Fiskarsin Panimon Pikku Pässi Rye Dunkel Bock

Joulupukin kontista löytyi fiskarsilaista bock-olutta. Se onkin Pullollinen-blogin 999. olut. Melkein juhlaolut on kauniin tumman ruskeaa, väristä tulee aina mieleen harmooni. Vaahto on niukahko kellertävä hipaisu oluen pinnalla. Tuoksu on makeahkon maltainen. Ruista ei ole vaikea erottaa makumatosta. Aika makeaa, vähän jopa suussa tahmaavaa, siirappista, mutta kohtuun rajoissa pysyvää. Ei ihan aukea tarpeeksi yhdellä pullollisella. Etiketissä suositeltiin nautittavaksi makkaroiden kera, ehkä kunnon krakovanmakkara olisi avannut olutta enemmän. 33 cl, 6,6 %, 3/5

Valmiermuiža Tumšais Alus

Matkamuistoksi Riikan lentokentältä nappasin yhden oluen, saman oluen bongasin myös Alkon hyllyltä. Pohjois-Latviassa Valmieran kartanopanimossa valmistettu olut on ruskeaa, panimosta löytyy lisää juttua. Oluen päälle muodostuu komeaa vaahtoa, joka katoaa. Mallas tuoksuu. Maku on myös maltainen. Puhtaan kliininen olut on ihan ok, mutta ei kovin erikoista. Siirappista makeutta löytyy maussa, hasselpähkinää ei niinkään. Lasin vajetessa oluesta jotenkin oppii pitämään ehkä lämpötila oli aluksi liian alhainen, suositus olisi 10-12 astetta. Lisätään vielä lopuksi, että paranee vaan mitä enemmän tätä maistelee, vaikka ohuus vähän häiritsee välillä. 0,5 l, 5,8 %, 4/5

Olvi American Brown Ale

Töistä kotiinpaluu yllätti positiivisesti, sillä kuriiri oli jättänyt oven eteen pienen ruskean laatikon, josta löytyi Olvin olutnäytteitä. Heitinkin Olvin 3-kirjaimisten oluiden sarjaan sopivan alen jääkaappiin ja nautiskelin sitä sitten iltapalaksi. Tölkin pienestä aukosta tulvii voimakas humalointi, lasiin kaadettaessa vaahto kertyy reippaasti ja vaahto onkin kaunista ja kestävää. Suutuntuma on pehmeä ja brittipubitunnelmainen. Maussa on pehmeää paahdetta ja pehmeys painaa hiilhappoisuuden todella alas, mallas on täyteläisenä mukana. Mukavasti humalat täydentävät maun ja katkeruus tasoittaa mukavasti maltaisuutta, tasapainoinen olut. Suklaata pitäisi myös olla maussa, ainakin Olvin sivuilla niin kerrotaan. Kyllähän tämä vahvistaa käsitystä siitä että Olvin värilliset tölkit muodostavat hienon sarjan. 0,5 l, 4,7 %, 5/5

Brouwerij 'T Ij Ijndejaars

Saveur Biere suositteli tätä hollantilaista ruskeaa sahtimaista olutta talvella nautittavaksi, minä päätin nauttia sen juhannuksena. Hillityn makeaa ja maukasta, hiivat ilmoittelevat alkoholin tavoin olemassaolostaan tehden maistelusta rauhallista. Tuoksu on mausteinen, mallasta, appelsiiniä ja toffeekuutioita, samat elementit maistuvat myös juodessa. Erikoinen olut, makeus on verhottu mausteisiin ja lievään happamuuteen. Grillauksen odotteluun tämä on ihan sopiva aperatiivi, täyttää maullaan pitkäksi aikaa. 33 cl, 9 %, 5/5

Suomenlinnan Panimon Coyet Ale

Lidlin valikoimasta löytyi taas uutta olutta, Suomenlinnan Coyet Ale on bittermäisen ruskeaa puolikirkasta vähävaahtoista olutta. Kyllähän tästä Lontoon pubit tulevat mieleen. Maku on sellaista reilua pint-a-bitteriä. Mallasta, humalaa ja ripaus pähkinää löytyy makukattauksesta. Lasina olisi kyllä ehdottomasti pitänyt olla sellainen nonic-pint eli sellainen paksunnoksella koristettu tuoppi. 0,5 l, 4,5 %, 4/5

Bevog Brown Snowball Coconut Porter

Useat ovat oppineet että keltaista lunta ei saa syödä, ruskeasta lumesta on kai harvemmin heristelty sormea. Bevog-panimon oluen etiketti varoittaa kuvassaan ruskean lumen vaaroista. Ihan etiketin takia ostin tämän Bevogin Who Cares-sarjan oluen Tarton Õllepoodista. Mustaa ja kuivaa kahvia, suklaata ja hämärää kookosta. Onneksi kookos ei ole liikaa esillä, kun se sopii mielestäni vain thai-ruokaan. Ruskea lumipallo on liemimäistä portteria, jota makeus tasapainottaa, vähäiset hiilihapot lisäävät suklaan makua.
0,33 l, 8,1 %,  4/5

Panimo Hiisi Loviatar Rye Wine

Barley Wine ei ole ihan suosikkioluttyyppejäni, mutta työntäyteisen työviikon päättämiseen päätin kokeilla Jyväskylässä käyntini kunniaksikin Panimo Hiiden Rye Wineä. Tuoksu on maltainen, vähän mämmirove tulee mieleen. Väri on harmooninruskea ja vaahto on heikko. Maku on voimakas, makea, maltainen. Humalaa tuntuu mukavasti jälkimaussa. Elämys on sekava, todella hyvää, mutta en halua toista ainakaan tänä vuonna. Olenkohan jotenkin alkanut hifistelemään liikaa, kun täytyy todeta että Barley Wine on ihan kiinnostava oluttyyppi. Kaadoin tämä oluen ihan viinilasiin, se kyllä antaa tälle ns nautiskeluoluelle sellaista outoa pehmeää pyhyyttä. Kyllähän ennakkoarvio ja sen jälkeinen alkuarvio oluesta, muuttui ihan ylistykseksi olutta (viiniä)  juodessa. Alkoholi ei maistu, mutta nähtävästi tehoaa. Kyllähän tällaisen voisi toisenkin juoda, ehkä ensi viikolla, en tiedä onko olutta enää Alkossa saatavilla. IBU 95, 330 ml, 10,5 %, 5/5

Topelt Pruun Óllenaut

Tarton matkamuistoja riittää ja riittää, tämä taisi olla De Tollyn olutbaarista tämä double brown ale. Tumman ruskea olut kuplii kiihtyvästi pullon avaamisen jälkeen, asettuu sitten onneksi. Olut tuoksuu makealta, vähän pähkinältä, vähän viinimäiseltä. Ensihuikassa maistuu alkoholi ja kuiva suklaa, vaatii vähän nieleskelyä että tälläistäkö tämä nyt on, varsinkin kun tuota vaahtoa täytyi hörppiä, ettei olut kuohunut pullosta yli. Pikkuhiljaa mausta alkaa vähän pitää. Pähkinääkin taitaa olla ja mallastakin löytyy lopuksi, vahvaa on kyllä, makeus jotenkin katoaa tai siihen vaan tottuu, viinimäisyys pulpahtelee välillä pinnalle ja alkoholi kuumentaa nielua. Pahaa vai hyvää, nyt en kyllä toista pullollista viitsisi juoda, mutta joskus voisi maistaa uudelleen. 330 ml, 7,5 %, 3/5

Mufloni IPA

S-marketin oluthyllystä lähti maisteltavaksi porilainen. Kuivan rapsakkaa tummaa oranssia, eli ruskeaa?, olutta on humaloitu reippaasti, katkero kuivattaa maun. Jälkimaku on pitkä ja kuiva. Ripaus makeutta olisi tervetullutta. Vaahtoa ei oluen pinnalle ilmestynyt. Tuoksussa on vähän hedelmä tai sitrusta, mutta yksioikoisessa maussa ei sitä enää löydä.  33 cl, 4,5 %, 3/5

Brewdog Brixton Porter

Skottilaisen panimon Session Porter oli jäänyt olutkellarin perukoille ja se piti sieltä pelastaa ettei ihan liikaa menisi yli-ikäiseksi. Tumman ruskean oluen maku on paahteinen. Tuoksussa on vähän suklaata, maussa paahteen lisäksi kahvia, vähän kitkerää, sellaista huoltoaseman illan viimeisen keitetyn pannullinen loppua. Humalat ja paahde kompensoivat toisiaan. Vähän ohutta kuitenkin, ehkä odotukset ovat vähän liian korkealla taas. Jotenkin lopussa muuttuu liemimäiseksi, onko se sitten hyvä asia. Ihan hyvää, mutta ei tarpeeksi. 330 ml, 5%, 4/5

Gambrinus Õllepood Radiaator Double Bock

Tarton olutkaupan Gambrinus Õllepoodin oma olut on kunnollinen double bock. Väritys on kastanjanruskea ja tuoksu on lievästi hedelmäinen. Maku on pehmeä ja makeahko, makeus taittuu sopivasti happamuuteen, eikä makeus ole liioiteltua. Hiilihappoa on mutta se on pehmeää ja mieleen tulee taas etäisesti sahti. Pitäisi kyllä päästä Tartoon shoppailemaan, vaikka ei tämä olut ole ihan Gambrinuksen omaa tuotantoa, vaan taitaa olla Vormsin panemaa. Etiketistä luin oluen nimeksi ensin rfidififitor, mutta ei sentään ollut rfid-olutta. 0,33l, 7,5%, 5/5

Efes Dark

Turkkilainen tumma olut ei ole ihan mielikuvien ykkösvaihtoehto, kun mietin hyvää olutta. Mutta onhan tätäkin maistettava. Ihan yksinkertaisella reissulla ei löytynyt olutkauppaa tai -ravintolaa, mutta "olutkauppa" nyt kuitenkin löytyi Istanbulin Haremistakin. Efesin Dark näyttää vähän värjätyltä, tai kauniisti sanottuna brown alelta. Vaahtoa on, makuakin on. Mallasta ja makeutta, lopuksi jotain hapokkuutta. Turkkilainen auringonpaiste haluaisi lämmitellä mieluummin vaaleampia oluita. 50 cl, 5,5%, 2/5

Crafty Dan Big Ben

Englantilainen brown ale Carfty Dan -panimolta oli nimensä mukaisesti ruskeaa. Vaahto oli katoavainen. Maku oli makeahkoa. Informatiivisessa takaetiketissä kerrottiin monista humalista, mutta niiden maku peittyi rusinamaisen hennon kirsikan maun taakse. Ostin tämän joku aikaa sitten Tallinnan SuperAlkosta, muut Crafty Danit olivat parempia. Jälkimaussa pirskahtelee vähän humalaa. Makeuden tueksi kaipaisi enemmän runkoa, ehkä brown ale on eräänlainen väliinputoaja. 330 ml, 5,8%, 3/5

Saimaa Blonde Ale

Lauantai-iltapäivän olutta kotisohvalla, lasiin kaatui Saimaan Juomatehtaan sponsoroima Blonde Ale. Olut on väriltään ruskeaan taittuva ja kiva vaahto koristaa lasia. Olut tuoksahtaa greipiltä ja maku on samalla linjalla, joskin mallas täydentää maun mukavasti. Makua on paljon, hapokasta voisi myös sanoa. Blonde Ale muodostaa mukavan parin Vaalealle Lagerille, jos kesäterassilla olisi hanassa näitä molempia, niin olisi pakko juoda vuorotellen. 500 ml, 4,5%, 4/5

Kekkonen keskiolut

Kekkonen on kakkonen, mietous viittaisi siihen. Tölkin yläreunaa kiertää presidentin valitsijamiesvaalien tuloksien äänestyksestä tuttu mantra: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kepponen. Olut ruskeaa ja maku on maltaista. Saimaan juomatehtaan kesäolutpaketista löytyneistä oluista kiinnostavin etiketti laittoi maistamaan tätä Kekkosolutta. Tölkki on täynnä mukavaa pikku infoa ja makeaa maltaan makua. Etiketissä sanotaan että olut sopii ruisleivän kanssa nautittavaksi, uskon. Länsi-Savo-lehden mukaan Kekkosen perikunta ottaa nimiasian huumorilla. Nykänen ja Lampenius nettosivat aikanaan jotain siidereistään ja Sibelius-olutkin aiheutti varmaan jotain tulonsiirtoja, Kekkonen vaan hymyilee etiketissä. Kainuun perämetsien miehelle tehty kunnianosoitus vaahtoaa reilusti, mutta maku on jotenkin liian yksioikoinen. Kekkonen on kuitenkin mukava poikkeus peruskakkosolutgenreen, koska oluessa on makua. 50 cl, 4,2%, 3/5

Nøgne Ø Brown Ale

Sunnuntain sähläilyjen ja saunan päälle maistelin palautusjuomaksi ruskea norjalaista brown alea. Olut vaahtosi kaadettaessa runsaasti ja vaahto oli pysyvää. Tuoksussa oli selvästi kahvia ja vähän maakellariia. Maku oli selvemmin kahvia ja karamellimallasta. Maultaan pyöreä ja tasapainoinen. Loppua kohti runko paljastuu ohueksi, kahvin maku säilyy kyllä, mallaskahvia. 0,5l, 4,5%,4/5

Shepherd Neame Double Stout

Hankin eilen uuden uuden vahvistimen ja eilisen illan sitten asentelin sitä niin innokkaana että asennusolutkin jäi juomatta. Nyt virhe korjattiin, onneksi asennus ei vielä tullut valmiiksi eli säätöä riittää, ainakin kaukosäätimen ohjelmointia. Kenttiläinen stoutista ajattelin että se on sopivaa hifistelyä, mutta tylppää olutta se on. Olut on mustaa ja mukavan ruskeasävytteinen vaahto kehittyy kaadettaessa, mutta maussa on vähän pientä pisteliäisyyttä ja kuivuutta, kaipaisi vähän rehevyyttä enemmän. Vähän hiilihappo jotenkin häiritsee, onpas kriittistä arviointia. Liikaa kitkeryyttä kuitenkin, ei aiheuta mitään Ahaa-elämyksiä. 

500 ml, 5,2%, 3/5

Óllenaut Suitsu Porter

Lauantai-iltapäivän grillauskelin (räntää vihmoo) kunniaksi grillin vahtiolueksi tuli vähän tummempaa virolaista savuolutta. Olut on ruskeaa tai melkein mustaa, vähän kotiolutmaista. Vertailukohteeksi tulee helposti mieleen Schlenkerla, mikä on haastava lyötäväksi. Suitsu Porter on turvemainen ei niinkään savumainen, humala vähän kitkeröittää, hieman liian tummaa suklaata. Hiilihappoa riittää myös. 330 ml, 5,4%, 3/5

Delirium Christmas

Pinkki elefantti tonttulakissa koristaa ruskeaa belgialaista jouluolutta valkoisen pullon etiketissä. Aika täydellistä jouluolutta, vähän makeaa, luumukiisseliä, kermamainen kestävä vaahto, lempeää lipitettävää. Koskaan en ole juonut amerikkalaisissa elokuvissa naukkailtavaa eggnoggia, tästä tulee jotenkin sellainen mieleen, alkoholi lämmittää mukavasti, mutta jotenkin tekee mieli aina naukata vähän lisää pehmeää täyteläistä rusinaa, makeutta on lähellä maksimia. Pukkia odotellessa, lahjat onkin jo  kuusen alla, vähän jouluruokaa vielä ensin. Hyvää joulua! 0,75l, 10%, 5/5

Svyturys Baltijos

Kastanjanruskea liettualainen Märzen Tamsusis olut hyppäsi ostoskoriin Viron-lautalla, taisi olla Viking Expressillä. Hieno väri ja siisti vaahto, tuoksu on maltainen ja maku on myös makea. Pullo on tyylikäs. Liettuaksi olut on alus, vähän vähissä on jutut tästä oluesta, jotenkin oluessa on jotain pisteliästä jälkimaussa, vähän limauttavaa. 0,5 l, 5,8%, 3/5