Joulupukin paketista löytyi mahtipontisesti nimettyä barley wineä. Olut on mustaa ja vaahto on heikkoa. Vuoden kypsytys bourbon-tynnyreissä tuottaa luumuista ja maltaista tuoksua. Suutuntuma on alkuun öljyinen, makea, suklainen ja bourbonko se sieltä alkaa lämmittää nielua. Luumua on joka hörpyssä mukana, vaikka hörppyjen väli pysyy melko pitkänä. Makupaletti on paksu, vaniljaakin vähän vilahtaa, mukavaa makeutta, arvokasta alkoholia, tummia hedelmiä eli aikamoinen nautintoaine. 33 cl, 11,5 %, 5/5
Pikku kävely Kalamajan suuntaan ja vastaan tuli Shishi, onneksi naapurissa aukesi juuri Põhjala Breweryn taproom. Listalta valikoin alkupalaksi vähän erikoisempaa sieni-stouttia. Tryffelillä maustettu olut on mustaa, vaahtoa syntyi niukasti. Tuoksu on maltainen, vähän öljyinen tunnelma. Maistelu alkaa toteamuksella että on vähän ohutta, alkoholin lämpöä. Mutta missäs tryffelit? Paahteisuutta ja ei niin makeaa siirappia, vahvaa makua ja täyteläisyyttä, lämpöä riittää kurkussa pitkään. 0,25 l, 10,0 %, 4/5
 |
Tartolainen stoutti on mustaa kuin moottoriöljy, vaahto ruskeaa pienellä punoituksella. Tuoksu on maltainen ja marjainen. Maku on mallasta, ruisleipää, paahdetta, vaniljaa, vähän kahvia ja suklaata. Nielaisun jälkeen rommi maistuu ja jää kieltä puuduttamaan. Makeaa tahmaa jää hampaisiin, alkoholi lämmittää pitkään. 0,33 l, 12%, 4/5
Musta mausteinen stout tuo vähän joulutunnelmaa. Tuoksu on paahteinen ja mausteinen, no jouluinen ja vähän salmiakkia. Vaahto oli isokuplaista. Maku on kuin Maustemesta-käynnin ostoslistalta, anista, inkivääriä, muskottia, kanelia, neilikkaa ja mallasta. Vaikka lista on pelottavan pitkä, niin kokonaisuus on ihan makuhermoja miellyttävä. Jälkimaku on lempeä, vähän joulupullaa, jännästi salmiakkia taas. 330 ml, 7,8 %, 4/5
Olutkellarin perukoilta löytyi iso pullollinen viskitynnyrissä kypsytettyä mustaa olutta, joka kuohuaa hillitysti ruskeana. Tuoksu leijuu lakritsaisena ja maltaisena paahteena oluen kaatuessa raskaanoloisena lasilliseen. Maku on maltainen, väkevää lakritsaa ja viskiä, silti pehmeä ja samalla voimakas ja paahteinen. Jälkimaku lähestyy viskiä. Tuulisena lauantaina tällainen vahva ja tumma olut vakuuttaa ja lämmittää. 75 cl, 11,8 %, 5/5
Olvi lähetti pimeneviä iltoja varten tummempaa olutta. Portteri on pantu panimon vanhalla reseptillä. Väri taittuu valossa aika punaiseksi, mutta hämärämmässä sitä voi sanoa mustaksi. Vaahto on vähän kellertävää. Tuoksussa on mallasta ja lakritsaa. Maku on, no hyvä. Mausta löytyy paahdetta, maltaisuutta, makeutta minimissä, pehmeyttä ja lempeyttä, olisiko mukana lusikallinen kahviakin. Huomasin kauppareissulla että S-marketin hyllylläkin oli näitä, ei ole ollenkaan huono valinta ostoskärryn täytteeksi, jos haluaa helppoa portteria. 0,5 l, 6,5, 4/5
Työviikon päätteeksi joutui ryynäämään 80 metriä Gambrinus-olutpuotiin ja pidättelemään ostohousuja. Valikoin yhden paikallisen vahvan mustan, kermaisesti vaahtoavan portterin. Tuoksu on suklaamallaslakritsa. Maussa erottuu sitten myös kirsikkaa, ei liikaa, eikä kokonaisuus mene ihan jälkiruokaosastolle, vaikka voisi sellaisenakin toimia. Pientä karvautta, kaakaota, kahvia, likööriä, alkoholia ja pisteliäisyyttä maistuu. Pieniä hörppyjä, sen verran on täyteläisyyttä makuhermoissa. Alkoholia voi havainnoida kokonaisuudessa, mutta jotenkin se jää taustalle, sana juttu kirsikan kanssa myös. 0,33 l, 12 %, 4/5
Juhannusreissun ensimmäinen pysähdys oli Lohjan United Gypsiesin panimolla, josta iltapalaksi nappasin mustaa, vähän kuohuavaa stouttia. Majoituspaikan astiavalikoima oli heikko, joten tuoksuttelu ei oikein tuottanut tulosta. Maku on yksinkertaisesti paahdetta ja mallasta. Ensihörppy jo kertoo että onpas hyvää. Paahteisuuden lisäksi mukana on kahvia ja hitusen suklaatakin. Jälkimaku lisää kattaukseen kuivuutta. Juhannukseen sopii hienosti yksinkertainen, vahva, tasapainoinen ja täyteläinen imperial stoutti. 330 ml, 11,0 %, 5/5
Kesän helteet otti vähän takapakkia, joten olutkellarista valitsin englantilaista melkein mustaa, vaaleana tiiviisti ja ohuesti kuohuavaa stouttia. Tuoksu on maltainen ja hiveven lakritsainen. Suussa ensihavainto on mukava kuplinta. Maku on mallaslakritsaa, vähän kylmää kahvia ja lievää paahteisuutta. Alkoholia ei maussa ole. Ehkä tämä on sellainen perusbrittipubin parempi stout, jonka voi kuitenkin helposti kietaista kitusiin. Makeutta jää vielä jälkimakuun. 500 ml, 8 %, 4/5
Tartolainen vahva tumma stoutti on mustaa. Hyvinvoinnin värien tuoksussa on etäisesti vadelmaa ja vähän maitosuklaata. Maku on samalla linjalla, vadelmaa on enemmän. Alkoholi jotenkin raikastaa kokonaisuutta. Menee vähän likööritunnelmaan tämä. Hörpyn alkuosa on joka kerta miellyttävä suklaa tai toffee, loppuosa on vahva ja väkevä. Ostin oluen Tarton Gambrinuksesta. 0,33 l, 12,4 %, 4/5
Tallinnalainen musta imperial stout ei kuohua. Nenässä havaitsee paahdetta, makeutta ja mallasta. Ensihörppy saa hymyilemään, makeutta on reippaasti, mallasta on riittävästi. Vaahterasiirappia olen maistellut lähinnä pannukakun kanssa, kyllä se tällaiseen herkutteluolueenkin sopii. Hitaasti tätä on juotava, ei tämä nyt ihan siirappista ole, mutta makeus on ainakin riittävää. Makean maltaan perässä hiipii vähän suklaata ja hippunen lakritsaa, kokonaisuus on täyteläinen. Pullollisen ostin panimon kaupasta. 330 ml, 12,5 %, 5/5
Tartolainen balttiportteri on mustaa, vaahto rusehtavaa. Tuoksussa kuusta ja vähän mallasta. Mausta kommentiksi ensihörpyllä sanon että onpas pehmeää. Hörpyn jälkimaku on erikoisempi, onko se katajanmarjaa jota etiketissä kuusenkerkän ja savun lisäksi mainitaan. Aika kuivaa mutta jotenkin täyteläistä, savua ei ole, marjaisuutta on. 0,33 l, 8,1 %, 4/5
Tarton Gambrinuksesta ostin pimeneviä iltoja varten tummaa suklaa-stouttia. Musta olut kaatui lasilliseen mustana ja beigevaahtoisena. Tuoksu on makeaa ja suklaista. Maku on samaa lisättynä paahteisuudella. Aika lähellä lumottua, niin kuin nimi vähän vihjaakin. Maussa on reilusti tummaa suklaata, makeutta, paahdetta, vähän mausteita tai vaniljaa, kahvia, nimen väärinkäänöksestä johtuen maistan myös luumua. Alkoholi vähän jälkimaussa muistuttaa nielussa olemassaolostaan. 0,33 l, 11,5 %, 5/5
Tarton matkamuisto kaatuu lasiin öljyisenä ja mustana, paahtuneelta näyttävä vaahto katoaa heti. Tuoksu on heikko, suklaata ja savua vähän. Salmiakin makua ja alkoholin lämpöä tulvii suuhun ensihörpyn mukana. Suklaata, paahtuneisuutta, suolaisuutta ja kai siellä sitä pistaasipähkinääkin on. Alkoholi kyllä tuntuu, mutta lämpönä enemmänkin. Kokonaisuus on paksu, jälkiruokana tätä ei jaksaisi, mutta pitkässä iltapäivässä on tilaa. 0,33 l, 11,5 %, 5/5
Hiilenmusta brittistout kuohuaa samettisella ja kermaisella vaahdolla. Tuoksu on kypsän maltainen. Maku on paahteisen maltainen, ihan pieni salmiakkinen häivähdys pirskahtaa välillä esiin. Kokonaisuus on konstailematon, maku vaan tuntuu paremmalta loppua kohden. Makeus ja suolaisuus ovat hienosti tasapainossa, lakritsi kurkistaa aina hörpyn lopussa. Juominen on miellyttävää. 50 cl, 7,5 %, 5/5
Brittiläinen sysimusta kermastoutti vaahtoaa upeasti vaaleanruskealla vaahdolla. Tuoksuu makealta suklaalta. Suussa maistuukin enemmän kuivalta tai kahvilta. Uusintahörpyillä maku palautuu enemmän tummaan suklaaseen ja paahdettua mallasta pursuaa reilusti makuhermoille. Jälkimaku on katkerampi, oikeastaan jotenkin piristävä. Lääkepullon sisältö on pehmeää ja täyteläistä. 500 ml, 6,5 %, 4/5
Tartontuliainen on mustaa ja vaahtoaa beigenä. Tuoksu on jotenkin sekava, kuiva, maltainen ja humalainen. Maku on samanlaista, vähän salmiakkia, hiilihappoa on reilusti. Kokonaisuus on aika kuiva, vähän tuhkainen. Musta-ipa on kyllä aina hyvää, eikä tämä ole mitenkään poikkeus. Paahdetta on enemmän kuin humalia, jotenkin jälkimaku on kermaistakin ja vähän hedelmäistä. Ensihörpyssä on vähän sulateltavaa, mutta lopuksi paljastuu panimon laatu, aika täydellistä, olisiko hiilihappoa vähän liikaa tai vaan juuri sopivasti. IBU 69, 330 ml, 6,5 %, 5/5
Tallinnalainen imperial stout kaatuu lasiin hitaan ja raskaanoloisena. Väritys on musta, vaahtoa ei juuri synny ja se katoaa heti. Tuoksu on mämmiä ja karamelliä. Maussa on makeutta, kahvia, suklaata, toffeeta ja kookosta. Maku on vahva ja vahvuuden tuntee mahassa saakka, kun olut sinne saakka hitaasti valuu. Aika vahvaa ja makeaa, pikkuhiljaa tätä pitää hörppiä. Kookos jää lopulta taustalle. 330 ml, 12,5 %, 5/5
Vielä näitä joulukalenterioluita riittää, parhaat on jätetty viimeisiksi? 70’s showsta tutuksi tulleen ukrainalaisen näyttelijän inspiroimana nimetty tartolainen imperial stout on mustaa ja vaahto on pikaista. Tuoksu on maltainen ja kyllä sieltä erottuu tonkapapujakin. Vaniljan raikkautta kaipaisi vähän enemmän, tonkapapu selättää vaniljat. Vanilja jää kyllä hörpyn jälkeen vähän pyörimään poskiin. Aromikas olut laittaa oikein maistelemaan, että mitä siellä oikein onkaan. Alkoholi lämmittää lopuksi. Makua on paljon, makeutta on reilusti vaikka kokonaisuus on tummaa paahdetta. 0,33 l, 11,1 %, 4/5
