Sekopäinen kuti löytyi Lohjalta. Olut on lasissa kuplivaa, punaruskeaa ja vienosti vaahtoavaa. Tuoksusta löytyy ripaus rusinaa ja hiukan hunajaa. Maku on jotenkin ohut tai hiilihapot hämäävät. Hunajalageriksi tämä ei ainakaan ole makeaa. Maku paljastaa vielä pähkinöitä. Jälkimaku on pitkä liuku ja siinä on häivähdys alkoholista. Lopulta alun ohuus paksuntuu vahvaksi maltaisuudeksi. Jotenkin bitterimäisen kokonaisuus on moniulotteinen, sellainen kevyt rauhoittumisolut. 0,33 l, 7,5 %, 4/5
S-marketin hyllyltä nappasin pinkin karhun. Lasissa väri paljastuu vaaleanruskeaksi ja vaahto komeaksi, paksuksi ja valkoiseksi. Tuoksu on karamellia, persikkaa ja sitrushedelmiä ja paljon. Maku tuntuu aluksi vähän ohuelta, mutta toistot vähän paksuntavat. Makeutta ei lopulta oluesta löydykään, vaikka ensivaikutelma sinnepäin vihjaa. Humalat on jotenkin intensiivisiä olematta liian katkeria. Tuoksu on loppuun saakka voimakas. Jos tätä marketista löytyy jatkossakin, niin kyllä tätä voi ostoskärryyn napata. 50 cl, 5,0 %, 4/5
Uusintakäynnillä Olivierissa hanaoluista valikoin hollantilaisen saisonin. Olut tummaa oranssia ja vaahto melko kirkkaan valkoista. Tuoksussa on hitusen mallasta. Miesrakkaus-olut maistuu vähän hedelmille, mutta suutuntuma on kuiva ja vähän hapokas ja jonkin verran hapan. Sitruunaruohoa ja sechuaninpippuria pitäisi menun mukaan löytyä. Pippuria vähän jälkimaussa kurkistelee. 0,33, 6 %, 4/5
Utrechtin keskustakävelyn jälkeen askeleet kääntyivät kartalle etukäteen merkittyyn ravintolaan. t'Taphuysin hanaoluttarjonta oli varmaankin yli 50 eri olutta ja erikoisuutena oli että hanat oli itsepalveluhanoja ja ne toimivat tiskiltä ostettavalla kortilla. Veloitus meni senttilitran tarkkuudella. Valinnanvaikeudessa oli tyydyttävä intuitioon, valitsin hollantilaisen ipan. Hanankäyttäjä sai oluen vaahtoamaan reilusti valkoisella, oluen väri oli haaleankeltainen. Tuoksu on aika sitruunainen. Maku on sitruunainen ja greippinen. Kokonaisuus on vähän ohut, mutta alkoholi on kuitenkin täysin piilossa. Kyllä tämä kuitenkin vetää suun mieluummin hymyyn, raikastahan tämä on. 28 cl, 7,1 %, 4/5
Hollantilaisen panimon keltainen vehnäolut on saanut nimensä paikallisen hamsterin mukaan. Oluen vaahto on valkoista. Tuoksuu maltaalta ja vehnältä. Maku on kirpeähkö, vähän sitruunaa, ei ole kovin makeaa alkuun, mutta hörppiessä makeus vähän tulee enemmän esille. Raikasta ja silti vähän kuivaa on tämä neljästä viljasta valmistettu witbierin. 0,5 l, 5,0 %, 3/5
Hollannin Texels-saarelta tulee samannimisen panimon wit-olut. Se on kirkkaan vaalean keltaista ja vaahtoaa valkoisella. Tuoksu on vehnäinen ja reippaasti mausteinen. Maku on raikas ja mausteinen, ehkä jopa tupakkaakin, makeutta myös. Jälkimaku on lievästi mausteinen ja ihan vähän katkera ja makeutta. Helleolut. Nautiskelin oluen Utrechtin belgilalaishenkisessä olutkahvilassa, joka on entinen kirkko, tunnelma ei kuitenkaan ollut mitenkään harras. 0,3 l, 5,0 %, 4/5
Utrechtilaisen panimon vaalea ipa on melko läpikuultamatonta oranssia ja kirkkaan valkoista vaahtoa. Tuoksussa on mallasta. Maku on kuusinen tai jopa vähän katajainen. Aika kuivaa, taustalla vaikuttaa mallas, havut on kuitenkin etualalla, kokonaisuus on täyteläinen, taustalla vielä vähän hiivaakin. Oluen maistelin Orloff-ravintolan terassilla, täytyy tilata toinenkin, kun sadekuuro yllätti. 0,25 l, 6,0 %, 4/5
Tartolainen ipa on oranssia ja se vaahtoaa vähäisesti. Tuoksussa on hedelmiä, humalia ja hitusen humusta. Maku on ensihörpyllä leveä, vähän makea, sopivasti kypsiä hedelmiä tropiikista, sitrusta ja vähän eucalyptusta. Uusiseelantilainen motueka-humala toimii hyvin. Mukava jälkimaku jättää vähän kirpeyttä. 0,33 l, 6,8 %, 5/5
Tartolainen vehnäolut on vaaleaa kuparia, vaahto on sitkeä ja valkoinen. Tuoksussa löytyy vehnäistä banaania. Maussa on osaset kohdillaan, kokonaisuus on raikas ja pehmeä. Jälkimaku ei muutu mitenkään, hitusen mausteita saattaa olla lisänä. Ehkä tämä on sellainen porttiteoriaa todistava olut, kun aloin ihmettelemän että eipäs ole tullut maisteltua vehnäoluita, pitää ottaa agendalle. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
United Gypsiesin myymälän ostosreissun saaliinjako jatkui helteisen akryylilevynmetsästysreissun jälkeen kotiterassilla. Värikkään etiketin takaa paljastuu ruskeaa hienosti kuohuvaa ipaa. Mallasrunko on tukeva jo tuoksussa, maussa vahvistuu vielä. Maku on lupaavasti kirpeyttä, vähän multaa ja humalia. Tunnelmaksi jää yllättävä raikkaus. 33 cl, 6 %, 4/5
Lohjalta ostin itselle tuntemattoman oululaisen panimon kuparista pilsneriä. Se vaahtoaa tiiviillä valkoisella vaahdolla. Tuoksu on vähän makeaa mallasta. Ensihörppy on aika humalaisen katkera. Sellaista kunnon oluttahan tämä on. Hiilihappo kutittelee suuta, peloista poiketen mandariinia ei onneksi löydy, vähän ehkä kirpeitä ananaskarkkeja. Humalia on tavallista pilsneriä enemmän, ei haittaa. Jälkimaku on pitkä ja vahva. 0,33 l, 6,0 %, 4/5
Kirkkaan keltainen, pienellä harmaudella, on virolainen hapanolut. Vaahto on hätäistä ja höttöistä vaaleaa kuplaa. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen, lämmin ja paksu. Maku on mangoa, vahvasti, happamuus on mukavaa pistelyä ikenissä ja poskissa. Happamuus on jotenkin virkistävää, makeus on kohdillaan. Rotevasti on makua, helle ja terassi ansaitsevat juuri tällaisen juoman. 0,33 l, 5,9 %, 5/5
Lohjalaisen tölkillisen sisältö on keltaoranssi, vaahto on nopeasti katoava. Tuoksuu heikosti metallilta ja hedelmiltä. Maku on jotenkin sekava, en oikein saa siitä kiinni. Vehnäisyys väistelee, mangoja en tunnista, luulin makeaksi, happamuutta on vähän. Sitruunan valkoista kuorta, väljää. 0,33 l, 5,3 %, 2/5
Vakka-Suomen panimon kultaista tölkillistä koristaa taide-etiketti. Olut on myös kultaista, vaahto vähän vaimeaa. Tuoksu on hillityn hedelmäismaltainen. Maussa on etiketissä luvattua ja vähän outoa valkoviinimäisyyttä. Ovela tai vähän outo muodostuu kokonaisuudesta. Kuivaa on, vähän ohutta, mutta kuivuus ja humalaisuus tuo omaa jännitettä, valkoviiniefekti on erikoinen. Uusintakaadolla vaahto kertoo että se on oikeasti höttöistä ja valkeaa, mutta katovaista. 0,44 l, 5,0 %, 2/5
Leedsistä Alkon kautta tullut pale ale on sameaa, harmaaseen hitusen taipuvaa keltaista, valkealla kuohuvaa olutta. Tuoksu on hedelmäinen, reippaasti, vähän humalat virkistävät. Etiketissä luvattua punaista greippiä ja muita sitruksia on antamassa kirpeyttä, puuduttavat vähän kieltä. Humalien havuisuus on kohdillaan. Etiketti kuvaa hyvin oluen tunnelmaa. Luulisi vähän väkevämmäksi, sopii hyvin saunan jälkeiseen vilvoitteluun. Varmaan pitää ottaa uusintamaisteluun vielä. 440 ml, 4,8 %, 5/5
Ateenan Exarchiassa olevan majoituspaikan kattoterassilla oli lämmintä, noin 30 astetta, mutta se ei estänyt yhden oluen nauttimista ennen iltakävelyä. Odysseuksen väri on aika kuparinen, kuplintaa syntyy. Vaahto on valkoinen. Tuoksu on heikosti maltainen. Etiketti kertoo että sitrusta ja korianteria olisi mausteina. Maku onkin aika karamellimainen, aika outo kokonaisuus. Kirken loitsu on muuttanut red alen aika erikoiseksi. 330ml, 7 %, 2/5
Ateenan Neapolisin tai lähialueiden sokkeloissa pysähdyin Paliomagazo tai jonkun senkaltaisten baarin terassille. Tarjoilija kertoi soittavansa iltaisin bouzukia ja sanoi että baarissa ei ole Heinekenia, vaan jotain hänen kaverinsa pienpanimo-oluita. Valitsin lähinnä kreikankielisen selostuksen perusteella punaista olutta. Amber ale paljastui punaruskeaksi ja vaahto ohueksi mutta tiiviiksi. Tuoksussa on hitusen hedelmää ja hiivoja. Jälkimaku on vähän hapan ja vähän humalainen. Baarin kaiuttimista soi Foreignerin I Wanna Know What Love Is, Stingin Fragile ja Terence Trent d’Arby Sign Your Name, kadun toisella puolella olevasta CBD-kaupan kulmilta pöllähtää välillä omia tuoksuja. Lämpötila on yli 30 astetta. Tunnelmaa on. 330 ml, 5,6 %, 4/5
Lomapäivän iltapäiväolut nautitaan taas helteisellä paroikialaisella terassilla. Kreikkalainen pilsneri on sameaa kultaa, vaahto on tiivis ja tyylikäs. Tuoksussa on paljon kukkasia. Mausta ei ensimmäisenä tule mieleen saksalaiset pilsneri, hedelmäisyyttä täydentää lievät humalat, jotenkin jälkimaku on kuitenkin kuivuuttakin tarjoava. Jännä olut on. 0,33 l, 5 %, 4/5
Antiparos sai ansaitsemaansa vastavoimaa paroikialaisella terassilla. Lääkkeenä toimi kreikkalainen vehnäolut. Väri on läpikuultava olki, vaahto on rauhallinen ja valkoinen. Tuoksussa on erikoista kukkaa ja hiivaa. Maku on kevennettyä vehnäolutta, samaa outoutta kuin tuoksussakin. Vähitellen löytyy outoudesta tuttua vaimeaa banaania, mutta sekavan mielikuvan pienen mineraalisuuden, makeuden ja vaimean hiivan sekoitus jättää. Jälkimaku muodostuu ihan kivan vahvaksi. 500 ml, 5 %, 3/5
Alikinretken jälkeen taas omalla terassilla kuivuneet ikenet saivat voitelua. Kreikkalainen ipa on ruskean kultaista ja sameaa, vaahto on tiukkaa, likaisen valkoista. Tuoksusta löytyy trooppisia kypsiä ja ylikypsiä hedelmiä. Kypsää persikka ja mangoa greippipedillä on. Jälkimaku on sopivasti kirpakkaa humalointia, eihän tässä ole mitään vikaa. 0,33 l, 5,7 %, 5/5
Päivä uimarannalla vaati vähän rauhoittumista terassilla, juomaksi valitsin ennakkoon ajatellen täysin sopimattoman kreikkalaisen luostarityyppisen tupla-alen. Väri on ruskea, aika ruma mielestäni, vaahto on pikaista huntua lasin reunassa. Tuoksu on maltainen ja hedelmiäkin on linjoilla. Maku on makeahko, mallasta, etäisesti hedelmiä, on siellä vähän mämmiäkin ja belgihiivaa ihan hitusen. 330 ml, 6,5 %, 3/5
Naoussan kylän kupeessa on Paroksen ainoa olutpanimo, ollut jo 11 vuotta. Maistelussa oli viisi olutta, joista paria on tullut jo maistettua. Lager on kultaista väriltään ja maltaista maultaan, aika ohutta. Pilsneriä maistelussa tuli jo kehuttua, aika kuplivaa, rauhallisempi kokonaisuus hanassa kuin aiempi pulloversio. Humalaa on mukana. Wit on mausteista, mutta mausteena ei olekaan oreganoa vaan kuminaa. Aegeanmerellinen versio belgioluesta on maistuva. Ipa on aitoa ruskeahkoa ipaa, mukavan makeutta sisältävä startti ja humalaisempi jälkimaku. Neipa aika kirkasta ja se on lämpimän hedelmäinen. Wit ja ipa maistuvat nyt parhaimmilta. 5 * 20 cl, n. 5 %, 4/5
Krios-rannan baarin valikoimasta nappasin paikallisen pilsnerin. Pullollinen oli sininen, olut kirkkaan kultaista. Tuoksu on hiukan makean maltaista. Maku on rapsakkampaa, humalia on sopivasti ja juoma on kylmää. Hiilihapot raikastavat. 330ml, 5,2 %, 5/5
Paroksen kiertoajelun jälkeen maistui omalla terassilla ateenalainen vaaleankeltainen ipa. Vaahto on tiivis, ohut ja kestävä. Tuoksuu mangolta. Hedelmäisyys täydentyy humalien kirpeydellä, lopputulos on aika raikas. Etiketti on tyylikäs, jonkinlainen kunnianosoitus Ateenalle. Kivan helppo olut soljuu kuivaan kurkkuun helposti. 0,33 l, 6,5 %, 4/5
Paroksen sataman lähellä olevasta kaupasta löytyi paroslaisen panimon witbier. Sameutta keltaisuudessa on asiaankuuluvasti. Nautiskelin tasapainoisen kreikkalaisen oluen majoituspaikan terassin varjopöydässä. Kivasti suuhun jää pistelyä. Maussa on vehnän pehmeyden lisäksi humalia ja mausteita. Olisiko oreganoakin. Lämmin jälkimaku jää. 330 ml, 4,7 %, 5/5
Plakan helteessä välillä varjoon ja kreikkalainen gluteeniton lager sai virkistää suuta ja mieltä. Kirkkaan kuparinen olut kuohuaa mukavasti. Tuoksussa on mallasta. Suutuntuma on kupliva ja raikas. Helle asettaa arvostelurimaa ehkä alaspäin, mutta maassa maan tavalla. Sopii hyvin helteeseen. Jälkimaussa on sopivasti pientä rapsakkuutta. 330 e, 4,5 %, 4/5
Kaunis syvä keltainen tuusulalainen neipa vaahtoaa upeasti valkealla. Tuoksuu yrttiseltä humalalta ja pehmeiltä hedelmiltä. Maku on yllättävän paljon havuinen, hedelmiäkin on, kunhan niiden edestä terevät hiilihapot väistyvät. Pientä puumaisuutta pyörii tuoksussa, ihan sopivasti. Jälkimaku on rapsakan humalainen. Oluen ostin Goodmanin Alkosta. EBU 50, EBC 12, 330 ml, 6,5 %, 4/5
Kasarmin K-supermarketin hyllyltä otin saunaolueksi yhden kotimaisen ipan. Olut on punaista, jopa kirkkaan punaista. Vaahtoa on, tiivistä ja hennosti vaaleanpunaista. Tuoksu on makea mandariini. Maku on humalaa mandariinilla ja hennolla multaisuudella. Vähän humalat kuivaavat kokonaisuutta. Kuivuutta jälkimaussa, ohuutta etumaussa, ipaksi on erilainen. 44 cl, 6,0 %, 3/5
Juhannussateen suojassa saunan jälkeen maistelin Lohjan matkamuistoani. Väri on laihan calvadosmainen, vaahtona selkeä valkoinen ohut kerros. Tuoksu on esterinen ja siis hedelmäinen. Maku on alkuun hapahkokin, jotenkin siiderimäinen, pitää nopeasti maistaa uudelleen, kun mieli ei näytä pysyvän makuaistin mukana. Banaani maistuu ja makeat kukkaset, taustalle jää alkoholi, pikkuhiljaa vehnät alkavat värittämään palettia. Muuttuu paremmaksi. 0,33 l, 8,0 %, 4/5
Juhannusreissun ensimmäinen pysähdys oli Lohjan United Gypsiesin panimolla, josta iltapalaksi nappasin mustaa, vähän kuohuavaa stouttia. Majoituspaikan astiavalikoima oli heikko, joten tuoksuttelu ei oikein tuottanut tulosta. Maku on yksinkertaisesti paahdetta ja mallasta. Ensihörppy jo kertoo että onpas hyvää. Paahteisuuden lisäksi mukana on kahvia ja hitusen suklaatakin. Jälkimaku lisää kattaukseen kuivuutta. Juhannukseen sopii hienosti yksinkertainen, vahva, tasapainoinen ja täyteläinen imperial stoutti. 330 ml, 11,0 %, 5/5
Kesän helteet otti vähän takapakkia, joten olutkellarista valitsin englantilaista melkein mustaa, vaaleana tiiviisti ja ohuesti kuohuavaa stouttia. Tuoksu on maltainen ja hiveven lakritsainen. Suussa ensihavainto on mukava kuplinta. Maku on mallaslakritsaa, vähän kylmää kahvia ja lievää paahteisuutta. Alkoholia ei maussa ole. Ehkä tämä on sellainen perusbrittipubin parempi stout, jonka voi kuitenkin helposti kietaista kitusiin. Makeutta jää vielä jälkimakuun. 500 ml, 8 %, 4/5
Tallinnan Koplissa majaansa pitävä panimo on pannut lageria paikallisen leipomon hapanleivän kannikoista. Väri on kultainen, pieni harmaus samentaa hiukan. Vaahto on valkoista. Tuoksussa on makeutta ja happamuuttakin. Ruis antaa makuun omaa makeuttaan, humalat rapsakoittavat kokonaisuutta, lopputulos on aika suuntäyttävä. Jotenkin tulee mieleen vahvasti sana käsityöläisolut kaikkine positiivisine piirteineen. 0,44 l, 4,7 %, 4/5
Tarton Gambrinuksen toinen, ruotsalais-hiidenmaalainen matkamuisto on tummaa kultaa. Tuoksu on makean maltainen. Vaahto katosi nopeasti. Maku on aika makea, jostain syystä mieleen tulee sana kandisokeri. Imperial pils on ehkä hienostuneempi versio viinalagereista, siksi oli vähän ennakkoluuloja tätä olutta kohtaan. Maku on loppuvaiheessa vähän yrttinen, se tasoittaa makeutta. Alkoholi on taustalla, mutta kyllä sen havaitsee. Mielipide kokonaisuudesta ajoittain vaihtelee, mutta jostain syystä lopputulos on ihan hyvä. 330 ml, 10,1 %, 4/5
Hiidenmaalainen olut löytyi Tarton Gambrinuksesta. Hiiumaalaiset ovat tehneet Põhjalan kanssa yhteistyössä tumman kuparisen ruisoluen. Auringonvalossa olut näyttää oikeastaan punaiselta. Tuoksussa on ruista. Maku on rukiinen, makeaa ja hapanta vuorotellen. Kokonaisuus on täyteläinen, makua on paljon. Jälkimaku on katkeran ja makean miellyttävä sekoitus. Peko kait on sama kuin Pekko Suomessa, Virossa se on setukaiseeposten mukaan hedelmällisyyden jumala. Pekopojad kääntyy kyllä internetin avulla myös juhlapojiksi. Kaikkea sitä oppii oluella. 330 ml, 6,0 %, 4/5
Tarton Gambrinuksen valikoimasta nappasin tallinnalaisen tripla-ipan. Väri on syvän keltaoranssi, vaahto on tiivis samettimatto. Tölkistä jo levisi kukkainen humalointi nenään. Tuoksu on pehmeän kukkainen. Makukin on sitä samaa kukkaniittyä, makuun lisääntyy pehmeää humalointia. Alkoholi ei kyllä prosenttien mukaisesti maistu. Tölkillisen lastenkirjan kuvituksen oloinen etiketti soveltuu petolliseen kokonaisuuteen, alkoholi maistuu vasta pienenä mausteisuutena jälkimaussa. Olut on tasapainoinen esitys, jossa kukkaisuus, makeus, kevyet humalat ja alkoholi antavat parastaan. 0,44 l, 10,5 %, 5/5
Tartonreissun kohokohta on aina Gambrinus-olutkauppavisiitti, sieltä lähti matkamuistoja taas Hämeenlinnaan. Ensimmäisenä avasin tartolaisen hedelmäsourin. Se on raskaannäköistä syvän oranssia. Tuoksussa on etiketin mukaisesti ainakin mangoa ja fudgea, ehkä sieltä löytyy myös passionhedelmää. Maku on mangohedelmäinen, pieni toffeen kurkistus lopussa. Alkuun pelkäsin että on liikaa makeutta, mutta sopiva happamuus tasoittaa sitä hienosti. On kyllä hienosti tasapainossa kaikki maut. Eihän tämä nyt mitään oikeaa olutta ole, vaan lähinnä jotain cocktailia. 0,33 l, 6 %, 5/5
Klik-klik sanoivat grillipihdit, kun valikoin grillinsytytysolueksi englantilaisen panimon 20-vuotisjuhlaoluen. Pale ale on kirkkaan oranssia ja vaahtoa syntyy vähän tai se katoaa nopeasti. Tuoksu on raikkaan appelsiininen. Maku on samalla linjalla, raikkautta on reippaasti, vähän sitruunaa ja vähän greippiäkin, ainiin appelsiinin sijaan, nimen perusteella, korjaan arviotani mandariinimaisemmaksi. Makeus ja kirpeys on hyvässä tasapainossa. Täydennyskaadon vaahto oli kyllä kestävämpää ja komeaa. Pientä vetisyyttä on havaittavissa. 440 ml, 4,5 %, 3/5
Tarton pyöräkilpailujen aitojen välistä livahdin Lossi-kadun majoitukseen sadekuuroa pakoon. Jääkaapista löytynyt kirkkaan oranssi olut kuohuaa mukavasti valkoisena. Tuoksu on voimakkaasti mangoinen ja makea. Maku on vähemmän makea, edelleen mangoa on reippaasti. Makeus ja mangoisuus katoaa, tilalle tulee pientä humalaa. Jälkimaussa mango esiintyy taas. Kesäoluttahan tämä on selvästi, mukavasti raikasta. IBU 30, 440 ml, 4,7 %, 4/5
Tarton toinen suosikkipaikka on Tähen italialaisomistuksessa oleva Barlova-baari, jossa on aina kiinnostava olutkattaus. Nyt hanasta löytyikin italialaista maustettua lageria. Väri on tumman samea oranssi, jonka päällä on tiivis valkoinen vaahtohattu. Tuoksu on maltainen. Ensihörppy toistaa samaa tarinaa. Ensihörpystä ei mausteita löydy, kunnes jälkimaku huomauttaa että onhan tässä valkopippuria tai olisiko chiliä. On tuo chili hyvää oluessa. 50 cl, 6,5 %, 4/5
Tartossa majoituksen jälkeen askeleet suuntautuivat Rüütlille ja Pühaste kelderiin. Hanasta löytyi parikin uutuutta, valitsin maapallon toiselta puolelta innoituksen ja humalat saaneen samean oranssisen tupla-ipan. Tuoksu on hedelmäinen, märkää persikkaa ja vähän makeaa sitruunaa. Maku on hedelmäinen ja päälle ilmestyy lempeää humalointia. Makeus tuntuu ensihörpyllä, mutta humalat tasapainottavat kokonaisuutta ja jättävät sopivan kihelmöinnin jälkimauksi. Kyllä Pühasten ipat toimii aina. 50 cl, 8,0 %, 5/5
Suomalainen lager on kirkkaan kultaista, vaahto on pientä ja valkeaa. Tuoksu on makeaa maltaisuutta, etiketissä mainitaan katajanmarja, ehkä sitäkin on tuoksussa. Maultaan kokonaisuus on pehmeä, maltainen ja mitä nyt vielä, maltaisuus tuli jo mainittua. Ei tämä nyt ihan laihaa ole, mutta ehkä napsu humalointia lisää antaisi vähän enemmän ryhtiä. Etiketin ideoimana tämä sopi varmaan juhannusjuomaksi. Pieni katajanmarja lopulta pyörii hennosti jälkimaussa. EBU 20, 44 cl, 5,0 %, 3/5
Turkulaisessa baarissa valikoin madridilaista ipaa maisteltavaksi, oluen nimi vaikutti niin tutulta. Googletuksen mukaan petricor tarkoittaa sateen jälkeistä tuoksua ja sehän sopii hyvin tähän turkulaiseen perjantai-iltaan. Oluen väri on kirkkaankeltainen ja lievästi samea, vaahto on nopea valkoinen. Tuoksu on kuivan hedelmäinen. Maku on kuivan kivinen ja sitruunainen. Hedelmät jää taustalle, kun katkeron kuivuus täyttää makunystyrät. Tekee nopeasti mieli ottaa uusi hörppy. Hiilihappoa on. 33 cl, 6 %, 4/5
Napolilaisessa supermarketissa sorruin matkamuisto-osastolla taas erehdyksessä tanskalaiseen lageriin. Aiemmin saman virheen tein oluen pikkuveljen kanssa Roomassa. Kadulla kun näin parilla napolilaisella kädessään tällaisen, niin virhe oli mielikuvatasolla valmisteltu toteutettavaksi. Tuoksu on kuitenkin mukavan maltainen ja vähän makean hedelmäinen. Maku on voimakas, alkoholi tuo pientä poltetta jälkimakuun. Makeutta löytyy ja vähän katkeruuttakin, viinalageriksi ihan ok. 33 cl, 10 %, 3/5
Tartolainen vahva tumma stoutti on mustaa. Hyvinvoinnin värien tuoksussa on etäisesti vadelmaa ja vähän maitosuklaata. Maku on samalla linjalla, vadelmaa on enemmän. Alkoholi jotenkin raikastaa kokonaisuutta. Menee vähän likööritunnelmaan tämä. Hörpyn alkuosa on joka kerta miellyttävä suklaa tai toffee, loppuosa on vahva ja väkevä. Ostin oluen Tarton Gambrinuksesta. 0,33 l, 12,4 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
