Anderson's Knights Who Say NE

Tallinnan Koht-baarin kaupassa oli myyjänä odotettua iäkkäämpi, ei siis vanha, nainen. Mamma lateli faktoja tiskiin oluesta kuin oluesta. Pakkohan sieltä oli olutta ostaa. Tartolainen olut lämmittää aina jotenkin sydäntä, siksi reppuun sujahti tämä session IPA, joka on tosin pantu Viimsissä lähellä Tallinnaa. Korkki aukeaa tiukalla sihahduksella, oluen päälle kertyy kestävää vähän rikkinäistä vaahtoa. Oluen väri on kauniin oranssinruskea. Tuoksussa on kypsynyttä tropiikin hedelmää. Maussa on hienostunutta humalaa, taitavasti makeutta ja vähän multaisia mutta samalla raikkaita persikoita, sitruunoita ja ananasta. Onpas hyvää. 0,33 l, 4,5 %, 5/5

Anderson's Applehoff Sour Ale

Anderson on käynyt Lehen panimolla ja yhteistyön tuloksena on hapanolutta kanelilla maustettuna. Olut näyttää lasiin kaadettaessa siideriltä, kuplintaa on. Väri on samea oranssi, vaahto katosi, jos sitä olikaan, nopeasti. Pullon pohjalla on omista ikiaikoisista omeviinikokeiluista tutun oloista hiivakertymää, jätin ne paikoilleen. Tuoksussa on omenapiirakkaa. Hörpätessä huomaa että kanelia on piirakassa reippaasti. Jälkimaussa kaneli muistuttaa siitä faktasta että myös liikaan kanelinsyöntiin voi kuolla. Kaneli on voimakasta. Makeus ja happamuus ovat hienosti tasapainossa. Välillä vähän tuntuu että kanelia on kyllä kaatunut liikaa, hörppyjen välissä taas haluaa maistaa taas että oliko sitä kanelia sittenkään liikaa. Parin hörpyn jälkeen kaneli tulee kyllä jo tuoksussa vastaan reippaasti. En ole kovasti siidereihin perehtynyt, mutta luulen että siidereissä ei ole tällaista olutskenen kaltaista irroittelua (ei kun onhas niitä mitä erilaisempia vadelma ja muita siidereitä, ei kun oliko ne sittenkin lonkeroita), ehkä siiderivalmistajat voisivat ottaa tästä oppia ja heittää markkinoille kanelilla maustetun omenapiirakkasiiderin. Tätä riittää yksi kerrallaan, ei enempää, mutta kyllä tämä pullollinen kelpaa napata ostoskoriin, jos vastaan tulee. Itse taisin ostaa tämän Tartosta. 0,33 l, 5,3 %, 5/5