Elembeer Bo Borsch Original

Tallinnalaisen panimon toinen alkuaineolut maistelussa. Punajuuri lienee värjännyt oluen limodinpunaiseksi. Komea pinkki vaahto katosi nopeasti. Tuoksuunkin riittää punajuurta ja jotain maustetta, onhan se aika lähellä ukrainalaista perinneherkkua eli borsch-keittoa. Makuna edelleen makeahkoa punajuurta, mutta kevyesti. Kivaa pientä happaman ja suolaisen jälkimakua. Etiketissä sanotaan että sopii kokeiluun, siihen kyllä mutta ei uusintaan. Oluen ostin Tarton Gambrinuksesta.  330 ml, 4 %, 3/5 

Malduguns / Cool Head Beet The Carrot

Bier Bierin baarimikko houkutteli testaamaan punajuuriolutta. Väri on limumaisen punaista., tyylikästä. Tuoksussa on multaisuutta. Maku on aika kevyt, yllättävästi. Latvialaissuomalaisessa yhteistyöoluessa on porkkanaa, punajuurta ja tattaria, näistä maussa tuntuu näistä punajuuret, muita en tunnista. Happamuus on sopivaa, punajuuren multaisuus on läsnä, mutta se ei dominoi liikaa. Jos punajuurta pitää olueen laittaa, niin tämä on oikea tapa.  0,5 l, 5,2  %, 4/5

Pühaste Black Blood Imperial Stout

Tartosta ostettu matkamuisto paljastui väriltään täysin nimensä mukaiseksi. Ensin näyttää mustalta, mutta kaadettaessa paljastuu todella tumma punainen sävy, todella hienoa. Puna jatkuu lasin reunoissa hentona katoavana pitsinä. Sitten kauhukseni huomaan että etiketissä sanotaan että mukana on punajuurimehua. Tuoksu on kyllä todella suklainen. Ensimmäisessä kulautuksessa on pelkoa etikkaisesta punajuuresta, sitä ei kuitenkaan tule. Pehmeää, mukavaa paahdetta ja pientä mausteisuutta ripaus tummien hedelmien aromia ja kahvilikööriä, tämä taitaa olla punajuurioluiden borts-keittoa, sillä se on punajuurta parhaassa olomuodossaan. Tosin punajuuri ei tässä paljoa maistu. Humalat räppäävät loppuun pienen statementin. Haluaisin olutkellariini pari tällaista. Etiketissä on taas taidetta, jota täytyy pysähtyä katsomaan. IBU 55, 0,33 l, 10,5 %, 5/5

Pühaste Beetbox

Tartosta ostetun pullollisen etiketissä sanotaan, että gosessa on mausteena punajuurta, kvitteniä ja merisuolaa. Kvitteni on vähän päärynänkaltainen hedelmä, jota en ole tainnut koskaan edes nähdä.  En tiedä miksi edes ostin tämän, kun olen päättänyt mielessäni että punajuurta ei saa olueeseen sekoittaa. Olut on vähän likaisen rubiinin väristä, pelottavan punajuurimaista. Tuoksussa on limonadia. Maku on ok, ei olekaan punajuuren etikkalientä yhtään. Merisuola sipaisee hörpyn jälkeen mukavaa jyrkkyyttä jälkimakuun. Happamuus on miellyttävää. Parasta punajuuriolutta, jota olen juonut. En löydä punajuuren makua, vaan kvitteni antaa sitruunaista makua mukavasti. Vähän ohutta, mutta paksuus varmaan lisäsi punajuuren makua. IBU 7, 0,33 l, 5,2 %, 4/5

Sakiškių Sour Beetroot Ale

Matkamuisto Kaunasista edustaa olutskenen jotain äärilaitaa. Hapan punajuuri-ale on saanut inspiraation liettualaisesta perinneruoasta, šaltibarščiaista, kylmästä punajuurikeitosta. Nyt ollaan aika eksoottisissa piireissä, pakko oli laittaa paremmaksi, kun näin vähän juttua cucumber pilsneristä. Väri on kauniin rubiininpunainen, vaahto on nopea pinkki huitaisu. Tuoksu on aika pelottavan multainen, tai no punajuurinen. Maku on värin ja tuoksun lupauksen mukainen, eli punajuuri. Ei tarvitse paljoakaan fiilistellä, kun mieleen tulee mummulan kellarin pimeys ja tuoksu. Kuplintaa on mukavasti, happamuus vähän tasapainottaa multaisuutta. Missä on suomalainen siikli-olut? 330 ml, 3,5 %, 2/5

Perla

Puolalaista hanaolutta nautin Varsovan vanhan kaupungin aukiolla kirkkaan punajuurikeiton kanssa. Voinmakua löytyy jonkun verran, muuten aika peruslageria. Ympäristö ja aurinko eivät pahenna makua, parempaa ainakin kuin tuo punajuurikeitto.  0,5l, n. 5%, 3/5