Narvan Lento White Ale

Vaalean männynkaarnan värinen olut kuohuaa korkin aukaisin jälkeen mukavasti. Tuoksussa on hedelmiä ja pullataikinaa. Hiilihappoja on vähän liikaa, pelkkää poreilua on ensihuikka. Appelsiini ja korianterinsiemenet luovat witbier-tunnelmaa ja hedelmäinen maku paljastuu kuplien välistä. 33 cl, 5,0 %, 3/5

Beer Hunter's Mufloni (Mikä on) Tammen tila

Musta, beigeä vaahtoava porilainen olut on tammikypsytetty imperial stout. Yllättävän voimakas sihahdus kuuluu kun korkin avaa. Tuoksussa on vaniljaa ja tammea. Makua sekoittaa hiilihappoisuus. Paahdettua mallasta värjää vanilja tai joku muu erikoisempi liian raikas mauste, ei ihan pistävänä, mutta kun hiilihapot sitä jotenkin terävöittävät. Marjaisuutta ja kylmää kahvia on myös maussa. Ehkä tätä pitäisi kypsytellä pidempään, nyt nautiskelin tämän melkein suorilta, kun olin tämä Kannelmäen Alkosta ostanut. 33 cl, 10,0 %, 3/5

Moose On The Loose & Mallassepät Waiti! New World Farmhouse IPA

Läpikuultavan oranssi olut kuohuaa isoilla kuplilla nopeasti. Tuoksussa on sellaista multaista hiivaa. Suutuntuma on hiilihappoinnen. Maussa tuo kuplinta vie havainnointikykyä, mutta sitruunaisuus ja pieni happamuus löytyvät multaisuuden rinnalta, pientä pähkinäistä männynkäpyä hyppää jälkimakuun.  Ei ole pakkasia ja lumenluontia varten suunniteltu tätä olutta, enemmän aurinkoa ja lämpöä tarvitaan. 33 cl, 5,5 %, 3/5 

Salama Equilibrium 003 Hazy Kveik Pale Ale

Syystalkoot check, talkoojuoma check. Espoolaisen panimon etiketit ovat tyylikästä pop-artia, saisikohan jostain julisteena. Panimo vyöryttää paljon erilaisia oluita, ja kyllä ne taitavat kaikki olla ihan onnistuneita. Samean keltainen olut vaahtoaa isolla kuohulla, väri vilahtaa jopa vähän vihreään. Tuoksuu hedelmäiseltä. Nimessä mainittu norjalainen perinnehiiva, kveik, ehkä antaa humalien tueksi sitruunaista lisämakua. Hiilihappoja on runsaasti, silti kokonaisuus on jotenkin pehmeä, hitusen hapankin, hedelmäinen ja helpostijuotava. 440 ml, 5,0 %, 4/5

Brewski Brooklyn Betty

Muistaakseni nimipäivälahjakseni saamani ruotsalainen olut löytyi Tarton Gambrimus-olutkaupasta, ihan vaan sour-IPA-yhdistelmän takia. Samean oranssi olut ja kevyehkö vaalea vaahto tuoksuu mehukkaalta, sitrukselta ja kirpeältä. Maku jatkaa samalla linjalla, persikkaa ja aprikoosia löytyy myös. Jälkimaussa tuntuu happamuus. Hiilihappo tuntuu lopussa aika paljon. Toisen tällaisen juominen ei tuottaisi tuskaa. 330 ml, 6,5 %, 4/5

Olutmylly Tallipoika Bitter

Forssalainen Olutmylly jatkaa seudun olutperinteitä. Panimon bitter on ruskeaa ja sen päällä oleva vaahto on valkeaa ja runsasta. Tuoksussa on mallasta ja makeutta varovaisesti. Maku on maltainen, pieni makeus vähän katoaa kuusiseen humalointiin. Hiilihapot kuplivat. Maku on ihan täyteläinen. Otin pullollisen suoraan jääkaapista maisteluun, maku selkeästi paranee kun olut vähän lämpenee. 0,33 l, 5,1 %, 3/5

Paloaseman Panimo Session IPA

Teki mieli IPAa.  Aamulla lähdettiin pienelle kotimaan kiertueelle ja matkalla pysähdyttiin Pusulan luomukauppa-Pikkuomenassa, josta löytyikin nummelaisen panimon oluita. Ensimmäiseksi aurinkoisella kotiterassilla sitten tietysti maistoon tuli kaivattua IPAa. Tyylikäsetikettisen pullollisen korkki sihahtaa lupaavasti. Olut on oranssia, lievää sameutta. Vaaahto on valkoista, vähitellen katoavaa. Tuoksu hedelmäinen ja vähän katkera. Maku on sitrusmaisen kirpakka, humalat löytävät hiilihaposta kaverin, vähän graniittia. Jotenkin tulee mieleen sana mango-karviainen. Kuivuus sopii helteeseen. 0,5 l, 5,5 %, 4/5 

Kirin Ichiban First Press

S-marketin ylähyllyltä nappasin japanilaisen lagerin, Saksassa tämä on valmisettu kuitenkin. Etiketissä sanotaan että panimo on ainoa joka käyttää First Press -menetelmää, eli mäski suodatetaan vain kerran kun muut suodattavat kaksi kertaa tai jotain tuollaista. Kirkas, kauniin kultainen olut tuoksuu oikein maltaiselta, nopea vaahto katoaa pikaisesti. Maku on maltainen ja hippusen makea. Aluksi tuntui aika mauttomalta, mutta kyllähän tämä on ihan perusohraa. Etiketti sanoo että mukana on myös maissia. Nautiskellessa välillä kyllä tuntuu aika ohuelta, hiilihappoa on sopivasti. Janojuomaa. 330 ml, 5,0 %, 3/5

To Øl 45 Days Organic Pilsner

Työpäivän päätteeksi oli pientä tietoliikenneaskartelua, kun piti palauttaa Elisan 4G-yhteys ja palata Telian ADSL-asiakkaaksi, pientä purkkien konffailua siis. Sen jälkeen on syytä napata yksi blogitusolut. Aiemmin kauppareissulla hämmästelin että miten To  Øl  ja S-market mahtuvat samaan kohtaukseen, mutta kyllähän se oli vaan totta. Vähän tylsännäköinen tölkki oli syytä ottaa arviointiin. 45 päivää käyneen ja kypsyneen tanskalaisen lagerin väri on hitusen samea oranssi, vaahto on mallia perus. Tuoksu on vähän sellainen perusmallas. Tuntuu hiilihappoiselta. Mallasta on vähän, no on vähän humaliakin. Ei ole huonoa, mutta ei nyt ihan aiheuta To-elämyksiäkään. 44 cl, 4,7 %, 3/5

Karhu Suodattamaton Pils

Etätyöpäivän etuihin kuuluu se että kahvitauolla ehtii näppärästi virittää grillin päälle ja työpäivän päätteeksi onkin sitten heti grillauksen aika. Sen jälkeen sitten onkin hyvä ottaa yksi pilsneri. Karhu-brändin tölkki on niin tyylikkään mustavihreä ja oluen väritys ja pitsittävä vaahto jatkavat samalla linjalla. Kultaista sameutta ja valkoista vaahtoa täydentää maltainen tuoksu. Maku on vähäisesti kuiva, mutta aika laimea. Jälkimaku on kyllä enemmän katkera, kuin maku antaa ymmärtää.Hiilihappoja on riittävästi. Jälkimaku parantaa olutta selkeästi. Karhun logo on vaan tyylikäs.  50 cl, 5,0 %, 3/5 

Pilota Nakts Porteris No Malduguns Daritavas

Latvialainen pilotin yö on mustaa ja reippaasti vaahtoavaa. Tuoksussa on paahdetta. Nopea hörppy pajastaa että kyseessä on kaikin puolin kunnollinen portteri. Korkkia avatessa kuului aikamoista sihinää ja vaahtoa kehittyi reilusti, mutta hiilihappoa riittää silti kohtuullisesti. Kylmäää kahvia on mukana, makeutta on aavistus, hiukkasen grillihiiltä. Taitaa olla panimon rumin etiketti, no ei se haittaa olutta. 0,33 l, 7,0 %, 4/5

Pühaste Lighthouse Ship's Special Brew

Sateiseen tammikuuhun tuo talvitunnelmaa Tallink-Siljan laivaolut. Tällä kertaa kyseessä on musta reilusti kuohuava tartolainen portteri. Korkki sihauttaa itseään reippaasti ja onnistun kuitenkin saamaan kuohutkin pysymään tuopissa. Tuoksu on maltainen. Suutuntumassa kuplii kovasti. Maku paljastaa maltaan hyvin paahtuneeksi. Kahvia ja vähän kaakaota, etiketti lupailee myös vaniljaa, viettelevää makeutta ainakin maussa on. Nautiskelin oluen puolilämpimänä ja se kyllä sopi oluelle, onhan nyt tammikuukin. Onkohan tuota hiilihappoa vähän liikaa. Humaliakin on saatu sopivasti jälkimakuun pientä kuivuutta tuomaan. Ei tästä voi olla pitämättä. IBU 40, 0,33 l, 5,8 %, 4/5

Gambrinus Originál 10

Hotelliolueksi nappasin paikallisesta supermarketista yhden tsekkilläisen oluen. Väri on kirkkaan oranssi, vaahto siisti, tuoksussa on mallasta. Maku on aika pliisu, ei humalia, ei oikein heinääkään, hiilihappoja on, nippanappa tunnistaa tsekkiläiseksi. Yksi amerikkalainen, Tsekeistä lähtenyt olut tuli mieleen. On tässä humalaa kuitenkin vähän. Jälkimaku on lyhyt. 0,5 l, 4,3 %, 2/5

Mikkeller Weird Weather Non Alc Hazy IPA

Joku mielenhäiriö taisi tulla Tallinnan Koht-baarin kaupassa, kun nappasin tällaisen alkoholittoman samean vaaleankeltaisen IPAn maisteltavaksi. Tuoksu on terävän marjainen, karviaisia ja mustaherukkaa sammuneella ananaksella, mitä sen nyt lieneekään. Maku on voimakkaan ehkä vähän pistävänkin sitruunainen ja reippaasti humalainen, melkein voi tuntea humalakäpyjen kellunnan. Humalat eivät ole kauhean katkeria kuitenkaan. Erikoinen taidonnäyte oluenpanemisesta, mutta miksi. Käsittääkseni oluesta on myös vahvempi versio olemassa, jos molempia olisi tarjolla niin varmasti  nappasin sen vahvemman. Aika reippaat hiilihapot kutittavat kivasti, kyllähän nuo humalat vaan lopulta vähän katkeroituvat. Vielä lopuksi mausta paljastuu kalkkisuutta. 33 cl, 0,3 %, 3/5

Teerenpeli Onnenpekka

Turun kauppatori on revitty auki, mutta kupeessa oleva Teerenpeli on paikoillaan, joten piti käydä testaamassa. Perjantain alkuilta, mukava puheensorina, vaimea musiikki, diskopallon välkehdintä, ripeä baarimikko ja lasiin laskettu panimon oma pilsneri takaavat tunnelman. Olut on kirkasta ainakin hämärässä, vaahtoa baarimikko järjesti sopivasti. Tuoksussa on humalaa ja mallasta, muuta ei oikein kaivatakaan. Maku on samalla linjalla, pientä metallia. Ei voi ihmetellä yhtään että tämä on baarin suosituin olut. Yksinkertainen ja rehti pilsner, hiilihappoa ehkä vähän liikaa tai olikohan lämpötila vähän liian alhainen. 0,4 l, 4,5 %, 3/5

Ground Zero Gipsy Porter

Viikonlopun remonttipuuska oli sen verran kokonaisvaltainen että ei edes olutta saanut blogitettua. Olutkellarista nostin siksi viimeisen bukarestinmatkamuistoni. Bukarestilaisen Ground Zeron olen jo aiemmin todennut kunnon panimoksi, eikä tämä vihaisesti avatessa korkkia sihauttava portteri anna aihetta muuttaa mielipidettä. Olut on väriltään colanmustaa. Tiivistä vaahtoa on reilusti ja se on ihmeen kestävää. Tuoksussa on vähän kahvia. Ensin vähän hiilihapot kutittelevat liikaa, mutta ne tasoittuvat. Maku on paahteinen, kahvinen ja lopuksi sitten oikein mukavan humalainen. Kuivaa suklaatakin on vähän mukana, kuplinta palaa aina välillä. Mukavasti lämmittää. Maanantai-illan olueksi tämä on vähän liian hyvää. 330 ml, 4,5 %, 5/5

Muddis Kanarbik

Tallinnan sataman viereisen ostoskeskuksen Rimistä nappasin tämän oluen hotellihuoneolueksi, mutta pullollinen kulkeutui kotiin saakka saunaolueksi. Wee Heavyksi etiketissä mainittu olut on tumman ruskeaa ja vaahto on samettia. Tuoksussa on maltaan makeutta. Olut tuntuu suussa pehmeältä, vaikka hiilihappoakin on reilusti. Maku on karamellisen maltainen. Nimi kait tarkoittaa kanervaa, jos oikein ymmärrän takaetikettiä niin kanervankukkia on mukana maistamisessa. Olisiko niistä sitten pientä hunajaista makeutta tullut mukaan, pehmeyttä on reippaasti. Pähkinääkin löytyy.  0,33 l, 6,3 %, 3/5

Hop Hooligans Team Toxic Yuri's Cosmic Basil Cherry Basil Berliner Weisse

Bukarestilaisen olutbaarin valikoimasta valittu matkamuisto on väriltään syvän tummanpunaista. Olutta kaataessa tulee mieleen, että mitähän sieltä nyt tulee. Vaahto käväisee, mutta häviää heti. Maussa on reilusti kirsikkaa. Nimessä mainittu kosminen basilika jää suuhun hennosti pyörimään nielaisun jälkeen. Maku on hapanta, mutta toisaalta vähän makeaakin. Hiilihappoja on sopivasti piristämässä. Happamuus on hallittua ja se muodostaa yhdessä makeamman kirsikan kanssa sopivan tulliliitton. Olueksi tätä kai pitää kutsua vaikka varmaan lämpimämpänä tätä voisi kutsua laihaksi punaviiniksi, mutta parempi juoda kylmempänä. Romanialainen Hop Hooligans ei osaa tehdä huonoja oluita. 330 ml, 6 %, 4/5

Muhu Tüdrik Fruit Beer

Tarton õllepood Gambrinuksen hyllyltä nappasin Muhun saarelta kotoisin olevan hedelmäoluen. Ymmärtääkseni nimi tarkoittaa tyttöä. Olut kaatuu lasiin kuohuen, vaahto pikkuhiljaa laskeutuu. Väri on sameahkoa hitusen punertavaa kuparia. Tuoksussa on hiivaa. Hiiva jatkaa myös maussa ja reilut hiilihapot ilmestyvät. Hedelmiä ei kyllä hiilihappojen seasta löydy, vehnäoluena ennakkoluulot olisivat olleet paremmin kohdallaan. No onhan tämä vehnäolutta, mutta jotain uupuu. Uusintakaadolla vaahto näyttää todella tiiviiltä, mutta kuplia on liikaa itse oluessa. Maku on lopulta liian lyhyt. Etiketissä on komeat raidat. 330 ml, 5,2 %, 3/5

Purtse Siidisuka Sweet Stout

Räjähdys kuului alakerrasta. Jännityksellä etsin räjähdyksen aiheuttajaa ja sehän löytyi sitten olutkellarista. Keväällä ostin Virosta kaksi makeaa stouttia nautiskeltavaksi synkkinä talvi-iltoihina, toinen niistä sitten päätti itse nautinta-ajastaan ja rähjähti palasiksi. Toinen pullollinen tavallaan pakotti blogistin avaamaan itsensä varovasti ja nautiskelemaan silkkisukkamaisella varovaisuudella sisällön, vaikka tänään ei ollut tarkotus nautiskella olutta. No eipä tämä nyt ihan hirveästi haitannut, paitsi sirpaleiden ja oluen siivoaminen perjantai-iltana ei ollut mieluinen lisätehtävä ollenkaan. No yksi kaapin taakse kadonnut cd-levy löytyi. Olut on mustaa ja vaahtoa tulee reippaasti. Tuoksu on jotenkin kaasumainen, ehkä räjähdys johtui liiasta hiilihaposta. Pulllon pohjalla näyttäisi olevan jonkun verran hiivaa. Maku on kuitenkin pehmeä. Vähän kahvia, reippaasti makeutta, jotenkin koko ajan on pieni pelko uudesta räjähdyksestä, vaikka se on tietysti täysi mahdottumuus. Helposti tätä nieleskelee, ilman räjähdystä mietteet olisivat positiivisemmat. Pullollisen taisin ostaa Tallinkilta. Best Before oli ensi kevääseen. Panimo merkitään muistiin. Aina olen vähän ollut sitä mieltä että ei niitä hyviä oluita kannata hillota missään, vaan juoda. Sirpaleita tutkaillessa: olikohan vähän ohutta lasia tämä pullollinen. 330 ml, 6,3 %, 3/5