Mallaskosken Roihu

Mallaskosken savu-IPA vaati toisen maistamisen. Kävin lauantai-iltapäiväoluella Voudinkellarissa pari viikkoa sitten ja maistoin hanasta Roihua, silloin ajattelin että onpas sekavaa. Sen jälkeen maistelin Laitilan Savua ja huomasin että savu-IPA on loistava keksintö, joten oli pakko palata Sibeliuskadun rinteeseen.  Roihu on vähän epäselvä kirkkaaksi, mutta siistiä kuitenkin. Vaahto on samettinen ja riittoisa. Maku on kitkerän savuinen, taustalla on vähän sitruunaa sekin on kyllä palvattua. Oluenjuonti vaatii selvästi kärsivällisyyttä. Mallaskoski osaa, mutta eihän tämä aloittelijoille sovi.  0,5 l, 6,0 %, 5/5 

 

Laitilan Savu India Pale Ale

Alkon talven käsityöläisolutvalikoimasta nappasin testiin mielenkiintoisen savuIPAn. Erikoisuutta on tässä varmasti haettu ja onnistuttu. Väri on melko kirkas oranssi, vaahto on pieni mutta kestävä. Tuoksu on savuinen ja kuusinen. Maku on tuoksun linjoilla. Savu ja humalat sekoittuvat kitkeräksi vyyhdiksi, taustalla leijuu vähän sitrustakin. Joku blogisti puhuu ipoissa olevasta kissanpissasta, tunnistan sen nyt. Erikoisoluen kitkeryys on jotenkin miellyttävää, toisella kertaa kitkeryys voisi olla huonoakin, mutta nyt napsahtaa mukavasti kohdalle. Laitilan on onnistunut piilottamaan mullanmakunsa taas, taitaa olla paras Laitila, ainakin täydellisesti onnistunut erikoisolut. 33 cl, 5,9 %, 5/5

Mõtsalise Pruulikoda Suitsune Õlu

Tarton superalkosta poimittu virolainen chilillä maustettu savuolut kaatuu tuoppiin laihanoloisena. Kruunukorkin sisältä löytyi erikoinen tiiviste, sihahdus oli kuitenkin mieto. Tuoksussa on vihanneksia ja olisiko chiliä. Ikävästi vihannekset jylläävät ensipuraisussa, savu tuntuu kitkerältä. Lopuksi chilit alkavat nipistelemään kitalaessa. Loppua kohti oluesta alkaa pitää, alkutunnelma oli heikko, sitten vähän parani ja lopuksi on oikein hyvää, mutta vihannekset kyllä vähän pilkahtelevat liikaa. Kokonaisuus on kuitenkin mukava, katkero, makeus, savu ja chili. 330 ml, 6,5 %, 4/5

Ruosniemen Musta Lomittaja

Pieneksi flunssalääkkeeksi nautiskelin lämmintä mustaa olutta. Ruosniemen Panimon savu-saison kaatui lasiin ohuenoloisena, mutta komeavaahtoisena. Tuoksu oli savuinen. Maku oli samaa mitä tuoksukin eli savuinen. Vähän ohuutta, liukkautta, kuivuutta ja hapanta. Vienosti katkeruutta lopuksi, savuisuus katoaa. Positiivista mielikuvaa lisää se että olisi pitänyt olla isompi pullo että olisi päässyt paremmin arvioimaan, eli helposti juotavaa on. Pullollisen olen tainnut ostaa aikanaan Alkosta. Flunssalääkkeeksi voin suositella. 33 cl, 6,3 %, 4/5

Straffe Hendrik Brugs Quadrupel Bier

Brüggeläinen Halve Maan (eli puolikuu) -panimon quadrupel muodostaa lasin pintaan niin täydellisen samettisen tiiviin vaahtokerroksen että pitää hetki vaan ihailla. Kuvauksen jälkeen vaahto vasta näytti parhautensa. Tumman ruskea olut on makeaa, luumuista ja maltaista. Etiketissä suositeltiin juomaan viileänä ja niin tein. Alkoholia ei mausta löydy. Jälkimaussa maistuu mallas ja olisiko vähän kahvissa uinut kirsikka. Moniulotteinen maku täydentyy vielä humalilla lopuksi ja savuisuudella! Röyhtäyttää juuri sopivasti. Makeus vähän häiritsee välillä, nauttiminen kestää pitkään. Pullon ostin Saveur Bièrestä, kk-boxissa.  33 cl, 11 % 4/5

Prykmestar Alt

Grillausta ei voi kyllä harkitakaan ilman kunnon olutta. Alkosta löytyi Alt-tyyppistä olutta, joka heti laittoi käden tekemään pullollisen ostoskoriin vievän liikkeen ja nyt grillausoluena maistellaan miten sujuu ctrl+alt+del. Uusikaupunkilainen panimo on pannut rentoa olutta. Makua on reippaasti, savua, mallasta, makeutta löytyy, hiilihappo jotenkin raikastaa. Lopuksi humalat ryydittävät kirkkaan kuparisen oluen makumaailmaa. Jostain heilahtaa mukaan vähän metallisuutta ja happamuutta. Ruisleipämäisyys lisää vielä kiinnostavuutta. 50 cl, 5,0 %, 4/5

Ball & Chain - Brouwerij De Molen & Sound

Nimipäiväjuhlinnan huipennus ei ollut tänään Kantolassa Iron Maidenin keikalla, vaan kotiterassilla ihailin nimipäivälahjaksi saatua Rento Designin olutkoria, no se on nettitietojen mukaan lasitarjotin, mutta mielestäni se kyllä sopii täydellisesti tulevien pullollisten säilytyskoriksi. Ihailun ohessa nautiskelin sitten yllätykseni aika tummaa savuolutta. Pullon läpi katsottuna olin arvioinut oluen aika vaaleaksi, mutta tummaahan olut olikin. Ensinuuhkaisu on pekonia. Makukin on vahvasti pekoninen, taustalla on hedelmää ja makeutta, sahtimaisuuttakin. Täyttävää, etiketissä lukee että smoked dubbelbock-ish, paahde, karamelli ja pekoni tasapainottelevat mukavasti. Suositeltava nauttimislämpö on 7 astetta, eli aika viileänä pitää juoda. EBC 79, 26 EBU, 330 ml, 7,1 %, 5/5

Teerenpeli Julma Juho Savuporter -olut

Savuista portteria nautiskelin Jean Michel Jarren Oxygenen tahtiin, pieni nostalgiatrippi Nuorten sävellahjaan 70-80-luvulle. Pullosta olutta lasiin kaataessa kuului juuri oikeanlainen pulputus. Julma Juho sai toimia grillivahtina, kun pääsiäiskinkku pikkuhiljaa kypsyi. Musta läpinäkymätön olut kerää päälleen pienen kestävän vaahtokerroksen. Maku on makeahko, savuaromia joutuu vähän etsimään,ei oikein tunnu savuiselta . Enemmän tuntuu tervapastilli, sekin sieltä 70-luvulta, sellainen tupakka-askin kokoinen pastillirasia, jossa oli isoja pastilleja. Jälkimaussa on lakritsaa, miellyttävää täyteläisyyttä. 33 cl, 7,7 %, 4/5

Thornbridge Saint Petersburg Imperial Russian Stout

Englantilainen Thornbridgen stout aloittaa olutvuoden 2016. Grilli päälle ja hyvää vahtiolutta lasiin, pullollinen, vuosi lähtee aika hyvin käyntiin. Musta olut ja siihen päälle muodostuva kermavaahtomainen hattu on kaunista katsottavaa, onneksi ei tarvitse vain katsoa. Olut tuoksahtaa lievästi savulta. Maku on pehmeä, poskiin ja nieluun kerääntyvä katkeruus jää jälkimakuna pyörimään. Käynpä välillä katsomassa, joko grilli olisi ribs-valmis. - Oli se joten, nyt vaan nautiskellaan. Mukavasti olut lämmittää, vaikkei alkoholin makua löydy. Maku on täyttävä, ei voi sanoa että täydellinen, mutta jos sanan voisi käyttää jotenkin toisessa merkityksessä, niin sitten on täydellinen. 500 ml, 7,4 %, 5/5

Prykmestar Savukataja

Tummanruskea varsinaissuomalainen savuolut ravitsee makuhermoja ja pitää näläntunnetta poissa, samalla tuntuu sielukin nauttivan. Vähävaahtoinen olut tuntuu pehmeän löysältä. Savukinkkuhan on makukirjon päällimmäisenä, hyvää on. Makeutta on silti taustalla, pientä banaaniakin on mukana, sairaalla tavalla banaani sopii savukinkkuun hyvin. Jälkimakuna on jotenkin mukavaa pientä kirpeyttä. Piilevä katajanmaku muistuttaa vähän sahdista. 50 cl, 9,0 %, 5/5

Mikkeller Beer Geek Bacon

Vapunpäivän lounaaksi sopi hyvin pekoniolut, joka onkin ruokaisa stout.  Olut kaatuu lasiin hitaasti ja raskaanoloisesti. Vähän on pekonin takia mielessä pyörii ennakkoluuloja, mutta onneksi pekoni maistuu vain savuna, oluen lämmetessä pekoni tuoksuu kyllä. Olut on vahvaa ja tuntuu vatsassa saakka, pakko nauttia pieninä hörppyinä. Tämän jälkeen ei tee mieli kyllä maistaa mitään muuta olutta, siis ihan heti perään. 330 ml, 7,5%, 5/5

Prykmestar SavuVehnä

Vehnäolueseen sopii savunmaku. Savuoluen ystävänä odotin reippaampia savuisuutta. Ehkä tämä on eräänlainen portti vehnäolutfriikeille savuoluiden maailmaan, porttiteoria. Tummahko olut kuohuaa vehnäolutmaisesti, savuisuutta  kaipailee joka toisella hörpyllä lisää ja joka toisella se maistuu sopivasti, joka toisella hörpyllä maistuu vieno banaani. Jos ei keskity tarpeeksi, niin joka hörpyllä yllättyy. 50 cl, 5,5%, 4/5

Aecht Schlenkerla Fastenbier

Joulun ja pääsiäisen juhlinta pyörii saman hepun ympärillä, ilmankos tietyntyyppiset oluet sopivat molempiin juhliin, ristiäisiin ja hautajaisiin. Pullollinen intoutui tilaamaan laatikollisen saksalaista savuolutta (pääsiäisen juhlintaankohan?) ollakseen edelläkävijä, ja niin kuin usein käy niin turhan innokasta hifistelijää näpäytetään, samaa olutta saa Alkostakin. Joka tapauksessa fraktuuraetiketillinen savuolut on hyvää. Tuoksussa on sopivasti tervaa ja savua. Samean ruskea Fastenbier on alunperin suunnattu paasto-olueksi, mikä on mielestäni sopivan huumoripitoinen jo ajatuksena: paasto ja olut, vielä kun maussa on reilusti palvikinkkua. No onhan olut jo todettu hyväksi palautusjuomaksi ja nyt siis tai jo pitkän ajan todettu sopivaksi ravinnonlähteeksi paastotessa ja ainakin keskiajalla Hämeen linnassa olutta juotiin sen verran että ei sitä kiinteämpää varmaan paljoa päälle jaksanut. Fastenbierissä savu myös maistuu, kokonaisuus on pehmeä. Ovelasti olut tuntuu täysi hiilihapottomalta, mutta jostain syystä se ei kyllä haittaa yhtään, olisiko humalien kirpeyttä jälkimaussa vähän. Täytyy varmaan aloittaa paasto, 40 päivää, olikos se nyt ennen vai jälkeen pääsiäisen, kyllä tämän kanssa voi aloittaa jo ennen pääsiäistä. 50 cl, 5,5%, 5/5

Maku Savu Porter

Vihannekset tuoksahtavat ensin Maku Brewingin savuportterissa. Outo haju onneksi katoaa pian, kun tumman ruskean oluen antaa pari kertaa valua nielusta alas. Pieni katkeruus pistää jälkimakuun oman täräyksensä, sellaista tosi kuivaa Van Houten -kaakaota vähän liikaa raakana suuhun, eikä juomaa missään. Kaikkea on tullut joskus karkinhimossa kokeiltua, tämä ei ole kuitenkaan karkkia, vaan vähän kuivaa portteria. Savu ei kyllä ole oikein läsnä ollenkaan, perusportteria, ihan hyvää paranee lämmetessä. 0,33l, 5,9%, 4/5

Óllenaut Suitsu Porter

Lauantai-iltapäivän grillauskelin (räntää vihmoo) kunniaksi grillin vahtiolueksi tuli vähän tummempaa virolaista savuolutta. Olut on ruskeaa tai melkein mustaa, vähän kotiolutmaista. Vertailukohteeksi tulee helposti mieleen Schlenkerla, mikä on haastava lyötäväksi. Suitsu Porter on turvemainen ei niinkään savumainen, humala vähän kitkeröittää, hieman liian tummaa suklaata. Hiilihappoa riittää myös. 330 ml, 5,4%, 3/5

Prykmestar Savu

Sivukirjasto pakotti vielä toiseen pullolliseen. Nyt oli pakko vaihtaa tummempaan. Vaspin Savu tarjoiltiin tietysti omasta tuopista. Savu paljastui kunnon olueksi. Lähes musta olut savustaa makuhermoja ollen silti helppo olut. Joskus Alkossa olen ajatellut, että Schlenkerlaa mieluummin kuin tätä, mutta kyllä tätäkin kelpaa nauttia. Joulukinkku tuli kyllä ekalla kulauksella mieleen (grillissähän sen valmistin). Savua on mukavasti, vähän tervaakin. 50 cl, 5,5%, 5/5

Hämeenlinna 375 Juhlaolut

Vakka-Suomen panimon Hämeenlinnan juhlaoluessa on jotenkin sopivaa ristiriitaa. Kohtuullisen hutikan pyhä veljeskunta Hämeenlinnan osaston suosittelema olut on mustaa lageria. Maussa on savua ja mukavaa pyöreyttä. Hieno vaahto ja värinä yllättävän tiivis musta. Kuvaako tämä nyt Hämeenlinnaa vai Sibeliusta? Pientä kotikaupunkilisää taitaa olla arvostelussa, mutta hyväähän tämä on.

50 cl, 4,5%, 5/5

Aecht Schlenkerla Eiche Dobbelbock

Urbockin isoveli maistuu voimakkaasti savulta ja on sopivan pahaa ollakseen hyvää. Urbockin lähtemätön vaikutus väijyy taustalla, tämän pitäisi olla veljeänsä parempaa, mutta vesittääkö tuo enempi alkoholi makua. Alkon jouluolutvalikoiman olut sopii varmasti joulupöytään, tekee harmaasuolatusta kinkusta palvikinkkua. Www.smokebeer.com lukee etiketissä, kyllähän tälle on pakko antaa 5 pistettä vaikka Urbock onkin parempaa ja sitä näytti onneksi olevan taas tarjolla Alkossa, kun viimeksi siellä kävin. 0,5l, 8,0%,5/5

Karjala Terva

Aleksis Kiven päivän päätteeksi kulautettiin tervaolutta saunaolueksi. Tuoksussa on tervaa, ensi huikassa ei maistu mitään, mutta oluen valuessa kurkusta alas terva alkaa maistumaan tai savuko se on. Kuka laittoi olueseeni tervaleiijonia. Mieleen tulee kyllä saksalainen savuolut, joka ei ole huonoa. Pientä laihuutta on itse oluessa, se varmaankin korjaantuisi, jos ostoksen tekisi Alkosta? 56,8 cl, 4,6%, 4/5

Hofbräu Dunkel

Saksalainen tummahko münchener-tyyppinen olut maistui vähän savulta ja tervalta, vähän enemmän saisi olla makua. Leppoisan illan leppoinen olut,

0,5l, 5,5%,4/5