Laitilan Mississippi Beer Yalobusha 4,6%

Tiukka humalointi pyörähtää nenään heti alkuun, kun pojan kummitädin tuliainen Länsi-Suomesta sihahti saunan päälle auki. Jääkaappikylmänä juotu olut maistuu tai tuntuu lämpimältä, en ymmärrä miksi, alan jo epäillä että onko jääkaappi mennyt rikki, ei ole. Laitilan mullanmaku on onnistuneesti hävitetty kuten isoveljessäänkin, eli Alko-versiossa. Oikein onnistunut maku, jossa ensin kiusataan pistävällä katajalla ja sitten yllätetään pehmeällä makeudella tai lievällä hedelmällä. Pientä vetisyyttä kauniin oranssista sameassa höyryoluessa puskee pintaan jälkimakuna. Ei ole ainakaan huonompaa kuin isoveljensä, lopullinen jälkimaku on kuitenkin havuinen. 50 cl, 4,6%, 4/5

Stadin Red Ale

Hiihtoloman keskiviikon kruunaa Jannen suosittelema stadilainen, ei siis hiihto edes televisiosta, niin ajat muuttuvat. Hunajanvärinen olut kuohuaa mukavasti. Korkin sihahdus on vaimea, mutta pullosta leijuu pala havumetsää. Katkeruus on todistettavasti mahdollista saada tuntuman pehmeältä. Red ale on uusi IPA. Kun etiketissä luvataan amerikkalaisten humalten runsas aromi, käsinmäskäys, hopback ja pullokäyvä, niin odotukset asettuivat korkealle, vaikka ei noista erityisesti mitään ymmärtänyt, niin odotukset täyttyivät. 0,33l, 5,6%, 5/5

To Øl Baltic Frontier

Katajan- ja tyrninmarjat maustavat Skandinavian ja Balttian olutskenen kunnianosoituksena pannussa tanskalaisessa IPAssa. Tuoksu on havuinen, maku on tymäkkä ja vahvan humalainen, tyrni sekoittaa makunystyröitä. Vahvuus tuntuu ja maku on äärirajoja hakeva. Nerous ja hulluus ovat lähellä toisiaan, niin tämänkin hiukkasia sisältävän samean oluen arvioinnissa ovat 1 ja 5. Pakko kuitenkin aina pienellä uudella huikalla varmistaa maku, jano ei lähde siis. 33 cl, 6,5 %, 5/5

Nøgne Ø India Pale Ale

Petterin hiivanäytteet Euroopasta toivat laatikollisen IPA-oluita. Ostosta tehdessä heitin tämän viimeiseksi koriin täydennykseksi. Valitsin sitten hiivanäytteistä tämän ja ajattelin että tämä olisi varmaan sellainen tavallinen välikalja tai säästän paremmat viimeiseksi. Toivottavasti ajatus  toteutuu, sillä tämä on niiiin hyvää. Norjalainen ö ei kyllä petä. Tuoksu oli vähän kuin naisten saippuaa, hedelmää, maku on tasapainoinen humalaa, havua, jotain hedelmää eli täydellistä. Jälkimaku tuo veden kielelle, yleensähän vain ennen maistamista puhutaan tuollaisesta. Värikin on hienon oranssi. Petterille: tätä otetaan toinenkin!

0,5l, 7,5%, 5/5

Primal Pils

Tanskallainen To Ølin imperial Pils tuoksuu voimakkaasti ruoholta ja maku on havuinen humala. Samea olut on kyllä mieleenpainuva elämys. Jotenkin on erikoista ja pitää toistuvasti maistaa että miltä se nyt oikein maistuu, joten ei voi olla huonoa. Vaalea olut jota voi nautiskellaan, eihän se voi olla huonoa. Jos vielä sanon kerran, että ei voi olla huonoa? Jotenkin on haastava olut, tarkempi analyysi vaatisi toisen pullollisen, popcornitkin tulee mieleen, ne purkin viimeiset. Nehän ei ole hyviä, mutta silti tekee mieli lisää. 330 ml, 6,0%, 5/5

Centennial IPA Founders

 Mietoa pihkaa, olisiko tuossa uusi makuidea Coca-Colalle? Foundersin versio aiheesta on einiinmakeaIPA, havua, pihkaa, katajaa rauhoitti mieltä taloyhtiön talkoiden jälkeen, varsinkin kun aamun Hämeen Sanomien tekstaripalstalla joku taloyhtiön osakas kiitteli että onneksi talkoihin ei olepakko osallistua, kun joutuisi katsomaan juoppojen örvellystä. Ehdotin että hallitus voisi kerätä 13. vastikkeen jos osakas ei osallistu talkoisiin, 14. ja 15. vastike voisi mennä ihan siinä samassa. Ehkä IPAssa voisi olla ryhdikkäämmin makua. Juu ja talkoihin osallistujat siistivät  taas osallistumattomienkien puolesta.  335 ml, 7,2 %, 4/5

Vilniaus Kvietinis

Liettualainen vehnäolut tuoksahtaa havulle, aavistuksen makealle ja mausteille. Maku on sameassa oluessa on samalla linjalla, ehkä vähän hiivaa ja mausteita ja ehkä vähän liian makeaa.  Aika erikoista, jotenkin niin erilaista kuin muut oluet, soveltuu varmaan maisteluun. Ehkä Vilnassa olisi irronnut paremmat pisteet, pullon ulkopuoliset tekijät, you know. 0,33 l, 5,0%, 3/5 

Fuller's India Pale Ale

Täyteläinen, mutta kevyt britti-IPA jättää pitkän jälkimaun. Humalan puraisua jää vähän odottamaan, sitä ei oikein tule mutta maku jää kyllä havumaisesti humisemaan kitalaessa. 50 cl, 5,3%, pitkän pohdinnan jälkeen kuitenkin 5/5 jälkimausta. Huonoa IPAa ei taida olla olemassakaan. http://www.pullollinen.fi/search/label/IPA