Thornbridge Bear State Westcoast IPA

Kalifornialaiseen henkeen pantu IPA maistui launtai-iltapäivän hennossa auringonpaisteessa. Läpikuultavan oranssi olut taittuu vähän sameaksi. Pinnalle kertyy heikko vaahto, olut tuoksuu hedelmäiselle. Maku on humalainen ja kuivan puinen. Jälkimaku on katkera, nielunkuivattava. Pullon pohjalle jäi hiivaa, panimolla on pareampiakin oluita. Ovelasti loppua kohden mausta erottuu hedelmäisyyttä. Maku todellakin paranee loppua kohden, täytynee ostaa toinenkin pullollinen, jos vaan vastaan tulee. 500 ml, 7 %, 4/5

Suomenlinnan Försti Ale Tallink Silja Line

Keskiviikkoinen saunaolut oli matkamuisto tallinnanlautalta. Tallinkin toinen laivan oma olut on Suomenlinnan panimon panema ale. Uskon Suomenlinnan panimoon, koska tiedän että heidän tietokonesysteeminsä ovat ainakin osin suomalaista laatutyötä. Försti on sameahkon kirkas, kuiva, aika katkera olut. Nautiskeltavaksi hitaasti, tosin nopeasti tulee mieleen että tätä pitäisi olla kassillinen kylmänä Suomenlinnan kallioilla hellepäivän ratoksi, ehkä siis sopisi myös nopeampaan nautiskeluun. Maku on selkeä, ei erikoisuuksia. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

Käbliku Tussu Imperial India Pale Ale

Nyt maisteltavaa olutta on kyllä lähestyttävä nimen takia hartaudella. Googletusta on ensin harjoitettava, kun nuo vironkielen taidot on kuitenkin aika heikot. Käbliku tarkoittanee peukaloista, siis sitä lintua. Tussun tarkoitus on googletuksen mukaan ihan sama kuin suomeksikin, jossain kyllä puhutaan myös nössöstä. Mutta blogituksen idea ei ole kielitiede vaan olut. Ibuja oluessa on etiketin mukaan 100+, jotenkin epäilen aluksi tuota. Mutta jo toinen huikka antaa uskoa siitä että kyllä tämä on kunnollinen IIPA! Alun makeus katoaa täysin ja tilalle tulee happamuutta ja suuta kuivattavaa humalaa, vähän sekahedelmää. Panimo sijaitsee Põlvamaassa, kaakkois/etelä-Virossa, kyllähän siellä tunnutaan tietävän miten olutta tehdään. Suhteellisen vahvaa olutta harvoin jää kaipaamaan toista, tähän jää vähän koukkuun. Keskiviikko-iltaan ei ikävä kyllä mahdu toista Tussua. Olut on lahja panimolta. 0,33 l, 8,3 %, 5/5

Camba Imperial IPA

Kun työpäivän aikana on ollut kokouksessa, joka yhdistää työsuojelua ja tietoturvaa, niin tietää ansainneensa pullollisen imperial IPAa. Saksalainen pullo vahvaa olutta tuoksahtaa makealta. Sen jälkeen esiin tulee sitrusta reippaasti. Vähän maussa häivähtää Marie-keksit. Onko sellaisia enää olemassakaan, ja syökö kukaan enää sellaisia? Olut tuntuu myös vahvalta. Jotenkin ei nyt vaan sytytä riittävästi, ehkä se on tuo päivän työhommat, jotka laittavat makuanystyrät vähän passiiviseksi vastaanottamaan herkkuja. Maku on voimakas kyllä, lopuksi humalat kerääntyvät runsaaksi pommiksi. Toinen pullollinen varmaankin selventäisi eli parantaisi arvostelua. 0,33 l, 8,4 %, 4/5

Panimo Hiisi Raivoava Rakki Maanpäällisten Kesken IPA

Tuoksun makea hedelmäisyys katoa jyväskyläläisestä IPAsta maistellessa. Mahonginvärinen olut maistuu aika happamalta, makua on reilusti ja siinä on katkeroa reippaasti, 62 IBUa kertoo etiketti. Vaahtoa muodostuu oluen pinnalle joka huikan jälkeen ohut kerros, mutta hiilihappoisuus on jotenkin piilotettu pehmeäksi. Ehkä vähän makeutta saisi olla lisää, nyt on liian tylppää. Pluspisteitä etiketin tyylistä ja takaetiketin jutuista, mm Motörhead mainitaan ja uhkaillaan että Rakki puraisee jalan poikki jos päästää liian lähelle. Käykää Alkossa lukemassa etiketti tai siis lukekaa sitten kotona rauhassa. Paranisi toisella pullollisella varmasti, katkero maistuu pitkään. 330 ml, 6,2 %, 4/5

Muddis Golden Ale

Virolainen Golden ale maistuu kunnon oluelta. Vähän samean ruskea väri, aavistuksen makea mutta neutraali tuoksu, maku on kuivahko. Helposti juotava olut, toivoisi että toinen pullollinen olisi heti tarjolla. Ehkä liian yksinkertainen, mutta miksi oluesta pitäisi tehdä liian monimutkaista. Liian pieni pullo, tuopillinen olisi jo varmasti parempi. 0,33 l, 5,2 %, 4/5

Óllenaut Kuldne Eil Amber Ale

Superisti vaahtosi tämä virolainen kultainen punainen olut. Olut on punertavaa, makuna on toffeeta. Miksiköhän tämä on nimetty kultaiseksi. Maku on aika makea, mutta ovelalla tavalla hyvää. Vähän rusinaa kyllä on maussa. Vähän ristiriitainen makuelämys, voisi sanoa että pahaa, mutta kun ei ole, jotenkin ummehtunutta, mutta hyvällä tavalla. Toinen tai kolmas tällainen antaisi vähän varmuutta arvosteluun. Olisiko tossa tuollaista belgihiivaa vähän mukana. 330 ml, 5,6 %, 4/5

Oppigårds Single Hop Ale

Aiemmista oluista hyvän mielikuvan jättänyt ruotsalainen Opiigårdin panimon Golden ale on samean kirkkaan keltaista. Ehkä olut uppoisi paremmin helleterassilla, tämän kesän tyypillisen vaihtelevan ilmaston sään esimerkkipäivänä ei uppoa niin hyvin. Olut tuoksahtaa lievästi saippualta. Maku tuntuu alkuun huolestuttavan ohuelta ja jälkimakua ei tunnu olevan ollenkaan. Tilanne kyllä korjaantuu pullon puolivälissä. Pientä hedelmäisyyttä, pientä lievää humalaa, ei muuta. Toisaalta toinenkin pullo menisi, varmasti toisen pullon jälkeen olisi parempaa. 33 cl, 4,8%, 3/5

Founder's Porter

Saunomista on riittänyt taas, nyt saunan päälle vähän tummempaa olutta. Musta amerikkalainen Porter tuntuu kuivalta, mutta makua on silti mukavasti. Maku täyttää lopuksi suun ja posket, mutta pientä pisteliästä katkeruutta väijyy taustalla. Saunakin lämmittää, mutta kyllä tämä Founderskin mukavasti laittaa poskiin punaa. Olut paranee koko ajan pohjan lähestyessä, kitkeryys ja kuivuus ovatkin hyviä asioita. Maku hönkäilee kurkusta lämpimänä höyrynä. Olut on niin kuin sitä herkkukaupan liian tummaa suklaata, jossa onkin chiliä, vähän kitkerää mutta mielellään ottaa vielä toisenkin palan. 355 ml, 6,5%, 5/5

Prykmestar SavuVehnä

Vehnäolueseen sopii savunmaku. Savuoluen ystävänä odotin reippaampia savuisuutta. Ehkä tämä on eräänlainen portti vehnäolutfriikeille savuoluiden maailmaan, porttiteoria. Tummahko olut kuohuaa vehnäolutmaisesti, savuisuutta  kaipailee joka toisella hörpyllä lisää ja joka toisella se maistuu sopivasti, joka toisella hörpyllä maistuu vieno banaani. Jos ei keskity tarpeeksi, niin joka hörpyllä yllättyy. 50 cl, 5,5%, 4/5

Belgian Wheat Brewer's Special

Nyt on lähellä että vanha kunnon suosikkini Hoegaarden on löytänyt voittajansa. Saimaan sponsorilaatikon viimeinen olut paljastui onnistuneeksi kesäolueksi. Korianteri maistuu sameassa witbierissä. Perjantai-ilta on tietysti suotuisa arvosteluhetki, mutta sitrusmainen mikkeliläinen maistuu varmasti läpi kesän. Mukavan maisteinen jälkimaku kruunaa vielä lopuksi. Täytyy sihauttaa toinen samanlainen auki!  330 ml, 4,7%, 5/5

Almogāver Hop & Roll

Barcelonan Gracian Placa Del Solin vieressä olleessa supermercatissa olikin hieno olutvalikoima ja sieltä matkalaukkuun mahdutin 3 pulloa, niistä Hop&Roll on maistelussa grillivartiointitehtävissä. Barcelonalainen olut sopii hyvin aurinkovarjon alle, myös kotona. Olut ei sovellu juotavaksi suoraan porotuksessa. Olut on sameaa, oranssihtavaa ja tasapainoisen oloista, helppoa ja tekee mieli kyllä toista. Takaetiketissä on tekstiä myös suomeksi, voisikohan tätä alkaa odottaa myös Suomeen. Aurinko tulee mieleen. 33cl, 6,0%,5/5

Nøgne Ø India Pale Ale

Petterin hiivanäytteet Euroopasta toivat laatikollisen IPA-oluita. Ostosta tehdessä heitin tämän viimeiseksi koriin täydennykseksi. Valitsin sitten hiivanäytteistä tämän ja ajattelin että tämä olisi varmaan sellainen tavallinen välikalja tai säästän paremmat viimeiseksi. Toivottavasti ajatus  toteutuu, sillä tämä on niiiin hyvää. Norjalainen ö ei kyllä petä. Tuoksu oli vähän kuin naisten saippuaa, hedelmää, maku on tasapainoinen humalaa, havua, jotain hedelmää eli täydellistä. Jälkimaku tuo veden kielelle, yleensähän vain ennen maistamista puhutaan tuollaisesta. Värikin on hienon oranssi. Petterille: tätä otetaan toinenkin!

0,5l, 7,5%, 5/5

Kuohu Valioluokka Pils

Seinäjoella pannaan Mallaskosken panimosta kelpo olutta. Kuohu Pilsiä kehutaan parhaaksi suomalaiseksi pilsiksi. Kirkkaan oloinen olut onkin hivenen sameaa, vaahto katoaa nopeasti, maku on aluksi vähän makea, mutta tasoittuu nopeasti, humalaa on hivenen, ei ainakaan liikaa. Olut on kypsää. Näpsäkkää olutta, yhdellä annoksella ei päässyt vielä ihan kartalle, pitänee maistella lisää, joten ei voi olla huonoa. 33 cl, 4,7%, 4/5

Oppigårds Amarillo

Kyllä Ruotsissa osataan olutta panna. Ainakin Oppigårdissa, toinen maistamani (http://www.pullollinen.fi/2012/12/oppigards-oktoberfestbier.html) olut Dalarnasta. Humalaa, katkeruutta, ovelaa makeutta ja pitkä maku, aah hyvää. Oppi ei taaskaan kaatanut ojaan! 33 cl, 5,9%, 5/5

Liebenweiss hefe weissbier

Saksalaiset oluet tunkevat pullolliseen. Terassi + helle = hefe weißbier. Tuolla matematiikalla pärjää pitkälle, vähän niinkuin aamulla suosikkiradio-ohjelmassani Kissankehdossa Kari Peitsamo sanoi että "stop, shake, honey, go"  ovat neljä sanaa joilla pärjää elämässä. Tässä oluessa on jotain samaa kuin Peitsamon biiseissä. Sopivan pahaa ettei mene yhdellä huikalla ja sopivan hyvää että tekisi mieli toista. Täyteläinen, vie janon, hiiva maistuu sopivasti.

0,5 l, 5,5%, 5/5 Vitosta pukkasi.  

Kulmbacher Edelherb

Saksalainen Pilsner on maultaan lyhyt ja raikas, ei ihan tavallista koffiakaan, muttei mitään erikoistakaan, kyllähän tätä nyt voisi ottaa toisenkin, mutta 4,9%, 50cl ja 4/5.