Juovassa piti pysähtyä, kun kävely alkoi sopivasti vaatia taukoa. Hanasta nappasin appelsiiniportteria. Väri on mustanruskeaa ja vaahto on ohuehkoa. Kahvi tuoksuu. Suutuntuma on aluksi aika ohut. Kahvia ja ihan mukavaa humalointia, hiilihappoa, vähän blackipamainen. Paahteisuutta on, appelsiinia ei löydy. Ohuuden alta löytyy kuitenkin mallasta. Varmaan olisi parempaa vähän lämpimämpänä. 0,4 l, 5,9 %, 4/5
Espoolainen kuusenkerkkä-ipa taidettiin valita vuoden olueksi, parempi siis maistella ennen vuodenvaihdetta. Olutta maistelin Haka-ravintolassa Kalliossa. Hanasta valutettu olut kuohuaa kestävällä valkoisella vaahdolla. Väri on melkein kirkasta oranssia, mutta sameaahan tämä on. Tuoksussa tuntuu kuusenkerkkä. Maku on alkuun aika makea, hedelmäinen, mutta humalat ottavat komennon ja pitävät kitalaen kuivana. Kuusipuu tekee oluesta metsäisen. Makua on paljon. 0,4 l, 6,9 %, 4/5
Alicante ja savuinen imperial stout eivät mielikuvissa ole ihan ensimmäisenä ideana. Panimo on ne kuitenkin miksannut samaan pulllolliseen. Väri on musta ja vaahto on herkullisen tiivis ja paksu. Tuoksuu maltaalta ja lakritsalta. Maku on pehmeä, vähän tonkapapuinen, ei niinkään savuinen. Ihan mukavasti lämmittää, ei kuitenkaan liian alkoholimainen. Sopii mielestäni paremmin suomalaiseen lokakuuhun kuin espanjalaiseen huhtikuuhun. 33 cl, 10,4 %, 4/5
Tallinnalainen bipa eli musta ipa kuohuaa reippaasti, mustanruskean oluen päällä jää pienen odottelunkin jälkeen samettisenoloista vaahtoa. Tuoksussa on kuusipuuta. Maku tuntuu aika miedolta, vähän paahdetta, lievästi humalointia. Nettitietojen mukaan tässä on käytetty pastaa, vaimentaako se makuja. Pasta varmaankin pehmentää kokonaisuutta, mutta jäähän suuhun sellainen lievästi humalainen, vähän lakritsainen jälkimaku. Black-ipa harvoin on huonoa, jos tämä vastaan tulisi niin ostaisin. 0,44 l, 6,5 %, 4/5
Ruokakaupasta ostin vähän aikaa sitten kuopiolaista karkki-souria. Väri on hitusen samea kulta, oikeastaan aika kirkas, vaahto katosi ennen arviointia. Nyt on hedelmiä tuoksussa, ainakin makeaa persikkaa. Hedelmäisyys on ensin makeahko, sitten tunnelma kääntyy vähän happamaksi. Aika erikoinen makuelämys, hapanta ja hedelmä-cocktailia, molemmat on vuorotellen pinnalla. Tunnelma jää sekavaksi, happamuutta ja makeutta on liikaa ja liian vähän. 440 ml, 5,5 %, 2/5
Musta stoutti juhlistaa panimon 35-vuotista taivalta. Vaahto katoaa nopeasti. Tuoksussa on mallasta ja lakritsaa. Suutuntuma on vähän ohut, mutta maku ei tiedä ohuesta. Mausta löytyy tuoksun tuntemusten lisäksi vähän marjoja ja pala tummaa suklaata. Humalaisuus vähän yllättää positiivisesti. Alkoholi on piilossa tai kyllä se tuntuu kitalaessa, mutta jotenkin miellyttävästi. IBU 55, 33 cl, 9,5 %, 4/5
Kirkkaan keltainen tupla-ipa löytyi panimoravintolan tiskiltä, sattumalta oli myös panimolla 10-vuotissynttärit. Väri taittuu vähän jopa vihreäksi. Vaahto on valkoinen ja pitsittävä. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen, ananasta ainakin on. Maku on mukavan humalainen, hedelmäistä on mukana ainakin ananaksen seurana makea appelsiini ehkä sitruunakin. Nuorta kuusta on jälkimaussa, ehkä vähän yrttejä ja greippiä ja onhan tämä täyteläistä. Kitalakikin lämpenee. 0,33 l, 7,8 %, 5/5
Tallinnalainen alkuaineisiin oluiden nimeämisessä keskittyvä pienpanimo on pannut savu-alea. Oikeastaan ei tämä kyllä ole mikään alkuaine: SA, mutta etiketistä tulee vaan mieleen kemiantuntien alkuainetaulukko. Väri tummaa punaruskeaa ja vaahto kestää pitkään vaaleana. Tuoksussa on mallasta ja vähän savua. Maku on tuoksun kopio, lisänä on pientä puutuntumaa. Alun keveys muuttuu vähitellen mukavaksi savuisuudeksi. On kyllä ihan mukava savuolut. 24 IBU, 330 ml, 4,1 %, 4/5
Tarton Marian markkinoiden mustveeläisestä kojusta ostin oikean erikoisoluen. Marjaviinitilan puristejätöksistä jääneet aroniat ja kirsikat on käytetty tarkasti ja lopputuloksena on saatu kirkkaan punaista hedelmäolutta. Tuoksu on makeahkon marjainen. Vaahto katosi nopeasti. Maku on marjainen, ei makea vaan lempeän hapan. Kokonaisuus on siellä viinin ja oluen välimaastossa, erikoista on. Jälkimaku on viinimäinen. 0,33 l, 6,0 %, 3/5
Katinalan lihakaupasta kävin ostamassa possu-tomahawkeja aka talouskyljyksiä, niin samalla mukaan lähti hämeenlinnalaista ipaa. Väri on ohuesti sameaa oranssia, vaahtoa ei oikein synny. Tuoksu on vienosti makean simamaista ja mallasta. Maku on odotetun oloista, puhdasta ja yksinkertaista, hedelmiä ja havuista humalaa. Onhan tämä kunnon ipaa. Jälkimaku jatkaa makua. 440 ml, 6,7 %, 5/5
Tartolainen neipa on sameaa oranssia, joka vaahtoaa komeasti ja kestävästi. Tuoksu on hedelmäinen, persikka ja humalan taustalta puikkaavaa pisteliäisyyttä, jotain kirpeää marjaisuutta. Ostin tölkillisen Tarton Gambrinuksesta. Joku jännä liian kypsä trooppinen hedelmä antaa omaa kierrepotkuaan. Etiketti on 80-luvun Arts & Letters -tyyliä. Toinen annos olisi varmasti selkeyttänyt. 0,33 l, 6,0 %, 4/5
Virolainen elonkorjuu-olut lienee golden alea, väri on täyteläisen oranssi ja vaahto on nopeahko. Tuoksuu hedelmäiselle, aika makealta. Maku on aika katkera, mihin se makeus ja hedelmät katosivat. Uusintahörppy palauttaa estradille hedelmäisyyttä, mutta taustalla pyörii katkeroa. Salakavalasti mukana on myös hedelmäisyyttä ja pikkuisen hunajaakin. Vähän saksalaista hellesiä ja duvelia,sellainen miellyttävä mielikuva jää. 500 ml, 5,6 %, 4/5
Tarton Gambrinuksesta löytyi kiinnostava tallinnalainen hapan ipa. Väri on oranssi ja kulta, vaahtoa ei synny. Tuoksu on sitruunaa ja kumia. Maku on sitruunainen, jopa sitruunasoodamainen. Lievää happamuutta ja saman tasoista humalaisuutta, sitruunaa on paljon. Sitruunaisuus on lopulta aika makeaa mieluummin kuin kirpeää, samalla se jättää suuhun sellaista kivaa happamuutta. 0,44l, 5,0 %, 4/5
Saunan jälkeen avasin Lohjalta ostetun gosen. Väri on samea vähän harmaata oranssia, vaahtoa ei synny. Tuoksu on hapan omena. Maku on hapan, vähän jännittää että miten nuo etiketissä mainitut esiintyy. En kyllä saa fenkolia ja basilikaa kiinni, erikoinen kokonaisuus on kyllä. Appelsiini kääntyy sitruunaksi, ja tequilamainen fiilis tulee pienestä suolasta. No onhan tämä hyvää, vaikka jotenkin arveluttaa. Mukavan painava maku vahvistuu jälkimaussa. Lasin pohjalle keräntyy pientä sakkaa. 0,33 l, 4,2 %, 4/5
Pühastekelderin vaarallisesta terassituolista huolimatta maistelin markkinapäivän päätteeksi panimon omaa kukkais-ipaa. Samea oranssi muodostaa lasiin kirkasta vaahtoa ja tiukkaa pitsiä. Tuoksuu kukkasilta, maussa on enemmän pehmeää humalaa ja pehmeitä trooppisia hedelmiä, mangoa, makeaa ananasta ja vähän sitruunaa. Aika tunnistettavasti tämä on tartolaisen panimon tuttua laatua. 33 cl, 8,0 %, 5/5
Etätyöpäivän päättyessä syyskuinen Tarto tarjoaa 24-asteista pilvetöntä auringonpaistetta terassilla, mukaan sopi hyvin ottaa vaaleankeltaista virolaista saisonia. Olut vaahtoaa valkoisella komeasti. Tuoksussa on mausteisuutta, vähän kumia ja vähän hedelmiä. Maku on hedelmäinen ja lievästi hiivaa. Mausteisuus saa kylkeensä vähän multaa, ihan sopivasti,samoin lempeää sitruunaakin. Tuntuu melko vahvalta, vai onko se intiaanikesän helle. Sopii hyvin myös itsensägrillaamiseen. IBU 22, 440 ml, 5,5 %, 4/5
Tartolainen vaihteleva sää esti saunan jälkeisen vilvoittelun terassilla. Maistelin sitten virolaista maalais-ipaa sisätiloissa. Väri on sameaa oranssia, vaahto on valkoista ja tiivistä. Tuoksuu humalaiselta ja puhtaalta. Maku on pehmeä ja lievästi humalainen. Aika vähän on hiivaisuutta tai multaa, joita odottelin. Oikein miellyttävä ipa, pehmeys taittaa humalointia, mukavan löysän kirpakkaa ja tuoretta. IBU 40, 33 cl, 6,0 %, 5/5
LLaitikkalan Rönnvikin viinitilan panimon myymälästä kävin kesäreissulla ostamassa pari matkamuistoa ja helles jäi sitten maisteltavaksi leppeässä syysillassa. Väri on lähellä kultaa, kirkasta ja vaahto valkeaa. Tuoksu on maltainen, pienellä valkoviiniefektillä. Maku on maltainen, humalointi on puista. Ei ole ihan peruslageria, tuo humalointi tuo omaa värikynäänsä. 50cl, 5,0 %, 3/5
Tänään Olvi toimitti ovelle ja sisään saakka näytelähetyksen uutuudesta, saman alen olin jo ehtinyt ostaa K-Supermarket Kasarmista, joten olihan se pikkupakko maistella. Väri on kauniin oranssia kultaa ja vaahto on kestävää ja valkeaa. Tuoksu on kukkainen ja hedelmäinen. Maku on ehkä vähän maltaisuudeltaan ohut, humalisuudeltaan mukava. Humalista jää jälkimakuun katkeroa enemmän kuin makuun, sitruunan kirpeyttä. Onhan tämä taas hienoa jatkumoa Olvin isoille tölkeille. Ihan täytyy ihmetellä että miksi iisalmelalainen panimo hakkaa koffit ja hartwallit maanrakoon. Onneksi jääkaapissa on nyt odottamassa pari Pasadenaa, niin voi tuota syventyä pohtimaan. 0,5 l, 5,0 %, 4/5
Samean oranssi latvialainen kuohuaa tiiviillä ja valkoisella vaahdolla. Kolminkertaisesti kuivahumaloitu ipa tuoksuu hedelmäiseltä, vähän ananasta ja muita mehukkaita tuoksuja. Maku on pehmeän hedelmäinen ja varovasti havuinen. Maistellessa huomaa pientä kirpakkuutta kielen päällä. Tasapainossa on kaikki, melko pätevä ostos löytyi Alkosta. 440 ml, 7 %, 5/5
Nyt on kyllä rumanväristä olutta tullut ostettua. Tallinnalainen smoothie sour on keltavihreää sakeaa smoothieta, vaahto vähän kirkkaampaa tiivistä mömmöä. Kaadettaessa tuli mieleen tuoremehun puristaminen omenoista. Tuoksu on omenaa ja vähän jotain muuta, ehkä jäätelöä tai kanelia tai muuta maustetta. Suutuntuma on sameaa. Mutta onpas hyvää. Ei ihan aamupalasmoothiena menisi, illansuussa ihan maittavaa. Maussa on omenaa ja ripaus raparperia, jotka vaniljajäätelö sotkee yhteen. Happamuus ja makeus on jämptisti tasapainossa. 0,44 l, 5,3 %, 5/5
Lohjalta ostettua pullollista koristaa komea oinas-etiketti. Väri on tyylikkään kuparinen, vaahtoa on vähän. Tuoksuu makean maltaiselta, jotain maustetta myös. Maku huumaa hörppijän, maltaista, pienellä pähkinäisellä ja mukavasti mäntyisellä humalapedillä, vähän löysää, mutta sopivasti pehmeää. Oluesta jotenkin huokuu aitous. 0,33 l, 6 %, 5/5
Tartolainen ruskea ale kuohuu kestävästi beessillä vaahdolla. Etiketti sanoo että Ethiopia Bette Buna -kahvia, kaakaota, vaniljaa ja tonka-papuja on käytetty. Tuoksussa on tonkaa ja muitakin mainittuja ainesosia. Maku täsmää tuoksun kanssa. Makeaa kahvia ja tonka-papuja, ehkä ne sopii paremmin stoutteihin, tämä on ehkä sellainen kevyt-stout. Jälkiruoaksi sopii hienosti. Oluen ostin Tarton Gambrinuksesta. 0,33 l, 7 %, 4/5
Andersonin ja Tujun paksulla vahalla sinetöity yhteistyöolut lupaa etiketissä salmiakkia, chiliä ja suolaa. Väri on musta, vaahto katosi heti. Tuoksusssa on ensin mallasta, lakritsaa sitten lupaus chilistä ja suolasta. Maku on ensihörpyllä täynnä salmiakkia ja chiliä, salmiakkikossuakos tämä onkin. Maukas chilinpolte jää suuhun pienenkin huikan jälkeen, chili polttelee pitkään. Kai tämä stoutiksi lasketaan, ainakin värin perusteella, mallas tai lakritsi on läsnä. Etiketin mukaan olut olisi säilynyt ainakin 4 vuotta, no ei säilynyt, jos olisi ollut toinen pullollinen niin ei sekään olisi, tällä kertaa se olisi varmasti säästynyt, sen verran vahva kokemus on. 0,33l, 11,5 %, 5/5
K-supermarketin hyllyltä joskus nappasin vehnäolutta. Tyylikäs etiketti pitää sisällään oranssia sameutta ja valkoista vaahtoa. Tuoksussa on korianteria ja vehnäistä mallasta. Maku on jotenkin lievempi, appelsiinia on vähän ja jotain pientä hiivaisuuta ja mausteita. Mieto vehnäolut ei ehkä ole oikein hyvä konsepti, ihan hyväähän tämä on mutta vau-efektiä ei ole lähistöllä, jotenkin makeanoloinen, olisiko jopa ananasta. EBU 17, EBC 7, 0,5l, 5,0 %, 3/5
Berliiniläisen panimon saksalaistyyppinen ipa on kauniin oranssia, sen päälle kehittyvä vaahto on tiivis melkein valkoinen kerrostuma. Tuoksussa on paljon mallasta ja humalaa, vähän simaa ja hedelmiä se lupaa herkuttelua. Aika raikasta, maltaisuus jää vähän taustalle, mutta kyllä sitä on. Hedelmäisyyttä ja mäntyä löytyy. Maussa on vähän makeutta ja kuivaa appelsiiinia, jälkimakuun jää lievää humalointia. Aika pieni pullollinen, toinen olisi ollut vielä parempi. 0,33 l, 7 %, 4/5
Melko vaatimattomasti tai todella itsevarmasti nimetty berliiniläisen kiertolaispanimon helles on kuparista ja vaahtoaa rauhallisesti valkeana. Tuoksu on maltainen. Etiketin lupauksen mukaisesti on kevyt ja maltainen maultaan. Vaivaton olut ei pääse yllättämään, varmaan sopii isommassakin määrissä nautittaviksi. 0,5l, 4,9 %, 3/5
Berliiniläinen tai potsdamilainen lager on oranssia ja sameaa, pikainen valkoinen vaahto käväisee tuopillisessa. Tuoksussa on vähän puuta ja jotain tunnistamatonta hedelmää vähän. Maku on aika samanlainen. Olut on Kreuzbergissä sijaitsevan punk-levykaupan oma olut. Aika puiseva kokonaisuus on, mallasta on kyllä. 0,5 l, 4,0 %, 2/5
Berliiniläinen olut on kuparista ja sen valkea vaahto on katovaista, mutta sitkeähköä. Oluen ostin yhdestä Boxhagener Strassen späteistä. Luulin olutta etiketin perusteella sellaiseksi perushellekseksi. Olut onkin alea. Tuoksu on voimakkaan hedelmäinen, nallekarkkia. Maku on tasapainoinen, hitusen hiivaa. Mallasta, voita, lopuksi humalointia, nallekarkit on joku jo syönyt eli ei ne menneet taaskaan tasan. Kyllä tämä on ihan mukavaa olutta. 0,5 l, 4,9 %, 4/5
Berliinintuliainen on kauniisti valkoisella tiiviillä vaahdolla kuohuava oljenkeltainen vähän samea lager. Tuoksussa on mallasta ja hitusen humalia. Ensihörppy kertoo että rehellistä olutta on nyt tarjolla. Ei ole ihan sellainen saksalainen kävelyolut, vaan kivasti kuivuutta ja hentoa enemmän täyteläisyyttä. Etiketin alareunan Bambergeristä jäin odottelemaan savua, mutta sitä tässä ei ole. Miedosti makeutta jää jälkimakuun. Oluen ostin friedrichscainilaisesta Spätistä, suosittelen späti-ostokseksi. 0,5 l, 4,9 %, 4/5
Kroatiantuliainen sai päättää kesäloman. Väri on mustaa ja vaahto vähän beigeä ja katoavaista. Kahvilta tuoksuu. Melko hiilihappoinen ensihörppy yllättää runsaudellaan. Ei vielä toisessakaan hörpyssä ole kuplinta rauhoittunut. Vähän kuivaa suklaata taustalla, hennosti humalia, mukavasti maltaisuutta. Pientä makeutta jää jälkimakuun. Raikastahan tämä lager on, vaatii vähän totuttelua tai pienempiä kulauksia. 0,33 l, 5,1 %, 3/5
Berliininmatkan ensimmäisenä iltapäivänä käytiin entuudestaan tutulla entisellä teollisuusalueella, jossa on nyt baareja ja kulttuuria ja alueen kulmassa on panimoravintola hiekkarantoineen, ilman vettä tosin. Olutvalikoima on kolmen kokoinen ja niistä valitsin pilsin. Oljenvärinen olut vaahtoaa hienosti valkoisena ja tuoksuu voille ja katkeroille. Maku on aika turvallinen. Humalointia on reilusti pilsneriksi, samoin hiilihappoa. Kyllä olut vaan katoaa lasista kuin itsestään, ei voi olla huonoa. 0,5 l, 5,0 %, 4/5
Lohjantuliaisen maistelin sunnuntaisen iltapäiväsateen ropistesssa. Väri on melko keltainen, hivenen samea. Tuoksussa on belgihiivaa, ehkä mukana on myös kuusenkerkkää. Maku on aika happaman oloinen, oudon lämmittävää ja pehmeää. Happamuuden näreen takana vaanii metsän kuningas, otso, sillä on kainalossaan kuusenkerkkää, jotka se on raapinut mukaansa. Sopivasti happamuus ja kerkät antavat jälkimakua pitkään. Vähän sellaista oluiden retsinaa. 0,33 l, 5,8 %, 5/5
Porilainen mehustettu ipa on oljenkeltaista ja kultaista, vaahto on kestävä valkoinen pienikuplainen hattu lasin päällä. Tuoksu on reippaan hedelmäinen, oikeastaan hedelmäsalaattia. Maku on hedelmäisyyden osalta rauhallisempi, lievää katkeroa. Lasissa on paljon kuplintaa, mutta maussa ei paljoakaan. Jälkimauksi jää pieni yrttisyys ja reilumpi hedelmämehu, katkeroa on vähän. Helposti saa kyllä juotua, ihan miellyttävää. 440 ml, 6,0 %, 4/5
Helsingin rautatieasemalla toimivan panimon oma olut tuli nautittua panimon ravintolassa, kellotorniin en kyllä jaksanut kiivetä. Olut on aika mustaa ja vaahto on kermaista mutta katoavahkoa. Tuoksu on melko kahvinen ja makean maltainen. Olut tarjoillaan aika viileänä, se kyllä sopii. Kahvia ja suklaata on maussa. Paahteisuus maustaa lisää, kokonaisuus on onnistunut, maltilla makeutta ja hienostuneesti humalointia. Ehkä paikan tuoma nostalgia vähän avittaa arviointia, mutta kokonaisuus ratkaisee aina. 0,5 l, 5,8 %, 5/5
Hauhonkierroksen tuliainen maistui saunan päälle. Melko samea kaunis oranssi väri saa päälle valkoisen ohuen vaahdon. Tuoksu on kevyt, ei oikein erotu. Maku on maltainen ja raikas. Humalointi on kevyttä. Vaahto jää komeasti lasin reunoille. Etäistä pehmeää sitruunaa jää pyörimään kielelle. Toinenkin pullollinen tarvittaisiin, mutta on ihan toimiva kevytlager. 33 cl, 5,0 %,4/5
Lontoolaiseen tunnelmaan sopivasti alkoi sataa, no oikeastaan en muista koskaan käydessäni että Lontoossa olisi satanut, ehkä pitää käydä useammin. Kotiseutukierroksella kävin lounaalla Laitikkalassa, Rönnvikin viinitilalla, ruoka ja trubaduuri olivat hyviä. Myymälästä ostin matkamuistoksi panimon omaa bitteriä, joka on kuparista ja valkealla komeasti vaahtoavaa, vähän tuli pulputuksesta jopa hanatunnelma, kun olutta kaatoi. Tuoksu on viljainen. Maku on maltainen ja pehmeä, vähän on pähkinääkin. Matalat hiilihapot auttavat kulautuksia. Lievä humalaa jää jälkimakuun. Sateen lotistessa takaterassilla löytyy oluesta kuitenkin ihan lämmintä pubitunnelmaa. Humalat vähän siirtyvät myös etumakuunkin. 50 cl, 5,6 %, 4/5
Tallinkin myymälästä ostettu saksalainen belgityylinen balttiolut on tumman ruskeaa, vaahto on valkeaa ja sitkeää. Tuoksuu maltaiselle karamellille. Maku on mausteista, hitusen rusinaisuutta ja maltaista, jotenkin hienostunut tunnelma, pehmeää, kahviakin on vähän, alkoholia ei. Ruisleipä vähän kurkistelee. Jälkimaussa on vähän paahtelee. 0,33 l, 8,5 %, 4/5
Nikola Zrinski on Kroatian ja Unkarin kansallissankari, joka esti ottomaanien etenemisen, hänen kunniakseen pohjoiskroatialainen panimo on pannut vähän harmaaseen taipuvan kultaisen, vaalealla reippaasti kuohuavan vehnäoluen. Tuoksu on reilun hedelmäinen. Maku on alkuun aika ohut, hiilihappoa on, aika raikasta. Maku on enemmän hapan kuin makea, lievästi kuitenkin. Hedelmiä tai sitrusta on maussa ja jälkimaussa, ihan virheetön mutta vähän tylsä. IBU 8, 0,5 l, 4,3 %, 3/5
Googletus kertoi, että Teresa Banks viittaa Twin Peaksiin ja Hunan Error samannimisen punk-bändin kappaleeseen ja se on kuitenkin vähän sameaa valkoisella vaahtoavaa humalaista lageria. Tuoksu on katkeroitunutta. Maku on kirpeähköä, vähän hapanta appelsiiinia. Oluen ostin Lohjalta ja nautiskelin lenkkeilyn ja saunan jälkeen, ihan mieluisaa juotavaa. Vähän ohut, mutta jotenkin palkitseva maku sopii hiipivään helteeseen. 33 cl, 5,4 %, 4/5
Kesän lähiseutujen kiertoajelu pysähtyi Hauhon wanhan raitin kievariin karitsapullille ja sitten Alvettulan kyläkauppaan munkkikahville. Kyläkaupan myymälän puolelta löytyikin paikan omia oluita. Ensimmäisenä maistoon lähti lager-oletettu, mutta alehan tämä taitaa olla. Olut on pehmeän ja hitusen samean hunajan väristä, vaahto on kestävä ja pienikuplainen. Tuoksussa on mallasta. Maku on pehmeä, maltainen, vienosti humalainen, makeutta on havaittavissa. Jälkimaku on vähän pilsnerimäinen. Oikeastaan todella hyvä olut. 33 cl, 5,3 %, 4/5
Lappeenrantalainen belgi-ale on vähän vahvempaa vahvan oranssia kauniisti valkealla vaahtoavaa olutta. Tuoksu hedelmäinen, en saa otetta oikein että mitä hedelmäkarkkia nyt oikein on tarjolla, esterinen varmaan oikea sana. Maistuu hedelmät, raikkaat yrtit, hitusen hiiva ja alkoholiakin on vähän. Alkoholi lämmittää yrttien kanssa jälkimaussa. En ole tainnut jalkapuuta ennen kokeilla, tämän jälkeen toisto olisi ihan mieluisa. Etiketti ei ole herkimmille tarkoitettu. Panimoon täytyy kyllä perehtyä vielä tarkemmin. 440 ml, 9,0 %, 5/5
Kroatialainen versio amerikkalaisesta ipasta on tummempaa meripihkaa ja vähäistä vaahtoa. Tuoksussa on hedelmäisyyttä ja sipaus simamaisuutta. Ensihörppy kertoo maltaan, humalan ja hedelmien liittoutumasta, joka on todella tiivis ja onnistunut. Ihan ensimmäiseksi humalat antavat reippaasti katkeroaan, havuja on. Jälkimaussa on hedelmiä, sitruunaa ja humalia. Etiketti on nimen mukainen. IBU 66, 0,33 l, 7,0 %, 4/5
Baijerilainen hefe-weissbier tuoksuu banaanilta ja vähän hiivalta. Väri on tumman oranssia ja vaahto on tiuha ja valkoinen. Maku on paksuhko, banaaninen ja vähän mausteinen. Hämeenlinnan kesäiset sateet ei oikein anna vehnäisyydelle tilaa, toisaalta tämä ei ole vehnäoluiden raskaimmasta päästä, vaan ehkä jopa kevyt. 0,5 l, 5,4 %, 4/5
Kroatialaisen kauppaketjun oman lagerin etiketissä sanottiin että alkuperämaa on Itävalta, joten ihan omaa panimoa ei taida ketjulla olla. Väri on hailakan vaalea, vaahto katosi hetkisessä. Tuoksuu vähän maltaalta. Nautiskelin kuninkaallisen oluen puutarhatöiden ja sadekuurojen jälkeen. Hiilihappoja on sen verran että muut maut jäävät ohuudesssaan taustalle. Toimi paremmin 30-asteisessa helteessä janojuomana. 0,5 l, 4,2 %, 2/5
Punk-oluesta tulee Brew Dog mieleen vahvasti. Kroaattiversio vähän sameaa kultaa, vaahtoa on mukavasti ja se on kestävää. Etiketti on hieno, punk-krokotiili. Tuoksussa hedelmäisyyttä. Maku on pehmeä, olkinen, vähän humalainen, ei täysin täyteläinen, hiilihappoja on. Vähän laihanlaiselta tuntuu. 0,5 l, 4,1 %, 3/5
Sibenik-vierailun jälkeen paluu omalle terassille ja palkkioksi maistui yksi kroatialainen olut. Ipa on kauniin ja tasaisen kuparinen ja vaahto on tiiviinoloinen, mutta katoavainen. Tuoksussa on simaa. Simanmakua ei ole vaan enemmän kevyttä humalaisuutta. Maussa on taustalla hedelmiä, vähän keksiä, hitusen hiivaa, vähän kalkkia ja suutuntumassa on jotain paksuutta. Jälkimaku on lievästi katkeroinen. Jotenkin jää sekava mielikuva tästä oluesta. 0,5 l, 5,0 %, 3/5
Autoajelun päätteeksi kävimme Tribunjin Plodinessa ostoksilla ja sieltähän löytyi erikoisoluita enemmänkin, matkamuistoja tuli osteltua. Zagrebilainen panimo sanoo olevansa Kroatian vanhin craft beer -panimo. Pale Ale on kirkasta hunajanväristä ja se tuoksuu vienosti hedelmiltä ja puulle. Maku on pehmeä, mukavasti humalaisuutta, sitruunaisuus on lempeää. Sellaista kunnon apaa on. Jälkimaussa on vielä pala puuta. 0,5 l, 5,3 %, 4/5
