Mikkeller Raspberry Blush

Vaaleanpunainen olut on pantu Mikkellerin San Diegon panimolla Kaliforniassa. Väri tulee varmasti vadelmista, sillä sen verran on vadelman makua ja tuoksua. Berliner Style Weisse lukee tölkin kyljessä ja lisätietona on että mausteena on käytetty vadelmia ja kahvia. Kahvin makua ehkä löytää nielaistessa, jos tietää sellaista etsiä. Onhan tämä ihan tasapainoinen vadelmamehu pienellä poreella. Mukavan lievän hapanta, mutta jostain syystä hampaissa tuntuu jotain tahmeaa. Tölkin pohjalta kaatui mukaan vähän sameutta, mutta maku pysyi samana, väri vaihtui pinkimmäksi. Eihän tässä mitään vikaa ole, mutta en usko että tähän palaisin. One pint, 4 %, 3/5

Käbliku Raspise Sour Fruit Saison

Vadelmaista souria Virosta maistelin torstai-illan juhlistukseksi. Likaisen punaista olutta pienellä vaahdolla tuoksuna vadelmamehu piti nautiskella 10-12 asteisena, maltoin odotella riittävästi jääkaapista ottamisen jälkeen. Maku on piilomakea, hapanta ja voimakkaasti vadelmaista. Alkoholi ei tunnu alkuun, mutta sen kyllä huomaa. Jälkimaku on hapan. Vaikea laji tällainen vadelmaolut on, jotenkin tuntuu äksyltä vatut. Onhan tämäkin aikamoista käynyttä vadelmamehua, mummun kellarista. Jotenkin rennosti juotavaa kuitenkin, sopii oikeastaan ihan hyvin talven tuulisiin iltoihin. 330 ml, 7,7 %, 4/5

Põhjala Prenzlauer Berg Raspberry Berliner Weisse

Itä-Berliiniläisen boheemikaupunginosan mukaan nimetty vadelmainen vehnäolut oli lipsahtanut kahdesti matkamuistovalikoimaan, ensimmäinen pullollinen pääsi blogitettavaksi. Tuoksu on vahvan vadelmainen. Väri on vähän likaisen punainen, vaahto katoaa nopeasti. Pullon pohjalle on jähmettynyt hiivaa. Juodessa vastaan työntyy vahva vattumehun tuoksu. Maku on hapan, vadelmainen, laktoosi tasottaa happamuuden ovelasti. Hiilihappo kuplii reilusti suussa, kuin kuohuviiniä. Ei ole pahaa, mutta jotenkin tyhjää, makuja on, mutta ei oikein sytytä. Berliiniläisessä hipster-baarissa maistuisi varmasti, pitäisi varmasti käydä tutustumassa. 0,33 l, 4,5 %, 3/5

Flying Dutchman Raspberry Dipping Chocolate Dripping Super Trouper Porter

Kiertolaispanimo Flying Dutchman ei säästele oluen nimessä kirjaimia, eikä tässä oluessa makuja. Musta, kauniisti ruskeasti vaahtoava portteri tuoksuu pullon suusta suklaiselta. Ensihörppy on todella vadelmainen, musta olutkin voi siis maistua vadelmalta. Kahviakin on mukana, pitäisikö sanoa mokkaa. Aika erikoinen yhdistelmä, vadelmasuklaakahviyhdistelmä on haastava. Makuja on paljon, vadelma maustaa kokonaisuutta oudosti. Hiilihappoja on yllättävän paljon, happamuutta ja toisaalta huulinkin tarttuvaa sokeria, lopuksi vähän katkeruuttakin. Taitaa olla liian monimutkaista tai haaste joka pitäisi kesyttää. 330 ml, 7,0 %, 3/5

Sori Brewing Raspberry Punch Berliner Weisse

Vadelmainen berliner weisse on pinkkiä. Tuoksu on vadelmamehumainen. Ensituntuma on hapan, makeutta ei vadelmamehuun ole tuhlattu. Pikkuhiljaa happamuus tuntuu katoavan, jäljelle jää vadelmaa ja pientä puumaisuutta vai onko se jotain hiivaa. Lasin pintaa taitaa jäädä kuitenkin jotain sokeria aaltoilemaan, vähän niin kuin valkoviinilasiin. Kyllähän tämä kuitenkin on hapanta. Oluen taisin ostaa Virosta. Yritän pitää tästäkin, mutta vähän sekava tunnelma jää. Fiksummat joisi tätä varmaan helteillä. 33 cl, 4 %, 3/5

Brewski Mango Hallon Feber

Yhden huoneen pintaremontti valmistui ja juhlan kunniaksi sitten terassilla yksi blogitus. Valinnaksi osui ruotsalaisen panimon makeilla hedelmillä maustettu olut. Olut tuoksuu vadelmalta ja näyttää kultaiselta, vaahto on kestävä ja valkoinen. Pullon pohjalla on hiivaa reilusti, sitä heilahti vähän lasiinkiin. Olut ei olekaan makea vaan mukavan hapan, silti vadelma maistuu. Humalan mieto katkeruus yhdistyy makukattaukseen hienosti. Kukkaisolut katoaa nopeasti. Lopuksi maistelin vielä hiivatkin, humalaista ja yhtä hyvää kuin alkuolutkin. Etiketti kertoo oluen olevan American Pale Ale, kyllähän tämä sitä juuri on vahvasti sitruunaisella vadelmalla ja mangolla. 330 ml, 5,5 %, 5/5 

Lwówek Malinowe

Viimeiseksi matkamuistopullolliseksi Krakovasta jäin Jossun valikoima sydänolut. Punainen etiketti kätkikin sisäänsä punaista olutta, luulin että tässä mentäisiin ihan peruslager-meiningissä. Saunan jälkeen kun terassilla istuskelin ja onnistuin myös löytämään kesän ensimmäisen hyttysen, niin hämmästys oli suuri kun olut olikin punaista. Malinowehan onkin vadelmanmakuista hedelmäolutta. Tuoksu on suoraan vadelmamehupurkista. Maku on kyllä aika samasta purkista. Onkohan tämä nyt olutta ollenkaan. Sokerisuus vähän kertyy liiaksi. Yläetiketissä lukee Browar Lwówek ja luku 1209, koska se ei taida olla kellonaika, niin perinteitä panimolta taitaa löytyä. Puolet pienempi pullo olisi ehkä saanut paremmat pisteet, vähänkin isompi varmaan huonommat.  500 ml, 4,0 %, 3/5

Anderson's Holly, Go Lightly

Tartolaisen Andersonin panimon Holly Golightlyn (Aamiainen Tiffanyllä) mukaan nimetty vadelma-gose lyhensi pitkäperjantaita. Vadelman ja kuparin sekoituksen värinen olut on maustettu korianterilla ja merisuolalla. Valkoinen vaahto koristaa olutta. Maku on vadelmainen, ei turhan hapan vaan makeuden elementteillä vihjaileva. Nautiskelin oluen sitkeästi terassilla istuen ja grilliä vartioiden.  Vehnäoluen taustalla on vähän vetisyyttä ja hiivaa. Makua voisi olla enemmän. Menen sisälle, sen verran on vielä viileää. 0,33 l, 7,1 %, 3/5

Donut Island Ich Bin Ein Berner

Helsingin kiertelyn aloitin Black Door -pubista. Brittityylinen pub tarjosi hienon valikoiman oluita, leppoisan tunnelman ja asiantuntevan henkilökunnan palvelut. Olueksi arvoin hanasta helsinkiläisen kotipanimon paneman ja Hiisi-panimon kaupallistaman Gose-oluen. Baarimikko kertoi että olut on greippistä ja maustettu suolalla, valmistuksessa on käytetty vehnää ja ohraa. Olut onkin erikoista, suolaisuus on jotenkin ovelaa, sitrus maistuu voimakkaasti ja raikkaasti. Maku on avoin, vadelmainen. Vaikka olut on kesämäinen, niin kyllä pakkaskelillä toimii, kuivuus on koukuttavaa, pitäisikö hakea toinen. 0,4 l, 5 %, 4/5

Anderson's Mrs Robinson Raspberry Wheat & Raspberry Sour

Tarton De Tolly barissa tutustuin tartolaiseen gipsy-panimomieheen, Sten Andersoniin. It-alalla toimiva oluthemmo esitteli omia oluitaan ja kertoili omasta toiminnastaan. Sten pitää elokuvista, kertoi De Tollyn baarimestari ja sen takia oluet ovat elokuvista tuttuja, kuten Mrs Robinsonkin. Olut oli kuulemma pantu tyttöystävälle/vaimolle. Panimona oli ollut vironvenäläinen panimo jossain pohjoisemmassa, ja Sten ei ollut ihan tyytyväinen siihen että oluesta oli jäänyt vähän makeaa. De Tollyssä olin maistavina myös liikaa makeutta, mutta nyt olut on kyllä yllättävän kuivaa jopa terävää. Sten lahjoitti kotioloissa pantua Raspberry Souria pullollisen vertailtavaksi, joka oli Stenin mielestä parempaa. Mrs Robinson on kyllä vadelmaista, kriek-olut tulee heti mieleen, aito vadelma pomppaa myös mieleen. Olut on kauniin kirkkaan vaaleanpunaista ja vaahtoa kehkeytyy juodessa. Vadelmaa on reilusti. Vadelmaolut ei vastaa kyllä perinteistä näkemystäni oluesta, mutta erikoisen hyväähän tämä on. Poikkeuksellisesti blogitukseen kuuluukin tällä kertaa kaksi olutta, kun avasin Raspberry Sour -pullon heti perään. Väri on sama, tosin hiivapartikkeleita leijailee oluessa, mutta tuoksussa on vähän kumimaisuutta. Maku ei ole mielestäni niin hyvää, ehkä makean jälkeen ei pitäisi vaihtaa happamampaan. Jätän arvioissa Sourin huomioitsematta. Myöhemmin Sten kertoi hakevansa mahdollisuutta tuoda oluitaan Suomeen, toivottavasti sopiva kanava löytyy. 0,33 l, 6,0 % 4/5

Sten Anderson De Tolly barin baaritiskillä Tartossa,
ei ole Dustin Hoffman elokuvassa Mrs Robinson

Hoegaarden Rosée

Vaaleanpunainen elefanttiko se on, ei kun vaaleanpunainen Hoegaarden. Belgialaisen suosikkipanimoni erikoispainos witbieristä sopinee ainoastaan hellepäivään ja sen iltaan. Roope-limonadi taisi olla vihreää, olikohan Mikki-limu punaista, jotain sellaista tulee mieleen tätä juodessa. Belgialaisessa oluessa voi olla mitä vaan, sanotaan, no tässä on vadelmia ja sokeria. Tuoteselosteessa mainitaan myös korianteri ja appelsiinischalen, mitä lienee, maussa eivät kyllä maistu. Jos joskus tekee mieli Mikki-limua, mutta haluan silti oluenkaltaista, niin tämä on hyvä valinta. Olueksi on kyllä vaikea hahmottaa tätä makeaa punaista hiilihappoista mehua. Ei tämä nyt pahaa ole, mutta jos tämä ei olisi ollut oluthyllyllä, niin en olisi ostanut. Sokerilimuksi hyvä. 33 cl, 3,0%, 2/5

Berliner Kindl Weisse

Sponsorin vitsiksi kait tarkoitettu Berliinin tuliainen osoittautui erikoisuudeksi, josta saattoi pitääkin. Berliiniläinen mieto vehnäolut olisi tarkoitus juoda terassilla kesällä ja pillillä. Etiketissä kehotetaan kaatamaan lasiin vadelma"hilloa" antamaa makua. Ilman mausteita olut on ovelaa sweet and sour, ovelasti tosi hapanta, sitruunaista ja makeaa. 0,33l, 3,0%, 3/5 Kannattaisi varmasti maistella tarkemmin Berliinissä. 

Meantime Rasberry Wheat

Kesän alku voi juhlistaa monella tavalla, esim juomalla vadelmavehnäolutta grillauksen alkua odotellessa. Englantilaisen väliaikaoluen sijasta voisi tietysti juoda jotain oikeaa oluttakin. Tämä maistuu vähän niinkuin pilaantuneita mehulta, tosin sellaista en muista koskaan oikeastaan edesjuoneeni. 330 ml, 5,0%,1/5