To Øl When Life Gives You Calamansi Make Milkshake IPA

Kumkvattia sisältävän IPAn ostin Alkosta, vaikka etiketti on kyllä aika tylsä. Ruskean ruman oranssi olut vaahtoaa vaalealla heikosti. Tuoksu on limeä, oikeastaan reippaasti. Makeaa appelsiinia, vähän mallasta, orastavaa mäntyä, kirpeää kumkvattia tai no sanotaan että limeä. Aika harvoin on tullut kumkvattia oikeastaan maistettua, mutta onneksi olutblogistina on pakko maistella kaikkea. Ehkä tuo makeus vähän antaa pirtelömäisyyttä. 44 cl, 6,6 %, 4/5

Anderson's Last Mango In Paris

Tartolainen pirtelö-IPA on sameaa oranssia.  Vaahto on nopea höttöinen valkoisuus. Tuoksu on hedelmäinen, etiketin mukaan mangoinen. Ensihörppy ei oikein saa makuja esille, toinen osoittaa että makuja on ihan mukavasti.  Aika makeaa, etiketissä mainitut kookospähkinät ovat kadonneet jonnekin, hedelmämehuisuus on voimakasta.  Jimmy Buffett varmaankin mielellään siemailisi tällaisen Margaretavillessään. Makeus ja jonkinlainen happamuus tasapainottavat toisiaan ja jotenkin lopulta paljastavat kirpeyden. 0,33 l, 6,2 %, 4/5

The Garden Milkshake IPA

Alkon hyllyltä löytyi ennenkokematon kroatialainen pirtelö-IPA. Ei sitä voi olla testaamatta. Olut on todella kaunis oranssi ja vaahto on siisti valkoinen kerros oluen suojana. Tuoksu on vahvasti mangomansikkaa. Tuoksun yhdistelmä varmasti sopisi johonkin jälkiruokaankin. Maku on mahtavan hedelmäinen, oikeastaan trooppinen. Ensimmäinen hörppy asettaa arvionnin kiitettäväksi. Makeutta on reippaasti, purukumi tai kai se on sitten se vaniljapirtelö vähän ottaa yliotetta. Humalia on loppuliu'ussa mukavasti.Trooppinen makeus on äärirajalla, toista tölkillistä ei ehkä jaksaisi, vaikka takaterassin helteessä se varmasti uppoaisi. Tölkillisen sisältö katosi nopeasti. Kroatialaisetkin osaavat. IBU 35, 330 ml, 6,2 %, 5/5

Hedönist Strawberry Milkshake IPA

Hedönistien lähettämän 4-packin kolmas ipa on aika erikoinen. Väri on vähän likaista oranssia, vaahtoa ei oikeastaan synny. Tuoksu on kuin aukijääneestä sulaneesta litran mansikkajäätelöpurkista, eli voisi kait sanoa että nimenmukaista. Tuoksu on kyllä turhankin voimakas. Maku on aluksi vähän liian makeaa, vähän niinkuin Hermesetas-nappi kielen päällä. Muutaman lähes pakotetun hörpyn jälkeen maku on edelleen mansikkapehmistä, toisaalta happamuus alkaa vahvistua tai kuivat humalat. Erikoisuutta on varmasti haettu ja sitä on kyllä löydetty. Tuoksu ei lisää nautintoa. Ehkä mansikkapirtelö ei ole tarkoitettu IPAn mausteeksi, mutta kyllä tähän pikkuhiljaa oppisi. Ei kun ei, pieni tauko ja vanhat synnit palaavat. 330 ml, 5,5 %, 2/5