Beer Hunter's Mufloni Pilkki Cold IPA

Talvisella nimellä varustettu porilainen ipa-tölkillinen  tuoksahti suoraan tölkin aukosta herukkaiselta. Väri on hitusen samea kulta, vaahto on valkoinen staattinen ohut kerros oluen päällä. Tuopista tuoksutellessa ei oikein löydy mitään muuta kuin heikkoa mallasta. Hörppy asettaa makuhermot aika kuivaan ja multaiseen maailmaan. Ei oikein uppoa, kai pilkkijöille sitten sopii, itse en sitä sorttia harrasta, jos harrastaisin en ottaisi tätä mukaan. Hörpin ja haen jotain, mutta en löydä, jotenkin tunkkaista. Jälkimakukin on jotenkin kitkerä. S-marketin ostoskärry ei ehkä täyty jatkossa näistä. 440 ml, 5,0 %, 2/5 

Lehe Hele Laager

Toinen Tallinnan vanhankaupungin Prisman matkamuistoksi muuttunut olut on virolaista lageria. Väritys on hiukan tummempaa oranssia, vaahto käväisee lasissa. Tuoksuu makealta. Maku on bitterimäistä, vähän puumainen ja tunkkainen. Etiketissä on tyylikäs humalapääkallo. 17 IBU, 440 ml, 4,7 %, 2/5

Einstök Icelandic Arctic Pale Ale

Maapallokokkauksen ruokana olisi tänään färsaarelaisia herkkuja, joten juomaksi piti sitten yrittää jotain sopivaa. Lähimmäksi arpoontui islantilainen pale ale. Olut on mahonkista ja vaahto on valkeaa. Tuoksu on simamainen ja maltainen. Maku on humalainen ja voimakas. Mallasta ja sitruunaa sekä maanläheisiä yrttejä löytyy, orastavaa viikinkileirien tunkkaisuutta, mutta se pysyy sopivana taustasaagana. Sopiva katkeruus antaa luvan kostuttaa suuta uudemman kerran toistuvasti. 0,33 l, 5,6 %, 4/5

Takatalo & Tompuri Kaski Kylmäsavulager

Toukohelteet ja sauna, saunan päälle terassilla Suomen paras vaalea lager 2017 -maininnalla varustettu virolahtelainen kylmäsavulager, se on hyvä yhdistelmä. Suodattamattomuus näkyy sameutena, tasalaatuinen tumman oranssi olut kuohuaa vähän. Savuisuus on vienoa. Maku on pehmeää, pullollinen hupenee vähän niin kuin ohimennen. Helpostijuotavuus hämää. Savuisuus vähän tuppaa unohtumaan loppua kohden, siihen tottuu. Vienoa hedelmää ja makeutta, savuisuus kääntyy loppupuolella aavistuksen tunkkaiseksi. Mutta kyllähän tämä kuivui ikeniin, mikä on kait parasta mitä lagerista voi sanoa tai janostako se oli. Taisin ostaa tämän S-marketista, ostan uudestaankin. 33 cl, 5,0 %, 4/5

Rivo Riitta Höyry Pils

"Minä teille runsaan ja hiivaisen näytän" sanoo Pyynikin paneman höyrypilsin etiketissä Fingerporista tuttu Rivo Riitta. Työkaveri lahjoitti oluen, kun ei itse ikävä kyllä voinut sitä nauttia. Vaahto on runsas ja komea, väri on samean ruskeankeltainen. Tuoksu vähän hiivainen, kuten RR lupasikin. Makua on paljon eli runsaasti, mutta puumaisuutta on turhan reilusti. Perussävy on ok, tosin toivoisin vähän raikkauttta lisää, humalat on vähän tunkkaiset. Kyllä Rivo Riitta tietää. 0,5 l, 4,6 %, 3/5

O'Hara's Irish Red Traditional Ale

Irlantilainen red ale on syvän ruskean rubiininpunainen, komeavaahtoinen olut. Samettisen tiivis vaahto antaa kyllä olettaa jotain erityisen hyvää. Tuoksussa on vähän paahtunutta, voimakasta mallasta. Maku on pienoinen pettymys, kun muut panimon oluet ovat jättäneet ihan hyvän mielikuvan. Jotenkin tunkkaisuus sekoittaa lievän makeuden ja pienet humalat. Paahteisuus jatkuu mukavana jälkimakuna, ulkonäkö ja jälkimaku ovat hienot, mutta maku ei natsaa, vähän multaista. Loppua kohti maku paranee, ehkä ei nyt ihan hirveä pettymys, miellyttävä pehmeys toisaalta. Sekavaahan tämä on. 33 cl, 4,3 %, 3/5

Anderson's Sour Park Session Ale

Viikon loppumisen lähestyessä oli taas aika napata maistuva olut. Tarton Õllepood Gambrinuksesta löytyi paikallisen it-nörtin panemaa speciaaliolutta. Sour Park vihjaa kuten muutkin panimon oluet tv-sarjaan tai elokuvaan. Sour-oluet ovat alkaneet houkutella, näissä kun on makua ja vähän erikoisempaa sellaista olueksi. Tässä oluessa happamuus ja sitruunaiset humalat lyövät kättä. Vähän punaiseen taittuvassa oluessa maistuu hiukan hiivakin, ei ihan home mutta joku  tunkkaisuus pilkottelee. Vaimeat poreilut, mutta silti kirpakkuutta on. Olutta on mukava maistella, voin kyllä suositella, jos joskus vastaan tulee. Sopivasti laittaa janottamaan.  0,33 l, 5,0 %, 4/5

Miljoonasade Rokkarin Luu APA

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee... Mallaskuu. Marraskuun, korjaan, Mallaskuun panimo on pannut kesäisen voimakkaan sateen auttamana suomirokkia nestemäiseen muotoon. Hämeensaaren Citymarketin oluthyllyltä löytynyt Miljoonasade-bändin nimikko-APA on kirkkaahkoa, kultaista olutta. Vaahto jää minimaalisesti suojaamaan olutta. Tuoksu lupaa sitrusta, mausta sitä ei löydy.
Maku on multainen, vähän tunkkainenkin ja pistävä. Ymmärrän tämän oluen varmaankin väärin.  33 cl, 4,5 %, 2/5

Olvi Xmas IPA

Olvin From Iisalmi -seriesin uusin painos on Hohoho, eli jonkinlaista joulutunnelmaa tavoitteleva kuparinvärinen  sponsoroitu red IPA. Olvin IPA, APA ja Black IPA ovat kyllä olleet mainioita oluita, tämä kaunisvaahtioinen punakka olut ei ihan samalle viivalle yllä. Joulutunnelmaa kait edustaa maltaisuus, jotenkin olut vähän tahmaa. Aineksia on, humalaa löytyy vähän ja mallasta on vähän, mutta tunnelma on vähän niin kuin vaivautunut, ehkä jopa tunkkainen. Mausta tulee mieleen joulunajan pähkinät, eihän ne mitään hyviä ole, mutta kun ne kuuluu jostain syystä jouluun. Ehkä jouluun on vielä liian pitkä aika. 0,5 l, 4,7 %, 3/5

Marsalkka India Pale Lager

Saimaan sponsorilaatikon antimissa tölkit vaihtuivat pullollisiksi. India Pale Lager on aika humalainen, katkeruus tuntuu vähän pistävältä. Tuoksussa on jotain tunkkaista, maussa taas on saippuaa ja tiukkaa mäntyä, maltaisuutta on vain häivähdys. Humalat maistuvat pitkään jälkimaussa, vähän yksiulotteista. Väri on kauniin sameahkon oranssi ja vaahto on tyylikäs ja kestävä. India Pale Lager -oluttyylin tarkoitus on kai nostaa suomalainen lager-olut uuteen loistoon, kyllä tässä on yritystä, ehkä liikaakin. 330 ml, 4,6 %, 3/5

Laitilan Kukko Tumma

Koulun alkaminen laittoi illaksi pilvet taivaalle ja tummempi olut sopi saunaolueksi. Tumma Kukko on löylykauhan kuparin -värinen kirkas tumma lager. Maku on kyllä tunkkainen, mallasta on kyllä mukana. Laitilan perusmullanmaku on vaihtunut kuivaksi heinäksi. Uusi Stout-lasi ei saanut kyllä arvoistaan kastetta. 1/2 l, 4,5%, 2/5

Óllenaut Simko Eil American Pale Ale

Kevätpäivän-illassa ihailin terassilla talitiaisen linnunpönttöön tutustumista ja siemailin APAa. Virolainen Óllenautin panema olut oli pieni pettymys. Olut tuoksahti vähän hiivaiselta, maistui vähän alkuun terävänä etäisesti sitruunalta, mutta pääosin suun täytti tunkkainen mullan maku tai se oli makumielleyhtymä huikan jälkeen. Väri oluessa on yhteensopiva oranssin etikettikuvituksen kanssa, jotenkin tulee kyllä ukkelista mieleen se vanhan MicroSoft Wordin klemmari. No ei ollut hyviä mielleyhtymiä tällä kertaa. 330 ml, 5,8%, 2/5

Weihenstephaner Oktoberfest Festbier

Tunkkaisen raikas lauantai-iltapäiväolut kaatui hanasta tuoppiin Sibeliuskadun Public Cornerissa. Vehnää, hiivaa ja riittävästi hedelmää maustavat kirkasta olutta, jossa on vähän sameuttakin. Ei mitään erikoista (Lahdenkaan), mutta ihan hyvää. Kyllähän tuon pitäisi riittää oluelle. Maku on vähän lyhyehkö, röyhtäykset ihan ok. 50 cl, 5,8%, 4/5