Joulukalenterista luukun takaa löytyi black ipaa. Olut kuohuaa reippaasti vaalean ruskealla kestävällä vaahdolla, olut on tietty mustaa. Tuoksussa on reippaasti paahdetta ja humalointia, pikkaisen kahviakin. Maku on paahteista humalointia, kuivuutta. Olut on nimetty tallinnalaisen olutreittaaja Fat Philin mukaan (yli 25.000 arviointia ratebeer.comissa). Paahteisuus kääntyy ovelasti raikkaudeksi, hämmentävää. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
Talvisella nimellä varustettu porilainen ipa-tölkillinen tuoksahti suoraan tölkin aukosta herukkaiselta. Väri on hitusen samea kulta, vaahto on valkoinen staattinen ohut kerros oluen päällä. Tuopista tuoksutellessa ei oikein löydy mitään muuta kuin heikkoa mallasta. Hörppy asettaa makuhermot aika kuivaan ja multaiseen maailmaan. Ei oikein uppoa, kai pilkkijöille sitten sopii, itse en sitä sorttia harrasta, jos harrastaisin en ottaisi tätä mukaan. Hörpin ja haen jotain, mutta en löydä, jotenkin tunkkaista. Jälkimakukin on jotenkin kitkerä. S-marketin ostoskärry ei ehkä täyty jatkossa näistä. 440 ml, 5,0 %, 2/5
Synkkyydestä syntynyt lukee seinäjokilaisen pullollisen etiketissä, varmaankin siis pohjanmaalaissävytteistä ipaa on luvassa. Väri on tummempaa oranssia ja vaahto on ihmeellisen kestävä valkea kerros. Tuoksussa on jotenkin nostalgiaa, tältä sen ipan pitääkin tuoksua, hedelmää ja mäntyä, vähän multaakin. Maku on samankaltainen, vähän raskas, mutta täyteläinen hedelmä ja vaimea katkeruus jotenkin tulee mieleen elämäni ensimmäinen Punk IPA. Nostalgiapisteitä ropisee. 50 EBU, 33 cl, 7,5 %, 5/5
Syntymäpäiväjuhlien tauottua nappasin olutkellarista varaamani virolaisen ipa-tölkillisen nautittavaksi. Oluen nimi taitaa viitata chicagolaisille koripallokentälle? Olut vaahtoaa kirkkaan valkoisella ja väritys on kaunis ja kirkas oranssi. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen. Maku on samanlainen, pehmeä ja raikas, lievästi makeahko ja hiilihappoinen, tietysti mukavan humalainen. Makuina on ainakin lempeä sitruuna tai kuivahko appelsiinin valkoinen kuoriosa. Olut täyttää suun myös maullaan, kuplintaa on reilusti. Jälkimaku on mukavan trooppishumalainen. Raikkaus vähän katoaa, mutta muut makuosaset täyttävät koloa sopivasti. 0,33 l, 7,5 %, 5/5
Virolaisbaskimainen ipa on samean oranssia, vaahto on valkeaa ja tiivistä ja pitkäkestoista. Tuoksu on hedelmistä ja ne ovat kypsiä, vähän hiivaakin. Maku on samansuuntainen. Oluen erikoisuus on phantasm-jauhe. Ymmärtääkseni se on uusiseelantilaisista savignon blanc -rypäleistä kuivatettu ja jauhettu. Olut on helppoa, vaikka humalia on reippaasti, pieni maanläheisyys ja jopa pieni terävöittävä menttooli rikastavat makua mukavasti. Etiketin Miami Vice -tunnelma jotenkin sopii kokonaisuuteen. Maku paranee hörppiessä, valkoviiniä alkaa löytyä mausta, hyvä vai huono vai harhaa. IBU 50, 330 ml, 7,0 %, 5/5
Tarton Gambrinuksesta löytynyt paikallinen IPA on hiukan harmaaseen taipuvaa oranssia, vaahto on valkeaa ja tiivistä, mutta katoavaista. Tuoksu on hedelmäistä, vähän ylikypsää tropiikkia, hiivaakin. Maku on vähän vetinen, hiilihappoinen ja vähän sitruunainen. Pientä multaisuutta löytyy myös. Etiketissä on manguisteja ja tietysti panimon tuttua outoa tunnelmaa. 0,33 l, 3,5 %, 3/5
Ukrainalainen vehnä-ipa kunniottaa ukrainalaisjuuria omaavaa sumomestaria, Taihō Kōkiä. Sumo-ipan ostin Tarton Gambrinuksesta. Tölkillinen sihahtaa voimakkaasti, mutta olut ei kuohuakkaan hallitsemattomasti, valkea reipas kuohunta alkaa, kun oranssi ipa kaatuu lasiin. Tuoksut menivät vähän ohi kun piti nuolaista ennen kuin tipahtaa, kuohui sen verran reippaasti, hedelmiä ja hiivaa ehkä. Maku on leppoisan humalainen, poreileva, hedelmäinen. Tuoksu tuntuu kyllä hörppiessä, ehkä vähän liikaa hiivaa. Ostan varmasti tällaisen, jos kohdille osuu. 65 IBU, 0,33 l, 7,7 %, 4/5
Virolaisen ipa-tölkillisen etiketissä virolainen lintu huitaisee toista lintua niin että humalat vaan lentelee. Sisällön väritys on tummaa oranssia ja sen vaahto on valkoista, jotenkin tyylikästä ja kestävää. Tuoksussa on humalia ja makeaa mallasta. Maku on vahva ja makea sekä havuinen humalainen. Humalaisuus poksauttelee vielä jälkimaussa mukavasti. Alkoholin huomaa, mutta kyllä humalat tekevät kaikkensa sen peittelyssä, vatsassa saakka kokonaisuus vielä lämmittää. Maku kääntyy vähitellen paljastamaan vähän hedelmäisyyttäkin. 105 IBU, 440 ml, 8,1 %, 4/5
Paikallista ipaa Gildin majoituksen terassilla nautiskelin ennen illallista Meatmarketissa. Kullankeltainen olut kuohuaa tiiviillä mutta ohuella vaahdolla. Tuoksuu humalaiselle, ehkä jopa kannabikselle. Maku on humalien juhlaa, tupakkaakin. Hedelmäisyys perustuu sitruunoihin ja johonkin pehmeään keltaiseen trooppisen hedelmään. Marge Nelkin etiketit on vaan huippuja. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
Käblikun taproom-pizzeriassa maistelin aperatiiviksi happamampaa ipaa. Väri on hailakan keltainen, melkein vetistä. Vaahto käväisi vain. Tuoksussa on persikkaa, greippiä ja sitruunaa. Maku on raikkaan hapan. Hörppiessä maku vähän ohenee, humalat tuntuvat jälkimaussa. Etiketin hiekkarannalla lekotteleva auringonottaja antaa ymmärtää missä tämä pitäisi juoda. IBU 40, 440 ml, 3,5 %, 4/5
Saavuin taas Tartoon ja majapaikan terassilla nautiskelin auringonpaisteesta ja Peetri Selveristä ostamastani mehukatti-tupla-ipasta. Väri on samean oranssia, vaahto vähän likaisen valkoista. Tuoksu ei ole mehukattimainen, vaan täyteläisen hedelmäinen, persikkaa, vähän ananasta ja reilusti muita trooppisia hedelmiä. Maku on todella pehmeän hedelmäinen, ei liian makea, vaan vähän ehkä hapankin. Nimestä ja etiketin fontista tulee kyllä nostalgiapisteitä. 330ml, 7,5 %, 5/5
Oranssi porilainen neipa kuohuaa pikaisesti valkoisena. Tuoksu on hedelmäinen. Ensihörppy on yllättäen vetinen ja vähän mineraalinen. Trooppisia hedelmiä on taustalla, maku on jotenkin raaka. Enemmän on puuta kuin itse hedelmiä. 15 IBU, EBC 8, 440 ml, 6,0 %, 3/5
Alkosta ostin graffittietiketillisen norjalaisen veriappelsiini-ipan. Olut on sameaa oranssia. Vaahto katoaa nopeasti. Tuoksusta löytyy sitrushedelmiä ja makeutta. Maussa appelsiinien mukaan liittyy humalaisuutta. Kokonaisuus on täyttävä, makua on paljon, maltainen pohja ja pieni alkoholin kirpaisu täydentävät. Ensin vaikutti jotenkin kuivalta, mutta makeutta on kyllä ihan riittävästi. 330 ml, 7,1 %, 4/5
S-Marketin hyllyltä löytyi tuusulalaista ipaa. Tölkillisen sihautus paljastaa kauniin kirkkaan valkoisen vaahdon, kaato kertoo värin olevan puhtaan oranssi. Kaunista on. Tuoksu on havuista humalaa. Maku on alkuun lempeä, mutta jälkimaku kääntyy katkerammaksi. Havuisuus muuttuu vähän kuivemmaksi puunrungoksi, taustalla on greippiä ja sitruunaa. Mukavasti vähän haastaa maistelemaan. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
Alkon hyllyltä löytyi Tarton Tähe-tiellä pantua tripla-ipaa. Olut on hohtavankeltaista valkoisella vaahtoavaa sameutta. Lasin reunalta tuoksuu kypsiltä hedelmiltä ja humalilta. Maku on voimakas, humalat on todella pehmeitä, sitruunaa ja vähän luumua. Alkoholi tuntuu ja rauhoittaa hörppimistä, mutta se ei maistu. Jotenkin luumuista ja alkoholista huolimatta olut tuntuu raikkaalta. 0,33 l, 11 %, 5/5
Kirkkaan valkoinen ja tiivis vaahto peittää kirkkaana hohtavan läpinäkymättömän oranssin ipan. Tuoksu on mineraalinen ja raikas. Maku on varovaisesti hedelmäinen, hapan, kivinen, greippinen ja kuivahko. Mukana on zappa-nimistä humalaa, ei ole ennen tainnut tulla vastaan, pitäisi vähän maistua mintulle, en oikein sitä löytänyt. Jotenkin on kuitenkin erilainen ipa. Oluen ostin Alkosta. 440 ml, 6,0 , 4/5
Rovinjin Mediterraneo-baarissa sain aika hyvää kroatialaista ipaa, vaikka pyysin oikeastaan vaan olutta. Ipaa tarjoilija kuvaili voimakkkaammaksi kuin lageria, oikeassa oli. Neljällä c-alkuisella humalalla maustettu juoma on samean oranssia, vaahto on vähän likaisen valkoista. Tuoksu on sitrushedelmäinen ja humalainen. Maku on tuoksun kaltainen, maltasuus on pehmeää. Humalaisuus on voimakasta, mutta se on samalla lempeää. IBU 80, 500 ml, 6,1 %, 5/5
Hellelauantain iltapäivää virkistin tanskalaisella ipalla. Kesäsankari on oranssia ja tiiviinoloista, vaahto on nopeahko vähän likainen valikoiden käväisy. Tuoksussa on hedelmäistä lämmintä maltaisuutta. Maku on sellainen kesäiseen helteeseen sopiva, ei liian katkeraa, aika kevyttä oikeastaan, luumujako tässä on. Humalat jälkimaussa vähän vahvistuvat, hedelmäisyys on kesäistä, kevyttä. Maku vahvistuu kyllä loppua kohti, kyllä tämä nimensä ansaitsee. Jännästi jälkimaku on aika vahva, vähän alkoholiakin. 0,33 l, 6,2 %, 4/5
Musiikkitalon terassikonsertti oli siirretty sisätiloihin ja valot vähän hämäsivät talon oman oluen värin arviointia. Vaahtoa on mukavasti. Tuoksu on hedelmäinen ja humalainen. Maussa on mukavasti pehmeää mallasta. Humalat on läsnä, lempeästi nekin. Jälkimaku on sopivasti pisteliäisyydestä vienosti muistuttava. 0,5 l, 5,5 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
