Katinalan lihakaupasta kävin ostamassa possu-tomahawkeja aka talouskyljyksiä, niin samalla mukaan lähti hämeenlinnalaista ipaa. Väri on ohuesti sameaa oranssia, vaahtoa ei oikein synny. Tuoksu on vienosti makean simamaista ja mallasta. Maku on odotetun oloista, puhdasta ja yksinkertaista, hedelmiä ja havuista humalaa. Onhan tämä kunnon ipaa. Jälkimaku jatkaa makua. 440 ml, 6,7 %, 5/5
Pühastekelderin vaarallisesta terassituolista huolimatta maistelin markkinapäivän päätteeksi panimon omaa kukkais-ipaa. Samea oranssi muodostaa lasiin kirkasta vaahtoa ja tiukkaa pitsiä. Tuoksuu kukkasilta, maussa on enemmän pehmeää humalaa ja pehmeitä trooppisia hedelmiä, mangoa, makeaa ananasta ja vähän sitruunaa. Aika tunnistettavasti tämä on tartolaisen panimon tuttua laatua. 33 cl, 8,0 %, 5/5
Tartolainen vaihteleva sää esti saunan jälkeisen vilvoittelun terassilla. Maistelin sitten virolaista maalais-ipaa sisätiloissa. Väri on sameaa oranssia, vaahto on valkoista ja tiivistä. Tuoksuu humalaiselta ja puhtaalta. Maku on pehmeä ja lievästi humalainen. Aika vähän on hiivaisuutta tai multaa, joita odottelin. Oikein miellyttävä ipa, pehmeys taittaa humalointia, mukavan löysän kirpakkaa ja tuoretta. IBU 40, 33 cl, 6,0 %, 5/5
Samean oranssi latvialainen kuohuaa tiiviillä ja valkoisella vaahdolla. Kolminkertaisesti kuivahumaloitu ipa tuoksuu hedelmäiseltä, vähän ananasta ja muita mehukkaita tuoksuja. Maku on pehmeän hedelmäinen ja varovasti havuinen. Maistellessa huomaa pientä kirpakkuutta kielen päällä. Tasapainossa on kaikki, melko pätevä ostos löytyi Alkosta. 440 ml, 7 %, 5/5
Nyt on kyllä rumanväristä olutta tullut ostettua. Tallinnalainen smoothie sour on keltavihreää sakeaa smoothieta, vaahto vähän kirkkaampaa tiivistä mömmöä. Kaadettaessa tuli mieleen tuoremehun puristaminen omenoista. Tuoksu on omenaa ja vähän jotain muuta, ehkä jäätelöä tai kanelia tai muuta maustetta. Suutuntuma on sameaa. Mutta onpas hyvää. Ei ihan aamupalasmoothiena menisi, illansuussa ihan maittavaa. Maussa on omenaa ja ripaus raparperia, jotka vaniljajäätelö sotkee yhteen. Happamuus ja makeus on jämptisti tasapainossa. 0,44 l, 5,3 %, 5/5
Lohjalta ostettua pullollista koristaa komea oinas-etiketti. Väri on tyylikkään kuparinen, vaahtoa on vähän. Tuoksuu makean maltaiselta, jotain maustetta myös. Maku huumaa hörppijän, maltaista, pienellä pähkinäisellä ja mukavasti mäntyisellä humalapedillä, vähän löysää, mutta sopivasti pehmeää. Oluesta jotenkin huokuu aitous. 0,33 l, 6 %, 5/5
Andersonin ja Tujun paksulla vahalla sinetöity yhteistyöolut lupaa etiketissä salmiakkia, chiliä ja suolaa. Väri on musta, vaahto katosi heti. Tuoksusssa on ensin mallasta, lakritsaa sitten lupaus chilistä ja suolasta. Maku on ensihörpyllä täynnä salmiakkia ja chiliä, salmiakkikossuakos tämä onkin. Maukas chilinpolte jää suuhun pienenkin huikan jälkeen, chili polttelee pitkään. Kai tämä stoutiksi lasketaan, ainakin värin perusteella, mallas tai lakritsi on läsnä. Etiketin mukaan olut olisi säilynyt ainakin 4 vuotta, no ei säilynyt, jos olisi ollut toinen pullollinen niin ei sekään olisi, tällä kertaa se olisi varmasti säästynyt, sen verran vahva kokemus on. 0,33l, 11,5 %, 5/5
Lohjantuliaisen maistelin sunnuntaisen iltapäiväsateen ropistesssa. Väri on melko keltainen, hivenen samea. Tuoksussa on belgihiivaa, ehkä mukana on myös kuusenkerkkää. Maku on aika happaman oloinen, oudon lämmittävää ja pehmeää. Happamuuden näreen takana vaanii metsän kuningas, otso, sillä on kainalossaan kuusenkerkkää, jotka se on raapinut mukaansa. Sopivasti happamuus ja kerkät antavat jälkimakua pitkään. Vähän sellaista oluiden retsinaa. 0,33 l, 5,8 %, 5/5
Helsingin rautatieasemalla toimivan panimon oma olut tuli nautittua panimon ravintolassa, kellotorniin en kyllä jaksanut kiivetä. Olut on aika mustaa ja vaahto on kermaista mutta katoavahkoa. Tuoksu on melko kahvinen ja makean maltainen. Olut tarjoillaan aika viileänä, se kyllä sopii. Kahvia ja suklaata on maussa. Paahteisuus maustaa lisää, kokonaisuus on onnistunut, maltilla makeutta ja hienostuneesti humalointia. Ehkä paikan tuoma nostalgia vähän avittaa arviointia, mutta kokonaisuus ratkaisee aina. 0,5 l, 5,8 %, 5/5
Lappeenrantalainen belgi-ale on vähän vahvempaa vahvan oranssia kauniisti valkealla vaahtoavaa olutta. Tuoksu hedelmäinen, en saa otetta oikein että mitä hedelmäkarkkia nyt oikein on tarjolla, esterinen varmaan oikea sana. Maistuu hedelmät, raikkaat yrtit, hitusen hiiva ja alkoholiakin on vähän. Alkoholi lämmittää yrttien kanssa jälkimaussa. En ole tainnut jalkapuuta ennen kokeilla, tämän jälkeen toisto olisi ihan mieluisa. Etiketti ei ole herkimmille tarkoitettu. Panimoon täytyy kyllä perehtyä vielä tarkemmin. 440 ml, 9,0 %, 5/5
Nimipäivä on sen verran suuri juhla että sitä pitää juhlia ehkä pari viikkoa ainakin lahjanantajien mielestä. Pohjoisen munkin Leedsistä tullut ipa kuohusi tölkin avauksen jälkeen holtittomasti aika paljon olutta terassille. Tuoksu on ehkä siksi aika maltainen, lasista nuuhkittaessa todella humalainen ja sitrusmainenkin. Väri on kultainen, hitusen sameutta. Maku on kuivahkon havupuinen, jotenkin kehittelen mukaan makeutta. Vähän greippsitruunaa ja märkää mäntyä, onhan ne sopivasti yhdistelty, sanotaan että kunnollinen perus-ipa. Kivasti on katkeroa jälkimaussa. 440 ml, 6,5 %, 5/5
Tallinnan Sipistä ostin zagrebilaista tripla-ipaa, jossa humalina on uusiseelantilaiset humalat. Väri on vähän utuista oranssista pihkaa, vaahto on valkoista pitsiä. Tuoksu on makean maltaista tropiikin hedelmää, vähän pullaakin. Maku on lämmintä mallasta ja tuhti kattaus trooppista kypsää katkerointia, hedelmäisyyttä ja kyllä tuo alkoholikin pääsee esittelemään itseään. Aika täyttävä ja paksu kokonaisuus. Jälkimaku on yrttinen, jälkipolte oikeastaan on aika pitkä. Kokonaisuus on tuhti ja pysäyttävä, nautiskelua riittää pitkään. Puutarhaolut tosiaan. IBU 40, 440 ml, 5/5
Tallinnalaisen panimon myymälästä ostin oluen, jolla ehkä on jotain tekemistä Telliskivessä majailevan mukavan olutbaarin kanssa, en ole yhteyttä selvittänyt. Olut näyttää kaataessa vähän taipuvan jopa vihreäksi, lasissa se on turvallisesti oranssia. Vaahto on valkoinen. Hirviösammakon tuoksussa on paljon humalaa, vähän makeaakin. Maku on tasaisen humalainen. Jälkimaku on humalainen, jopa vähän mausteinen. Humalaisuus on havuista ja miellyttävän voimakasta. 44 cl, 8 %, 5/5
Tallinnan Sipin matkamuisto päätti työviikon grillivalmisteluihin. Väri on samean keltaista ja vaahto heikohkoa valkoista. Etiketti jatkaa Pühasten hyvällä tyylillä. Tuoksussa on hunajamelonia ja vähän kuivempaa sitruunaa. Maku alkaa humalaisuudella, joka voimistuu hörpyn jälkeen. Raikasta, no onhan tässä valkoviinihumalointiakin, hedelmäinen on, vähän sitruunankuorta on mukana. Maku on oikeastaan pehmeän sitruunainen. 0,33 l, 7,5 %, 5/5
Tämän tölkillisen ostin Stadin panimobaarin tarjouksesta, jonkinlaisesta poistomyynnistä. Tarkemmin etikettiä luettuani huomasin että olut onkin uusikaupunkilaista, no samaa konsernia ovat nykyään Stadin panimon kanssa. Amerikkalainen tuplapukki on ennenmaistamaton oluttyyli. Väri on oranssia ja sameaa kultaa, vaahto on paksu ja kirkkaan valkoinen. Tuoksussa on sitrusta ja mallasta. Ensihörppy sanoo että onpas makeaa, toistot kumoavat ainakin liiallisen makeuden. Oluen nautin ruohonleikkausurakan jälkeiseen janoon, ja kyllä toimi tarkoitukseen täydellisesti. Humalia on reilusti, ne kivasti kipristelevät poskia. Jälkimakuna jää lämpöä, humalointia ja on siinä alkoholiakin vähän. Osuu ja uppoaa. 0,44 l, 8,0 %, 5/5
Balti Jaamin Humalakoda-ravintolan terassi kutsui lounaalle, ruokajuomaksi valitsin tarjoilijan suosituksesta vehnä-ipaa. Kultainen sameus kruunautuu tiiviillä valkoisella vaahdolla. Tuoksu on raikas ja jotenkin tuore. Maku on pehmeä, voimakas mutta mieto, vehnäinen ja hitusen humalanpotkua, vähän eukalyptusta jälkimaussa. Auringonpaiste antaa luvan nauttia ja olut tukee sitä. 0,5 6,5 %, 5/5
Villajoyosan kauppahallin viinikaupan tiskiltä ostin tämä alicantelaisen matkamuiston. Tupla-ipan väritys on kuparinen ja vaahto on valkea ja aika tiivis, mutta se katoaa jättäen mukavan jäljen lasin reunaan. Tuoksu saa aikaan sellaisen impulssien aivoihin että nyt on hyvää luvassa. Tuoksussa on humalia, mäntyä ja hedelmiä. Maku on mukavasti makeutta, sitten hedelmiä: sitruunaa hellästi, vähän ananasta ja greippiä. Sitten lopuksi kuivahkoa katkeruutta, ihan vähän puumaisuutta, mutta juuri sopivasti. Etiketissä on kivaa taidetta. Jälkimaku on vähän kuivattava. Kokonaisuus on aika täydellinen. Alkoholi on piilotettu. 33 cl, 8,7 %, 5/5
Viikin matkamuisto-ipan nautin vappuviikonlopun shortsikelissä takaterassilla. Kirkkaan kultainen olut kuohuaa pikaisesti tiiviillä ja valkoisella vaahdolla. Tuoksu on yrttisen rapsakkaa, humalainen. Maku on mäntypuinen, oikein kuivaa, mielessäni kuulen kuivan mäntyhalon rasahtavan halki kirveen iskusta. Jälkimaku on kuiva, greippinen ja vähän lääkemäinen. Onpahan oikein hyvää. 440 ml. 7 %, 5/5
Käväisin Viikissä panimolla ja uskomatonta kyllä join siellä kahvia, en suosittele. Sen verran järjissäni olin että jääkaapeista nappasin kuitenkin pari matkamuistoa. Väärinpäin tarkoituksella liimattu ice cream stoutin etiketti kertoo että sisällä on jotain jäätelötyyppistä olutta. Lasiin kaatuukin jähmeää tavaraa, josta ruskeaa vaahtoa on enemmistö. Oluen väri sekava ruskea. Tuoksu on kahvia ja suklaata. Maku on jälkiruoaksi sopivaa, suklaata, kahvia ja jäätelöä. Vaahto on jäykkää, makeutta on juomassa riittävästi. Nam, tällaista jälkiruokaa voi nauttia välipalaksikin. 0,44 l, 6 %, 5/5
Alkosta ostamani kuopiolainen tupla-ipa on kaadettaessa kirkkaan keltaista, näytti vähän jopa vihreään taittuvalta. Vaahto on valkoista. Tuoksu on persikkainen ja taustalla väijyy humalan katkeroa. Maku on hedelmäinen, humalat esiintyvät jälkimaussa melko ponnekkaasti terävinä, kutittelevat sopivasti kitalakea. Paksun oloista juomaa voi sanoa pehmeäksi, greippiä on jälkimaun humalien paahteessa myös. 440 ml, 8,4 %, 5/5
