Lohjalainen neipa on kirkkaan keltaista ja se kuohuaa reilusti valkoisena. Tuoksu on hedelmäinen ja humalaisuuttakin on. Maku on samalla uralla. Hörppiessä löytyy vähän puumaisuutta, huipun ja tylsyyden välinen kilpailu kääntyy vähitellen positiiviseksi. Jälkimaku on pirskahteleva. Puumaisuus kääntyy humalahedelmäksi. 0,33 l, 7,0 %, 5/5
Lohjan panimonkaupan jääkaapista valitsin punertavaa apinanhuuto-olutta. Jotenkin staattinen olut kuohuaa lasissa vähän, jotain partikkeleita jäi lasilliseen, mutta ei mitään tapahtumia. Tuoksu on hapan mallashumala, vähän sokerinenkin. Maku on tasapainoinen, humalat on ystävällisiä ja sopivan katkeria, makeutta on riittävästi, hedelmiä ei ole mitenkään liikaa. Jälkimakuun jää humalia ja vähän kuivuutta. On kyllä suunmakuinen olut. 33 cl, 6,5 %, 5/5
Olutkellarin perukoilta löytyi iso pullollinen viskitynnyrissä kypsytettyä mustaa olutta, joka kuohuaa hillitysti ruskeana. Tuoksu leijuu lakritsaisena ja maltaisena paahteena oluen kaatuessa raskaanoloisena lasilliseen. Maku on maltainen, väkevää lakritsaa ja viskiä, silti pehmeä ja samalla voimakas ja paahteinen. Jälkimaku lähestyy viskiä. Tuulisena lauantaina tällainen vahva ja tumma olut vakuuttaa ja lämmittää. 75 cl, 11,8 %, 5/5
Hollantilainen nedipa on sameaa ruskeaan taipuvaa kultaa, vaahto on tiivis ja valkoinen. Lasillisesta nousee trooppisia aromeja, kypsiä ja makeita hedelmiä. Maku on samalla aaltopituudella tuoksun kanssa. Lisäyksenä tulee humalan mietoa kirpeyttä ja jälkimakuun hyppää vielä vähän alkoholin lämpöä mukaan. Jälkimaku on vähän eukalyptusta, humalaisuutta ja lämpöä. Pehmeä ja runsasmakuinen olut antaa paljon maisteltavaa. 33 cl, 8,5 %, 5/5
Viljandilaisen vihreiden niittyjen oluen taisin napata Tarton Kaubamajan Toidumaailman hienosta olutvalikoimasta. Rosmariini-olutta maistelin kerran aiemminkin Tartossa Krabi-panimon popup-ravintolassa ja se kyllä jäi mieleen.
Viljandilainen pilsneri on vähän likaista haalean ruskeaa, vaahto on tiivis ja pienikuplainen. Tuoksussa on rautaa ja pullahiivaa ja eiköhän se rosmariinikin ole mukana. Maku on pehmeä, jotenkin mieleen tulee vaan pulla ja hituse eukalyptus. Rosmariini kuuluu olueen, niin kuin ananas pizzaan tai siis ainakin paremmin. IBU 28, 440 ml, 4,7 %, 5/5
Matkamuisto Hollannista on raikkaan keltaista tripla-ipaa. Vaahto on valkeaa. Tuoksusta löytyy reilu kattaus hedelmiä, ananasta ja mangoa sekä sitruunaa. Maku on myös trooppinen, mutta humalat antavat ryhtiä. Makeutta on, mutta se kuitenkin jää taustalle. Humalat kipristelevät mukavasti kitalakea ja kieltä, hedelmäisyys on samalla täyteläistä. Alkoholi jää piiloon. Etiketissä sanotaan small batch, ostin oluen kuitenkin Utrechtin Albert Hejn -supermarketista. Lisäksi etiketissä sanotaan tropical fruitbomb, sitä en kyseenalaista. 330 ml, 9,5 %, 5/5
Tallinnalais-newyorkilainen dipa on pakattu kultaiseen tölkilliseen ja se on kultaista väriltään ja päällä on tiukka vaalea vaahtohattu. Tuoksu on humalainen, vähän multainen ja sitrusmainen. Maku on humalainen, mutta lempeästi, mukana on paljon hedelmiä, mutta ei mehumaisuutta, humalat jylläävät. Jälkimaku on sekoitus humalista ja alkoholista, se on voimakas, pitkä ja miellyttävä. 0,44 l, 8,5 %, 5/5
Kalifornialainen brown ale on odotellut sopivaa sateista lauantaita jonkun aikaa. Lasiin kaataessa se paljastuu läpikuultavan ruskeaksi ja hiukan punaiseenkin taipuvaksi. Kruunukorkin avauksen jälkeen pullosta kuohusi vähän vaahtoa, lasissa se katoaa heti. Tuoksu on mallas-bourbon-makeus. Maku on täyteläinen, mallasta, alkoholia, kypsiä hedelmiä, toffeeta, vaniljaa ja jollain tavalla arvokkuutta. Kookos jää jonnekin taustalle tai se ei maistu ollenkaan. Jälkimaku on viskinen ja pitkä. Miellyttävä ja rauhoittava kokonaisuus, aika tuhti olut, mutta niin herkullinen. 1 pint, 13 %, 5/5
Tartolaisen panimon humalakokeilujen persikkaversio lepuuteli keittiöremontin jälkitöiden uurtajaa. Kultaa ja oranssia on värityksenä, vaahto on sitkeä ja kirkas. Tuoksu on vahvasti hedelmäinen. Maku on pehmeä, hedelmissä maistuu persikan lisäksi muitakin mietoja tropiikin herkkuja. Pieni alkuhörpyn puumaisuus katoaa humalien käsittelyssö. Persikka kypsyy humalien lempeään katkeruuteen hörppiessä. Tuoksu on persikkaisempi kuin maku Olut oli matkamuisto Tarton Rüütlin Gambriuksesta. Etiketti on tylsä, muuten on mainio DDH IPA. 0,33 l, 6,9 %, 5/5
Rüütlilla pysähdyin aperatiivilla Kelderissä. Tartolainen amerikkalainen ipa on kirkasta kultaa ja vaahto on hohtavan valkoista. Tuoksu on vähän hedelmäinen ja enemmän humalainen, yksinkertaista. Maku on rapsakan humalainen. Humalat tanssivat jälkimaussa koko suun täydeltä. Havupuun humina jää suuhun pitkään lämmittämään. 0,33 l, 6,9 %, 5/5
Keittiöremontin alkamista juhlistin hollantilaisella matkamuistolla. Neipa on kirkkaan keltaista ja tuoksu on miellyttävän hedelmäinen, vähän pullahiivaa on mukana. Maku on rapsakan humalainen, katkeroa on ja sitruunaisuutta, makeus jää vähän taustalle. Jälkimaku on kuivempi ja hedelmäinen. On ihan hyvää kaikinpuolin, alkoholi muka maistuu vai olisiko humalakattaus tehnyt tepposet. Googletuksen mukaan oluen nimi tarkoittaa keltaista tuopillista, etiketti vihjailee että kyse olisi naapuruston hyvästä tyypistä. 330 ml, 6,5 %, 5/5
Saunan jälkeen avasin kotimaisen keltaisen ja samean ipan. Tuoksussa on puuta ja hedelmää. Etiketti kertoo että humalina on citra, mosaic ja motueka ja kyllä ne hallitsevat makumaailmaa. Hedelmäisyyttä tropiikin suunnalta täydentää pieni sitruunan puraisu. Maku on täyttävä, pieni puumaisuus kummittelee maussa. Ostan toisenkin jos vastaan tulee, tämän ostin Lohjan teollisuusalueelta eli United Gypsiesin myymälästä. Jälkimaku on kyllä koukuttava ja erinomainen. Yhtäkkiä huomaakin että lasillinen on hörpitty tyhjäksi. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
Tommyknockerin hanasta löytyi väsyneen sedän neipaa. Väritys on kirkkaan ja samean keltainen, vaahto heikohko. Tuoksussa on sitruksia. Maku on hedelmäinen, sitruksia, raikkautta ja paljon pehmeyttä. Kävin lukaisemassa panimon oman kuvauksen oluesta ja siellä mainittiin viinimäisyys, se kolahti mieleeni painavasti, kevyttä valkoviinineipaa. Katkeruutta vähemmän, enemmän makuja, taustalta nousee pieni humalaisuus, helppo ja maistuva olut sopii terassinurkan auringonpaisteeseen. 0,4 l, 7,4 %, 5/5
Tartolainen ipa on oranssia ja se vaahtoaa vähäisesti. Tuoksussa on hedelmiä, humalia ja hitusen humusta. Maku on ensihörpyllä leveä, vähän makea, sopivasti kypsiä hedelmiä tropiikista, sitrusta ja vähän eucalyptusta. Uusiseelantilainen motueka-humala toimii hyvin. Mukava jälkimaku jättää vähän kirpeyttä. 0,33 l, 6,8 %, 5/5
Kirkkaan keltainen, pienellä harmaudella, on virolainen hapanolut. Vaahto on hätäistä ja höttöistä vaaleaa kuplaa. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen, lämmin ja paksu. Maku on mangoa, vahvasti, happamuus on mukavaa pistelyä ikenissä ja poskissa. Happamuus on jotenkin virkistävää, makeus on kohdillaan. Rotevasti on makua, helle ja terassi ansaitsevat juuri tällaisen juoman. 0,33 l, 5,9 %, 5/5
Leedsistä Alkon kautta tullut pale ale on sameaa, harmaaseen hitusen taipuvaa keltaista, valkealla kuohuvaa olutta. Tuoksu on hedelmäinen, reippaasti, vähän humalat virkistävät. Etiketissä luvattua punaista greippiä ja muita sitruksia on antamassa kirpeyttä, puuduttavat vähän kieltä. Humalien havuisuus on kohdillaan. Etiketti kuvaa hyvin oluen tunnelmaa. Luulisi vähän väkevämmäksi, sopii hyvin saunan jälkeiseen vilvoitteluun. Varmaan pitää ottaa uusintamaisteluun vielä. 440 ml, 4,8 %, 5/5
Alikinretken jälkeen taas omalla terassilla kuivuneet ikenet saivat voitelua. Kreikkalainen ipa on ruskean kultaista ja sameaa, vaahto on tiukkaa, likaisen valkoista. Tuoksusta löytyy trooppisia kypsiä ja ylikypsiä hedelmiä. Kypsää persikka ja mangoa greippipedillä on. Jälkimaku on sopivasti kirpakkaa humalointia, eihän tässä ole mitään vikaa. 0,33 l, 5,7 %, 5/5
Krios-rannan baarin valikoimasta nappasin paikallisen pilsnerin. Pullollinen oli sininen, olut kirkkaan kultaista. Tuoksu on hiukan makean maltaista. Maku on rapsakkampaa, humalia on sopivasti ja juoma on kylmää. Hiilihapot raikastavat. 330ml, 5,2 %, 5/5
Paroksen sataman lähellä olevasta kaupasta löytyi paroslaisen panimon witbier. Sameutta keltaisuudessa on asiaankuuluvasti. Nautiskelin tasapainoisen kreikkalaisen oluen majoituspaikan terassin varjopöydässä. Kivasti suuhun jää pistelyä. Maussa on vehnän pehmeyden lisäksi humalia ja mausteita. Olisiko oreganoakin. Lämmin jälkimaku jää. 330 ml, 4,7 %, 5/5
Juhannusreissun ensimmäinen pysähdys oli Lohjan United Gypsiesin panimolla, josta iltapalaksi nappasin mustaa, vähän kuohuavaa stouttia. Majoituspaikan astiavalikoima oli heikko, joten tuoksuttelu ei oikein tuottanut tulosta. Maku on yksinkertaisesti paahdetta ja mallasta. Ensihörppy jo kertoo että onpas hyvää. Paahteisuuden lisäksi mukana on kahvia ja hitusen suklaatakin. Jälkimaku lisää kattaukseen kuivuutta. Juhannukseen sopii hienosti yksinkertainen, vahva, tasapainoinen ja täyteläinen imperial stoutti. 330 ml, 11,0 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
