Sip Teine Aastapäev Chipotle Morita Foreign Stout

Virolaisen olutkaupan ja Tankerin yhteistyöolut tarttui aikanaan Tartosta ostoslaatikkoon. Olut on Sip-kaupan 2-vuotissynttäreiden kunniaksi pantu, myöhemmin Sip on jo täyttänyt kolmekin vuotta. Best before merkintä on kyllä oluessa mennyt yli, mutta ei se mitään haittaa. Olut on mustaa, vaahtoa on aluksi reilusti, mutta se rauhoittuu kestäväksi vaaleanruskeaksi matoksi oluen päälle. Tuoksussa on paahdetta. Maussa on samaa paahdetta, tummaa suklaata, humalaa ja lämpöä. Chiliä ei tunnu ensin löytyvän, se iskee jälkimaussa. Kun chili on ensin ilmoittanut itsestään, niin se jää lämpöpatteriksi kurkkuun. Chili tai alkoholi kerää mukavaa lempeää pistelyä kielen päällä, joka voimistuu jokaisen hörpyn jälkeen. 60 IBU, 330 ml, 7  %, 5/5

Käbliku El Jefe The Grapefruit Dope

Donald Trumpin näköinen hahmo sanoo virolaisen hefeweizenin etiketissä Make Beer Great Again. Olut on kirkasta keltaista olkea. Tuoksussa on hiivaa. Suussa tuntuu ensin reippaat hiilihapot. Makuna on sitrusta tai lempeää greippiä. Hiilihapot tuntuvat pitkään. Pientä happamuutta ja kalkkia maistuu ohuen hiivan rinnalla. Greippi on ehkä parasta, mitä oluissa on ollut. Hiiva ilmestyy aina välillä tasapainottelemaan hyvän ja pahan välille, kaatuen onneksi hyvälle puolelle.  IBU 13, 330 ml, 5,6 %, 4/5

Malmgård X-Porter

Tapaninpäivän olueksi valitsin kotimaisen mustan portterin. Oluen päällä  on keltaiseen taittuva ohut vaahto. Tuoksusta löytyy makeaa paahdetta. Maku on paahteinen, mokkainen, kahvinen ja pehmeä. Täyteläinen olut tuntuu ovelasti keveältä, jälkimaussa on lempeää humalaa. Etiketissä mainittu suklaa jää ehkä jouluajan konvehtien takia havaitsematta. Vahvanmakuinen olut sopii hienosti pienempäänkin pulloon. Maltaan makeus ja paahteisuus tasapainoilevat hienosti. Hieno olut, ehkä joulunpyhien paras. 50 EBU, 250 EBC, 33 cl, 7,0 %, 5/5

UJH Man's Lääne Äär West Coast IPA

Mikkeliläistyyppinen apteekkipullo sisältää siistinväristä IPAa. Oranssiin taipuva olut on vähävaahtoista. Virolaisen oluen tuoksussa tuntuu ruohoa ja vähän jotain hedelmääkin. Maku on hedelmäinen, sitruksinen, humalat ovat lempeitä. Metallisuus ja vähän rusinatkin  maistuvat sitruksien ohella. Kokonaisuus on pehmeä. Jälkimaku asettaa humalat estradille. Pullollisen ostin Ülemisten Rimistä. Maku petraa loppua kohden.  IBU 70, 33 cl, 6,5 %, 5/5

Mustan Virran Panimon Santa Olaf Christmas Ale

Joulupukin pajassa valmistettu olut täytyy maistella joulutunnelmissa vielä. Arvatenkin joulupukkia oli Alkossa miellyttänyt apteekkipullon ulkomuoto, mutta sisältökin on kyllä hyvää. Väritys on tummanruskeaa, valoa vasten kajastaa vähän punaista. Maku on miellyttävän lempeän paahteinen. Poskiin jää vähän humalaa ja  kielen päälle vähän makeaa, jälkimaussa on kuivuutta. Paahteisuus on onnistuttu vangitsemaan hienosti. 0,33 ltr, 4,9 %, 4/5

Pyynikin Black IPA

Pyynikin sponsoripaketin kolmas pullollinen on odotuksia nostattava BIPA. Väri on tietysti musta. Tuoksu on paahteinen. Maku on täyteläinen, suklainenkin. Humalat ovat jotenkin lempeitä, kahvisia. Stoutti on pehmentänyt IPAn ja lopputulos on herkkua. Pientä suolaista lakritsaa kertyy makuelimiin, samalla rauhoittavaa makeutta.  Pyynikiltä ei kyllä huonoja mustia oluita synny. EBU 60, 0,33 l, 8,5 %, 5/5

 

Pyynikin Vahvaportteri

Päivä turistina Tampereella -kierros koukkasi Sokoksen Alkon oluthyllyn kautta ja sieltä ostoskoriin poimin paikallisen mustan portterin. Tuoksussa on vähän lakritsaa. Maku on lempeä. Paahteisuutta on mukavasti ja makeus pysyy aisoissa. Jälkimakuna sitten pientä humalaa, joka jättää makeuden keskelle mukavaa pisteliäisyyttä. Sanotaan että nyt on tasapainoinen olut. Etiketti on sekava kuten hetkeksi internetin sekoittanut (?) sotkukuva. EBU 38, 0,33 l, 7,5 %, 5/5

Hiisi Kyyttö Milk Stout

Lähes musta olut ja siihen päälle vähän ruskeaan taipuva olut laittaa odotukset korkealle. Maitostoutissa on makeuttamisessa käytetty maitosokeria ja etiketissä mainitaan myös lakritsijuuri. Makeus on miellyttävää, lakritsaa ei löydy. Maku on lempeän lämmin, jälkimaussa pientä humalaa ja kahvia. Jotenkin runsaahkosta makukattauksesta huolimatta suussa olut tuntuu ohuelta. Jälkimaun lopussa löytyy vähän anista tai lakritsaa. Lempeää olutta, vähän sellainen outolintu, johon ehkä haluaa vielä joskus palata, mutta kun on niin monta muutakin maisteltavaa. 30 IBU, 86 EBC, 330 ml, 5,3 %, 4/5

Pajavasara portteri

Tampereen Tornihotellin Paja Barin ja Pyynikinkösityöläispanimon yhteistyön hedelmää nautittiin hulppeissa maisemissa hotellin 25. kerroksessa olevassa baarissa. Portteri on sahtinen ja liemimäinen. Mustaherukkaa viipyilee poskissa. Maailma tai no Tampere on ihan erinäköinen ylhäältäpäin katsottuna, pienemmältä ainakin näyttää. Olut tietysti maistuu hyvältä, johtuukohan siitä korvat ilmoittivat hississä olemassaolostaan. Lempeää, mutta vahvaa. 0,33l, 8,8%, 5/5

Amarillo (IPA is dead)

BrewDogin humalaopetuspaketin kolmas oppipullo on vihreäetikettinen Amarillo. Amarilloa nautittiin lueskellen lahjaksi saatua Olutopas 2014 -kirjaa selaillen ja grilliä vartioiden. Amarillo on tasapainoinen, pyöreä, vähän sitrukseen heijasteleva olut. Vähän liian helpostijuotava, voiko enää pahemmin sanoa oluesta, heh. Tuoksu on voimakas ja maku on voimakkaan lempeä. 330 ml, 7,2%, 5/5

Kupiškéby Šventinis alus

Paperipussiin pakattu pullollinen liettualaisia olutta valikoitui seuraavaksi maisteltavaksi. Mallas tuoksuu, maku on lyhyempi ja lempeän terävä. Olut on väriltään punertavaa, naapuripöydässä (ei liity punertavaan) siemaileva sheffieldiläinen olutturisti kertoi vinkin toisesta hyvästä pubista ja samalla kertoi brittiläisestä maistelijasta, jolla on merkattuna 30000 olutta, on kuulemma vanha. Itselläni lähestyy 300 olutta. Sheffieldiläinen laittoi vielä mukaan paikallisen Beer Matters (Camra) - julkaisun. http://www.sheffieldcamra.org.uk Tämä olut on oudosti makeahkoa ja kuivaa yhtaikaa, mallas maistuu myös,  jälkimakua riittää mutta se on siis kuivahkoa. 75 cl, 5,2%, 4/5 

Harviestoun Old Engine Oil Porter

Kuka sanoi että suklaakakun kanssa pitää olla kahvia, ei ainakaan olutblogistin työkaveri. Jannen sponsoroima skottiportteri nautittiin Mudcaken kanssa, tosin leipojalle sanoi että kyseessä on madcake. Yhdistelmä Porter ja suklaakakku kyllä toimii jos antaa mielen olla avoin. Moottoriöljyn värinen portteri on lempeä maultaan ja kuivanmakeahko ja pehmeä. Maun perusteella  on vaikea uskoa että oluen rakenne ei ole toffeemaisempaa. Madcakea jäi, olut meni kaikki,molemmille kuitenkin samat pisteet. 330 ml, 6%, 5/5