita hedelmiä hiukan, humalia ja greippiä. Maistelu lisää vähän karamellia taustalle. Katkeruus on pinnalla, muttei mitenkään liikaa. Pientä mausteisuutta tuntuu lopuksi, alkoholi maistuu vain miedosti. 330 ml, 7 %, 4/5
Tarton Gambrinuksesta ostin tartolaislatvialaista humalalageria. Väri on läpikuultamaton keltainen, vaahto on valkeaa ja vähäistä. Tuoksu on hedelmäistä tai jopa marjaista. Ensihörppy paljastaa aika paljon katkeruutta. Lempeyttä ei ole, aika rapsakkaa on. Nelson sauvin -humala antaa vähän viinimäisyyttä, citra sitruunaa vähemmän, eihän tässä ole mitään vikaa. Jälkimaku on humalainen. 0,33 l, 5,3 %, 4/5
Läpikuultamaton hollantilainen ipa kuohuaa todella niukasti, vaikka tölkillinen näytti saaneen jossain aika paljon osumaa. Tuoksuu lämpimien maiden hedelmiltä, persikkaa ja muita keltaisia hedelmiä, ehkä ripaus havuja. Maku on samalla linjalla, lempeä katkeruus ryydittää vähän jälkimakua. Annoksen loppupuolella huomaa että humalointi ikäänkuin kertyy ikeniiin, hienosti siis. Kyllä tätä voisi ostella, jos sattuisi jossain kaupassa vastaan tulemaan. Tölkillisen ostin Utrechtiin Albert Hejn -kaupasta. 330 ml, 6,5 %, 4/5
Vaalean kullankeltaista lageria löytyi Olvin lähetyksestä. Kuohu on reipas ja valkoinen. Tuoksuu vähän kuivahtaneelta sitruunalta, hyvällä tavalla. Maku on humalainen, aika kuiva, jälkimaku tuntuu tiiviitä humalalta, mutta se jää jotenkin teräväksi, vaikka jääkin pitkäksi aikaa pyörimään kielen päälle. Kyllä maussa on myös sitruunaa, kun oikein puristaa. Kokonaisuus on helppo ja rapsakka, kevyesti. Täytyy vielä perehtyä aiheeseen toisella tölkillisen. 0,5 l, 5,0 %, 3/5
Rüütlilla pysähdyin aperatiivilla Kelderissä. Tartolainen amerikkalainen ipa on kirkasta kultaa ja vaahto on hohtavan valkoista. Tuoksu on vähän hedelmäinen ja enemmän humalainen, yksinkertaista. Maku on rapsakan humalainen. Humalat tanssivat jälkimaussa koko suun täydeltä. Havupuun humina jää suuhun pitkään lämmittämään. 0,33 l, 6,9 %, 5/5
Berliiniläinen dipa on vaaleankeltaista ja sameaa. Vaahtoa on vähäisesti. Tuoksuu yrteiltä, humalalta ja sitruksilta. Maistellessa sitruunan lisäksi erottuu vähän muita persikan ja nektariinin kaltaisia hedelmiä. Yrttisyys kääntyy suussa mukavaksi pirskahteluksi. Alkoholi ei erotu. Tuoksu on voimakas loppuun saakka, sen yrttisyys ei ole oikein ok. Maku on kyllä mainio. Tölkillisen ostin Alkosta. 44 cl, 8,1 %, 4/5
Saunan jälkeen avasin kotimaisen keltaisen ja samean ipan. Tuoksussa on puuta ja hedelmää. Etiketti kertoo että humalina on citra, mosaic ja motueka ja kyllä ne hallitsevat makumaailmaa. Hedelmäisyyttä tropiikin suunnalta täydentää pieni sitruunan puraisu. Maku on täyttävä, pieni puumaisuus kummittelee maussa. Ostan toisenkin jos vastaan tulee, tämän ostin Lohjan teollisuusalueelta eli United Gypsiesin myymälästä. Jälkimaku on kyllä koukuttava ja erinomainen. Yhtäkkiä huomaakin että lasillinen on hörpitty tyhjäksi. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
