Bratislavalainen matkamuisto on slovakialaiseen tyyliin matala-alkoholista, vaaleankultaista valkealla kuohuavaa olutta, ipaa kuitenkin. Tuoksu on heikohko, mallasta, humalaa ja kukkia. Maku on aika suoraviivainen humala plus mallas, toisaalta ei oluelta voi oikeastaan muuta vaatiakaan. Humalat maistuvat jälkimaussa, mutta kokonaisuus on jotenkin ohut ja hiilihappoinen. 500 ml, 4,1 %, 3/5
Synkkyydestä syntynyt lukee seinäjokilaisen pullollisen etiketissä, varmaankin siis pohjanmaalaissävytteistä ipaa on luvassa. Väri on tummempaa oranssia ja vaahto on ihmeellisen kestävä valkea kerros. Tuoksussa on jotenkin nostalgiaa, tältä sen ipan pitääkin tuoksua, hedelmää ja mäntyä, vähän multaakin. Maku on samankaltainen, vähän raskas, mutta täyteläinen hedelmä ja vaimea katkeruus jotenkin tulee mieleen elämäni ensimmäinen Punk IPA. Nostalgiapisteitä ropisee. 50 EBU, 33 cl, 7,5 %, 5/5
Vaalean oranssia, haaleaa, Limonaadinkujalla pantua, S-marketista ostettua olutta kaatui lasiin. Vaahto on valkeaa ja siitä jää jälkiä lasin reunoihin. Ensituntuma on vähän ohut ja hunajainen. Hedelmät on maussa mukana kyllä, mutta eivät ne oikein kypsiä vielä ole. Humalaisuus on vähän metallista. Vähän liian mietoa on, humalien aromaattisuus parantaa kyllä kokonaisuutta loppua kohti mukavasti. 50 cl, 5,5 %, 3/5
S-marketista löytyi värikäs espoolainen aletölkillinen. Lasiin kaatuu oranssia kirkkaanoloista kuplivaa, mutta heikosti vaahtoavaa juomaa. Tuoksuu hedelmäiseltä greipiltä, aika pehmeältä ei katkeruutta ollenkaan. Maku on jotenkin ohut, enemmän humalointia kuin tuoksussa. Hedelmiä on vähän, ehkä kuplinta vie tehoa. Jälkimaku on heti suussa, vähän nuorta mäntyä. Lasia täydentäessä sitten syntyykin komea vaahto, taisi olut olla vähän liian kylmää. Humalat alkavat hallita tunnelmaa, olut paranee. 0,44 l, 5,0 %, 4/5
Tartolainen uusiseelantilaista humalilta humaloitu pilsneri on hailakan keltaista, vaahto on valkeaa ja kestävää. Tyoksusta löytyy sitrushedelmiä, humalaa, kuusipuuta. Ensihörppy tuntuu jotenkin ponnettomalta, mutta toistojen myötä olut osoittautuu maistuvaksi. Löysyys on jonkinlainen ansa, josta löytyy mukavaa humalaisuutta. Selkeästi tästä tasapainoisuudesta voisi nautiskella useammankin tölkillisen. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
Tartolainen neipa on kirkkaan keltaista. Vaahto meni vähän ohi. Humalina on eclipse ja citra, usko on luja, eiköhän ihan hyvää olutta ole lasissa. Tuoksussa on hedelmäisyyttä, joka houkuttelee maistamaan pikaisesti. Makukin on trooppista, hedelmää, vähän makeaakin. Vähäistä ja vähän erikoista mausteisuutta jälkimaussa. Raikasta ja pehmeää, humalat on läsnä mutta leppoisina. Alkoholi ei maistu, vaan pelkästään sellainen kiva poreilu kielen pinnalla. 0,33 l, 7,7 %, 5/5
Virolaisbaskimainen ipa on samean oranssia, vaahto on valkeaa ja tiivistä ja pitkäkestoista. Tuoksu on hedelmistä ja ne ovat kypsiä, vähän hiivaakin. Maku on samansuuntainen. Oluen erikoisuus on phantasm-jauhe. Ymmärtääkseni se on uusiseelantilaisista savignon blanc -rypäleistä kuivatettu ja jauhettu. Olut on helppoa, vaikka humalia on reippaasti, pieni maanläheisyys ja jopa pieni terävöittävä menttooli rikastavat makua mukavasti. Etiketin Miami Vice -tunnelma jotenkin sopii kokonaisuuteen. Maku paranee hörppiessä, valkoviiniä alkaa löytyä mausta, hyvä vai huono vai harhaa. IBU 50, 330 ml, 7,0 %, 5/5
Tarton Gambrinuksesta löytynyt paikallinen IPA on hiukan harmaaseen taipuvaa oranssia, vaahto on valkeaa ja tiivistä, mutta katoavaista. Tuoksu on hedelmäistä, vähän ylikypsää tropiikkia, hiivaakin. Maku on vähän vetinen, hiilihappoinen ja vähän sitruunainen. Pientä multaisuutta löytyy myös. Etiketissä on manguisteja ja tietysti panimon tuttua outoa tunnelmaa. 0,33 l, 3,5 %, 3/5
Ukrainalainen vehnä-ipa kunniottaa ukrainalaisjuuria omaavaa sumomestaria, Taihō Kōkiä. Sumo-ipan ostin Tarton Gambrinuksesta. Tölkillinen sihahtaa voimakkaasti, mutta olut ei kuohuakkaan hallitsemattomasti, valkea reipas kuohunta alkaa, kun oranssi ipa kaatuu lasiin. Tuoksut menivät vähän ohi kun piti nuolaista ennen kuin tipahtaa, kuohui sen verran reippaasti, hedelmiä ja hiivaa ehkä. Maku on leppoisan humalainen, poreileva, hedelmäinen. Tuoksu tuntuu kyllä hörppiessä, ehkä vähän liikaa hiivaa. Ostan varmasti tällaisen, jos kohdille osuu. 65 IBU, 0,33 l, 7,7 %, 4/5
Virolaisen ipa-tölkillisen etiketissä virolainen lintu huitaisee toista lintua niin että humalat vaan lentelee. Sisällön väritys on tummaa oranssia ja sen vaahto on valkoista, jotenkin tyylikästä ja kestävää. Tuoksussa on humalia ja makeaa mallasta. Maku on vahva ja makea sekä havuinen humalainen. Humalaisuus poksauttelee vielä jälkimaussa mukavasti. Alkoholin huomaa, mutta kyllä humalat tekevät kaikkensa sen peittelyssä, vatsassa saakka kokonaisuus vielä lämmittää. Maku kääntyy vähitellen paljastamaan vähän hedelmäisyyttäkin. 105 IBU, 440 ml, 8,1 %, 4/5
Bier Bierin terassilla nautiskelin kirkkaan keltaista alea, se vaahtosi mukavasti valkoisena. Tuoksussa humalat peittelevät hedelmiä, ananasta ja greippiä. Maku on humalainen, pehmeästi. Greippi kuivattaa jälkimaun. Selkeää jälkeä on lappeenrantalaiselta panimolta tullut. 0,4 l, 5,0 %, 4/5
Paikallista ipaa Gildin majoituksen terassilla nautiskelin ennen illallista Meatmarketissa. Kullankeltainen olut kuohuaa tiiviillä mutta ohuella vaahdolla. Tuoksuu humalaiselle, ehkä jopa kannabikselle. Maku on humalien juhlaa, tupakkaakin. Hedelmäisyys perustuu sitruunoihin ja johonkin pehmeään keltaiseen trooppisen hedelmään. Marge Nelkin etiketit on vaan huippuja. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
Tallinnalaista neipaa, väritys on samean keltainen, vähän epäpuhdas, vaahto on valkoista. Tuoksuu makeilta hedelmiltä ja vähän mullalta tai hiivalta. Maku on sitruunan värittämää kevyttä humalointia. Kevyttä humalaisuutta jälkimaussa, mutta kokonaisuus on enemmän raikas juontiolut kuin nautiskeluolut. Taisin ostaa oluen ihan panimolta, mutta taitaa olla saatavilla ihan marketeistakin. 33 cl, 5,5 %, 4/5
Olvi muisti blogistia paketilla, jossa oli uutta kauralageria. Väritys on vaalean ruskeaa ja vaahto on turvallisen vaaleaa. Jo tölkillistä avatessa tuntee että humalointi on reipasta. Tuopillisessa tuoksu onkin hedelmäisempää. Ensihörppy kertoo että olut on ohutta tai vetistä. Toistot tuovat makuun humalaisuutta ja vähän enemmän sitruunaisuutta. Maltaisuus kallistuu vähän keksimäiseksi. 0,5 l, 4,5 %, 3/5
Alkosta ostin graffittietiketillisen norjalaisen veriappelsiini-ipan. Olut on sameaa oranssia. Vaahto katoaa nopeasti. Tuoksusta löytyy sitrushedelmiä ja makeutta. Maussa appelsiinien mukaan liittyy humalaisuutta. Kokonaisuus on täyttävä, makua on paljon, maltainen pohja ja pieni alkoholin kirpaisu täydentävät. Ensin vaikutti jotenkin kuivalta, mutta makeutta on kyllä ihan riittävästi. 330 ml, 7,1 %, 4/5
Tallinnan vanhan kaupungin Prismasta kävin hakemassa pari olutta. Oluet muuttuivat matkamuistoiksi. Tuoppiin kaataessa huomio kiinnittyy tiiviiseen vaahtoon, olut itsessään on hohtavan oranssia. Tuoksussa on humalaisuutta. Elokuisen hellepäivän saunaolueksi olut maistuu vähän makealta. Pehmeää ja vähän hedelmäistä, onneksi ostin 2 tölkillistä. Hedelmäisyys ensin, sitten pientä humalaisuutta, toimii yhdistelmänä. 0,5 l, 4,5 %, 4/5
Iltapäiväkävely suuntautui Noblessneriin Põhjalan taproomille, sen terassilla nautiskelin panimon uutta tupla-ipaa. Samean oranssi olut jättää vaahdostaan kerroksen pitsiä lasin sisäpuolelle. Tuoksu on humalainen. Maku on ensimmäiseksi pehmeä, hitusen greippiä ja vähän pullahiivaa, jotain kannabismaista. 0,4 l, 8,0 %, 5/5
Brittiläinen tupla-ipa on maitokauppaversiona tullut jo aiemmin maisteltua, joten kun Alkossa on isompaa työtä tarjolla niin pitihän se ottaa testiin. Väri on kirkkaan oranssia ja vaahto valkeaa. Tuoksu on humalainen, makeaa mallasta ja hedelmiä. Ensihörppy tuntuu ohuelta. Maku kehittyy aika kuivaksi, mäntypuuta, sitruunan kuivempaa kuorta, maltaan makeutta. Ei ole ohutta, humalat tykittävät suun täyteen. 500 ml, 7,2 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
