Founders Curmudgeon

Olutkellarin kätköstä poimin Foundersin oluen, kun luulin sitä tummaksi olueksi, oluen olin ostanut aiemmin jostain virolaisesta õllepoodista. Oluthan olikin kastanjanvärinen, aika vaaleakin. Vaahto katosi nopeasti. Tuoksu on toffeinen, vähän marjainenkin. Maku on makea ja täyteläinen, mallasta on ja alkoholi lämmittää vatsassa saakka. Olutta on juotava hitaasti, sillä maku on vahva ja sitä pitää sulatella. Humalat tasoittavat jälkimaussa makeutta. Etiketissä sanotaan että Oak Aged, viski kyllä maistuu. Olut ja viski eivät kyllä sovi yhteen. Ei tämä nyt pahaakaan ole, mutta jotenkin ei sovi tiistai-iltaan, ehkä talvinen lauantai-iltapäivä sopisi tälle oluelle paljon paremmin. Ennakko-odotukset olivat kyllä ihan väärään suuntaan, jotenkin vaikeaa lähteä nyt tällaiseen barley wine -linjalle. 355 ml, 9,8 %, 3/5

Wychwood Brewery Hobgoblin

Lontoon West Hampsteadin Tescosta tai lihakaupasta nappasin mukaan tällaisen brittiläisen bitterin, taisi olla Tescosta. Olut on makeaa, toffeista, vähän pähkinäistä, tuoksusta tuli mieleen kastanja vai oliko se vaan tuo väri, tuoksussa on myös makeutta reilusti. En saa nyt oikein matkamuistoja tästä oluesta, vähän tahmaista. En saa myöskään oikein sympatiapisteitä tiristettyä edes etiketin peikosta. Mallas maistuu myös. Etiketissä mainitaan vielä että olut on Traditionally Crafted Legendary Ruby Beer, kyllähän tuon rubiiinin värin huomaa valoa vasten katsoessa. 500 ml, 5,2 %, 2/5

Old Speckled Hen Crafted Fine Ale

West Hampshiren Tescon toinen olut olisi nyt maisteltavana, taisin ostaa kolme matkamuistoa brittien siwasta. Morland-panimon toinen olut, jonka maistelin aiemmin, oli myös pullotettu samanlaiseen kirkkaaseen olutpulloon. Hieno pullo, mutta kyllä kirkas tyhjä olutpullo on vaan surullisempi näky kuin ruskea tyhjä olutpullo. Olut on toffeista, mallas maistuu vähän liikaa, ei paljoa mutta ei vaan sovi tähän. Olut on muuten valmistettu MG:n tehtaan 50-vuotisjuhlia varten. Morland-panimon sivuilla brittiläinen kettu mainostaa olutta. So british! 500 ml, 5 %, 3/5, nyt ei tullut yhtään matkamuistobonusta, jotenkin vähän laihaa.

Morland Old Crafty Hen Oak-Aged Vintage

Lontoon tuliainen suoraan West Hampsteadin Tescosta olkoon kannanottoni maitokauppaan tuotavista vahvoista oluista -kansalaisaloitteesta, jota siis kannatan. Tescon oluttarjonta oli kyllä heikko, paljon vähäisempi kuin oman S-markettini, se tuntui olevan tyyli kaikissa tuoteryhmissä. Kovin korkealle odotukset eivät kohonneet, kun valitsin tämän oluen. Tuoksu on toffeinen. Oluen väri on kirkas ja tumma. Maku on paksu, maltainen ja toffeinen. Kuningatar Elisabeth voisi hyvin kietaista tällaisen yhden tällaisen huiviinsa juhliessaan syntymäpäiviään, jotenkin sellainen vanhan kansan tunnelma tästä tulee. Jälkimakuna tulee mukava röyhtäys. Alkoholi ei maistu, mutta lämmittää. Tätä meidänkin S-Markettiin, kiitos. 500 ml, 6,5 % 5/5

G. Menabrea e Figli 150 Anniversario Amber Ale

Joulukuun alkua voi juhlia aina niin varman ilahduttajan eli Niksi-Pirkan ja italialaisen juhlaoluen kanssa. Lahjat voi Pirkan mukaan kääriä biojätepussiin, niin on sitten kierrätettävää valmiiksi. Italialainen juhlaolut on tarttunut mukaan jostain õllepoodista. Korkin simahdus on vaimea, mallasta tuoksahtelee. Juodessa huomaa hiilihappojen runsauden, lievä toffee ja hunaja ja joulupuurosta löytyneen  mantelin vieno maku. Juhlaoluen juotuaan on pakko miettiä että haluaako juoda panimon perusolutta. Mantelinvärinen olut ei jätä oikein mitään muuta kuin röyhtäyksen aineksia. En käärisi tätä biojätepussiin. 330 ml, 5.0 %, 2/5.

Óllenaut Kuldne Eil Amber Ale

Superisti vaahtosi tämä virolainen kultainen punainen olut. Olut on punertavaa, makuna on toffeeta. Miksiköhän tämä on nimetty kultaiseksi. Maku on aika makea, mutta ovelalla tavalla hyvää. Vähän rusinaa kyllä on maussa. Vähän ristiriitainen makuelämys, voisi sanoa että pahaa, mutta kun ei ole, jotenkin ummehtunutta, mutta hyvällä tavalla. Toinen tai kolmas tällainen antaisi vähän varmuutta arvosteluun. Olisiko tossa tuollaista belgihiivaa vähän mukana. 330 ml, 5,6 %, 4/5

Pōhjala Rukkirääk

Virolaisen huippupanimon rukiinen ale on moniulotteinen olut. Ensin tuoksu on sitrusmainen, vaahto on mahtava ja väri on punaruskea. Maku on rukiinen, makea ja vähän toffeinenkin. Jälkimakuna pirskahtelee humalaa, vähän poskiin ja nieluun jää makeutta. Jostain syystä arvioivaan mieleen paukahtaa sana ontto. Ontto olut kuitenkin sen verran täyteläinen että heti perään ei tee mielii toista samanlaista. Ontto vai täyteläinen, siinäpä pulma, yhtä hyvää kuin ruisrääkän laulu. 0,33 l, 5,9 %, 4/5

BrewDog Bourbon Baby

Shoppailureissu loukkaantui sattumalta Tarkk'ampujankadulle. Saattaa olla että BrewDog Barin 25 hanaolutta vaikutti asiaan. Valinnassa päädyin baarimikon suosituksen mukaisesti puolikkaaseen pinttiin itse valitsemaani Brown aleen. Bourbon babyä on kypsytelty viskitynnyreissä ja mausteena on käytetty reilusti vaniljaa. Musta, valossa ruskeaan taittuva, olut tuoksahtaa toffeelle ja maut ovat kyllä mukavasti harmoniassa. Jotenkin suussa olut tuntuu ohuelta, mutta makua vaan riittää. 1/2 pinttiä on sopiva määrä. 1/2 pint, 5,9%, 4/5

Young's Special London Ale

Perjantaipullo oli tällä kertaa brittiläistä alea, joka etiketin mukaan oli käynyt vielä pullossa. Tuoksu oli yllättävän makea, fiksummat sanoisivat toffeinen. Ensipuraisukin oli toffeinen, mutta sitten ratsuväkenä paikalle hyökkäävät humalat. Oudon paljon hiilihappoa on tässä sameahkossa oluessa, aiheuttaisikohan se pienen metallisuuden jälkimakuun. Tuntuma paranee nautiskellessa. 500 ml, 6,4%, 5/5

Fuller's Old Winter Ale

Jouluolueksikin tituleerattu Fullersin punaruskean ja kirkkaan talvioluen etiketistä tulee kyllä mieleen joulun vietto englantilaisessa huonosti tiivistettyn talon olohuoneessa, jossa takan edessä olevaan jättinojatuoliin on vilttien alle hautautunut harmaapulisonkinen Fullerin setä, joka heittelee omalla aksentillaan aforismejaan. Mielikuvaa varmaan auttoi vuoden ensimmäinen "joululevy": Nick Lowen Quality Street. Tätäkään olutta ei saisi juoda liian kylmänä, no onneksi olut lämpenee, jos malttaa, ja Pullollinen tekee senkin (hidastaa oluejuontia!), jotta arvio olisi hyvä. Pientä vetisyyttä ja humala nousee pintaan ja kuivattaa maun, olisiko maussa vähän Quality Street -toffeeta. 

500 ml, 5,3%, 4/5

Yebisu Premium Black

Japanin mustan tuliaisen nauttiminen kertoo että syksy on alkanut. Tummat oluet eivät kuulu kesään, ja lämpötilalla (yli +20) ei ole nyt merkitystä. Tuoksu on makea, toffemainen. Väri  on siis etiketin mukaisesti musta. Maku on ensi puraisulla kevyt, mutta täydentyy pikku hiljaa. Hiilihappoa on jonkun verran, vähempi riittäisi. Paahtuneisuutta maussa on myös. Etiketissä sanotaan 100% ja japanilaisia merkkejä, varmaan tarkoittaa että on hyvää. 33 cl, 5%, 4/5

Harviestoun Old Engine Oil Porter

Kuka sanoi että suklaakakun kanssa pitää olla kahvia, ei ainakaan olutblogistin työkaveri. Jannen sponsoroima skottiportteri nautittiin Mudcaken kanssa, tosin leipojalle sanoi että kyseessä on madcake. Yhdistelmä Porter ja suklaakakku kyllä toimii jos antaa mielen olla avoin. Moottoriöljyn värinen portteri on lempeä maultaan ja kuivanmakeahko ja pehmeä. Maun perusteella  on vaikea uskoa että oluen rakenne ei ole toffeemaisempaa. Madcakea jäi, olut meni kaikki,molemmille kuitenkin samat pisteet. 330 ml, 6%, 5/5

Abbot Ale Greene King

Toffee maistuu pehmeässä englantilainen alessa. En ole näin hyvää olutta maistanut lontoolaisessa pubissa, jossa paikallinen Uncle Tim jakoi elämänohjeita. Tuoksukin on tässä oluessa hyvä, ainakin parempi kuin lontoolaisessa pubissa. 50 cl, 5%, 5/5

Prykmestar Wehnäbock

Wehnäbockia en ole tainnut ennen maistaakaan. Olen aina ajatellut että vehnäolut olisi aina vaaleaa, mutta tämä Vaspin (Uudestakaupungista) olut oli aika ruskeaa. Jotenkin tulee mieleen toffee, jossa olisi vähän sitruunaa, mutta silti ihan oluesta on kyse. Oisikohan tollasta sitruunatoffeta olemassa? Vaalea olut joka onkin tumma joka maistuu pehmeältä ja vähän niinkuin vaalealta, sanotaan että samettinen, mutta siitä huolimatta ja sen takia, 50 cl, 6,2% ja hei 5/5.