Mikkeller Female Brunette Girls Are Awesome

Mikkellerin kuukausiboxista oli säästynyt yksi olut. Sauna ja pieni hetki keväisellä terassilla, tanskalainen olut sihahtaa aika terävästi auki. Väri on likaista ruskeaa, vaahto on vaaleaa ja sitä on kohtuudella. Tuoksu on vähän pelottavankin makea mallas. Olut on käyty panemassa taas Belgiassa, De Proof Brouwerillä. Luultavasti sieltä ei saa ulos huonoja oluita ollenkaan. Mallasta on maussa ja humalaa on jälkimaussa. Tämän brunetin jätin niin kuin takahyllylle, kun en ollut niin innoissani tällaisista brown aleista. Mutta tämä kyllä vähän yllätti humaloineen ja pienine poreiluineen, pakko suositella tätä kaikille naisillekin. Netissä on kyllä jotain juttua tästä, kyllä on taas tehty väärin kun tämä on nimetty naisten olueksi. En kyllä oikein saanut selvyyttä että oliko tuo osa mainoskamppanjaa. Fem ale kun on sitten tanskaksi että naisten alea. 330 ml, 5 %, 5/5 

Rodenbach Alexander Aged In Oak Foaders

Olutmentorini Janne kertoi että nyt kannattaa käydä Alkossa nappaamassa ostoskoriin erikoisolutta. Ennakkotietona belgialaisesta oluesta oli maininta että olut on hapanta, mutta silti makeaa. Olut tuoksuu happamalta. Väritys on tummanpunainen, ensin luulin sen olevan läpinäkyvää, mutta ei ole vaan kirkkaantäyteläisen punaista rubiinia. Maku on lupausten mukaisesti hapanta ja makeaa, ei nyt ihan hapanimelää. Kirsikkaa on mausssa. Onpahan sellainen belgialainen erikoisolut, ei ihan perusohraa. Happamuutta ei ole liikaa, makeutta on riittävästi. 330 ml, 5,6 %, 5/5

The Flying Dutchman Little Red Corvette Riding Hood Red Wine Sour

Vantaalainen kiertolaispanimo on taas käynyt Belgiassa De Proefin panimolla. Lopputuloksena on tummanpunaista viinilasiin sopivaa olutta. Viinistä poiketen oluen pääälle muodostuu vaaleanpunaista vaahtoa. Aluksi mausta tulee mieleen makea jälkiruokaviini, mutta pian se mielikuva karisee, koska hapantahan tämä on. Hiilihappo kuplii. Maku on marjaisa. Eihän tämä nyt oikein olutta ole, mutta kyllä tällä helposti voi korvata punaviinin. Takaetiketti sanoo että on käytetty valkoviinirypäleitä ja seljanmarjoja, lopputulos on kyllä lähellä italialaista Lambrusco-viiniä. 330 ml, 6,0 %, 4/5

Mikkeller Einar... you are a funny man

Tanskalaisen panimon näkemys norjalaisesta Einarista on pantu Belgiassa ja oluttyylinä on New England IPA, eli NEIPA. Kansainvälinen olut on kauniin oranssia, tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja vaahto on valkoista tiivistä kuplaa, joka pitsittää lasin reunan juodessa. Maku on hedelmäinen ja raikas. Humalat ovat vain hedelmäisiä. Loppuluisussa pieni kuivuus napauttaa kitalakea. Hyvää olutta on nautinto juoda. 500 ml, 6 %, 4/5

Brasserie Dubuisson Bush de Noël

Jouluoluen takaetiketti kertoo että jouluhalko on maailman vahvin belgialainen jouluolut. Vahvan belgialen väri on tummaa kuparia ja isokuplainen vaahto asettuu ohueksi ja tiiviiksi vaahtosaarekkeeksi. Maussa on makeaa mallasta reilusti, luumukiisseliä ja lievää humalaa. Tuoksu ilmoittaa itsestään joka kerta, kun lasin nostaa huulille, karamellia. Alkoholi on jälkimaussa piristävänä, muuten ei tuo itseään esillle vaan toimii lämmittäjänä. Yllättävän helposti tätä tulee lipitettyä, hiilihapot tuntuvat piristävänä juodessa. Selkeästi pulloon on onnistuttu taikomaan joulutunnelmaa, ei toimisi kyllä enää vappuna. Eli kyllä tätä riittää yksi per vuosi, hyvää joulua kaikille. 330 ml, 12 %, 5/5

Palm Belgisch Amber Bier

Parikymmentä vuotta sitten majoituin pari viikkoa Mechelenin kaupungissa Belgiassa kasikymppisen pariskunnan yläkerrassa. Rik oli entinen panimotyöntekijä ja hänen suosikkioluensa oli Palm. Nyt vihdoin löytyi Suomesta tölkillinen tätä. Muistan hämärästi tätäkin aikanaan maistelleeni mecheniläisen talon olohuoneessa iltaolueksi. Nyt olut näyttäytyy kuparisena ja vaahto on kirkkaan valkoinen. Maku on maltaisen makea. Makeus on aika reipasta, mutta sen rusinaisuus ja hunaja sekoittuvat johonkin happamaan yrttimäisyyteen. Iltaolueksi sopii, varmaankin ihan tarkoituksella makeus kertoo että ei toista olutta, Nostalgiapiste taisi napsahtaa. 33 cl, 5,2 %, 5/5

Mikkeller Mastodon Mother Puncher

Vaaleanpunaisessa tölkissä Belgiassa pantua olutta join saunan jälkeen. Väritys on samean oranssinruskeaa ja tuoksu passionhedelmäistä. Nimi on Mastodon-nimiseltä metallibandiltä. Täytyy myöntää että best before -merkintä oli eilen, mutta ehkä tämä nyt menee vielä ihan ok. Ostin tölkin kesällä Tarton Sipistä, pitäisi aina olla tarkkana olutkaupoissa asioidessa, mutta kun taitaa olla vähän liikaa intoa ja liian suuri valikoima tai kotona vähän keskittyä olutkellarin järjestelyyn. Olut on aika hedelmäistä ja hapanta, taustalla on mukavaa makeutta, sopiva miksaus. Aika kuivalta tuntuu. Tölkissä sanotaan oluen olevan IPAa, toisaalla sanotaan oluen olevan Farmhouse IPAa, sellainen multainen tunnelma oluessa kyllä on. 330 ml, 6,6 %, 4/5

Fort Lapin Hoplapin 6

Olutmenttorini Jannen tuliainen brüggeläisen panimon yksityiskierrokselta kaatui sateisen juhannuksen aloitukseksi lasiin, kiitos Jannelle. Belgialaisen väri on yllättävän kirkas ja tasaisen oranssi. Vaahto on valkoinen ja matala. Tuoksussa on hiivaa. Maussa hiivat taipuvat ensin heinien edessä. Sitten alkaa näiden kahden taistelu vallasta. Jostain paikalle koukkaa mausteitakin. Kevyt on väärä termi kuvaamaan kokonaisuutta, koska makua on paljon, jotenkin olutta on kuitenkin helppo juoda, silti pitää kuitenkin maistella tarkkaan. Paranee juotaessa koko ajan, isompi pullokoko olisi siis parempi.  33 cl, 6 %, 4/5 

Mikkeller Do They Know It's Christmas

Mikkellerin versio jouluoluesta ei ole ollenkaan perinteisellä tavalla jouluolut. Väri on tummaa oranssia ja vaahto on tiivis samettimatto. Tuoksussa on hedelmäistä mallasta ja makeutta. Maussa on humalaista katkeruutta, mangoista hedelmää, orastavaa makeutta. Joulun mausteita tässä ei ole, vaan ihan kunnollinen amber alehan tämä on. Etiketissä määritellään oluttyypiksi holiday pale ale, olisiko sitten HPA. De Proef mainitaan panopaikaksi, belgialaistanskalainen osaaminen näkyy, olisiko tuoksussa sitten ollut vähän hiivakin. Joulupukille kiitoksia mukavasta joululahjasta, pukki olikin ymmärtänyt hyvin mikä blogittajaa kiinnostaa. 330 ml, 5,5 %, 5/5

Vaat India Pale Kölsch

Lauantai-illan kunniaksi maistelin erikoisempaa, virolaisen panimon IPAa. Belgiassa, De Proefbrouwerijissa pantu India Pale Kölsch on samean keltaista, kaunista. Tuoksu on hedelmäinen ja vähän hiivainenkin. Maku on mangoa, sitrusta ja ananasta, mutta samalla rauhallisen hapanta ja humalaista. Makeutta on hillitysti. Miellyttävää, kiinnostavaa ja helposti juotavaa, vähän heinää paljastuu lopussa ja se tuo mukanaan pientä puisevuutta. 0,33 l, 4,6 %, 4/5

Delirium Tremens

Pitkään keraamisen näköinen belgialainen pullollinen odotteli vuoroaan olutkellarissa. Tänään sitten päätin ryhdistäytyä ja avasin kunnioitusta herättävän ja vähän pelottavankin putelin. Tuoksu on ihan turvallinen, hedelmäinen ja makea. Vaahto on eläväinen ja kestävä, valkoinen. Maku on voimakas, makeahko, hedelmiä on sitruunasta aina kypsiin tummiin hedelmiin. Poreilevan oluen etiketin vaaleanpunaiset elefantit eivät enää pelotakaan, alkoholi on onnistuneesti piilossa, ei tästä taida juoppuhulluksi tullakaan. Olut on Wikipedian mukaan valittu aikanaan vuoden parhaaksi olueksi. Vähän tulee mieleen joku ulkomaalainen outo karkki, josta ei osaa sanoa että onko se nyt hyvää vai pahaa, vähän niin kuin liian makea hillo paahtopaistin kyljessä. 0,33 l, 8,5 %, 4/5

Kasteel Hoppy

Perjantai-iltaisin ei jaksa pientä pintaremonttia pitkään. Terassin auringonvalossa täytyi rentoutua belgialaisen Linna-oluen humalaversiota maistellen. Olut on kuohuaa tiiviisti ja oluen väritys on kupariseen taittuvaa vaaleankeltaista. Poreilua on reilusti. Tuoksu on vienon hedelmäinen. Oluen kadotessa nieluun jää kielen päälle terhakkaa mutta lempeää poreilua.  Maussa toistuu hedelmäisyys ja hento hiivaisuus. Jostain syystä olut on pakattu aivan liian pieneen pulloon, koska olut katoaa nopeasti. Maku on mukavaa ja miellyttävää, vähän kuivaa omenaa pilkistää, hiiva välillä ilmoittautuu, alkoholi tuntuu sisäänhengityksessä. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Caulier Gluten Free Triple

Vauhdikkaan työviikon päätti lenkki ja sauna, saunakaljan jälkeen sitten pieni hiljentyminen erikoisoluen seurassa. Gluteenittomat oluet eivät ole erityisesti sykähdyttäneet, en oikeastaan edes tiedä mitä gluteiini on, mutta olueeseen se näyttää sopivan. Belgialainen triple tuoksuu pelkästään hedelmältä, olisiko mangoa. Auringonvalossa täydellisen oranssi oluessa maistuu ensin hiiva, sitten toisella hörpyllä hiiva on kadonnut. Speciaaliolut maistuu mausteiselta hedelmältä, appelsiinia, minttuakin, alkoholi  tuntuu vatsassa saakka, mutta jotenkin niin miellyttävästi. Makeus tasapainottuu runsaan makupaletin alle. Eiköhän tämä ole paras gluteiiniton olut, jota olen maistanut. Etiketti ja gluteiinittomuus laittoivat kyllä odotusarvot aika alhaalle, olut vaan ylittää riman niin paljon ylempää. Terassi, takanaoleva lenkki, sauna, auringonpaiste, perjantai ja hyvä olut! 33 cl, 9 %, 5/5

Goose Island Sofie Belgian Style Farmhouse Ale

Chicagolainen mies kävi hakemassa olutreseptejä Euroopasta ja päätti vähän parantaa niitä ja perusti Goose Island Beer Companyn. Tämä witbiermäinen olut on likaisen oranssia. Ensin maussa huomaa sen että olutta on kypsytetty valkoviinitynnyreissä. Vähän tulee mieleen kotiviinikokeilut, hiiva maistuu, mausteita on, valkopippuri hiipii kielen päälle ja puuduttaa sen. Maku paranee ja paranee loppua kohti, hiivan maku vaihtuu hienostuneen mielllyttäväksi. Jos jostain löytäisin tämän uudestaan, niin ostaisin. 355 ml, 6,5 %, 5/5

Black Is Black And I Want My Baby Back Black Rye IPA

Sattumalta toinen peräkkäinen The Flying Dutchman Nomad Brewing Companyn Belgiassa panema olut hyppäsi maisteltavaksi. Ruis-BIPA tuoksuu humalaiselta ja maistuu enemmän maltaiselta. Väri on musta ja vaahtoa löytyy vähän.  Humalat hiipivät mukaan juodessa, lakritsaa ja ruisleipää. Hiilihappoa on jotenkin liikaa. Blogistimaisella analysoinnilla löytyy paljon eri makuja, kahvia, sitrusta, ruislimppua, lakritsaa, ehkä liikaa, Kuivattavaa jälkimakua, ei kannata juoda jääkaappikylmänä, sillä paranee lämmitessään.
70 EBU, 330 ml, 5,5 %, 4/5

Flip Flopped White Socked Strong Hopped White IPA

Vantaalainen The Flying Dutchman Nomad Brewing Company on käynyt panemassa White IPAnsa Brouwerij Andersissa, Belgiassa. Valkoinen IPA on keltaista vähän sameaa ja kuplivaa vaahtokerroksella koristeltua mausteista olutta. Mausteina on käytetty appelsiinin kuorta, korianteria ja katajanmarjoja. Korianteri maistuu kyllä mausteisena, vähän jopa pippuriakin. Maku on vähän kuivanraikkaan pistävä, tavallaan erikoinen. Tämä taitaa olla sellainen witbierin ja IPAn yhdistelmä, ihan hyvää mutta vaatisi vähän totuttelua. Ostin tämä Alkon alennuskorista tai ainakin haluan ajatella että se oli alennuskori.  55 EBU, 330 ml, 5,5 %, 3/5

American Dream Mikkeller Or Die

Mikkellerin Belgiassa de Proefin panimolla panema pils on samean kirkkaan keltaista. Vaahto on valkoista ja kestävää. Tuoksu laittaa kysymään että onko tämä nyt muka pilsneriä, sen verran on hedelmäistä humalaa. Suussa olut kipristää kieltä ja poreilee kielen päällä. Oluttyylit on sekaisin, eihän tämä nyt ole mitään pilssiä, sen verran on ipaa. Saunan päälle tämä on kyllä ihan juhlaa. Saisikohan tätä jostain Suomestakin, pullollinen tuli Saveur Bieren kuukausilaatikon mukana. Olut tuntuu vahvemmalta mitä etikettiin on painettu. Humalointi on nautittavaa, mukavasti humalat jäävät poskiin odottelemaan että jokos se seuraavaa hörppy tulee pian.  330 ml, 4,6 %, 5/5

Reaktor Api Hello World IPA

It-firma Reaktorin Belgiassa pantu oma olut löytyi Hämeensaaren Citymarketin pitkältä ja tyylikkäältä oluthyllyltä. On tätä ainakin pari vuotta ollut tarjolla, jossain hanassa taisi olla vähän vahvempana. Sisäistä it-nörttiä lämmittää jo pelkkä nimitys ipa-api, tämän ympärille pitäisi kyllä rakentaa joku projekti: integraatiorajapinta kyllä löytyy tähän olueeseen. Väri on vähän samean oranssi, vaahto on kestävä. Tuoksu on hedelmäinen. Ensivaikutelma on kovin hiilihappoinen, rapsakka. Maussa seuraa lisää hedelmää, sitruuna ja greippiä, vähän hiivaa väijyy taustalla. Kuplivaa greippiä tuntuu olevan reilusti. 0,33 l, 4,7 %, 4/5  

Westvleteren 12

Maailman parhaaksi useastikin valittu belgialainen quadrupel-olut, eli tosivahva luostariolut, maistuu kesän loppumisen merkiksi. Ostin oluen joskus kauan sitten jostain olutkaupasta, ja olen sitä sitten hypistellyt ja miettinyt että koska sen nyt voisi juoda. Korkissa oli merkintä 26.9.16, olikohan se nyt best before vai älä juo ennen kuin -merkintä. No tänään sitten päätin että nyt se on maistettava. Olut on tumman ruskeaa, vaahtoa täysin mustasta pullosta tuli vain nimeksi. Pullossa ei ole etikettiä, eikä mitään painatusta, kohokuviolla lukee trappistenbier, muu informaatio on korkissa. Ehkä maailman parhaalla oluelle on varaa. Tuoksu on maltainen, maku on aika makea, mausteinen, kylläinen ja maltainen. Onkohan tämä nyt taas edes olutta? Pehmeää, alkoholi vähän puraisee, mausteisuutta ja hiivaa, jotain outoja kokkareita pyörii oluen seassa, kun olutta oikein tarkastelee, mutta juodessa ei niitä huomaa. Paineita on tietysti antaa hyvät pisteet, kun on kyseessä on maailman paras olut, pakko myöntää että voisin juoda toisenkin. Vahvaa on, ehkä ei toista heti perään. 0,33 l, 10,2 %, 5/5

Malmgård Belge

Vapunodottelun aloitin kotimaisella kuparinvärisellä belgityyppisellä oluella. Väristä tulee mieleen heti sahti, tuoksu on maltainen. Maku on sahtimainen, hiivainen ja vähän makea. Sahtimaisuus katoaa kirkkauteen, jota mausteet täydentävät. Etiketissä luvataan hunajaisuutta ja sitähän kyllä alkaa maistellessa löytyä. Tyylikäs olut täydentyy tyylikkäällä pullolla ja etiketillä. Olut on kyllä belgihiivan ja sahdin sekoitus. Sahdiksi vähän liian kirkasta ja belgialaiseksi, no, belgialaista, eli hyvää. Alkoholi lämmittää loppuluisussa, ehkä lämpimämpänä olisi vielä parempaa. 28 EBU, 30 EBC, 50 cl, 8 %, 4/5