Tyylikkäästi väritetty tölkillinen on täynnä amerikkalaista vehnää. Sisälmys on syvän oranssia, vaahto on heikkoa. Tuoksussa on mangoa ja multaa, ehkä hiivaakin. Ensihörpyn jälkeen ihmetyttää että missäs se kaikki syvänoranssin takana oleva maku on. Maku on vähän liituinen, jotain hedelmiäkin on, hapantakin. Etiketissä lupaillaan mangoa ja sitruunaa, sitruunan happamuutta on kyllä maussa, muista ei tullut oikein havaintoa. IBU 27, 440 ml, 4,7 %, 3/5
Taisi olla Sellon Prisman oluthylly, josta nappasin uusikaupunkilaisen ipan ostoskärryyni. Olut kaatuu lasilliseen pehmeänoloisena. Väri on keltaista, vähän oranssia. Vaahto on komeaa ja höttöistä ja sitä syntyy paljon, se kuitenkin vajoaa nopeasti. Tuoksussa on marjoja, mustaviinimarjaa ja sitruksia. Maku on voimakas, mutta kapea-alainen. Humalat on sitrukseen taipuvia, vähän ruohoisuutta, tehokasta katkeroa, vähän kitkerääkin, greippiä siis. Jälkimaku on melkein kitkerä, ei riittävästi innosta seuraavaan hörppyyn. 0,44 l, 5,5 %, 3/5
Virolaisen kaksoisoluen lämpimämpi sisarus tarttui mukaan Tarton Gambrinuksesta. Olut näyttää vain hitusen samealta kullalta, vaahto käy heikosti lasin yläosassa. Tuoksu on parfyymimäinen hedelmä, vähän mokkanahkaakin. Maku on hedelmäisyyttä vähän, mallastakin, ihan hippusen sitrusta, aika peruslager, vähän vahvempi perusmaku. Kai tästä voi sanoa että on virheetöntä, mutta jotenkin virkamiesmäistä. 0.44 l, 4,8 %, 3/5
Vironmatkan tuliainen sai luvan juhlistaa takaterassin avaamista. Väri on samea vaalea meripihka, vaahtoa riitti, mutta se katoaa. Tuoksuu maltaalta ja humalilta, hedelmäkarkkeja on myös. Maku on maltainen ja aika pistävän humalainen, jotenkin sekava, lääkemäinenkin. IBU 27, 440 ml, 5,5 %, 3/5
Tarton matkan vakiopysähdys vaatii nyt vähän moottoritieltä poikkeamista, mutta Anna Kauplusissa on kuitenkin aina jääkaappi kylmänä ja jotain oudompiakin oluita. Nyt nappasin vaaleaa virolaista lageria, ei mikään erikoisuus tällä kertaa. Vaalea munkki on vähän kalpea kultaa, vaahto on katoavaista. Tuoksuu maltaiselta kukkakedolta. Maku on enemmän maltainen, makeutta on mutta se jotenkin peittyy. Melko tavallinen lager, alkoholiko se on joka tekee tässä ihan maistuvan. 0,5 l, 6,0 %, 3/5
Nokialainen pilsneri on nimensä mukaisesti kultaista. Vaahto on kaunis ja tiivis valkoinen lukko oluen päällä. Tuoksusta en saanut oikein kiinni kun nenä osui tuohon vaahtoon, joten siirryin maisteluun. Pilsneriä on selvästi, mukavan kuiva, rapsakka, mutta samalla jotenkin ohut. Mallasta ja vähän humalointia on rungossa. Hörpyn jälkeinen tunnelma on kuiva, vähän metallinen. 0,5 l, 4,5 tai 4,8 %, 3/5
Komea pakkaus sisälsi shamppanjakorkillisen ison pullollisen tallinnalaista stouttia. Väri on lähellä mustaa, pienellä punaisen kajolla, vaahto on kermainen ja tiivis. Tuoksu on makeaa mallasta ja metsäistä mustikkaa. Ensihörppy tuntuu ohuelta ja erikoiselta, ensitunnelamana on jotenkin yllättävä happamuus. Taustalla luikertelee vaahterasiirapin makeus ja mustikka. Olut on täydellinen eri makujen harmonia tai aivan kamala sekamelska, miten sen nyt ottaa. Stoutiksi tätä on vaikea tunnistaa, liian moniulotteista, paahteisuutta on kyllä. 0,75 l, 6 %, 3/5
S-marketin kylmähyllystä katselin että löytyykö sieltä sellaista punaista Koffia, ei osunut silmään mutta kultainen versio perinteisestä kansansuosikista löytyi. Olut on melko kirkasta vaaleaa meripihkaa ja vaahto on komea valkoinen ja tiivis höttö. Tuoksu on makea, melkein karamelliä. En ole perinteistä Koffia tainnut juoda hetkeen, mutta kyllä tämä jotenkin samoja fiiliksiä tuottaa, jotain nostalgista 80-lukua. Maussa on mallasta, jotenkin hedelmäinen vähäisesti, humalointia on vähän. Peruslageria. 50 cl, 5,0 %, 3/5
Viikonlopun maapallokokkaus.blogspot.com heitti maaksi Kreikan, joten kokkausjuomaksi valikoitui kreikkalaista lageria. S-Marketista löytyi vihreässä ja tyylikkäässä lasipullossa tätä Kreikan ykkösolutta. Olin kyllä täysin varma että tämä olut jos mikä on varmasti tullut blogitettua, mutta nyt tämä havaittu puute tulee korjattua. Väri on kirkkaan kultainen ja vaahto on katoava valkoinen. Tuoksuu maltaiselta ja maistuu myös. Kyllä tässä kuulee buzukin soimisen. Jälkimaku on humalainen ja kuiva. 330 ml, 5 %, 3/5
Alkon hyllyltä nappasin jotenkin tutunoloisen ipan, aiemmin on tullut maistettu samankaltaista olutta ilman d-kirjainta. Juoma on vain vähäisesti sameaa keltaista, vaahto oli heikohko. Tuoksuu makealta, vähän hedelmäkarkkimainen on, alla luikertelee mallasta. Maku onkin sitten aika perus, vähän kaikkea, ehkä avainsanana tuo vähän. Onhan maussa kuitenkin jotain keltaista trooppista hedelmää, humalointi löytyy oikeastaan jälkimaussa, sellainen kirpeä poreilu. Kokonaisuus on jotenkin ohut, mutta mikä tärkeintä maku paranee hörppiessä. 1/3 l, 7.8 %, 3/5
Italialaisen panimon tyylikkäästä pullollisesta valui tyylikkäällä pulputuksella vaalean kultaista melko läpinäkyvää olutta lasiin. Vaahto on melko tiivistä valkoista kuohua. Tuoksuu heikosti hedelmiltä. Jotenkin houkuttaa isoon hörppyyn, maku on hienostuneen lempeä. Hiivaa ja mausteita, kokonaisuus on kuitenkin kuiva, vaikka makeutta ja hedelmiäkin on mukana. Mausteisuus on sitruunaista ja vähän kitkerää jopa hiukan pistävää, nettitietojen mukaan bergamottia ja korianteria on mausteina. 330 ml, 6,5 %, 3/5
Kuopiolainen, uusiseelantilaisilla humalilla aateloitu pilsneri on kauniin kultaista ja vaahto on valkoista samettimattoa, niin kaunista. Tuoksu on makeahko mallasta ja reippaasti hedelmiä. Maku on maltainen, hedelmät jäävät pienen multaisuuden taakse, yllättävän kuiva. Maku on runsas, mutta se jotenkin päättyy melkein veitsellä leikaten, kun olut on valunut nieluun, lievä humala ehkä jää pyörimään poskiin. Tavallaan vähän raikas, mutta silti vaimeutta on ilmassa. 440 ml, 5,2 %, 3/5
Alkosta päätin ottaa testiin unkarilaisen oluen, olisko jouhevampaa kuin Unkarin poliittinen natovetkuttelu. Ulkonäkö on kultainen ja kirkas, vaahto oli vaaleaa katoavaisuutta. Tuoksu on makea mallas. Maku ei ole niin makea, mutta maltainen on, vähäisellä humaloinnilla. Maku on lähellä natovetkuttelua, mutta on himpun parempaa kuin ihan peruslager. 0,5 l, 5 %, 3/5
Hämäläisen osuuskaupan 120-vuotisjuhlintaan pantu lager on kultaista ja sen päällä on katoava komea vaahtokerros. Tuoksussa on vaimeana mallasta ja vähän makeutta. Maussa on pienenpientä katkeruutta, jälkimaussa myös samaa ilmentymää. Ihan mainio saunaolut, maltaan makeus hallitsee makumaailmaa suussa. Mukavan yksinkertaisen tyylikäs etiketti antaa vähän juhlatunnelmaa. 330 ml, 4,7 %, 3/5
Vaalean kuparinen pizza-ale vaahtoaa mukavasti. Olut on odottanut olutkellarissa pizzapäivää ja tulihan sellainen. Olut tuoksuu houkuttelevasti maltaiselta. Maku on enemmän humalainen, hippusen sitruksia, makeutta, hedelmiä ja havuja, mallasrunko on läsnä kyllä väkevästi. Helppo ja maistuva olut, ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin vaan liian perus. Kyllä tämä varmasti sopisi pizzerian juomavalikoimaan. Nettisivuilla sanotaan että ananasta ei pizzaan kaivata. 0,5 l, 5,0 %, 3/5
Tartolainen aromatisoitu olut on läpikuultavaa, hailakkaa kultaa, vaahtoa syntyy paljon, mutta se katoaa vähitellen. Tuoksu lupaa kuivuutta. Maku paljastaa nimen syyn, inkivääri kuivattaa suun heti maistelun jälkeen. Happamuus tulee varmaankin sitruunasta, kuten etiketissäkin luvataan. Makeutta ei ole ollenkaan, voi todeta että onpas kuiva olut. Toimisi paremmin kesäisellä terassilla. 0,33 l, 5,2 %, 3/5
Sloe Gin Sour lienee jonkinlainen cocktail ja sen hengessä tähän virolaiseen olueseen on heitetty mukaan giniä ja oratuomen marjoja. Piti ihan sanakirjasta tutkailla että mitä on sloe. Olut on väriltään vaaleanpunaisen ja oranssin välimaastossa eli rumaa, vaahto on vähän pinkkiä. Tuoksu on hapan ja varmaankin oratuomimainen. Tunnelma ei ole oluttupamainen, mieluummin ehkä viinikerhomainen, vähän kermaista cocktailiakin. Maku on kuitenkin lopulta ihan ok, lievää happamuutta, marjaisuutta, ei alkuun uskoisi että tämähän on raikasta, mutta outoa on. Vähän huolestuttavaa on että alan pikkuhiljaa pitää tästä. 0,33 l, 4,5 %, 3/5
Tartolainen pale ale on kellertävää ja sameaa, vaahto on käväisee tiivinä valkoisena mattona lasin yläosassa. Tuoksuu troppisilta keltaisilta hedelmiltä. Mausta löytyy hedelmiä. Tunnelma on vähän lässähtänyt. Jälkimaussa on kyllä pientä humalojen potkua, mutta liian vähän. Maku jotenkin karkaa suusta, hiilihappoja on. Vähän tulee sellainen mehun ja vissyveden sekoitus mieleen, ei nyt ihan oikeasti ole sellaista, mutta minkäs sille mielikuvilleen voi. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Joulupukin lahjapaketin viimeinen olut on saksalaista lageria. Ajattelin että pienen kuumeilun jälkeen on syytä palata perusasioihin ja kyllä tällainen helles on omiaan siinä. Olut on todella kirkkaan kultaista jopa vähän pelottavan läpikuultavaa. Vaahto on valkoinen ja se kestää mukavasti pitkään. Tuoksu on maltainen, ei oikein sitä jaksanut sen enempää tuoksutella. Maku on maltaan makeutta. Etikettinsä mukaisesti vähän tylsä peruslager, mutta toimiihan tämä. Hiilihappoja on reippaasti enemmän kuin humalia, jälkimaussa on vähän hunajaa. 50 cl, 5,3 %, 3/5
Hapanolutta on Tartossa maustettu raparperilla, punaherukoilla ja karviaisilla. Väri on syvää oranssia pinkillä vivahteella, kuohua oli vähän. Tuoksu on vaimea, vähän marjoja ehkä. Maku on aika mehumainen, vähän hapanta mummonmehua. Happamia marjoja, raparperia enimmäkseen, karviaisia en tunnista, ehkä kyllä punaherukkaakaan. Ei oikein kyllä jää mieleen tämä olut. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
