Turun 5piste5:stä ostin kuolleen koiran muistoksi pannun kanadalaisen oluen, joka ei tuoksunut märältä koiralta vaan raikkaalta humalalta. Väri on kirkas keltainen ja vaahto myös kirkkaan valkoinen. Vaahto pitsittää lasia heinosti. Maku on vaan niin oikeanlainen, humalia, sitruunaa ja muita hedelmiä, etäisesti alkoholia, raikkautta, pientä pisteliäisyyttä ja täyteläisyyttä, ei kuollutta tai märkää koiraa yhtään. Jälkimakuun jää hedelmiä ja humalia. Rip Fat Joe. 473 ml, 6,5 %, 5/5
Hetkeen ei ole tullut maisteltua laitilalaista olutta, S-marketin hyllyllä kiilteli länsisuomalaista pale alea tölkillinen, joten siirsin sen ostoskärryn suojaan. Kotona olut näytti lasiin kaataessa aika kupariselta ja kirkkaalta, vaahto oli liian nopea. Tuoksu on maltainen ja keksinen, jotain makeutta myös. Ensihörppy tuo mieleen ihan maistuvan ipan. Vähän greippiä, mallasta, vähän katkeroa, sitä jää jälkimakuunkin, vähän pisteliäästi. 50 cl, 5,6 %, 3/5
Panimo on jäänyt testaamatta ja internet-kuplassani olen ajatellut että ei ole ainakaan suomalainen. Nyt ymmärsin että on Kuopiosta, eli aika oikeassa oli hintchi. Nedipan väri kuultaa aurinkoisena keltaisuutta, vaahto on valkoista ja ohutta. Tuoksu on appelsiinimallasta. Ensihörppy vaan katoaa nieluun hymyillessä. Makeutta on sopivasti, humalat on lämpimiä, trooppisuus on läsnä, alkoholi ei maistu, kielensivuihin jää sopivasti puudutusta ja kirpeyttä. Nautin oluen lääkärin määräämän saunatauon päätteeksi. Raikas ja vähän nostattavaa tunnelmaa jää mielikuvaksi. 440 ml, 8,4 %, 5/5
Vantaalaisen panimon Belgiassa paneman puu-ipan ostin Tartosta ja toin sen sitten Hämeenlinnaan maisteltavaksi. Väri on samean kuparista ja vaahto tiivistä vähän likaista ja valkoista. Tuoksu on mieto vähän simamainen. Maku on vanha kunnon ipa, mallasta, hitusen sitruunaa, mäntypökköä, vähän katkeroa ja hitusen arvokkaan oloista tammea. Jälkimaku on katkeruutta, ei yhtään liikaa, vaan juuri sopivasti. 330 ml, 6,0 %, 5/5
Lohjalainen neipa on kirkkaan keltaista ja se kuohuaa reilusti valkoisena. Tuoksu on hedelmäinen ja humalaisuuttakin on. Maku on samalla uralla. Hörppiessä löytyy vähän puumaisuutta, huipun ja tylsyyden välinen kilpailu kääntyy vähitellen positiiviseksi. Jälkimaku on pirskahteleva. Puumaisuus kääntyy humalahedelmäksi. 0,33 l, 7,0 %, 5/5
Lohjan panimonkaupan jääkaapista valitsin punertavaa apinanhuuto-olutta. Jotenkin staattinen olut kuohuaa lasissa vähän, jotain partikkeleita jäi lasilliseen, mutta ei mitään tapahtumia. Tuoksu on hapan mallashumala, vähän sokerinenkin. Maku on tasapainoinen, humalat on ystävällisiä ja sopivan katkeria, makeutta on riittävästi, hedelmiä ei ole mitenkään liikaa. Jälkimakuun jää humalia ja vähän kuivuutta. On kyllä suunmakuinen olut. 33 cl, 6,5 %, 5/5
Matkamuisto Hollannista on raikkaan keltaista tripla-ipaa. Vaahto on valkeaa. Tuoksusta löytyy reilu kattaus hedelmiä, ananasta ja mangoa sekä sitruunaa. Maku on myös trooppinen, mutta humalat antavat ryhtiä. Makeutta on, mutta se kuitenkin jää taustalle. Humalat kipristelevät mukavasti kitalakea ja kieltä, hedelmäisyys on samalla täyteläistä. Alkoholi jää piiloon. Etiketissä sanotaan small batch, ostin oluen kuitenkin Utrechtin Albert Hejn -supermarketista. Lisäksi etiketissä sanotaan tropical fruitbomb, sitä en kyseenalaista. 330 ml, 9,5 %, 5/5
Amsterdamilainen maaemo-ipa on oranssia läpinäkymättömyyttä valkoisella vaahdolla. Tuoksussa on vanhaa kunnon ipamaisuutta, makeita hedelmiä hiukan, humalia ja greippiä. Maistelu lisää vähän karamellia taustalle. Katkeruus on pinnalla, muttei mitenkään liikaa. Pientä mausteisuutta tuntuu lopuksi, alkoholi maistuu vain miedosti. 330 ml, 7 %, 4/5
Tarton Gambrinuksesta ostin tartolaislatvialaista humalalageria. Väri on läpikuultamaton keltainen, vaahto on valkeaa ja vähäistä. Tuoksu on hedelmäistä tai jopa marjaista. Ensihörppy paljastaa aika paljon katkeruutta. Lempeyttä ei ole, aika rapsakkaa on. Nelson sauvin -humala antaa vähän viinimäisyyttä, citra sitruunaa vähemmän, eihän tässä ole mitään vikaa. Jälkimaku on humalainen. 0,33 l, 5,3 %, 4/5
Läpikuultamaton hollantilainen ipa kuohuaa todella niukasti, vaikka tölkillinen näytti saaneen jossain aika paljon osumaa. Tuoksuu lämpimien maiden hedelmiltä, persikkaa ja muita keltaisia hedelmiä, ehkä ripaus havuja. Maku on samalla linjalla, lempeä katkeruus ryydittää vähän jälkimakua. Annoksen loppupuolella huomaa että humalointi ikäänkuin kertyy ikeniiin, hienosti siis. Kyllä tätä voisi ostella, jos sattuisi jossain kaupassa vastaan tulemaan. Tölkillisen ostin Utrechtiin Albert Hejn -kaupasta. 330 ml, 6,5 %, 4/5
Vaalean kullankeltaista lageria löytyi Olvin lähetyksestä. Kuohu on reipas ja valkoinen. Tuoksuu vähän kuivahtaneelta sitruunalta, hyvällä tavalla. Maku on humalainen, aika kuiva, jälkimaku tuntuu tiiviitä humalalta, mutta se jää jotenkin teräväksi, vaikka jääkin pitkäksi aikaa pyörimään kielen päälle. Kyllä maussa on myös sitruunaa, kun oikein puristaa. Kokonaisuus on helppo ja rapsakka, kevyesti. Täytyy vielä perehtyä aiheeseen toisella tölkillisen. 0,5 l, 5,0 %, 3/5
Rüütlilla pysähdyin aperatiivilla Kelderissä. Tartolainen amerikkalainen ipa on kirkasta kultaa ja vaahto on hohtavan valkoista. Tuoksu on vähän hedelmäinen ja enemmän humalainen, yksinkertaista. Maku on rapsakan humalainen. Humalat tanssivat jälkimaussa koko suun täydeltä. Havupuun humina jää suuhun pitkään lämmittämään. 0,33 l, 6,9 %, 5/5
Berliiniläinen dipa on vaaleankeltaista ja sameaa. Vaahtoa on vähäisesti. Tuoksuu yrteiltä, humalalta ja sitruksilta. Maistellessa sitruunan lisäksi erottuu vähän muita persikan ja nektariinin kaltaisia hedelmiä. Yrttisyys kääntyy suussa mukavaksi pirskahteluksi. Alkoholi ei erotu. Tuoksu on voimakas loppuun saakka, sen yrttisyys ei ole oikein ok. Maku on kyllä mainio. Tölkillisen ostin Alkosta. 44 cl, 8,1 %, 4/5
Saunan jälkeen avasin kotimaisen keltaisen ja samean ipan. Tuoksussa on puuta ja hedelmää. Etiketti kertoo että humalina on citra, mosaic ja motueka ja kyllä ne hallitsevat makumaailmaa. Hedelmäisyyttä tropiikin suunnalta täydentää pieni sitruunan puraisu. Maku on täyttävä, pieni puumaisuus kummittelee maussa. Ostan toisenkin jos vastaan tulee, tämän ostin Lohjan teollisuusalueelta eli United Gypsiesin myymälästä. Jälkimaku on kyllä koukuttava ja erinomainen. Yhtäkkiä huomaakin että lasillinen on hörpitty tyhjäksi. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
United Gypsiesin myymälän ostosreissun saaliinjako jatkui helteisen akryylilevynmetsästysreissun jälkeen kotiterassilla. Värikkään etiketin takaa paljastuu ruskeaa hienosti kuohuvaa ipaa. Mallasrunko on tukeva jo tuoksussa, maussa vahvistuu vielä. Maku on lupaavasti kirpeyttä, vähän multaa ja humalia. Tunnelmaksi jää yllättävä raikkaus. 33 cl, 6 %, 4/5
Lohjalta ostin itselle tuntemattoman oululaisen panimon kuparista pilsneriä. Se vaahtoaa tiiviillä valkoisella vaahdolla. Tuoksu on vähän makeaa mallasta. Ensihörppy on aika humalaisen katkera. Sellaista kunnon oluttahan tämä on. Hiilihappo kutittelee suuta, peloista poiketen mandariinia ei onneksi löydy, vähän ehkä kirpeitä ananaskarkkeja. Humalia on tavallista pilsneriä enemmän, ei haittaa. Jälkimaku on pitkä ja vahva. 0,33 l, 6,0 %, 4/5
Leedsistä Alkon kautta tullut pale ale on sameaa, harmaaseen hitusen taipuvaa keltaista, valkealla kuohuvaa olutta. Tuoksu on hedelmäinen, reippaasti, vähän humalat virkistävät. Etiketissä luvattua punaista greippiä ja muita sitruksia on antamassa kirpeyttä, puuduttavat vähän kieltä. Humalien havuisuus on kohdillaan. Etiketti kuvaa hyvin oluen tunnelmaa. Luulisi vähän väkevämmäksi, sopii hyvin saunan jälkeiseen vilvoitteluun. Varmaan pitää ottaa uusintamaisteluun vielä. 440 ml, 4,8 %, 5/5
Ateenan Neapolisin tai lähialueiden sokkeloissa pysähdyin Paliomagazo tai jonkun senkaltaisten baarin terassille. Tarjoilija kertoi soittavansa iltaisin bouzukia ja sanoi että baarissa ei ole Heinekenia, vaan jotain hänen kaverinsa pienpanimo-oluita. Valitsin lähinnä kreikankielisen selostuksen perusteella punaista olutta. Amber ale paljastui punaruskeaksi ja vaahto ohueksi mutta tiiviiksi. Tuoksussa on hitusen hedelmää ja hiivoja. Jälkimaku on vähän hapan ja vähän humalainen. Baarin kaiuttimista soi Foreignerin I Wanna Know What Love Is, Stingin Fragile ja Terence Trent d’Arby Sign Your Name, kadun toisella puolella olevasta CBD-kaupan kulmilta pöllähtää välillä omia tuoksuja. Lämpötila on yli 30 astetta. Tunnelmaa on. 330 ml, 5,6 %, 4/5
Lomapäivän iltapäiväolut nautitaan taas helteisellä paroikialaisella terassilla. Kreikkalainen pilsneri on sameaa kultaa, vaahto on tiivis ja tyylikäs. Tuoksussa on paljon kukkasia. Mausta ei ensimmäisenä tule mieleen saksalaiset pilsneri, hedelmäisyyttä täydentää lievät humalat, jotenkin jälkimaku on kuitenkin kuivuuttakin tarjoava. Jännä olut on. 0,33 l, 5 %, 4/5
Alikinretken jälkeen taas omalla terassilla kuivuneet ikenet saivat voitelua. Kreikkalainen ipa on ruskean kultaista ja sameaa, vaahto on tiukkaa, likaisen valkoista. Tuoksusta löytyy trooppisia kypsiä ja ylikypsiä hedelmiä. Kypsää persikka ja mangoa greippipedillä on. Jälkimaku on sopivasti kirpakkaa humalointia, eihän tässä ole mitään vikaa. 0,33 l, 5,7 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
