Malmgård Huvila E.S.B.

Pyöräilyn taukopaikaksi valikoitui Turengin  Vanha Asema, vierailun arvoinen paikka muuten. Olutvalikoima koostui Malmgårdin oluista ja palautusjuomaksi otin brittiläistyylisen bitterin. Täyteläisen mahonginruskea olut on tyylikäs näky. Vaahto on pieni mutta kestävä. Tuoksu on makean marjainen. Mallas maistuu, pientä pähkinää ja humalan kitkeryys vähän kääntyy puumaiseksi kuivuudeksi. 50 cl, 5,2 %, 3/5 

L

Stallhagen IPA Original

Kesän perinteinen Riihimäki-kierros huipentui Bar Laitisen terassille. Sieltä baarin jääkaapista valikoitui Stallhagenin IPAa nautiskeltavaksi. Valkoisen kestävän vaahdon alla on punaista olutta. Maku on makeahko kääntyen puumaiseksi. Humalat  hiiviskelevät taustalla. Jotenkin olut tuntuu lämpimältä, puumaisuusko siihen on syynä. Mallas tuo leipämäisyyttä. Helppoa ja hyvin tasapainotettu makeuden, puumaisuuden ja humalien välillä, ehkä vähän liian, jälkimaun pitkä liuku nosti arviota.  33 cl, 6,0%, 4/5
 

Maku Black IPA

Black IPA -oluet miellyttävät. Mukavasti IPAn humalat täydentyvät tummalla paahteisuudella. Niin tämäkin kellarin perukoille jäänyt, sopivaa päivää odottanut olut. Olut taisi olla Maku Brewing lahjalaatikon viimeinen pullo. Komea kermainen vaahto mustan oluen päällä lupaa hyvää. Paahteisuus täydentyy humalilla. Maussa on kuitenkin vähän puumaisuutta, joka salakavalasti saa oluen tuntumaan hetken ohuelta, sitten humalat sopivasti palauttavat tilanteen sopivaksi. Pientä salmiakkia vielä loppuun ja alkaa tehdä mieltä toista makupalaa. 0,33 l, 6,1 %, 5/5

Mufloni DIPA

Tsernobylin ja Suomi-Ruotsi 4-4 -jääkiekko-ottelun muistelua tukevoitti yksinkertaisesti nimetty kotimainen ale. Katkeruus on kohdillaan, vähän alkoholiakin taitaa olla maussa mukana. Tuoksussa on hedelmiä ja koivunlehtiä. Maussa vilahtaa vähän multaa ja puuta. Makeus tasapainottaa humalia.  Etiketti on kyllä ruma. Puumaisuutta on jälkimaussakin. 33 cl, 9,0 %, 5/5

Top Fuel Hippie Juice IPA

Maistoin kerran tätä hippimehua ravintola Siltasessa, Helsingin Kalliossa. Jäi kyllä niin hyvä mielikuva oluesta. Nyt samaa olutta sai Alkosta, joten tietysti se hyppäsi siihen muoviseen ostoskoriin. Olut sihahti voimakkaasti avatessa ja lasiin kaadettaessa syntyi pitkäkestoinen valkoinen vaahto. Tuoksu oli hedelmäinen ja humalainen, vähän saippuaa on mukana. Maku on lievästi hedelmäinen ja humalainen, alkuun vähän ohut tai jopa vetinen. Pikkuhiljaa humalat ja hedelmät  lisääntyvät ja makupaletti puskee päälle,  alkoholi ei todellakaan maistu. Kun oikein makua puristaa, niin huomaa jotain epämääräistä puumaisuutta, vaikka jätinkin pohjalla väijyneet hiivat pulloon. California dreamin', sanoo etiketti. Kyllä tätä toisenkin joisi, miksei korillisenkin, noh pikku hiljaa, you know. 0,33 l, 7,5 %, 4/5

Veikko Suomalainen Ale

Hämeenlinnan keskustan uudesta Lidlistä mukaan tarttui vihdoin Veikko-olut. Vähän oli ennakkoluuloja sopivasti ilmassa, kun tölkki sitten sihahti auki, mutta niinhän siinä taas kävi niinkuin monen muunkin Lidlin tuotteen kanssa, että laatukamaa on. Sihautuksen jälkeen tölkistä lehahtaa makea vähän huono tuoksu, joka lasissa muuttuu vähän puumaiseksi, ehkä ruohoiseksi. Väri on siisti ja vaahto on oikeanlainen. Maku on uusintaostokseen houkutteleva, voimakas, perusaleahan tämä on, jälkimaku on todella hyvä, kuiva, humalainen. 0,44 l, 4,7 %, 4/5

Pyy

Hämeenlinnalaista oluttahan tämä on, Lammin Sahdin viskinvärinen lintuolut tuoksuu oluelta, näköjään Hämeenlinnassa osataan oluenpaneminen. Maku on täyttävä ja täyteläinen. Alkoholi lämmittää, mutta ei maistu. Maussa on pientä puumaisuutta ja piilevää raikkautta, taitaa tuo väritys vähän assosioitua aivoissa viskin makuun. 33 cl, 7%, 4/5