Beer Hunter's Mufloni Westcoast IPA

Työviikon päättymistä päätin juhlistaa porilaisella ipalla. Väri on kaunis oranssiruskea ja vaahto tiukka ja valkoinen. Sen verran janotti että olut oli liian kylmää, katsotaan ehtiikö lämmetä. Tuoksussa on makeutta, humalaa ja metsää. Helposti tulee mieleen panimon klassikko CCCCC-ipa, ehkä olisi pitänyt maistella rinnakkain. Vaahdosta jää komeat pitsit lasiin. Maku on metsäinen, maltainen ja yrttisen humalainen, ei oikein ole hedelmäisyyttä. Ei ehtinyt lämmetä, eli ei ainakaan ollut pahaa. 440 ml, 7,0 %, 4/5

Fiskars / Hiisi Kaksi Kotia Vailla Humalaa Wild Herb Gruit

Olutreissun satoa niitin saunan jälkeen, nyt oli vuorossa erikoisolut, jossa ei ole käytetty humalaa vaan yrttejä ja olut on villisti käynyttä. Kaataessa tulee jotenkin viinimäinen tuntuma. Väritys on punertavaa ja aika kirkasta.  Tuoksu on metsäinen ja vähän sitruunainen, aavistus makeuttakin  olisiko hunajaa. Maku on hapanta, yrttejä, hiilihappoa on paljon, kuivaa suuta. Kokonaisuutta aromatisoivat erikoisyrtit, pujo ja mesiangervo, aika erikoista on. Hiilihapotettu mehu tulee mieleen. 37,5 cl, 5,5 %, 3/5

Põhjala Laugas Cellar Series Barrel Aged Imperial Gruit

Olutkellarin ylähyllyltä valikoin vähän erikoisemman pullollisen, virolaisen gruit-oluen korkki oli hienosti sinetöity, tarkoituksena on varmasti ollut taata pitkä säilyminen. Pullollisen ostin aikanaan jostain tartolaisesta olutkaupasta. Väri on ruskeaa, vähän likaista, vaahto on heikosti kermainen ja se katoaa melkein kokonaan. Gruit-oluessa ei ole käytetty ollenkaan humalia. Tuoksu onkin reilun maltainen, vähän alkoholia, vähän kotiviinimäinen. Maku on sellaista mallaskaramelliä. Etiketissä kerrotaan että mausteina on käytetty kuminaa ja katajanmarjoja ja kypsytystä on tehty viskitynnyreissä. Yritän noita makuja saada järjestymään, mutta en saa niitä yksilöityä. Maku on erikoinen hyvällä tavalla, olutsarjan mukaisesti on kyllä viileän metsäinen tunnelma. 0,33 l, 12,3 %, 5/5

Labietis Mežs Juniper Red Ale

Riikan keskustan kioskista hotellihuoneeseen ostamani olut löysi tiensä Pullollisen kotiin. Riikassa kävin lähellä Laiman suklaatehdasta olevan panimon pubin ovella toteamassa että se aukeaa vähän myöhemmin, nyt alkoi harmittaa tuollainen virhe. Metsäolut tuoksuu katajalle. Väri on vähän punertavaa, kirkasta olutta, jonka päälle kertyy tyylikäs vaahto. Humalat häilyvät taustalla ja jälkimaussa antavat itsestään enemmän. Ihmeellistä että sellaisessa "R-kioskissa" myydään tällaista olutta. Hapanta, makeaa, humalaa, katajanneulasia, tasapainoa, vähän hiivaakin, onhan tämä hyvää! 0,5 l, 5,5 %, 5/5

To Øl Reperationsbajer

Tanskalaisen panimon gluteiiniton olut on punaista sävyä kuultavaa ruskeaa olutta. Tuoksu on hedelmäinen ja vähän saippuamainen. Mäntymetsän hongista kasvaa greippejä, tulee mausta mieleen. Humalat jäävät kitalakeen kipristelemään. Maussa on myös kuivan ikihongan kuivaa puuydintä. Muut maut jäävät jälkihehkussa piiloon humalan taakse. Oluen nimi viittaa korjaussarjaan, eli krapulaolueeseen. Etiketin mukaan sopii hyvin Kööpenhaminan Nørrebrolaisen Rat Bazookan kanssa nautiskeltavaksi, kyseessä on toivottavasti pizza. Etiketissä mainitaan vielä että olut on pantu panimon hyville suomalaisille ystäville yhteistyössä Diamond Beveragesin kanssa. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Põhjala Routa Cloudberry IPA

Keväinen raekuuro muistutti että olutkellarissa oli Routaa. Virolainen lakka-IPA tuoksahti hedelmäiselle, olisiko lakalle sitten, jotenkin syksyinen suo tuoksahtaa. Värikin muistuuttaa Suomen metsien kivimarjasta, sameaa oranssia. Vaahto on sitkeänoloista, kestävyydeltään. Maussa on metsää, havujen huminaa. Lakan lisäksi oluen panemisessa on käytetty suomalaista ruista. Lopputulos on helppoa ja pehmeää, happamuus ja humalat pitävät pientä jännitystä ja kirpeyttä yllä, vähän loppua kohden lässähtää.  0,33 l, 6,7 %, 4/5

Põhjala Mets Black Forest IPA

Virolaisen huippupanimon metsäsarjan kuusenkerkällä ja mustikalla maustettu BIPA on tumman ruskeaa eli mustaa. Lasin yläosaan kertyy samettista vaahtoa. Maun mukana astuu metsäiselle polulle kuusitaimikkoon. Pienellä raivauksella löytyy humalaa, tuoksussa vilahtaa mustikka, mutta maussa ei. Paahteisen maltaan takaa löytyy vielä vähän salmiakkia vai onko se lakritsaa, lienee metsurilta pudonnut. Kuusinen humalointi jyllää ja johdattaa makumaailmaa syvälle kuivaan korpeen, onneksi korvassa on lämmintä. 0,33 l, 7 %, 4/5

Svaneke American Pale Ale

Ruotsalainen American Pale Ale tuoksuu hitusen metsältä,  ja humalalta. Tumman oranssin oluen päällä viivähtää mukava vaahto, joka kyllä katoaa melkein heti. Maku on hiipivän humalainen, vähän mummonmehua, makua on, mutta taustalla väijyy vetisyyttä. Kuitenkin janojuomaksi olisi varmasti mitä mainioin. Fin-Rus -lätkämatsi on toistaiseksi 1-1, oluen etiketissä on vähän samaa kuin tv:ssä Hartwall-areenan kaukalon ääniefekteissä. 50 cl, 4,8 %, 3/5

Hipster Ale Eviltwin Brewing

Hipster Ale oluen nimenä houkuttaa kyllä maistamaan, panimolla on sopivasti huumoria oluen panemisessa. Etiketissä sanotaan että olut on tarkoitettu niille, jotka ovat omasta mielestään hip ja haluaisivat että omassa kaupungissakin olisi ns hipster-kaupunginosa, tällä oluella pääsee siis jotenkin globaaliin Hopster-tunnelmaan. Joten tämä on täydellinen olut "johtavalle" olutblogistille. Olut on greippinen jälkimaku on kuiva, havumetsien humina pitää vihreän kuplan terävänä. Tämän tanskalais-amerikkalaisen American alen löysin Haapsalun olutkaupasta, tölkillinen tätä kyllä pitää aistit avoimina, aika tymäkkää. Pientä lisäarvostusta kyllä tulee tuosta nimestä ja jutusta, sopivaa ironiaa ja kyllähän se,  että EvilTwin-panimon perustaja on Mikkeller-panimon Mikkelin identtinen kaksoisveli, lisää kummasti makua olueeseen. http://www.nytimes.com/2014/03/30/magazine/a-fight-is-brewing.html?_r=0

12 fl oz., 5,5%, 5/5 

Stadin Red Ale

Hiihtoloman keskiviikon kruunaa Jannen suosittelema stadilainen, ei siis hiihto edes televisiosta, niin ajat muuttuvat. Hunajanvärinen olut kuohuaa mukavasti. Korkin sihahdus on vaimea, mutta pullosta leijuu pala havumetsää. Katkeruus on todistettavasti mahdollista saada tuntuman pehmeältä. Red ale on uusi IPA. Kun etiketissä luvataan amerikkalaisten humalten runsas aromi, käsinmäskäys, hopback ja pullokäyvä, niin odotukset asettuivat korkealle, vaikka ei noista erityisesti mitään ymmärtänyt, niin odotukset täyttyivät. 0,33l, 5,6%, 5/5

De Molen Amerikaans

Mahtava ja kestävä vaahto kruunaa hollantilaisen oranssisen alen. Runko on vähän kevyt, mutta maussa on paljon mäntyä ja sitrusta. Olut on kyllä oikein onnistunut, sopivaa tympeyttä alkumaussa, joka sitten aukeaa polku sitruunaiseen mäntymetsään. 

33 cl, 4,5%, 5/5

Mikkeller P1

Tanskalaisen puheradioaseman mukaan nimetty humalainen pilsneri on puolisamea ja maukas vaalea olut. Kaadettaessa lasiin olut vaahtosi jättäen hyvää vaahtoa. Humalointi tuo kyllä IPAn mieleen. Runko on vähän kevyen oloinen, mutta se ei jotenkin tunnu haittaavan. Kuivan kesän mäntymetsää ja hentoa sitrusta ehkä greippiä, yksinkertaista ja hyvää. 330 ml, 5%, 5/5

Lehe Väike India

Virolaisen Lehe-panimon Pikku-Intia-olut, IPA, pisti hymyilyttämään. Mäntymetsää on tullut pullotettua, ilman vaahtoa ja ilman alkoholia. Voimakas humala maistuu vielä jälkimaussakin. Makua on %-määrään nähden paljon, hyvää ja kuivaa. Saisinkohan tätä työpaikan ruokalaan, ykkösoluttahan tämä olisi. 330 ml, 2,7%, 4/5

Mikkeller Jackie Brown

Jackie Brownin reseptilääkkeeltä näyttävän etiketin takaa paljastuu ensin voimakas humalan tuoksu. Sitten lasiin kaatuu tumman ruskeaa paksuhkoa olutta, jonka päälle jää pitkäkestoinen tiivis vaahto. Maku on voimakkaan humalainen, mutta paahteinen ja jos haluaa niin vähän kahvia ja lakritsia. Etiketissä sanotaan, että tätä ei saa nauttia hattu päässä. Kuiva kallioinen kesäinen metsä, jossa aurinko paistaa ja pihka tuoksuu, ehkä kohta saunaan ja uimaan... Mistä toi nyt tähän tuli, hyvää on. 330 ml, 6%, 5/5 

Kiitoksia olut-menttorilleni Jannelle tästä nautinnosta.