Malmgård Red Rye

Helsingin Kampin kauppakeskuksessa olevan Bier Huis Rotterdamin olutvalikoimasta valitsin Hok/Elannon kuukauden oluen rentotukseen. Hanasta täytetyn tuopin pinnalle kerääntyi täydellisen samettinen vaahtohattu. Samettisuus ja pehmeys jatkui maussa. Kuparisen punaiseen taipuva olut maistui myös aavistuksen kitkerältä, olisiko ruis siihen syynä. Kitkerän pehmeä yhdistelmä täydentyi jotenkin hiivalla ja makeudella. 0,5 l, 5,5 %, 4/5

Pōhjala Rukkirääk

Virolaisen huippupanimon rukiinen ale on moniulotteinen olut. Ensin tuoksu on sitrusmainen, vaahto on mahtava ja väri on punaruskea. Maku on rukiinen, makea ja vähän toffeinenkin. Jälkimakuna pirskahtelee humalaa, vähän poskiin ja nieluun jää makeutta. Jostain syystä arvioivaan mieleen paukahtaa sana ontto. Ontto olut kuitenkin sen verran täyteläinen että heti perään ei tee mielii toista samanlaista. Ontto vai täyteläinen, siinäpä pulma, yhtä hyvää kuin ruisrääkän laulu. 0,33 l, 5,9 %, 4/5

Aarni Rukiinen IPA

Alkon käsityöläisolutkamppanja piristää helmikuun puoliväliä. Mukavaa kun Alkossa onkin erillinen erikoishylly täydentämässä perusolutvalikoimaa. Hiisi-panimon ruis-IPA on samean oranssinruskeaa mäntyistä vähähiilihappoista tukevaa lientä. Runko on vahva, ei makeutta muuta kuin tuoksussa. Maku kyllä levittäytyy koko suuhun. Alkoholi ei maistu, mutta silti vahvuus tuntuu. Humalainen olut voi olla myös pyöreän pehmeää. Maku ei ole piristävä vaan mieluummin rauhoittava, mutta hyvä. 330 ml, 6,9%, 5/5

Alpha Pop

Hämeenlinnan uuden kauppakeskuksen, Goodmanin, S-marketista, eli tuttujen kesken S-Mannesta, löytyi oluthyllyltä ihan mukavasti vaihtoehtoja ja myös Brew Dogin Alpha Pop hoppy rye Pale alea. Fanituspanimo ei pettänyt tällä kertaakaan, humala pommittaa makuaistia keskipitkänmatkan ohjuksilla, ruista en kyllä mausta saa irti, mutta greippiä on, jotenkin mukavaa tasapainoa on lopussa, kait se on makeutta. Takaetiketissä on mainittu sana tastebuds, se kuvaa mukavasti koko olutta. Pientä vetisyyttä hyppää lopussa mukaan. 330 ml, 4,5%, 5/5, ajattelin kyllä ensin 4, kun BrewDog-fanitus alkaa jotenkin haittaamaan, mutta ei voi huijata.

Ruis Reiska

Teerenpelin ruisolut tuntui aluksi laiskalta, mutta parin huikan jälkeen Reiska terhakoitui. Maltaisen makeus kääntyy vähän makeaan ruisleipään, onkohan sellaista edes olemassa? Väri on tyylikkään punertava ja vaahto on nopea, maku on ihan hyvä ja tehokas, ensin tuntuu vähän lyhyeltä, mutta tunnelma täydentyy pikkuhiljaa, tuopillinen tätä kyllä varmasti uppoaisi, jos ei toinenkin. Ehkä jälkimaussa on vähän liikaa makeutta. 33 cl, 4,7%, 4/5

Óllenaut Eesti Rukki Eil

Eestiläinen ruisolut yllätti täyteläisyydellään. Lähes musta olut oli kuin saaristolaisleipää, vai olikos siellä Virossakin samanlaista mustaa makeahkoa leipää, Saarenmaalla? Maku on täyteläinen, jälkimaku mukavasti etäisesti humalainen, suutuntuma on vähän ohuehko, outo yhdistelmä. 330 ml, 5,3%, 4/5

Pöide Rukkiõlu

Hiilihappoa on liikaa tässä saarenmaalaisessa ruisoluessa tai sitten makua on vaan yksinkertaisesti liian vähän. Jälkimaussa on makeutta, ruisleipä ei maistu yhtään tässä sahdinvärisessä oluessa. Tyylikkään yksinkertaisessa etiketissä suositellaan juontilämpötilaksi 8-10 astetta ja sitä tuli noudatettua tarkasti, olisikohan lämpimämpi ollut parempaa? Lasin loppua kohden liika hiilihappo katoaa, ja vähä paljastuu hiivaa ja leipää. 313 ml (oho, jonkinlainen viittaus Aku Ankan autoon?), 5,2%, 3/5

Óllenaut Vanamees

Vanhalla miehelle on aina jotain uusia kortteja hihassaan. Óllenautilla on ruista ranteessa/hihassa. Tuoksu on tässä Õllepood nr1:stä hankitun ruis-IPAssa on humalainen, maku on ruisleipäinen, alkoholi vähän kummittelee taustalla, makeus tasoittelee kokonaisuutta. Väri on Chippendale-huonekaluista tuttu lakattu mahonki.  330 ml, 6,5%, 4/5, voisi olla 5kin, muttei ollut. 

Rento Reino

Rannelaukaus ei lähtenyt tänään riittävällä teholla, joten ruista täytyy hakea ranteeseen dopingilla. Teerenpelin ruisoluessa maistuu vähän lakritsi tai jopa salmiakki tai siis tuo maku vaan välähtää mieleen. Olut on väriltään kunnollisen ruskeaa ja maussa on omaa rukiista ryhtiään. Ruis oluessa on ihan ok. 33 cl, 4,7%, 4/5

Alexander

A. Le Coqin tugeva hele ölu, kai vähän erimakuista kuin muutkin alecogit. Sanotaan nyt että vähän maistuu enemmän joku ruis kuin muissa oluissa, ei huonoa, mutta sanotaan 3 tai 4 eli 3 /5 ja 5,2%. Siitähän se maku tulikin?
Toisella kerralla etikettiin oli lisääntynyt sana Suur ja olisiko ruis vaihdettu banaaniin? Arvosteluksi sama molemmille, ensimmäisellä kerralla bloggaus jäi luonnokseksi ja nyt sain sen viimeisteltyä.