Honkavuoren Valo Vehnäolut

Yritin saada valoa lokakuiseen iltaan. Vuoden 2020 parhaaksi valittu Honkavuoren panimon vehnäolut on ruskeaa eikä se synnytä juuri vaahtoa. Tuoksussa on banaania ja vähän kumia. Maku on ihan kunnon vehnäolutta, vanhan kunnon maitokaupparajan alittavaksi olueksi täyteläistä.  Makeus on sopivaa, banaania ja hitunen hiivaa pyörii taustalla. Vehnäolueksi ehkä kevyt, mutta jotenkin sopivan helppo ja mukava. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

Salama Equilibrium 003 Hazy Kveik Pale Ale

Syystalkoot check, talkoojuoma check. Espoolaisen panimon etiketit ovat tyylikästä pop-artia, saisikohan jostain julisteena. Panimo vyöryttää paljon erilaisia oluita, ja kyllä ne taitavat kaikki olla ihan onnistuneita. Samean keltainen olut vaahtoaa isolla kuohulla, väri vilahtaa jopa vähän vihreään. Tuoksuu hedelmäiseltä. Nimessä mainittu norjalainen perinnehiiva, kveik, ehkä antaa humalien tueksi sitruunaista lisämakua. Hiilihappoja on runsaasti, silti kokonaisuus on jotenkin pehmeä, hitusen hapankin, hedelmäinen ja helpostijuotava. 440 ml, 5,0 %, 4/5

Pühaste Black Blood Imperial Stout

Tartosta ostettu matkamuisto paljastui väriltään täysin nimensä mukaiseksi. Ensin näyttää mustalta, mutta kaadettaessa paljastuu todella tumma punainen sävy, todella hienoa. Puna jatkuu lasin reunoissa hentona katoavana pitsinä. Sitten kauhukseni huomaan että etiketissä sanotaan että mukana on punajuurimehua. Tuoksu on kyllä todella suklainen. Ensimmäisessä kulautuksessa on pelkoa etikkaisesta punajuuresta, sitä ei kuitenkaan tule. Pehmeää, mukavaa paahdetta ja pientä mausteisuutta ripaus tummien hedelmien aromia ja kahvilikööriä, tämä taitaa olla punajuurioluiden borts-keittoa, sillä se on punajuurta parhaassa olomuodossaan. Tosin punajuuri ei tässä paljoa maistu. Humalat räppäävät loppuun pienen statementin. Haluaisin olutkellariini pari tällaista. Etiketissä on taas taidetta, jota täytyy pysähtyä katsomaan. IBU 55, 0,33 l, 10,5 %, 5/5