Pühaste Hopfenweisse

Tartolaisen Pühasten näkemys vehnäoluesta on lievästi erilainen vehnäolut. Panimon oluiden etiketit ovat olutmaailman hienoimpia. Etikettikin on tässä pullollisessa lievästi poikkeava: olisiko tirolilaismies ulkoiluttamassa pikku possua, no kyllä se toisaalta on linjassa muidenkin panimon etikettien kanssa. Olut on hiukan sameaa tummemman oranssia, vaahto on alkuun tiivistä, mutta se vähän harvenee, mutta suojelee olutta kyllä hyvin. Tuoksussa on vähän hedelmäkarkkia. Vehnäoluen hiivoja ei erityisesti maista, vaan enemmän ehkä mandariinia ja vehnäisyyttä. Oluenjuonnin yhteydessä aloin selvitellä panimon etikettejä ja asia selvisi helposti, tekijä on Marge Nelk ja tuotoksia voi ihailla ilman panimon printtejä http://margenelk.blogspot.com/. Näköjään Hopfenweissen etikettikuvan kohdalla on otsikkona Perfect Day. Pullollisen pohjalla oli vain vähän hiivoja, ne kaatuivat lopulta mukaan lasiin. Ihan nieluunkatoava olut, voisin juoda toisenkin kyllä, jotain jännää maustetta, aavistuksen verran humalaa ja enemmän kirpeähköä mutta makeaa mandariinia. Luulen ostaneeni tämän Tarton õllepoodista, mutta etiketissä on tekstiä myös suomeksi eli voihan tämä olla jostain hyvinvarustellusta kotimaistesta kaupastakin. On se vaan hienoa kun kaupoista saa nykyään niin monia oluita. 0,33 l, 5.5 %, 4/5

Anchor Steam Beer

Sanfranciscolaisen höyryoluen maistoin edellisen kerran varmaan parikymmentä vuotta sitten Tampereen Vanha Posti -pubissa. Ja nyt sitten heti perään uudestaan, luulin kyllä että tämä olut olisi jo blogitettukin, mutta nyt taidan toista kertaa tätä nautiskella, tosin joku hämärä muisto olisi että pullon muoto on kovin tuttu. Vanhan postin tarjonnassa olut taisi olla eräänlainen erikoisuus. Nyt olut näyttää vähän punertavalta. Vaahto on valkoinen ja komea, sekä kestävä. Tuoksahtaa vähän makealta ja maltaalta. Makukokonaisuus on pehmeä, oikein pehmeä. Vain vähän makeutta, humalan potkua on yllättävän paljon odotuksiin nähden. Anchor on käsittäkseni patentoinut koko höyryolut-termin, jossa on käytetty lagerhiivaa ja ale-lämpötiloja. Lopputulos on mielestäni aika lähellä pilsneriä, täyteläisempi jotenkin. Kokonaisuus on hallitun tasapainoinen. Pullollisen ostin muistaakseni Sellon CityMarketista. 355 ml, 4,8 %, 4/5

Lumi Brewing Mandarina Bavaria Single Hop Lager

Espoolaisen panimon lager on kirkasta ja vähäisesti vaahtoavaa, sillä ajattelin haihduttaa sähköisestä yo-kokeesta tulleita mietteitä. Tölkistä haistellessa erottuu hiiva, lasista vähän märkää pahvia. Mandarina viitannee humalalajiin, eikä mandariinin makua ole mitenkään erotettavissa. Maussa on heinää ja vähän tervaakin ja ripaus makeampaa sitruunaa. Jälkimaussa on vähän poreilevaa humalan katkeruutta, mukavasti. Kokonaisuus on toimivampi kuin osastensa summa. Tölkin taisin ostaa Espoon Sellon Citymarketista. 330 ml, 5,3 %, 3/5

Fat Lizard Saison Rose

Shampanjahiivaalla käytettyä saunaolutta oli ilo siemailla. Vaaleanpunaisen häivähdys on mukana värimaailmassa, vaahtoa on vähän. Tuoksussa ja maussa on vadelmaa. Hiilihappoisuus tuo mieleen  shampanjan hiivoineen. Mielikuva laittaa miettimään että tämän olisi voinut toisenlaisestakin lasista, pienempi annos kerrallaan. Kuivuutta ja hiilihappoa, vadelma maistuu tasaisesti. Humalat maistuvat vain aavistuksen jälkimaussa. Tätä voi ostaa juhlajuomaksi. 0,44 l, 5,5 %, 4/5

Espoon Oma Panimo Verticom APA 25 vuotta

Joulupukki sujautti boksin Verticomin omia oluita. Pieni tutkailu paljastaa että serverifirma ei ollut alkanut itse panna vaan Espoon Oma Panimo on takapiruna. APA on vaahtoavaa ja se tuoksuu hedelmäiseltä. Väri on kirkkaan keltainen, mutta pientä sameutta. Maussa on vähän humalaa, vähän hedelmää ja vähän hiivaa.  Jälkimakuna on lämpöä, vähän liikaa hiivaa tai jotain puumaisuutta. 0,5 l, 5,5 %, 3/5

Pühaste Guava Groove

Tarto oli taas mielessä, joten kaipuuseen avasin sitten tartolaisen hedelmäisen IPAn. Tuoksu on hedelmäinen, ananasta ja varmaankin guavaa. Vaahto on siisti valkoinen. Ulkonäkö on kamala. Oluessa pyörii jotain paakkuja ympäriinsä, hirveä pyöriminen, onkohan tuo jotain hiivaa. Maku on silti ihan maukas, hedelmäistä humala, makeaa, silmät kiinnihän tämä olisi pitänyt juoda. IBU 30, 0,33 l, 6,5 %, 3/5

Käbliku El Jefe The Grapefruit Dope

Donald Trumpin näköinen hahmo sanoo virolaisen hefeweizenin etiketissä Make Beer Great Again. Olut on kirkasta keltaista olkea. Tuoksussa on hiivaa. Suussa tuntuu ensin reippaat hiilihapot. Makuna on sitrusta tai lempeää greippiä. Hiilihapot tuntuvat pitkään. Pientä happamuutta ja kalkkia maistuu ohuen hiivan rinnalla. Greippi on ehkä parasta, mitä oluissa on ollut. Hiiva ilmestyy aina välillä tasapainottelemaan hyvän ja pahan välille, kaatuen onneksi hyvälle puolelle.  IBU 13, 330 ml, 5,6 %, 4/5

Mikkeller Ramen to Biiru

Etuetiketissä oli vain jotain japanilaisia kirjaimia ja jokin japanilainen hirviö. Pullollinen oli oikeastaan sellainen mysteeriolut, josta ei ollut mitään tietoa. Pullon sisältöä tartolaisessa olutkaupassa tutkaillessani ajettelin sen olevan jotain Neipaa tai IPAa. Googletus paljasti sitten että kyseessä on Mikkellerin Ramen to Biiru -ravintolalle pantu oma olut ja että kyseessä on Belgian Ale. Avatessa olut kuplii tiivistä vaahtoa ja samaa tiivistä vaahtoa riittää vielä oluen päällekin. Väri on vähän samea kupari. Tuoksu on hedelmäinen. Maku on raikasta, makeaa hedelmäsoppaa ja lievää hiivaa ja se kääntyy todella nopeasti  kuivuudeksi. Maku on lyhyt, mutta jälkimaku jää kyllä kuivattelemaan kitalakea. Ihan hyvää, ehkä kuumempaan tunnelmaan sopivampaa, googletus laittoi Mikkellerin ravintolan kirjanmerkiksi mahdollisia tanskanreissuja varten. Varmasti ramenin kanssa toimisi. 330 ml, 5 %, 4/5

Mikkeller Stedsegrøn Hazy Session IPA

Sameakin olut voi olla kirkasta, kun se on tarpeeksi kultaista. Valkoinen vaahto pitsiytyy lasiin hienosti. Tuoksussa on hedelmiä ja vähän ylikypsyyttä. Oluen nautin palautusjuomana salibandyn ja saunan jälkeen, mukavasti uppoaa. Etiketissä Mikkellerin heput yrittävät maastoutua jostain syystä pensasaitaan, ei ainakaan oluen huonouden takia. Hiilihappo kuplituttaa suussa, maku on maistuvan kuivan hedelmäinen. Jälkimaku jää poskiin rapeana humalaisuutena. Pullon pohjalle jäi vähän hiivaa, kaadoin nekin mukaan lopuksi. Samaa makua sieltäkin tuli. Rapeaa ruohoa, mäntyä, kypsää sitrusta, hiilihappoa, niistä syntyy kelpo kokonaisuus. 330 ml, 3,5 %, 4/5, sarjassaan varmaankin paras.

Pöide Saarlane Island Saison

Saarenmaalaispanimon pale ale on kauniin oranssia, vaahdotonta olutta. Saarlane tarkoittaa etiketin mukaan saarenmaalaista, jotka ovat etiketin mukaan mutkattomia. Tuoksua ei oikein löydy. Vähähiilihappoisen oluen maku on mutkaton, vähän hiivaa, etiketin mukaisesti vähän vehnäinen. Etiketti sanoo että kyseessä olisi pale ale. Mallas maistuu vähän sellaiselta light-sahdille, pikkaisen mineraaleja ja hiivaakin. Onhan tämä mutkatonta ja helppoa. 330 ml, 4,7 %, 3/5

Tanker Funderful Citrus Saison

Tarton sunnuntai-iltapäivään mahtui yksi olut. Sitruunainen saison on samean oranssia. Vaahto on pikainen valkoinen häivähdys. Maku on sitruunainen, hiiva ja multa sekoilevat mukana. Ihan miellyttävä  sitrus, mutta kokonaisuus on selvästi liian kesäinen marraskuiseen hetkeen. Maku on kuitenkin mukavan kuiva ja samalla vahva ja voimakas, humalat ovat menossa mukana voimakkaina, mutta eivät kuitenkaan liikaa.  IBU 30, 330 ml, 6 %

Mikkeller Girls Are Awesome Female Blonde

Femiinistä vaaleaa olutta saunan päälle, aika hyvä yhdistelmä on tämä. Olut on vaaleaa läpinäkymätöntä oranssia hohdetta, vaahtoa on asiallisesti. Tuoksussa on vähän mentholia ja hedelmiä enemmän. Maku on hedelmäinen. Hiivaa hiipii sivusta ja humala jää kutittelemaan kielen sivuja, samalla mieltä jää askarruttamaan että onko miellyttävä mausteisuus korianteria, kuten takaetiketti vähän vihjasi. Vaikka maku on tavallaan ohut, niin jotenkin se vaan tuntuu täyteläiseltä. Olen aina pitänyt blondeista, eikä tämäkään ole poikkeus. Oluen ostin Mikkellerin verkkokaupasta, sieltä saa vielä 50 % alennuksenkin. 330 ml, 4,5 %, 5/5 Jälkihehkun myötä piti vielä vähän korjata arviota.

Radbrew Crossroads American Pale Ale

Kaoottisen etiketin olut taisi tarttua ainakaan Espoon Sellon Alkosta ostoskoriin. Sisältö on kirkkaasti sameaa ja reilusti valkoisena vaahtoavaa olutta. Kotimaisen oluen mausta paljastuu hedelmiä, hiivaa ja vähän kuivattavaa humalaa. Jotenkin jännästi hiiva ja hedelmät kietoutuvat toisiinsa ja muodostavat miellyttävän makuelämyksen. Jälkimaun sitruuna peittää puumaisuutta, vähän kuivaa heinää jää vielä.
50 IBU, 0,330 l, 6,7 %, 4/5

To Øl Sur NEIPA: Citra & Mosaic

NEIPAmaisen samean kuultavan oranssi olut kaatuu perjantai-illan kunniaksi lasiin. Vaahtoa kertyy seitinohut kerros, mutta se jättää jälkeensä siistiä pitsiä. Tuoksussa on kumia. Olut maistuu sitruunamaiselta ja hiiva ilmoittaa olemassaolonsa. Hiilihappo terävöityy suussa. Happamuus on sitruunasta. Vaahto on kirkkaan valkoista ihan lasin pohjalle saakka. 33 cl, 5,0 %, 4/5

Tanker Sound Check Pale Ale

Virolaispanimon pale ale kuohuaa reippaasti, pakko ryystää liiat kuohut lasista pois. Kellertävän oranssi olut on vähän sameaa. Tuoksussa on sitrusta. Maku on humalainen, sitruunainen. Kitalakeen jää greippiä. Aika osuvasti sitrukset ja humalat ovat liittoutuneet. Suussa tunnelma jää vähän ohueksi, jälkimaku on täyteläisempi. Maussa vilahtaa vähän hiivaista sävyä, hiilihappo poreilee reippaasti. 330 ml, 4,6 %, 4/5

Hiisi Peri India Pale Lager

Sunnuntaisen helteen katkaisi kotimainen lager, tosin tätä ei nyt ihan peruslageriksi tunnista. Tuoksussa on makeutta, vähän simaa. Väritys on kauniin oranssi ja vaahto on tyylikäs ja kestävähkö. Maku on täyteläinen, pirskahtelevaa hiilihappoa, hiivaa, vähän ruohoa ja humalaa reiluhkosti, ei kait oluelta voi muuta enää vaatia. Olut hupenee nopeasti. Jälkimaku on humalainen. Hiiva erottuu maussa ihan riittävästi. Ostinkohan tämän S-marketista, täytyy ostaa uudestaankin. 40 IBU, 10 EBC, 330 ml, 5,5 %, 4/5

Karma Pale Ale

Kreikkalainen iltapäivä suorastaan huusi toista olutta ja en oikeastaan vastustellut yhtään, kun Milosin Punainen Polkupyörä  (Κόκκινο Ποδήλατο) -ravintolan terassi kutsui pöytäänsä. Vähän punaiseen taipuva olut kuohuvaa kauniisti valkoisella vaahdolla. Maku on maanläheinen, vähän kuiva, maltainen, sitruuna tuo mukavasti rapsakkuutta. Etiketissä silmälasipäinen leijona  vahtii nautintoa vähän uhkaavana. Hiiva taisi olla pullon pohjalla vähän, mutta kadettaessa se näytti jymähtävän paikoilleen. Maku täydentyy suussa vähitellen, aika virkistävää. Makeuttakin on riittävästi, tekee vähän mieli toista samanlaista olutta. 330 ml, 5,4 %, 4/5

Ikariotissa Ale

Miloslaisen supermarketin hyllyn tarjonnasta nappasin alen. Oluen nautin Kastro Miloksen terassilla kreikkalaista maisemaa ihaillen. Vaaleaa olutta, vaalealla vaahdolla, makuna on humalaa vähän, hiivaa sopivasti ja jälkimaku on pitkähkö. Aurinko vähän häiritsee, koska juoma katoaa tosi nopeasti nieluun. Mukavaa olutta, riittävästi makua, silti helposti juotavaa. Pikkupullollinen, 5 %, 4/5

Delphi Beer

Loman alkamisen kunniaksi laitoin varvastossut jalkaan ja avasin tuulisella terassilla kreikkalaisen,  vanhempien tuoman tuliaisoluen. Delphi on isossa shampanjapullollisessa olevaa pilsneriä. Kruunukorkin avaaminen saa oluen kuohuamaan paljon, ensimmäiseen lasilliseen tulee oikeastaan vain hattaraista todella komeaa vaahtoa. Lopulta olut paljastuu vähän sameaksi keltaiseksi nesteeksi. Tarinan mukaan Zeus lähetti kaksi kotkaa etsimään maan keskipistettä ja kotkat kohtasivat sitten Delphissä tai Delfoissako se on suomeksi ja sinnehän sitten majoittui myöhemmin oraakkeleja. Paikan kauneuden  kunniaksi nimetty olut yllättää.  Makua on reippaasti, pieni hiivaisuus, reilusti humalaa ja reipas jälkimaku muodostavat hienon oluen. Hiilihappoisuus terävöittää kokonaisuutta. Puumaisuus tuo sopivaa haastetta. Kreikkalaisetkin osaa. Pullollisen koko on maisteluun sopiva. 75 cl, 5.0 %, 5/5

Fort Lapin Hoplapin 6

Olutmenttorini Jannen tuliainen brüggeläisen panimon yksityiskierrokselta kaatui sateisen juhannuksen aloitukseksi lasiin, kiitos Jannelle. Belgialaisen väri on yllättävän kirkas ja tasaisen oranssi. Vaahto on valkoinen ja matala. Tuoksussa on hiivaa. Maussa hiivat taipuvat ensin heinien edessä. Sitten alkaa näiden kahden taistelu vallasta. Jostain paikalle koukkaa mausteitakin. Kevyt on väärä termi kuvaamaan kokonaisuutta, koska makua on paljon, jotenkin olutta on kuitenkin helppo juoda, silti pitää kuitenkin maistella tarkkaan. Paranee juotaessa koko ajan, isompi pullokoko olisi siis parempi.  33 cl, 6 %, 4/5